Poikani innostui pesäpallosta ja on innokkaasti käynyt kaikissa harjoituksissa. Tuntuu siltä, ettei hänen elämässä muuta tärkeämpää olekkaan. Miksi hän jokaisessa pelissä on jokeri? Eikö pesäpalloa pääse pelaamaan jos ei isä tai äiti ole pelannut? Miksi valmentajien tai muuten aktiivisesti seuratoiminnassa mukana olevien lapset vain pääsevät pelaamaan? Miten lapsi, joka aina on jokerina, voi oppia pelaamaan, jos hän ei saa osallistua peliin muuten kuin sivusta katsojana? Miksi pesäpallossa ei saa olla huumoria mukana? Miksi pelinjohtaja aina huomauttaa pelkistä virheistä? Miksi rooleja ei voi vaihdella ja jakaa vastuuta kaikille pelaajille? Miksi pesäpallon harrastaminen on tällaista syrjivää?
Kertokaa viisaammat
Yksi vanhemmista
51
7081
Vastaukset
- paljon pelannut
Jos poikasi pelaa junioreissa niin tuo on kyllä todella törkeätä!Ei junioreissa aleta roolittamaan vielä(ehkä c-ikäsinä vasta jos silloinkaan).Kannattaisi ottaa seurasi johtoon yhteyttä ihan reiluissa merkeissä.Kyllä mun mielestä pitää peluuttaa kaikkia pelaajia.
Yritä vaan kannustaa poikaasi pesiksen parissa.
Mistäköhän päin maakuntaa olet niin voisin antaa lisää syitä miksei pääse pelaamaan?- Jamppa.
>>Mistäköhän päin maakuntaa olet niin voisin antaa lisää syitä miksei pääse pelaamaan?>>
Sinähän se varsinainen epeli olet, kun lupaat antaa "lisää syitä" maakunnan perusteella.
Eiköhän jutun juoni piile juuri tuossa pelisysteemissä, jossa vuoroparit on jaettu jaksoiksi ja supervuoropariksi ja kotiutuslyöntikilpailuksi. Ja jokerit vielä päälle.
Kyllä siinä pakostakin roolittuu pelaajat, vaikka ei haluttaisikaan, ja kuinka kierrätettäisiin. - paljon pelannut
Jamppa. kirjoitti:
>>Mistäköhän päin maakuntaa olet niin voisin antaa lisää syitä miksei pääse pelaamaan?>>
Sinähän se varsinainen epeli olet, kun lupaat antaa "lisää syitä" maakunnan perusteella.
Eiköhän jutun juoni piile juuri tuossa pelisysteemissä, jossa vuoroparit on jaettu jaksoiksi ja supervuoropariksi ja kotiutuslyöntikilpailuksi. Ja jokerit vielä päälle.
Kyllä siinä pakostakin roolittuu pelaajat, vaikka ei haluttaisikaan, ja kuinka kierrätettäisiin.Kyllä sen eri maakunnissa huomaa tuon peluuttamisen ja ainakin sitten noissa sinettiseuroissa pitäisi olla selvää että kaikki pelaa.Toivottavasti ei vaan ole kyseisen pojan seura sinettiseura.
Voin vaikka lyödä mistä vetoa että kun seuraat esin etelän tai pohjanmaan seuran peluuttamista niin eroja löytyy mutta tosiasiahan on että vaikka kuinksa olisi hyvä seura niin aina siellä on joku yksi ainakin pilaamassa seuran mainetta.
Pointti on kuitenkin se että ei todellakaan tartte peluuttaa kokopeliä jokerina vaikka olisi kuinka jaksopelejä.Ja jokaiseen vuoroon saa jokerin ujutettua ellei nyt ole niin huono tuuri että kolme ensimmäistä palaa.Aikuisilla vaan tuppaa olemaan tuo voitto tärkeämpää kuin kaikkien peluuttaminen.
- vikaa...vikaa...vikaa
Kyllä pikkujunnuissa pitää kaikkien päästä kokeilemeaan erilaisia rooleja niin sisällä kuin ulkonakin.
Pikkujunnuja voisi olla vielä ainakin vanhemmat E-junnut tai nuoremmat D-junnut, nyt kun aloitetaan jo G-junnuista.
Jos pelinjohto hakee vain voittoja ja roolittaa pelipaikat taitotason mukaan jo pikkujunnuissa on vetäjällä päässä vikaa vikaa. Vastuunsa kantavan seuran vetäjäkoulutus osaa laittaa arvomaailman kohdalleen ja jos näin ei tapahdu kentällä niin ei kuin keskustelua aiheesta ja jos ei muu auta niin uutta vetäjää koukkuun. Vetäjän vaihto ei vaan useinkaan ole helppo juttu koska niitä ei kasva joka oksalla.
Vetäjien oikeanlaiset asenteet ja arvomaailma (tasapuolisuus, pesäpallon perussuoritteiden opettaminen, sosiaalinen hauska yhdessäolo ja oppimisesta onnistumisen riemu)pitää siis olla kunnossa pikkujunnujen ohjauksessa.
näillä eväillä - ensin asian pöydälle joukkueen sisällä ja jos ei korjaannu niin hae apua vaikka seuran johdolta.- vessix
"Jos pelinjohto hakee vain voittoja ja roolittaa pelipaikat taitotason mukaan jo pikkujunnuissa on vetäjällä päässä vikaa vikaa."
- Pesis on kokoajan muuttumassa enemmän ja enemmän oikeasta joukkuelajista roolipelaamiseksi. Superissa tämä ainakin on jo katsojille (hyvin useille ainakin) ongelma. Joukkueet tottakai pelaavat sillä tyylillä, jolla parhaiten pärjää ja jaksopelissä, joka vaatii tulosta nopeasti on varman päälle pelaaminen tuloksekkainta ja tämä johtaa vahvaan roolittamiseen.
Tottakai seurat, jotka haluavat menestyä tulevaisuudessa korkealla tasolla alkavat roolittaa junnujakin aina vain aikaisemmassa vaiheessa. Näistä jalostetaan siis mahdollisimman hyviä lyöjäjokereita, etenijöitä ja väliinjätettäviä pelaajia... Tottakai tämä pitemmän päälle on koko lajille tuhoisaa, mutta ajatellaanko sitä missään nyt...
Siispä, takaisin 7-9 vrp:n peleihin ja kaikki lyömään vuorollaan myös Superissa ja jokerisääntöä voisi ehkä harkita uudelleen...
- toinen vanhemmista
tultiin eilen pelistä - poikani jo matkalla sinne sanoi, että "mä oon taas jokeri". kuten olikin. kyse on f-joukkueesta. pelatuista n. kuudesta pelistä hän on ainoastaan yhdessä pelannut koko pelin. hän siis pääsee kentälle, mutta on aina toisen vuoroparin jokerina. muissa pojissa tätä "suunnitelmallisuutta" en ole huomannut, vaan muut ovat jokereita vuorollaan.
voi olla, että hän on vielä ulkopelitaidoiltaan muita jäljessä. mutta kehittyvätkö ne taidot katsomalla peliä ruutupaita päällä aina toisen jakson? toiset pelaavat enemmän ja takuulla myös kehittyvät enemmän. poikani lyö hyvin, mutta siis ulkopelissä olisi toivomisen varaa -ei hän varsinaisesti tunaroi, mutta ei ole niin hyvä kuin muut.
eilinenkin vastus oli etukäteistietona heikompi - kyllä siinä olisi mielestäni voinut poikani pelata koko pelin lopputuloksen kärsimättä (jaksot 2-10, 3-14). jos nimittäín pelataan voitosta. minäkin osaan jo kertoa ne ns heikommat vastukset, joissa voisi näille omille "huonommille" pelaajille antaa enemmän roolia ja silti joukkue voittaisi. ja vaikkei aina voittaisikaan, niin mitä sitten?
pojalleni pesis on henki ja elämä. mutta miten kauan, kun jo 10-vuotias huomaa, että hän on muita heikompi? äitinä tekisi jo mieli ohjata muihin lajeihin.- pelaaja -92
kuten kaikki ovat jo maininneet, peluuttaminen on aivan valmentajasta kiinni. on olemassa joukkueita, jotka pelaavat vain huvikseen, peluuttaen kaikkia eikä pelin tuloksella ole mitään väliä. mutta on myös joukkueita, jotka haluavat vaan voittaa ja voittaa, eihä siitä mitään tule.
itse olen -92 syntynyt, ja pelaan c-poikien sekä miesten joukkueessa. aloitin 7-vuotiaana pelaamisen, enkä ole kertaakaan ollut jokerina edes puolta peliä, koska saan ylimmääräistä valmennusta isältä, joka on myös juniorijoukkueen valmentaja. sen sijaan kaverini ovat lopettaneet koko lajin, koska peliaikaa ei ole herunut yhtään. olen valittanut siitä asiasta usein valmentajalle muutaman kaverini kanssa, eikä se asia yleensä miksikään muutu.
puhukaa muiden vanhempien/pelaajien kanssa asiasta, kyllä se valmentaja siitä pehmenee, jos hänelle selittää tilanteen. - Läheltä seurannut
Kukaan ei pysty sanomaan kenestä tulee loppujen lopuksi oikea pesäpalloilija. Kuinka nämä valmentajat voivat päättää sen junioritasolla, jokainen pelaaja kehittyy eri tavalla. Nyt surkea pelaaja voi, jos jaksaa olla mukana, olla esimerkiksi lyöjäkuningas tulevaisuudessa. Tällä "suunnitelmallisuudella" ja roolittamisella junioreissa saadaan kyllä karsittua laaja pelaajapohja edustusjoukkueesta. Sitten ihmetellään miksi pesäpallon taso ei nouse muissa seuroissa, kuin niissä joissa junioritoiminta on terveellä ja laajalla pohjalla. Jokaisen itseään kunnioittavan seuran tulee hoitaa junioritoiminta, niin että mahdollisimman moni pysyisi mukana.
- Mami M
Lapsi tajuaa, että jokeri on eräänlainen ylimääräinen pelaaja, sellainen joka pääsee lyömään, muttei kentälle. Vielä pahempi on ylimääräinen lyöjän, numero 13, joka pääsee lyömään, mutta millä ei ole merkitystä, siis junnuissa.
