Hei! Haluaisin kirjoittaa novellin johonki lehteen,mutta en tiiä osaankss..
Lukekees tää!!
hhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh
3343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyl sie ossoot kirjottua kun vua´n ihe uskost asiaas!!!!Mie sanon niin ja ihan kokemuksest!
Kaikki osaavat kirjottaa. Toiset paremmin, toiset huonommin. Mä olen sen oppinut, että aina kannattaa yrittää. Vaikka kuin epäilyttäis ja pelottais niin kannattaa yrittää.
Meidän piti kirjottaa koulussa aine. Oli 20 eri otsikkovaihtoehtoa ja mä valitsin aiheen: 'Pitkä odotus'. Tiesin heti, mitä kirjottaisin, mutta pelkäsin tehdä niin. Pelkäsin, että ope suuttuu siitä, että kirjotan siitä aiheesta. Niin useat tekee. Ne suuttuu aiheista, joita ne pelkää ja pitää outoina. Mä mietin monta päivää, että en mä uskalla tehdä sitä, mutta kirjotin. Mä kirjotin sen ja aattelin, että mää saan siitä joko tosi hyvän numeron tai sitten tosi huonon. Ei ollut mitään siinä välillä. Meni kauan, ennen kuin ope palautti ne aineet ja olin aivan peloissani, kun tuli lopulta se päivä. Ensin ope sanoi, että se tahtoo lukea yhden tekstin, joka oli sen mielestä tosi upea. Se luki sen ääneen ja heti ensimmäisestä tavusta älysin, että se oli mun teksti. Mä pelkäsin aivan kauheasti, kun se luki sen ääneen koko luokalle ja mietin, miten ne muut reagoi. Sen jälkeen se palautti aineet ja monet tuli heti kysyyn multa: 'Minkä numeron sää sait?'. Ne tiesi, että se olin mun teksti. Niitä kiinnosti. Olin aivan lamaantunut, kun ope sitten sanoi, että se tahtoo kopioida sen ja laittaa sen meidän koulun vuosikirjaan nimettömänä. Sitten näin numeron. 10. Olin aivan järkyttynyt ja samalla onnellinen. Olin rikkonut rajojani ja onnistunut siinä.
Koskaan ei voi tietää etukteen mitä tapahtuu. Koskaan ei voi vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Asiat vain etenee.
Mut mä suosittelen sua julkaisemaan sen novellin, ellet ole sitä vielä tehnyt. Koskaan ei voi tietää.
Onnea matkaan, jos aiot sen kirjottaa! :)
minua omilta lapsuusajoiltani (kauan sitten:(
Olin aina ollut kömpelö kirjoittaja, hyvin vähän sanottavaa. Aineista tuli yleensä joku seiska.
Sitten kerran 11-vuotiaana sain lopulta aiheen, joka innosti. Aseiden ostosta leluina. Pikkuveljeni oli juuri saanut lelupyssyn, ja ammuskeli säälimättä varpusia ja siskoja (paperikuulilla). Näin, miten hän myöhemmin ammuskelisi tosissaan. En muista, miten aine meni, eikä tullut säilytettyä sitä, mutta muistan, että kirjoitin innon vimmalla koko tunnin, ja olin tyytyväinen tulokseen. Sain ensimmäisen kiitettäväni siitä. Se aukaisi kirjoitusarkkuni, ja sen jälkeen on kirjoittaminen ollut minulle luonnollista ja helppoa.
Ensimmäistä romaaniani vasta luonnostelen. Pari asiakirjaa olen jo julkaissut. On niin paljon muuta kiirettä.. Mutta kirjoittaminen tuntuu kohtaloltani. Kirjoittamalla voi muuttaa omaa ja toisten maailmaa. Mutta voi kirjoittaa vain, millainen itse on. Täytyy jatkuvasti pyrkiä kasvamaan ihmisenä voidakseen kirjoittaa paremmin. Waltari sanoi jotain sellaista tyylistä, että tyyli on kirjoittajan luonteen ilmaisua, ja se tulee automaattisesti, kun kirjoittaa itselleen luontevimmin sanoin. Hyvä tyyli tulee, jos luonne on ilmaisemisen arvoinen. (En muista sanatarkasti.)