Joskus en ole voinut välttyä kuulemasta vieraiden ihmisten keskustelua. Se, mikä usein särähtää korvaani, on vanhojen ihmisten, useimmiten tätien, puhe lapsistaan. Juu, kyllä meidän tyttö on tuomari ja pojasta valmistuu kohta lääkäri...
Tiedän myös sukuyhteisöjä, joissa on kilpailun aihe se, miten lapsi koulussa pärjää. Naapuruksiakin tiedän, joissa kehuskellaan oman tenavan koearvosanoilla ja samalla pistetään lapsi paineiden alle. "Sinun täytyy pärjätä, koska olet meidän lapsi" jne.
Mielestäni lapsi jo sinänsä on suunnattoman arvokas lahja.
Tiedän myös sukuyhteisöjä, joissa on kilpailun aihe se, miten lapsi koulussa pärjää. Naapuruksiakin tiedän, joissa kehuskellaan oman tenavan koearvosanoilla ja samalla pistetään lapsi paineiden alle. "Sinun täytyy pärjätä, koska olet meidän lapsi" jne.
Mielestäni lapsi jo sinänsä on suunnattoman arvokas lahja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tädithän pönkittävät sillä omaa itsetuntoaan...tai
ainakin yrittävät.
Ei lasten pitäisi elää vanhempien kautta eikä
vanhempien lasten kautta. Liian usein silti näin
tapahtuu.
Itselleni on aivan sama tuleeko lapsistani ojankaivajia,
aivokirurgeja, paskakuskeja, tai ministereitä.
Pääasia on että löytää työn jossa viihtyy ja
jota todella haluaa tehdä.
Oikeassa olet. Eihän lasta suurempaa ihmettä ole
olemassakaan. Lapsi on elämän jatkumo.
siitä että mulla on lapsia ;D
Me emme lue lasten puolesta (siis opiskele) mutta kun hyviä arvosanoja (yli kuutosen)esittävät niin kehutaan ja kannustetaan kovinkin ja jos oikein hyvin menee niin voipas sitten olla mahdollista jotta mummukin asiasta saa tiedon... niin ja jos sattuu että menee huonosti niin koetetaan sitten auttaa että mites sitä saisi petrattua paremmaksi ja onkos siellä jotain tosi vaikeeta...
On ihan sama mihin ammattiin lukevat, kunhan pärjäävät sitten maailmalla vaikka postinkantajina tai lattianpesijöinä, on nekin ammatteja ;D
Hän yrittää parastaan
muutenkin
kuin vanhempien pakottamana.
itsetuntoa pidä sotkea ihan joka asiaan. Olen samaa mieltä.
Hän opiskelee omien kykyjensä mukaan,
ei perheen asettamien saavutusten tai toivomusten mukaisesti.
Musta tuntuu, että jos henkilö yleensä on kehuskeluun taipuvainen, hän kyllä leuhkimisen aiheet löytää. Lapset ja heidän menestymisensä on tietysti hyvä konsti vähän nokittaa tuttavien seurassa.
Appivanhempani eivät koskaan ole kehuskelleet lastensa saavutuksilla (toinen tohtori-toinen menestynyt suunnittelija)...
Toisaalta eivät he kerro myöskään vakavista sairauksista tms. perheen sisällä tapahtuneista ikävistä asioista.
Perheen sisäinen henki on luja ja rakastava - olen onnellinen voidessani olla osa tätä perhettä!
PS. Vertailukohtia elämässäni on!
...ehdottoman ylpeä olen lapsistani....ja tiedän että naapurin täti on aivan yhtä ylpeä omistaan :)
Mun vauvat oli maailman suloisimpia ja ne oppi ihmeellisiä asioita....kuten konttaamaan, kävelemään ja syömäänkin itse...
Eli ylivertaisia olivat ja ovat tietenkin edelleen...
Mutta joku kohtuus olis tietty hyvä säilyttää...
On kiva kertoa lastensa menestyksestä, mutta pitänee aina muistaa, että ne toisten lapset on omalla tavallaan ihan yhtä menestyneitä....
saa ollakin, toivoa heidän parastaan, iloita heidän saavutuksistaan, kertoa kuuntelijoille.
Aivan eri asia on leuhkia omilla lapsillaan tai heidän onnistumisillaan, verrata omia lapsia toisten lapsiin tai epäonnistumisiin ...
tai ylenkatsoa kuuntelijan lapsia tai heidän saavutuksiaan.
Sananmuodoilla on väliä...
ja sillä miten tämä Oma Ylpeys tuodaan julki.
...siitä miten asiat julki tuodaan...siitähän se kyse on....
Varmaan olen onnistunut joskus vaikuttamaan "leuhkalta" äidiltä kertoessani lapseni onnistumisista..... Toisaalta olen avoimesti kyllä kertonut niistä kompasteluistakin.... siitä kuinka on töpeksitty tai laiminlyöty kaikki koulunkäyntiin liittyvä, käyttäydytty huonosti....
Mutta silti.... mun lapset on parhaita lapsia... MULLE :)
eli taidan olla aikalailla samaa mieltä sun kanssasi....luulisin :)))
Mitenhän tämän selittäisin, etten vaikuttaisi leuhkalta ;D
Jokainen terveesti ylpeä äiti on Iloinen muidenkin lasten saavutuksista. Jokainen Terveesti Ylpeä äiti huomaa myös Valojen varjot, Iloja & Suruja.
Jokainen terveesti ylpeä äiti osaa olla onnellinen Oman Lapsensa Onnistumisista, kuten myös muiden lapsien.
Se joka on kateellinen tai katkera toisen onnistumisille ja/tai kehumisille... Hänen tulee miettiä, miksi toisen lapset saavat aikaan Hänessä negatiivisia tunteita.
Joskus tulee mieleen sanonta:
Kell onni on, se onnen kätkeköön!
Kuuntelijan Ilkeä mieli tekee kepposet,
vaikka itse kertoja(lapsistaan kehuva ylpeä äiti/isi) tarkoittaisikin ainoastaan jakaa Onnellisuuttaan.
tv. Lapsistaan Erittäin Ylpeä Äiti