Meillä 2 lasta pelaa, toisessa joukkueessa on tapana tuoda 13 pelaajaa kentälle, jolloin 1 on vuorollaan ylimääräinen ja 3 jokeria vuorottelee. Paha vaan, kun ne on aina se samat tytöt, jotka ovat se nro 13. Samoin jokeripaita on useimmiten samojen yllä. Vetäjien lasten yllä ei koskaan, samoin siellä on pari tyttöä, jotka pelaavat aina täyden pelin. Minun tyttöni kuuluu niihin, mutta silti tilanne häiritsee minua muiden puolesta.
Hulluinta tuossa joukkueessa on se, että mielestäni edes ne aina pelaavat (vetäjien lapset pari muuta) eivät edes ole parhaita, huonoimmat kyllä ovat useimmiten pois. Joukkue on tasoltaan huono, paljon heikompi muita sarjan joukkueita, meidän joukkueen parhaat pelaajat vastaavat toisten keskitasoa ja se on pelinjohtajien vaikea ymmärtää. He pitävät tyttöjään parempana kuin he ovatkaan.
Sitten pojan joukkue. Siellä poikani on aina jokeri, kyse myös F-ikäisestä. Syyn siihen tiedänkin; viime kesänä arvostelin pelinjohtajan toimia ja se kostautuu nyt pojalle. Poikia on pikkuhiljaa tippunut porukasta pois ja poikanikin on alkanut tähyillä futiksen puolelle. Monta peliä ovat lähteneet vajaalla porukalla ja silloin syyllistetään poisjääneitä (viimeksi meitä - olimme hautajaisissa), että poikia olisi tarvittu. Sitten kun peliin tullaan (oli ainoa peli, mistä oltiin pois) löytyy pojalleni se jokeripaita. Keskustelu ei auta, sillä tämä tilanne johtuu siitä, että viime kesänä yritin keskustella eräästä asiasta... - puuhamaa
Mami M kirjoitti:
Lapsi tajuaa, että jokeri on eräänlainen ylimääräinen pelaaja, sellainen joka pääsee lyömään, muttei kentälle. Vielä pahempi on ylimääräinen lyöjän, numero 13, joka pääsee lyömään, mutta millä ei ole merkitystä, siis junnuissa.
Meillä 2 lasta pelaa, toisessa joukkueessa on tapana tuoda 13 pelaajaa kentälle, jolloin 1 on vuorollaan ylimääräinen ja 3 jokeria vuorottelee. Paha vaan, kun ne on aina se samat tytöt, jotka ovat se nro 13. Samoin jokeripaita on useimmiten samojen yllä. Vetäjien lasten yllä ei koskaan, samoin siellä on pari tyttöä, jotka pelaavat aina täyden pelin. Minun tyttöni kuuluu niihin, mutta silti tilanne häiritsee minua muiden puolesta.
Hulluinta tuossa joukkueessa on se, että mielestäni edes ne aina pelaavat (vetäjien lapset pari muuta) eivät edes ole parhaita, huonoimmat kyllä ovat useimmiten pois. Joukkue on tasoltaan huono, paljon heikompi muita sarjan joukkueita, meidän joukkueen parhaat pelaajat vastaavat toisten keskitasoa ja se on pelinjohtajien vaikea ymmärtää. He pitävät tyttöjään parempana kuin he ovatkaan.
Sitten pojan joukkue. Siellä poikani on aina jokeri, kyse myös F-ikäisestä. Syyn siihen tiedänkin; viime kesänä arvostelin pelinjohtajan toimia ja se kostautuu nyt pojalle. Poikia on pikkuhiljaa tippunut porukasta pois ja poikanikin on alkanut tähyillä futiksen puolelle. Monta peliä ovat lähteneet vajaalla porukalla ja silloin syyllistetään poisjääneitä (viimeksi meitä - olimme hautajaisissa), että poikia olisi tarvittu. Sitten kun peliin tullaan (oli ainoa peli, mistä oltiin pois) löytyy pojalleni se jokeripaita. Keskustelu ei auta, sillä tämä tilanne johtuu siitä, että viime kesänä yritin keskustella eräästä asiasta...Ota nyt oikeesti yhteyttä seurajohtoon.Jos sekänn ei auta niin ota nuorisopesiksen toiminnanjohtaja Kaija Tanneriin.Hänen kanssaan voi kyllä keskustella.Joku rotihan se noissakin hommissa pitää olla.Entä olisiko toista seuraa lähettyvillä?
- Pirjeta..
Poikani joukkue pelaa tosissaan voitoista. Huonommat joutuvat olemaan aina toisen vuoroparin jokerina, hyvät pelaavat koko pelin. siis pelinjohtajien mielestä hyvät (lue: omat pojat pari muuta). Minun poikani kuuluu näihin jokereihin. Hän jo tietää peliin lähtiessään saavan jokeripaidan päälleen, ei odotakaan muuta. Sitten kun ulkopeliin pääsee, on siellä niin jännittynyt, ettei uskalla kuin katsoa. Hän lyö hyvin, mutta jokerina hänelle suodaan vain etenijän rooli. Sitten jotkut pojat leuhkivat tilastoilla, montako juoksua ovat lyöneet. Tottakai numerolla 4 lyö niitä enemmän kuin numerolla 1 pelaava. Kerran peli ei katkennutkaan viimeiseen lyöjään ja seuraava vuoropari alkoi "väärästä kohtaa". Pojalleni tuli tilaisuus lyödä viimeisenä lyöjänä kaksi etenijää kentältä kotiin: tulos kaksi kotiin ja itse juoksi kunnarin. Mutta eipä tuo mitään muuttanut. Ja jos pelinjohtajalle jotakin asiasta sanot, kärsii poika siitä ihan varmasti.
- tietäjä.
Läheltä seurannut kirjoitti:
Kukaan ei pysty sanomaan kenestä tulee loppujen lopuksi oikea pesäpalloilija. Kuinka nämä valmentajat voivat päättää sen junioritasolla, jokainen pelaaja kehittyy eri tavalla. Nyt surkea pelaaja voi, jos jaksaa olla mukana, olla esimerkiksi lyöjäkuningas tulevaisuudessa. Tällä "suunnitelmallisuudella" ja roolittamisella junioreissa saadaan kyllä karsittua laaja pelaajapohja edustusjoukkueesta. Sitten ihmetellään miksi pesäpallon taso ei nouse muissa seuroissa, kuin niissä joissa junioritoiminta on terveellä ja laajalla pohjalla. Jokaisen itseään kunnioittavan seuran tulee hoitaa junioritoiminta, niin että mahdollisimman moni pysyisi mukana.
Ajatellaan Simo Eerikäistä joka oli nuorempana poikana armoton laiheliini, ja hyvä kun edes etenijäntehtävistä junnuissa suoriutui, tällä hetkellä hän on eniten juoksuja lyönyt peluri.
- pojan kohdalla
sama tilanne. vai onkohan kyse samasta joukkueesta.
Poika lähti innolla kavereiden mukana harjoituksiin,mutta harjoituspeleissä aina jokerina ,vaikka saman tasoinen pelikyvyiltään toisten kanssa. Eikä ne tasoerot niin suuria D-pojissa vielä ole.
Sivusta seurattuani,olen huomannut , että ne pojat pelaa kaikki ottelut,joiden äidit kiihkeästi halaa ja flirttaa härskisti valmentajan kanssa.
Talkoisiin ja muihin tehtäviin, pelien aikana nämä nuoleskelijat ei sitten millään ehdi,muilta kiireiltään.
Onkohan tämä maantapa, vai vaan Itä-suomalainen ilmiö,alueen valmentajien selkärangattomuutta.
Pojat jotka ei ymmärrä millä konstilla äiti on "ostanut" laatuaikaa lapsilleen,vinoilevat sitten niille, jotka ei pääse harjoitus- ja turnauspeleissä kentälle.
Miten sitä oppii jos ei saa pelata, eikä se voittaminen tuon ikäisten peleissä se tärkein asia, vaan mukava, hauska yhteinen harrastus..- vessix
"Miten sitä oppii jos ei saa pelata, eikä se voittaminen tuon ikäisten peleissä se tärkein asia, vaan mukava, hauska yhteinen harrastus.. "
- näin pitäisi olla, mutta usein taitaa seurajohdolla olla jo katseet tulevaisuudessa ja pelaajille aletaan ajatella tulevia rooleja aikuisten joukkueissa.
Kun poistettais jokerit ja pelattais vain 6-7 vrp:n pelejä ilman jaksoja, saataisiin joukkue kasaan vähemmillä pelaajilla (tätä kautta lisää joukkueita), lyöntivuoro kiertäisi nykyistä tasaisemmin (nykysäännöin alkupään numerot saavat useita lyöntivuoroja häntäpäätä enemmän) ja kaikki saisivat kokeilla vuorollaan kaikenlaisia tilanteita.
Jaksopeli, jokerit ja sisäpelin roolittuminen ovat pesiksen SYÖPÄ... - Huolestunut myös
vessix kirjoitti:
"Miten sitä oppii jos ei saa pelata, eikä se voittaminen tuon ikäisten peleissä se tärkein asia, vaan mukava, hauska yhteinen harrastus.. "
- näin pitäisi olla, mutta usein taitaa seurajohdolla olla jo katseet tulevaisuudessa ja pelaajille aletaan ajatella tulevia rooleja aikuisten joukkueissa.
Kun poistettais jokerit ja pelattais vain 6-7 vrp:n pelejä ilman jaksoja, saataisiin joukkue kasaan vähemmillä pelaajilla (tätä kautta lisää joukkueita), lyöntivuoro kiertäisi nykyistä tasaisemmin (nykysäännöin alkupään numerot saavat useita lyöntivuoroja häntäpäätä enemmän) ja kaikki saisivat kokeilla vuorollaan kaikenlaisia tilanteita.
Jaksopeli, jokerit ja sisäpelin roolittuminen ovat pesiksen SYÖPÄ...Nimim. vessix:
>>Jaksopeli, jokerit ja sisäpelin roolittuminen ovat pesiksen SYÖPÄ...>>
Vessix on paneutunut pp:n ongelmiin ja laukoo aika kovilla. Miksi ei sitten nimimerkin kaltaisia vessixejä kuunnella? Vai mikä mättää, että mennään koko ajan metsään eikä kukaan tee mitään? - vessix
Huolestunut myös kirjoitti:
Nimim. vessix:
>>Jaksopeli, jokerit ja sisäpelin roolittuminen ovat pesiksen SYÖPÄ...>>
Vessix on paneutunut pp:n ongelmiin ja laukoo aika kovilla. Miksi ei sitten nimimerkin kaltaisia vessixejä kuunnella? Vai mikä mättää, että mennään koko ajan metsään eikä kukaan tee mitään?... on sama kuin entisellä kartanlukijalla: En nähnyt millä kohtaa mentiin metsään, kun oli niin paljon puita edessä estämässä näkyvyyden...
- Huolestunut myös
vessix kirjoitti:
... on sama kuin entisellä kartanlukijalla: En nähnyt millä kohtaa mentiin metsään, kun oli niin paljon puita edessä estämässä näkyvyyden...
Aiheuttaako muuten puu kaatuessaan äänen, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa?
- vessix
Huolestunut myös kirjoitti:
Aiheuttaako muuten puu kaatuessaan äänen, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa?
Ei aiheuta! Äänen aiheuttaa aina kuulija!
- Mo.
Omassa joukkueessani on yksi joka on käynyt melkein jokaisissa harjoituksissa, mutta on silti melkein joka pelissä jokeri. Tämä johtuu siitä että hän "pelleilee" harjoituksissa. Tietysti kaikki jotka haluavat pääsee pelaamaan. Yleensä aktiivisemmin harjoittelevat pelaajat pääsevät pelaamaan. Jokeritkin ovat tärkeitä!! Esim. sinä ja poikasi voitte kotona vapaa-ajalla harjoitella kotona vaikkapa kopittelemista ja lyömistä niin poikasi voi näyttää seuraavissa harjoituksissa että osaa hyvin kaikki tehtävät. Ja poika voisi käydä vaikkapa pari kertaa viikossa lenkillä niin juoksu taidotkin kasvavat. Kannattaa käydä katsomassa esim. miesten pelejä ja ottaa opiksi ;) Pesäpallossa onn huumoriakin vaikka välillä ei riittävästi. Pelinjohtajat huomauttavat siksi, että virheitä pystyy korjaamaan ja kyllä ne pelissäkin välillä "kannustavat". Kun ikää kertyy niin joukkuilla on melkeimpä vakio paikat pelikentillä.
- Juuri näin
Täällä näyttää olevan näitä "seuraihmisiä" jotka neuvovat meitä vanhempia toimimaan oikein. Nythän on niin, että jokainen pelinjohtaja on yleensä jonkun pelaajan isä, joskus äitikin. Miettikääpä kohdallenne tapaus, jossa lapsenne harrastaa jotain, missä ette ole vetämässä itse joukkuetta... niinpä.
Meidän junnu lopetti pesäpallon harrastamisen viime keväänä, D-ikäisenä, juuri siksi, että oli pääsääntöisesti joko vaihdossa tai jokerina, vaikkakin oli joidenkin mielestä jopa lahjakaskin. Näyttää siltä, että pesäpallo on "sisäpiirin" harrastus, johon ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan.
- seurojenjohto
ei huomaa tätä tilannetta.
Lehdissä kehuvat seuransa juniori toimintaa,joka joku kunnian himoinen valmentaja kuitenkin pilaa.
Täällä joukkue pärjäsi hyvin junnujen turnauksessa ,mutta hän peluuttaa koko ajan samoja poikia .Loput istuu turhaantuneena kentänlaidalla.Näistä pelaavista jos joku kyllästyy tai muuttaa paikkakunnalta pois ,sitten joukkue onkin vajaa.Menestystä jatkossa ei tule.
Ylemmissä sarjoissa ei ole menestytty vuosiin.- seurajohto
edes voi tietää junioritoiminnasta, kun ei käy edes pelejä katsomassa. Kiinnostaako heitä yleensäkään muu kuin poliittinen näkyvyys ja mahdollinen kunnanvaltuuston paikka?
- seurajohdolle
seurajohto kirjoitti:
edes voi tietää junioritoiminnasta, kun ei käy edes pelejä katsomassa. Kiinnostaako heitä yleensäkään muu kuin poliittinen näkyvyys ja mahdollinen kunnanvaltuuston paikka?
Haloo,ei kai nyt tollasta ole missään?Kyllä seurajohdon pitäs olla tietonen seurastaan vaikkei pelei kävis kattookaan.Ja jos ei ole niin yhteyttä sitten sinne
- , haloo
seurajohdolle kirjoitti:
Haloo,ei kai nyt tollasta ole missään?Kyllä seurajohdon pitäs olla tietonen seurastaan vaikkei pelei kävis kattookaan.Ja jos ei ole niin yhteyttä sitten sinne
Miten ei voi olla, kun on vain. En ole koskaan nähnyt seuramme johtoa junioreiden pelejä katsomassa.
- santapukki
, haloo kirjoitti:
Miten ei voi olla, kun on vain. En ole koskaan nähnyt seuramme johtoa junioreiden pelejä katsomassa.
ilmeisesti olet sitten jossain superintasoisessa seurassa
- junnupesis
menny kokonaan sisäpiirihommiks. Kolme isää valmentaa, johtaa pientä porukkaa .Peleihin ulkopuoliset ei pääse ollenkaan ,harjoituksissakin katsotaan pitkään.
Lisenssi ja pesinpassimaksut kyllä vaaditaan.
Talkoisiin tulisi osallistua.Niissäkin sitten hiljaiset tekee ja jokapaikassa äänekkäänä esiintyvät on tekevinää.Käyvät näytäytymässä ja sitten valittavat kiireitään, muita menoja ja poistuvat vähin äänin.
Kyllä niitten em. Kaija Tannerien olis aika ruveta seuraamaan mitä junnupesiksen valmennuksessa oikein tehdään ja toimitaan.
Jos asiaa ei jatkossa saada kuntoon, kulttuuriministerin pitää alkaa miettimää onko pesäpalloliitolle myönnetyllä 0,5 miljoonalla eurolla muuta hyödyllisempää käyttöä, kuin jakaa näille sisäpiiriläisille.
Tiedotusvälineet huomasi asian jo sopupelien paljastuttua...pesäpalloa ei telkkarissa ja lehtien sivuilla juuri näe...
Ihme kun yhden vaakuutusyhtiön ovat saanet sponsoriksi,ne yleensä tarkkoja rahoistaan.
Pesisseurathan on julkisia yhteisöjä ...niistä varmaan vois ruveta kirjoittelemaan täällä ihan nimillä....seuranjohto vois sitten vastata miksi eivät valvo juniori toimintaa. - Vanhempi myös
Jos en ole väärässä, niin nuorimpien junioreiden säännöissä sanotaan ainakin etelä-pohjanmaalla, että pelaajanumerot täytyisi arpoa. Taitaa olla kuollut pykälä, koska omien lapsieni otteluissa en ole koskaan nähnyt suoritettavan arvontaa. Jos tätä arvontasääntöä noudatettaisiin, niin sillä saavutettaisiin juuri tämä tavoite, jossa ketään ei istuteta tarkoituksellisesti jokerina.
Jos tuo arvontasääntö tosiaan pitää paikkansa, niin kertokaa miksi sääntöä ei noudateta? Tällöin jokainen joukkue saisi pelata tosissaan jokaisen pelin, koska se joutuisi pelaamaan sillä kokoonpanolla, joka arvonnan seurauksena tuli. Nyt monet joukkueet teeskentelevät peluuttavansa tasapuolisesti, mutta käytännössä lieväkin menestymisen tavoittelu johtaa siihen, että valmiiksi parhaat saavat aina vähintäänkin aavistuksen enemmän peliaikaa kuin huonommat ja näin tasoero kasvaa.- korsku
kyllä etelä-suomessa arvotaan mutta on vaan f-junnuilla tuo sääntö.olisiko hyvä etä homma tehtäisiin ihan d-junnuihin asti?ottakaas kantaa
- mutta...
korsku kirjoitti:
kyllä etelä-suomessa arvotaan mutta on vaan f-junnuilla tuo sääntö.olisiko hyvä etä homma tehtäisiin ihan d-junnuihin asti?ottakaas kantaa
en ole yhdessäkään pelissä nähnyt niin tehtävän. ja olen seurannut f-ikäisten pelejä juurikin etelä-pohjanmaalla. ainakaan meidän seuran f-ikäiset eivät arvo.
- Leaderi
mutta... kirjoitti:
en ole yhdessäkään pelissä nähnyt niin tehtävän. ja olen seurannut f-ikäisten pelejä juurikin etelä-pohjanmaalla. ainakaan meidän seuran f-ikäiset eivät arvo.
F-junnuissa lyöntijärjestys arvotaan vain leireillä. Mutta mikäli kaikki pelaa-periaatteita noudatetaan, pitäisi äffissä kierrättää joukkuetta sekä ulko- että sisäpelissäkin. Hyvä valmentaja pitää kirjaa, millä paikoilla junnut ovat pelanneet, kuinka monta kertaa on oltu jokereina ym.
Jos näitä asioita ei löydy paperilta, on hyvä ottaa junnuasioista vastaavaan seurassa yhteyttä.
Ei se äffissä saa olla vielä niin vakavaa... - joka pojan
Leaderi kirjoitti:
F-junnuissa lyöntijärjestys arvotaan vain leireillä. Mutta mikäli kaikki pelaa-periaatteita noudatetaan, pitäisi äffissä kierrättää joukkuetta sekä ulko- että sisäpelissäkin. Hyvä valmentaja pitää kirjaa, millä paikoilla junnut ovat pelanneet, kuinka monta kertaa on oltu jokereina ym.
Jos näitä asioita ei löydy paperilta, on hyvä ottaa junnuasioista vastaavaan seurassa yhteyttä.
Ei se äffissä saa olla vielä niin vakavaa...jokerivuorosta. pidetään kirjaa palkituista ja vaikka mistä. mutta mitä sillä kirjanpidolla on merkitystä, kun totuus kuitenkin on se, että joillekin pojille sattuu peleissä kesän aikana vain yksi jokerivuoro, toisille 6. silloin voidaan sanoa, että "kaikki ovat olleet vuorollaan jokereita". ulkopeleissä on poikia, jotka pelaavat vaihtelevasti useita paikkoja, sitten on pari onnetonta, jotka päästetään vain kakkosvahdiksi ja jonne ei koskaan heitetä. tai kakkoskoppariksi, jolloin röyhkeä kolmoskoppari kauhoo pallot ujomman pojan nenän edestä.
eikä tämä koske edes pelkästään poikajoukkueita, vaan myös tyttöjoukkueita, joiden vetäjät tuntuvat olevan vähintään yhtä kunnianhimoisia. - Leaderi
joka pojan kirjoitti:
jokerivuorosta. pidetään kirjaa palkituista ja vaikka mistä. mutta mitä sillä kirjanpidolla on merkitystä, kun totuus kuitenkin on se, että joillekin pojille sattuu peleissä kesän aikana vain yksi jokerivuoro, toisille 6. silloin voidaan sanoa, että "kaikki ovat olleet vuorollaan jokereita". ulkopeleissä on poikia, jotka pelaavat vaihtelevasti useita paikkoja, sitten on pari onnetonta, jotka päästetään vain kakkosvahdiksi ja jonne ei koskaan heitetä. tai kakkoskoppariksi, jolloin röyhkeä kolmoskoppari kauhoo pallot ujomman pojan nenän edestä.
eikä tämä koske edes pelkästään poikajoukkueita, vaan myös tyttöjoukkueita, joiden vetäjät tuntuvat olevan vähintään yhtä kunnianhimoisia....lapsesi puolesta. Jotkut vetäjät vaan ovat niin kunnianhimoisia. Olen leireillä kohdannut vastaavia joukkueita ja se on aika surullista katseltavaa. Ei heidän tarvitse arpoa pelijärjestystä, koska "he osaavat jo pelata". Näin minulle leirillä vastattiin, kun vaadin arvontaa. Liekö Superin paikkakunnilla tavoitteet erilaisia jo pienestä pitäen.
Sinettiseuroilla ainakin pitäisi olla kaikki paperiasiat kunnossa, peluuttamisista alkaen.
Tärkeintä on tässä koko touhussa on kuitenkin se, että lapset harrastaisivat jotain liikuntaa ja ainakin pesäpallossa kaikkia peluuttamalla ja palkitsemalla innostus säilyy parhaiten.
- tarinatäti
viestistäsi ei käy ilmi minkäikäisissä poikasi pelaa?Kerroppa ni voi ottaa paremmin kantaa.
- Ja Huh
Tästä ketjusta voi päätellä, että junnupesis on huonolla tolalla joissain (tai useissa) seuroissa. Toivottavasti vetäjät tämän lukevat ja käsi sydämmellä miettivät, että miten asiat on heidän joukkueesssa. Onko näin, että ne huonommat ovat usein jokeripaidalla vain yhtä vuoroa pelaamassa (ja jäävätkin huonommiksi) ja ne hyvät hyvin harvoin jokerina (ja kehittyvät koko ajan).
Eräs pelinjohtaja sanoi minulle, että jotkut pojat eivät ole kehittyneet tarpeeksi, että heitä voisi peluuttaa vastuupaikoilla tai antaa enemmän peliaikaa. Minä kysyin, että milloin heille sitten sitä voi suoda? Ei koskaan vai silloin kun pojat kyllästyvät olemaan jokereita. Kyse oli F- ikäisistä. Siis alle 10-vuotiaista, joista "jotkut eivät ole tarpeeksi kehittyneet" vetäjän mielestä. Ja vetäjä myös pelasi sijoituksista, koska "joukkue sitä haluaa".
että miettikää tuota- vetäjistä
vannoo noudattavansa nuori suomi sääntöjä jne...
silti ei niin tapahdu. kummipoikani joukkueessa mm kummipoikani on ollut nyt kesän 9 pelistä 7 kertaa jokerina, siten, että on saanut olla toisen vuoroparin kentällä. useat joukkueen pojat ovat olleet vain kerran jokerina.
että onko tämä tasapuolista? no ei ole. mutta pelinjohtajat pitävät kirjaa jokereista ja palkituista (palkitseminen on tasapuolista), mutta totuus on se, että jotkut pelaavat paljon enemmän, toiset paljon vähemmän.
tämäkin joukkue oli varmistanut tiensä mitalipeleihin paljon aiemmin, mutta silti viimeisetkin pelit piti peluuttaa "muka paremmalla arsenaalilla".
milloin ne heikommat kehittyvät? jokerina lyöjinä, ei-kentällä? vai kotoharjoittelussa, jota tiedän kummipoikani tehneen aika lailla, voi olla, että innostus kotiharjoitteluun lakkaa, jos aina on sen toisen vuoroparin jokerina. ja vielä jokerina, jolle ei suora ajoja, vaihtoja tms.. vaikka tiedän kummipoikani kotiharjoittelun lyöntien perusteella niihin kykenevän siinä kuin muidenkin joukkueen poikien.
ja kuvitelkaa, kyse on f-ikäisistä!
hei etelä-pohjanmaa. olisko aika vetäjätutkiskeluun?????
- juniorivalmentaja
Luin tämän ketjun läpi ja eihän nuo jutut kovin kivoilta vaikuttaneet. Itse kuulun myös noihin "seurajohtajiin" ja yritän oman valmentamiseni ohella seurata myös muiden junnujoukkueiden pelejä. Taustatoiminnan seuraamiseen ei oikein ole mitään mahdollisuuksia ajan rajallisuuden takia. Tulin juuri seuraamasta pesikoulun pelejä ja sain vanhemmilta hyviä kehitysehdotuksia tulevaisuutta varten pesiskoulun kehittämiseksi.
Valmennan itse hieman vanhempia junnuja, joissa peliaikakeskustelut on käyty läpi vanhempien kanssa ennen harjoituskauden alkua. Vanhempien mielipiteitä myös pyritään kunnioittamaan. Tietenkään suurin osa vanhemmista ei näissä tilaisuuksissa käy. Heille on sitten asioista tiedotettu muilla keinoin.
Kolme vuotta valmennettuani tuli ensimmäistä kertaa tänä kesänä eteen tilanne, jossa erään pelaajan vanhempi tuli juuri ennen peliä purnaamaan siitä ettei heidän juniorisa ollut päässyt tähän kauden viimeisen runkosarjan pelin kokoonpanoon ja että tulipa nolo loppu kaudelle. Olisin ymmärätänyt tilanteen, jos kyseessä olisi ollut vain satunnaisesti peliaikaa saava pelaaja, mutta kun kyseessä oli siihen asti kaikki pelit pelannut pelaaja, joka kaiken lisäksi itse edellisenä päivänä ilmoitti, ettei ole täydessä pelikunnossa tulevassa pelissä. Niinpä täytimme joukkueen pelikuntoisilla pelaajilla ja ilmoitin asiasta (välitin viestin) ko. pelaajalle peliä edeltävänä päivänä. (Ennen kauden alkua olemme sopineet, että loukkaantuneita/sairaita ei peluuteta).
Ensin pelaajalta itseltään tuli hyvin "mielenkiintoinen" tekstiviesti ja sitten toinen vanhemmista kävi tosiaan juuri ennen peliä vaihtopenkin luona asiasta minulle kuittailemassa. Surkuhupaisaa asiassa oli lisäksi se, että peluutuspäätöksestä vastasi ykköspelinjohtajana toiminut kollegani. No minä sain haukut eikä siihen asti tiiviisti yhteyttä pitänyt perhe vastaantullessaan nykyään minulle edes päivää sano. Ei myöskään vaimolleni, joka ei millän lailla ole asianosaisena. Koska perhe osallistui paljon myös talkoisiin, niin minun olisi ilmeisesti vastineeksi automaattisesti pitänyt saada ykköspelinjohtajamme peluuttamaan heidän jälkikasvuaan, jotta hän olisi päässyt mahdollisesti tehotilastojaan kaunistelemaan.
Siinäpä siis valmentajalle kiitos pelaajalta (ja vanhemmiltaan), jonka valmennukseen kenties olin uhrannut eniten aikaa kaiksita yksitäisistä pelaajista kolmen vuoden aikana.
Pelillä ei sijoituksemme kannalta ollut enää mitään merkitystä, vaan se oli oiva tilaisuus peluuttaa ja antaa kokemusta joillekin ensi kauden pelaajille.
Kaikkiin ketjun aloittajan esittämiin kysymyksiin en osaa vastata, mutta pesäpallossa pitää olla huumoria ja osattava iloita oman joukkueen hyvistä suorituksista, vaikkeivat ne suoraan tilastoissa näkyisikään. Omssa pelinjohtamisfilosofiassani olen pyrkinyt nimenomaan positiivisen palautteen antamiseen. En tietenkään aina ole siinä kovin hyvin onnistunut. Kyllä minä ainakin osaan iloita siitä kun näen kuinka kauden alussa ei-niin-hyvät pelaajat kehittyvät hyviksi tai vähintään kohtalaisiksi pelaajiksi kun heille antaa vastuuta myös peleissä.
Liikaa ei pitäisi tuijottaa myöskään siihen kuinka monta vuotta joku junnu on pesistä pelannut. Joukkueessamme on useita pelaaia, jotka ovat aloittaneet pesiksen vasta 12-13 vuotiaana ja hyvin pärjäävät.
Seurassamme on se hyvä puoli, ettei seurajohto tai vanhemmat ole asettaneet joukkueelle mitään tulostavotteita. Olemme myös oppineet sen, että jos joukkueeseen otetaan vain ne 12 parasta, niin kesän aikana tai viimeistään loppukesästä iskee pelaajapula. Laaja pelaajarinki ja tasainen peluuttaminen on ainoa järkevä tapa. Nuorilla kun tahtoo kesäisin olla muutakin tekemistä....- tai jonkun
pitäsi antaa käsky, että kaikkien junnujoukkueiden pitäisi peluuttaa tasapauolisesti kaikkia. Poikani joukkueessa on pari kaveria, jotka eivät ole olleet koko peliä kentällä kuin kerran pari. Sitten on osa kavereita, jotka eivät saa jokeripaitaa päälleen kuin sen kerran pari. Ja kun saavat, niin alkaa kiukuttelu. Ne usein jokerina olevat vaan tuumaavat, että "mä oon taas jokeri".
Peliaikakeskusteluja ei ole meillä käyty. Todettu vain, että kaikki saavat pelata.
Mutta miten kehittyy jokeri, joka saa vain käskyn mennä itse kentälle? Tai vaihtaa yksi edellään oleva. Jos joskus pakosta tulee ajo vastaan, hän jännittää niin, ettei siitä tule mitään. Nämä paljon ajoja lyövät epäonnistuvat myös, mutta tuleehan heille pakostakin onnistumisia, jotka sitten ruokkivat heidän itsetuntoaan lisää. Kerran leirillä tapauksen kun eräs poika (vieras joukkue, en tuntenut, mutta seurasin peliä sivusilmällä) tuli tohkeissaan ilmeisesti vanhemmille esittämään, että mä sain arvonnassa numeron neljä... tuleekohan mulle ajo, voi ku kivaa... No ajoa ei tullut, kun pari lyöjäjokeria selvitti ne pojan nenän edestä (toinen tyhjäsi kopilla kentän) ja poika sai vain itse käskyn mennä kentälle...
Ja miten kehittyy toistuva kakkosvahti, jonka joukkuetoverit ovat mielessään rankanneet heikommaksi, kun tämä ei muuta pelipaikkaa saa? Eivät heitä palloakaan, kun "ei se kuitenkaan saa kiinni". Sitten kun pallo sinne joskus tulee, on poika niin hermostunut, ettei saakaan.
Poikani on juuri tälläinen ikijokeri. Tänä kesänä hän on kaksi peliä saanut olla kokonaan kentällä. Muuten on toinen jakso oltu jokerina. Samoin hänelle on tullut ikuinen kakkosvahdin asema (hänelle tosin heitetään palloakin). Lyöjärooli on vaihdellut etenijästä vaihtajaan. Joskus on tullut ajo, kun on järjestys mennyt sekaisin ja ilokseni hän on ne kunnialla selvittänyt. Poikani itsetunto alkaa olla maassa, kun hänen mielestään muut ovat parempia (varmaan vähän ovatkin ja täytyykin heidän olla, kun saavat paljon enemmän peliaikaa) ja ennen peliä hän vain toteaa, että "kummankohan jakson mä oon tänään jokerina?" Peli-ilo alkaa olla mennyttä, kun hän vain jännittää, ettei mokaisi mitään, kun silloin ainakaan ei pääse kentälle. Tosin vaikkei hän mitään mokailekaan, ei silti saa olla koko peliä, kuin harvoin.
Olen tähän asti pitänyt linjaa, että olen yrittänyt rohkaista ja kehua enkä ole pelinjohtajien pelaajavalintoihin puuttunut. Mutta nyt loppukesäsästä olen alkanut puhella, että hänhän pelaa suhteessa kaikkein parhaiten joukkueessa, koska hän on saanut kaikkein vähiten harjoitusta. Samoin olen alkanut sanoa, että jalkkisjoukkueessa kaikki saavat juosta kentällä niin kauan kuin vain jaksavat... - Coa
tai jonkun kirjoitti:
pitäsi antaa käsky, että kaikkien junnujoukkueiden pitäisi peluuttaa tasapauolisesti kaikkia. Poikani joukkueessa on pari kaveria, jotka eivät ole olleet koko peliä kentällä kuin kerran pari. Sitten on osa kavereita, jotka eivät saa jokeripaitaa päälleen kuin sen kerran pari. Ja kun saavat, niin alkaa kiukuttelu. Ne usein jokerina olevat vaan tuumaavat, että "mä oon taas jokeri".
Peliaikakeskusteluja ei ole meillä käyty. Todettu vain, että kaikki saavat pelata.
Mutta miten kehittyy jokeri, joka saa vain käskyn mennä itse kentälle? Tai vaihtaa yksi edellään oleva. Jos joskus pakosta tulee ajo vastaan, hän jännittää niin, ettei siitä tule mitään. Nämä paljon ajoja lyövät epäonnistuvat myös, mutta tuleehan heille pakostakin onnistumisia, jotka sitten ruokkivat heidän itsetuntoaan lisää. Kerran leirillä tapauksen kun eräs poika (vieras joukkue, en tuntenut, mutta seurasin peliä sivusilmällä) tuli tohkeissaan ilmeisesti vanhemmille esittämään, että mä sain arvonnassa numeron neljä... tuleekohan mulle ajo, voi ku kivaa... No ajoa ei tullut, kun pari lyöjäjokeria selvitti ne pojan nenän edestä (toinen tyhjäsi kopilla kentän) ja poika sai vain itse käskyn mennä kentälle...
Ja miten kehittyy toistuva kakkosvahti, jonka joukkuetoverit ovat mielessään rankanneet heikommaksi, kun tämä ei muuta pelipaikkaa saa? Eivät heitä palloakaan, kun "ei se kuitenkaan saa kiinni". Sitten kun pallo sinne joskus tulee, on poika niin hermostunut, ettei saakaan.
Poikani on juuri tälläinen ikijokeri. Tänä kesänä hän on kaksi peliä saanut olla kokonaan kentällä. Muuten on toinen jakso oltu jokerina. Samoin hänelle on tullut ikuinen kakkosvahdin asema (hänelle tosin heitetään palloakin). Lyöjärooli on vaihdellut etenijästä vaihtajaan. Joskus on tullut ajo, kun on järjestys mennyt sekaisin ja ilokseni hän on ne kunnialla selvittänyt. Poikani itsetunto alkaa olla maassa, kun hänen mielestään muut ovat parempia (varmaan vähän ovatkin ja täytyykin heidän olla, kun saavat paljon enemmän peliaikaa) ja ennen peliä hän vain toteaa, että "kummankohan jakson mä oon tänään jokerina?" Peli-ilo alkaa olla mennyttä, kun hän vain jännittää, ettei mokaisi mitään, kun silloin ainakaan ei pääse kentälle. Tosin vaikkei hän mitään mokailekaan, ei silti saa olla koko peliä, kuin harvoin.
Olen tähän asti pitänyt linjaa, että olen yrittänyt rohkaista ja kehua enkä ole pelinjohtajien pelaajavalintoihin puuttunut. Mutta nyt loppukesäsästä olen alkanut puhella, että hänhän pelaa suhteessa kaikkein parhaiten joukkueessa, koska hän on saanut kaikkein vähiten harjoitusta. Samoin olen alkanut sanoa, että jalkkisjoukkueessa kaikki saavat juosta kentällä niin kauan kuin vain jaksavat...Mielenkiintoista luettavaa. Itse olen amerikkalaisen jalkapallon juniorivalmentaja ja monessa muussakin mukana. Jutut herättää kysymyksen, että miksi odotetaan niin pitkään selvästi epäoikeudenmukaisissa tilanteissa. Sitten vaan pitää äänestää jaloilla ja lähteä.
Tietysti sitä ennen pitää ottaa selvää lapsen treenikäyttäytymisestä ym. jos ei esim.itse ole treeneissä paikalla. Tällaiset asiat saattavat tietysti vaikuttaa peliaikaan. Mutta jos liian kauan annetaan lapsen itsetunnon saada takaiskuja, sitä on vaikea saada takaisin. Myös pukuhuonetilanteet saattavat olla "raakoja", jos niitä ei yhtään valvota. Varsinkin nuoremmissa pelaajissa. - MXX0000
Coa kirjoitti:
Mielenkiintoista luettavaa. Itse olen amerikkalaisen jalkapallon juniorivalmentaja ja monessa muussakin mukana. Jutut herättää kysymyksen, että miksi odotetaan niin pitkään selvästi epäoikeudenmukaisissa tilanteissa. Sitten vaan pitää äänestää jaloilla ja lähteä.
Tietysti sitä ennen pitää ottaa selvää lapsen treenikäyttäytymisestä ym. jos ei esim.itse ole treeneissä paikalla. Tällaiset asiat saattavat tietysti vaikuttaa peliaikaan. Mutta jos liian kauan annetaan lapsen itsetunnon saada takaiskuja, sitä on vaikea saada takaisin. Myös pukuhuonetilanteet saattavat olla "raakoja", jos niitä ei yhtään valvota. Varsinkin nuoremmissa pelaajissa.kuka oikeasti harrastaa vanhemmat vai juniorit. Moni nuorista tulee äänestämään jaloillaan ja lopettaa murrosikäisenä. Mielestäni ei ole oikein, että sen on lähdettävä jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Suomessa näyttää olevan käytäntö, että kilpaurheilu alkaa jo ala-asteikäisenä ja mikään ei enää ole pelkkää harrastamista, vaan totista totta.
- Coa
MXX0000 kirjoitti:
kuka oikeasti harrastaa vanhemmat vai juniorit. Moni nuorista tulee äänestämään jaloillaan ja lopettaa murrosikäisenä. Mielestäni ei ole oikein, että sen on lähdettävä jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Suomessa näyttää olevan käytäntö, että kilpaurheilu alkaa jo ala-asteikäisenä ja mikään ei enää ole pelkkää harrastamista, vaan totista totta.
Tuo on kyllä joka lajin junioriurheilussa iso ongelma eli vanhemmat, jotka ovat huutamassa mitä sattuu kentän laidalla ja joilla on omat tavoitteensa juniorinsa suhteen.
Olet mielestäni oikeassa siinäkin, että on väärin jos se joutuu lähtemään, jota kohdellaan epätasa-arvoisesti. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, koska vetäjät ja johto eivät usein vaihdu.
Urheilujoukkue on aina kyllä sellainen, että yhden ottelun aikana ei aina pysty kaikkia tasan yhtä paljon peluuttamaan. Sitten kun lasketaan koko kausi yhteen, pitäisi varsinkin nuoremmissa olla aika lailla samat peliajat ja peluutukset.
Kaikenkaikkiaan vaikea yhtälö, kun usean joukkueen valmennusjohto on täällä pesispiireissä päättänyt, että lajilla on riittävästi junioreita ja ei se mitään jos jotkut lopettavat, kun eivät ole oikeaan aikaan sopivia pelaajia. Tai tällaisen käsityksen saa ulkopuolinen lukija, kun näitä tekstejä tavaa. Tavallisessa jalkapallossa ja jääkiekossa näin on menty jo pitkään, koska massaa riittää.
Minusta tuo ns.kilpaurheilukin voi olla kuvioissa mukana aivan hyvin ala-asteiästä asti. Valmennuksen pitää saada vaan hauskuus mukaan asioihin mukaan, sekä otteluihin, että treeneihin. Kun muuten seuraatte ala-asteikäisten tai vaikka hiukan vanhempienkin junioreiden hävityn ottelun jälkeisiä tunnelmia, niin huomaatte yllättävän asian. Juniorit juttelevat useasti jo siitä mitä tekevät illalla ja unohtavat hävityn pelin nopeasti. Vanhemmat taas ruotivat peliä pitkään ja pahimmassa tapauksessa syyllistävät joitakin pelaajia tai haukkuvat valmentajaa, kun se ei tehnyt niin tai näin. Ehkäpä vielä kotimatkalla arvostelevat omaa junioriaan.....
Ja anteeksi tämä romaani, ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin paljon. - MXX0000
Coa kirjoitti:
Tuo on kyllä joka lajin junioriurheilussa iso ongelma eli vanhemmat, jotka ovat huutamassa mitä sattuu kentän laidalla ja joilla on omat tavoitteensa juniorinsa suhteen.
Olet mielestäni oikeassa siinäkin, että on väärin jos se joutuu lähtemään, jota kohdellaan epätasa-arvoisesti. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, koska vetäjät ja johto eivät usein vaihdu.
Urheilujoukkue on aina kyllä sellainen, että yhden ottelun aikana ei aina pysty kaikkia tasan yhtä paljon peluuttamaan. Sitten kun lasketaan koko kausi yhteen, pitäisi varsinkin nuoremmissa olla aika lailla samat peliajat ja peluutukset.
Kaikenkaikkiaan vaikea yhtälö, kun usean joukkueen valmennusjohto on täällä pesispiireissä päättänyt, että lajilla on riittävästi junioreita ja ei se mitään jos jotkut lopettavat, kun eivät ole oikeaan aikaan sopivia pelaajia. Tai tällaisen käsityksen saa ulkopuolinen lukija, kun näitä tekstejä tavaa. Tavallisessa jalkapallossa ja jääkiekossa näin on menty jo pitkään, koska massaa riittää.
Minusta tuo ns.kilpaurheilukin voi olla kuvioissa mukana aivan hyvin ala-asteiästä asti. Valmennuksen pitää saada vaan hauskuus mukaan asioihin mukaan, sekä otteluihin, että treeneihin. Kun muuten seuraatte ala-asteikäisten tai vaikka hiukan vanhempienkin junioreiden hävityn ottelun jälkeisiä tunnelmia, niin huomaatte yllättävän asian. Juniorit juttelevat useasti jo siitä mitä tekevät illalla ja unohtavat hävityn pelin nopeasti. Vanhemmat taas ruotivat peliä pitkään ja pahimmassa tapauksessa syyllistävät joitakin pelaajia tai haukkuvat valmentajaa, kun se ei tehnyt niin tai näin. Ehkäpä vielä kotimatkalla arvostelevat omaa junioriaan.....
Ja anteeksi tämä romaani, ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin paljon.Olet hyvin pitkälti oikeassa. Kilpaurheilulla tarkoitin itse lähinnä kilpailua pelipaikasta joukkueessa. Muutenhan aina pelataan joukkueena voitosta niillä eväillä, mitä on.
- ???
Coa kirjoitti:
Tuo on kyllä joka lajin junioriurheilussa iso ongelma eli vanhemmat, jotka ovat huutamassa mitä sattuu kentän laidalla ja joilla on omat tavoitteensa juniorinsa suhteen.
Olet mielestäni oikeassa siinäkin, että on väärin jos se joutuu lähtemään, jota kohdellaan epätasa-arvoisesti. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, koska vetäjät ja johto eivät usein vaihdu.
Urheilujoukkue on aina kyllä sellainen, että yhden ottelun aikana ei aina pysty kaikkia tasan yhtä paljon peluuttamaan. Sitten kun lasketaan koko kausi yhteen, pitäisi varsinkin nuoremmissa olla aika lailla samat peliajat ja peluutukset.
Kaikenkaikkiaan vaikea yhtälö, kun usean joukkueen valmennusjohto on täällä pesispiireissä päättänyt, että lajilla on riittävästi junioreita ja ei se mitään jos jotkut lopettavat, kun eivät ole oikeaan aikaan sopivia pelaajia. Tai tällaisen käsityksen saa ulkopuolinen lukija, kun näitä tekstejä tavaa. Tavallisessa jalkapallossa ja jääkiekossa näin on menty jo pitkään, koska massaa riittää.
Minusta tuo ns.kilpaurheilukin voi olla kuvioissa mukana aivan hyvin ala-asteiästä asti. Valmennuksen pitää saada vaan hauskuus mukaan asioihin mukaan, sekä otteluihin, että treeneihin. Kun muuten seuraatte ala-asteikäisten tai vaikka hiukan vanhempienkin junioreiden hävityn ottelun jälkeisiä tunnelmia, niin huomaatte yllättävän asian. Juniorit juttelevat useasti jo siitä mitä tekevät illalla ja unohtavat hävityn pelin nopeasti. Vanhemmat taas ruotivat peliä pitkään ja pahimmassa tapauksessa syyllistävät joitakin pelaajia tai haukkuvat valmentajaa, kun se ei tehnyt niin tai näin. Ehkäpä vielä kotimatkalla arvostelevat omaa junioriaan.....
Ja anteeksi tämä romaani, ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin paljon.No mikä siinä sitten mättää, kun ei pelinjohto pysty peluuttamaan kaikkia tasapuolisesti? Pitäisikö asia ymmärtää niin, että onkin pelinjohdon vika, jos joku nuori junnu ei ole heidän mielestään tarpeeksi kehittynyt kentälle? Pelinjohto ei ole pystynyt opettamaan tätä nuorta ja on turvautunut helppoon ratkaisuun ja jättänyt tämän sivuun kokoonpanosta. Tai, kuten pesiksessä: tarjonnut aika toiselle jaksolle jokeripaita.
Yksi mies ei tee joukkuetta. Jos siellä pelinjohdon mielestä pari heikompaa onkin, ei varmasti ole näiden vika, jos joukkue häviää. Eihän näitä heikoimpia ole edes pakko yhtä aikaa kentälle laittaa.
Kumma kun yksikään pelinjohtaja ei ole asiaa kommentoinut. Ja tarkoitan näitä pelinjohtajia, jotka peluuttavat epätasaisesti junioreitaan. Vai tarkoittaako tämä, että pj:ien mielestä he toimivat oikein? Vai, mikä vielä vaarallisempaa: he mielestään peluuttavat tasapuolisesti.
Erityisen turhauttavaa tämä on sellaisille pelaajille, jotka eivät pidä puoliaan. Tiedän joukkueita joissa epätasa-arvo on vallalla ja jotkut pelaajat tyytyvät vaiti jokeripaitaansa (ei toki kaikki - hiljan eräs tuntemani poika kysyi itse, miksi hän on taas jokeri ja pelinjohtaja vain vastasi, että arpa ratkaisi... - no uskoo ken tahtoo). Sitten taas nämä tähdet valittavat suureen ääneen jos sen joskus ylleen saavat.
Aika hurjaa, kun jo F-ikäisistä kuulee juttuja, että on pelaajia, jotka ovat melkein koko kesän jokerina aina toisen vuoron ja sitten taas pelaajia, jotka ovat jokerina vain pari kertaa. Ei tästä voi muuta päätellä, kuin että pelinjohto on sellaisella joukkueella surkea! - TTL
??? kirjoitti:
No mikä siinä sitten mättää, kun ei pelinjohto pysty peluuttamaan kaikkia tasapuolisesti? Pitäisikö asia ymmärtää niin, että onkin pelinjohdon vika, jos joku nuori junnu ei ole heidän mielestään tarpeeksi kehittynyt kentälle? Pelinjohto ei ole pystynyt opettamaan tätä nuorta ja on turvautunut helppoon ratkaisuun ja jättänyt tämän sivuun kokoonpanosta. Tai, kuten pesiksessä: tarjonnut aika toiselle jaksolle jokeripaita.
Yksi mies ei tee joukkuetta. Jos siellä pelinjohdon mielestä pari heikompaa onkin, ei varmasti ole näiden vika, jos joukkue häviää. Eihän näitä heikoimpia ole edes pakko yhtä aikaa kentälle laittaa.
Kumma kun yksikään pelinjohtaja ei ole asiaa kommentoinut. Ja tarkoitan näitä pelinjohtajia, jotka peluuttavat epätasaisesti junioreitaan. Vai tarkoittaako tämä, että pj:ien mielestä he toimivat oikein? Vai, mikä vielä vaarallisempaa: he mielestään peluuttavat tasapuolisesti.
Erityisen turhauttavaa tämä on sellaisille pelaajille, jotka eivät pidä puoliaan. Tiedän joukkueita joissa epätasa-arvo on vallalla ja jotkut pelaajat tyytyvät vaiti jokeripaitaansa (ei toki kaikki - hiljan eräs tuntemani poika kysyi itse, miksi hän on taas jokeri ja pelinjohtaja vain vastasi, että arpa ratkaisi... - no uskoo ken tahtoo). Sitten taas nämä tähdet valittavat suureen ääneen jos sen joskus ylleen saavat.
Aika hurjaa, kun jo F-ikäisistä kuulee juttuja, että on pelaajia, jotka ovat melkein koko kesän jokerina aina toisen vuoron ja sitten taas pelaajia, jotka ovat jokerina vain pari kertaa. Ei tästä voi muuta päätellä, kuin että pelinjohto on sellaisella joukkueella surkea!Keskustelu käy sen verran mielenkiintoisena, joten on kai pakko itsekin jotain kirjoittaa.
Itse toimin poikajuniorien vetäjänä ja pelinjohtajana. Mielestäni joukkueessani peluutus toimii tasapuolisesti. 12 poikaa jaetaan 4 ryhmään, jossa jokaisessa on 3 poikaa. Jokaisella vuoroparilla vaihdetaan uusi ryhmä jokereiksi, jolloin kaikki saavat tasaisesti peliaikaa (pelissä on siis 4 vuoroparia). Joukkueessa on kyllä enemmänkin poikia, mutta jokaisen pelivuorot on suunniteltu niin, että kaikilla on kesän loppuun mennessä yhtä monta peliä. Eli mitään lyöjää nro. 13, 14 jne. ei oteta edes peliin mukaan!
Haluaisin kuitenkin tuoda esiin myös kolikon kääntöpuolen. Osa pojista harjoittelee todella ahkerasti kotona ja käyvät lähes jokaisissa harjoituksissa. Totta kai nämä pojat kehittyvät myös enemmän kuin sellaiset pojat, jotka kotona tuskin koskevat palloon (jos edes omistavat sellaisen) tai käyvät harjoituksissa silloin tällöin. Olenkin joskus miettinyt onko sitten oikeudenmukaista näitä ahkeria poikia kohtaan, jos kuitenkin kaikki saavat yhtä paljon peliaikaa, ovathan ahkerat tehneet töitä huomattavasti enemmän?
Edellisen viestin kirjoittaja kysyy:
"Pitäisikö asia ymmärtää niin, että onkin pelinjohdon vika, jos joku nuori junnu ei ole heidän mielestään tarpeeksi kehittynyt kentälle?"
Totta kai pelinjohto voi katsoa peiliin, jos joku pojista on monta vuotta harrastanut, eikä silti pysty suoriutumaan pelitilanteista. Mielestäni silti lapsien suurin oppiminen tapahtuu oman mielenkiinnon kautta ja juurikin tärkeimpiä ovat ne harjoitteet joita lapsi tekee omaehtoisesti kotona kavereiden ja vanhempien kanssa. Harvemmin lapsen harjoittelussa on edes väliä mitä lapsi pelaa kotona, kaikki liikunta tukee lapsen kehittymistä. Totta kai harjoituksissa opitaan tekniikkaa, taktiikkaa ja enemmän pelinomaisia tilanteita.
Tästä herääkin jatko kysymys, onko nykyajan vanhemmilla tarpeeksi aikaa lapsensa harrastamiselle, vai kuljettavat he vain lapsensa treeneihin, jotta saisivat ”omaa aikaa”? Pelaavatko vanhemmat lastensa kanssa vapaa-ajalla, vai onko se vain valmentajien hommaa? - huujaa
TTL kirjoitti:
Keskustelu käy sen verran mielenkiintoisena, joten on kai pakko itsekin jotain kirjoittaa.
Itse toimin poikajuniorien vetäjänä ja pelinjohtajana. Mielestäni joukkueessani peluutus toimii tasapuolisesti. 12 poikaa jaetaan 4 ryhmään, jossa jokaisessa on 3 poikaa. Jokaisella vuoroparilla vaihdetaan uusi ryhmä jokereiksi, jolloin kaikki saavat tasaisesti peliaikaa (pelissä on siis 4 vuoroparia). Joukkueessa on kyllä enemmänkin poikia, mutta jokaisen pelivuorot on suunniteltu niin, että kaikilla on kesän loppuun mennessä yhtä monta peliä. Eli mitään lyöjää nro. 13, 14 jne. ei oteta edes peliin mukaan!
Haluaisin kuitenkin tuoda esiin myös kolikon kääntöpuolen. Osa pojista harjoittelee todella ahkerasti kotona ja käyvät lähes jokaisissa harjoituksissa. Totta kai nämä pojat kehittyvät myös enemmän kuin sellaiset pojat, jotka kotona tuskin koskevat palloon (jos edes omistavat sellaisen) tai käyvät harjoituksissa silloin tällöin. Olenkin joskus miettinyt onko sitten oikeudenmukaista näitä ahkeria poikia kohtaan, jos kuitenkin kaikki saavat yhtä paljon peliaikaa, ovathan ahkerat tehneet töitä huomattavasti enemmän?
Edellisen viestin kirjoittaja kysyy:
"Pitäisikö asia ymmärtää niin, että onkin pelinjohdon vika, jos joku nuori junnu ei ole heidän mielestään tarpeeksi kehittynyt kentälle?"
Totta kai pelinjohto voi katsoa peiliin, jos joku pojista on monta vuotta harrastanut, eikä silti pysty suoriutumaan pelitilanteista. Mielestäni silti lapsien suurin oppiminen tapahtuu oman mielenkiinnon kautta ja juurikin tärkeimpiä ovat ne harjoitteet joita lapsi tekee omaehtoisesti kotona kavereiden ja vanhempien kanssa. Harvemmin lapsen harjoittelussa on edes väliä mitä lapsi pelaa kotona, kaikki liikunta tukee lapsen kehittymistä. Totta kai harjoituksissa opitaan tekniikkaa, taktiikkaa ja enemmän pelinomaisia tilanteita.
Tästä herääkin jatko kysymys, onko nykyajan vanhemmilla tarpeeksi aikaa lapsensa harrastamiselle, vai kuljettavat he vain lapsensa treeneihin, jotta saisivat ”omaa aikaa”? Pelaavatko vanhemmat lastensa kanssa vapaa-ajalla, vai onko se vain valmentajien hommaa?monet vanhemmat varmasti kuljettavat lapsensa harkkoihin siksi, että saisivat aikaa hoitaa omia asioita, käydä kaupassa, ym... eli pitävät harjoituksia maksuttomana tai edullisena päivähoitopaikkana.
mutta tiedän myös monia poikia, jotka käyvät ahkerasti harjoituksissa ja myös harjoittelevat kotona ja harrastavat muutakin kuin pesistä. minun poikani on tämmöinen. hän pelaa nyt toista kesää ja on aika turhauttavaa huomata, että vaikka taidot kehittyvät ja aikaa on uhrattu paljon (myös vanhemmat olleet mukana - ollaan syötelty, lyöty, kopiteltu, juostu) silti hän ei siihen kokoonpanoon pääse mukaan. toiset ovat pelanneet kauemmin ja paikat on ikään kuin valmiiksi jaettu ja hän on se välttämätön paha, joka pukataan toisella vuoroparilla kakkosvahdiksi, jonne ei edes yritetä polttaa ja palloja muutenkin tulee harvoin. eikä hän taidoiltaan ole sen kummempi kuin muutkaan. en enää keksi mikä neuvoksi, kun mikään harjoittelukaan ei riitä näyttöpaikkojen saamiseksi. - hyvästä vai pahasta
??? kirjoitti:
No mikä siinä sitten mättää, kun ei pelinjohto pysty peluuttamaan kaikkia tasapuolisesti? Pitäisikö asia ymmärtää niin, että onkin pelinjohdon vika, jos joku nuori junnu ei ole heidän mielestään tarpeeksi kehittynyt kentälle? Pelinjohto ei ole pystynyt opettamaan tätä nuorta ja on turvautunut helppoon ratkaisuun ja jättänyt tämän sivuun kokoonpanosta. Tai, kuten pesiksessä: tarjonnut aika toiselle jaksolle jokeripaita.
Yksi mies ei tee joukkuetta. Jos siellä pelinjohdon mielestä pari heikompaa onkin, ei varmasti ole näiden vika, jos joukkue häviää. Eihän näitä heikoimpia ole edes pakko yhtä aikaa kentälle laittaa.
Kumma kun yksikään pelinjohtaja ei ole asiaa kommentoinut. Ja tarkoitan näitä pelinjohtajia, jotka peluuttavat epätasaisesti junioreitaan. Vai tarkoittaako tämä, että pj:ien mielestä he toimivat oikein? Vai, mikä vielä vaarallisempaa: he mielestään peluuttavat tasapuolisesti.
Erityisen turhauttavaa tämä on sellaisille pelaajille, jotka eivät pidä puoliaan. Tiedän joukkueita joissa epätasa-arvo on vallalla ja jotkut pelaajat tyytyvät vaiti jokeripaitaansa (ei toki kaikki - hiljan eräs tuntemani poika kysyi itse, miksi hän on taas jokeri ja pelinjohtaja vain vastasi, että arpa ratkaisi... - no uskoo ken tahtoo). Sitten taas nämä tähdet valittavat suureen ääneen jos sen joskus ylleen saavat.
Aika hurjaa, kun jo F-ikäisistä kuulee juttuja, että on pelaajia, jotka ovat melkein koko kesän jokerina aina toisen vuoron ja sitten taas pelaajia, jotka ovat jokerina vain pari kertaa. Ei tästä voi muuta päätellä, kuin että pelinjohto on sellaisella joukkueella surkea!Olen pelinjohtaja, sekä kolmen pesäpallistin isä.
Junnujoukkueiden pelinjohdosta on yli 10 vuoden kokemus. Alkuvuosina pidin kirjaa kunkin pelaajan ulkokentällä pelaamista vuoroista. Yhtenä vuonna sain vuorot menemään niin tasan, ettei pelaajilla ollut kuin yhden vuoroparin eroja ulkopeliajoissa. Olin tulokseen tyytyväinen. Muinakin alkuvuosina peliaikaerot olivat vähäisiä.
Sisäpelissä meillä päin "kaikki lyö", joten ei ole suurta väliä, onko jokeri vai ei.
Tänä vuonna on eka vuosi, jolloin jokerina olemisissa on selvät erot. Jokereina ovat ensisijaisesti mielestäni pelikäsitykseltään tai taidoiltaan heikoimmat; valitettavasti. Toinen iso kriteeri on harjoituksissa käyntimäärät.
Kun uhraan vapaa-aikaani joukkueeni eteen yli 500 tuntia (3 kk:n työpäivät)vuodessa, en voi ajatella enää tekeväni tätä mielyttääkseni jokaista pelaajan vanhempaa, vaan teen tätä "työtäni" siten, että myös itse jaksaisin jatkaa uraani vielä vuosia eteenpäin.
Itse olen sen verran tavoitteellinen, etten enää halua menettää 500 tuntia vuodessa siihen että kaikki saisi pelata, eikä tuloksella ole mitään väliä; kunhan on hauskaa. Minusta hauskaa on silloin, kun voitamme pelin tai silloinkin, kun olemme pelanneet hyvin tappiosta huolimatta.
Mieltäni pelottaa näiden jokereiden tulevaisuus; kauanko heitä kiinnostaa kulkea peleissä, kun pääsee vain ehkä kerran lyömään pelin aikana. Siitäkin huolimatta peluutan edelleen "parhaimpia" pelistä toiseen.
Toinen asia on 10-vuotiaiden kanssa. Lapseni on menestyvässä joukkueessa tällainen jokeri/ kakkosvahti, joka ainoassa pelissä tänä vuonna, vaikka vastassa olisi häntäpään porukka.
Lapsellani on paha mieli asiasta. En voi kertoa siitä vetäjille, koska kommentit oletan olevan luokkaa "tuu itse vetämään joukkuetta"-tyyliä.
Nämä pelinjohtajat ovat sanoneet, ettei pelistä tule mitään, ellei nämä muutamat ole peliä pyörittämässä.
Ja huom! nämä parhaat ovat heidän mielestään joka peleissä jokereina (niinkuin ovatkin) puoli vuoroparia, silloin kun tullaan viimeistä kertaa jaksolla lyömään ja tarvitaan ajoja purkamaan parempia pelaajia!
Ulkopelissä joukkueen "paras" hallitsee neliöinä laskien yli puolta kenttää, muut ei tiedä, koska lähteä palloa vastaan ja koska ei. Syytöksiä tulee, että miksi et liiku, jos joskus "paras" ei lähdekään hakemaan palloa, vaikka yleensä se sieltä sivusta tulee... "Parhaalle" hyväksytään lisäksi ottelussa kymmenenkin ulkopelissä epäonnistumista, kun sille joka saa ottaa pelin aikana 2 kertaa palloa kiinni, räyhätään jo ekasta epäonnistumisestakin.
Mielestäni jossain vaiheessa nuoruutta peleissä pitää pelata yleensä ne soveliaimmat pelaajat. Itse ryhdyin peluuttamaan näin ekan kerran 13-vuotiaille vähäisissä määrin ja nyt 15-vuotiaille enemmänkin.
10-vuotiaan lapseni pelinjohtaja on erilaisilla mielipiteillä matkassa, kuten pelinjohtaja 14-vuotiaan sukulaislapsellanikin. Hänen kommenttinsa minulle oli "tein pelissä yhden mokan, unohdin hakea kerran lyöjän mailan kotipesästä" (ei ollut päässyt pelissä edes kertaakaan lyömään). Näin raaka pelaajilleni en ole koskaan ollut, ja tuskin tulen olemaankaan.
Joukkueurheilulajeilla ei mielestäni ole eroja peluuttamisissa. Sääntöjä kiertävät kaikki, jotka niin haluavat.
Sääntöjen kiertoon on helpompi mahdollisuus, jos pelaajia on "liikaa" ja ei oo mitään väliä, vaikka muutama lähtiskin. Helpomminhan sitä lähtee, jos on aina jokerina.
Valitettavasti lähes kaikki tekevät tätä "työtä" vapaaehtoisesti omaa aikaa ja rahaa uhraten, joten hyväksyttäköön kaikille pelinjohtajille oma ajatusmaailmansa, jotta jatkaisivat arvokasta kasvatustyötään. Etsitään lapsillemme uusia lajeja tai joukkueita, joita riittää, mikäli jokin mättää. - pesäpallo
hyvästä vai pahasta kirjoitti:
Olen pelinjohtaja, sekä kolmen pesäpallistin isä.
Junnujoukkueiden pelinjohdosta on yli 10 vuoden kokemus. Alkuvuosina pidin kirjaa kunkin pelaajan ulkokentällä pelaamista vuoroista. Yhtenä vuonna sain vuorot menemään niin tasan, ettei pelaajilla ollut kuin yhden vuoroparin eroja ulkopeliajoissa. Olin tulokseen tyytyväinen. Muinakin alkuvuosina peliaikaerot olivat vähäisiä.
Sisäpelissä meillä päin "kaikki lyö", joten ei ole suurta väliä, onko jokeri vai ei.
Tänä vuonna on eka vuosi, jolloin jokerina olemisissa on selvät erot. Jokereina ovat ensisijaisesti mielestäni pelikäsitykseltään tai taidoiltaan heikoimmat; valitettavasti. Toinen iso kriteeri on harjoituksissa käyntimäärät.
Kun uhraan vapaa-aikaani joukkueeni eteen yli 500 tuntia (3 kk:n työpäivät)vuodessa, en voi ajatella enää tekeväni tätä mielyttääkseni jokaista pelaajan vanhempaa, vaan teen tätä "työtäni" siten, että myös itse jaksaisin jatkaa uraani vielä vuosia eteenpäin.
Itse olen sen verran tavoitteellinen, etten enää halua menettää 500 tuntia vuodessa siihen että kaikki saisi pelata, eikä tuloksella ole mitään väliä; kunhan on hauskaa. Minusta hauskaa on silloin, kun voitamme pelin tai silloinkin, kun olemme pelanneet hyvin tappiosta huolimatta.
Mieltäni pelottaa näiden jokereiden tulevaisuus; kauanko heitä kiinnostaa kulkea peleissä, kun pääsee vain ehkä kerran lyömään pelin aikana. Siitäkin huolimatta peluutan edelleen "parhaimpia" pelistä toiseen.
Toinen asia on 10-vuotiaiden kanssa. Lapseni on menestyvässä joukkueessa tällainen jokeri/ kakkosvahti, joka ainoassa pelissä tänä vuonna, vaikka vastassa olisi häntäpään porukka.
Lapsellani on paha mieli asiasta. En voi kertoa siitä vetäjille, koska kommentit oletan olevan luokkaa "tuu itse vetämään joukkuetta"-tyyliä.
Nämä pelinjohtajat ovat sanoneet, ettei pelistä tule mitään, ellei nämä muutamat ole peliä pyörittämässä.
Ja huom! nämä parhaat ovat heidän mielestään joka peleissä jokereina (niinkuin ovatkin) puoli vuoroparia, silloin kun tullaan viimeistä kertaa jaksolla lyömään ja tarvitaan ajoja purkamaan parempia pelaajia!
Ulkopelissä joukkueen "paras" hallitsee neliöinä laskien yli puolta kenttää, muut ei tiedä, koska lähteä palloa vastaan ja koska ei. Syytöksiä tulee, että miksi et liiku, jos joskus "paras" ei lähdekään hakemaan palloa, vaikka yleensä se sieltä sivusta tulee... "Parhaalle" hyväksytään lisäksi ottelussa kymmenenkin ulkopelissä epäonnistumista, kun sille joka saa ottaa pelin aikana 2 kertaa palloa kiinni, räyhätään jo ekasta epäonnistumisestakin.
Mielestäni jossain vaiheessa nuoruutta peleissä pitää pelata yleensä ne soveliaimmat pelaajat. Itse ryhdyin peluuttamaan näin ekan kerran 13-vuotiaille vähäisissä määrin ja nyt 15-vuotiaille enemmänkin.
10-vuotiaan lapseni pelinjohtaja on erilaisilla mielipiteillä matkassa, kuten pelinjohtaja 14-vuotiaan sukulaislapsellanikin. Hänen kommenttinsa minulle oli "tein pelissä yhden mokan, unohdin hakea kerran lyöjän mailan kotipesästä" (ei ollut päässyt pelissä edes kertaakaan lyömään). Näin raaka pelaajilleni en ole koskaan ollut, ja tuskin tulen olemaankaan.
Joukkueurheilulajeilla ei mielestäni ole eroja peluuttamisissa. Sääntöjä kiertävät kaikki, jotka niin haluavat.
Sääntöjen kiertoon on helpompi mahdollisuus, jos pelaajia on "liikaa" ja ei oo mitään väliä, vaikka muutama lähtiskin. Helpomminhan sitä lähtee, jos on aina jokerina.
Valitettavasti lähes kaikki tekevät tätä "työtä" vapaaehtoisesti omaa aikaa ja rahaa uhraten, joten hyväksyttäköön kaikille pelinjohtajille oma ajatusmaailmansa, jotta jatkaisivat arvokasta kasvatustyötään. Etsitään lapsillemme uusia lajeja tai joukkueita, joita riittää, mikäli jokin mättää.mennyt kokonaan sisäpiiriläisten jutuksi.
Joukkue kasataan jokaiseen otteluun,oli pelillä siten sarjatulokseen merkitystä tai ei,siten että parhaat pääsee pelaamaan aina.
Jos joukkue jää vajaaksi sisäpiiriläisten poikien pikkuveljet otetaan e-pojista jokereiksi tai muuten täydentämään porukkaa.
Sillä ei ole mitään merkitystä millaisia pelitaidoiltaan nämä ovat ,joukkueesta syrjäytettyihin verrattuna.
Tuollaiseen 12 pojan juokkueeseen sattuu aina pari tosi ilkeä luonteista,jotka sitten osaa v...lla koko kesän näille syrjäytetyille.."miten huonoja te olette "
Kesä pesisharjoitukset ja pelit heijastuu, jopa syksyllä koulunkäyntiin ,haluna syrjiä näitä pelikavereita.
- Ja moni muukin
Poikani lopetti pesäpallon viime kesänä pelattuaan 3 vuotta. Joukkueen mitalijuhlassa (saivat pm-mitalit) vain ilmoitti, ettei ensi kesänä enää pelaa. Kun syytä udeltiin, sanoi kyllästyneensä olemaan ikuinen kakkosvahti, jonne eivät pallot tule (muut eivät heitä) ja sen toisen jakson jokeri.
Kyllä miittingejä pidettiin vetäjien ja vanhempien välillä ja vetäjät pitivät jonkunlaista kirjanopitoakin peluuttamisista. Väittivät olevansa tasapuolisia ja kirjanoitokin sitä osaltaan tuki. Oli vaan lipsahtanut jonkun verran virheitä juuri näiden jokereiden kohdalle. Kerrankin pappa oli videoinut pesäpallopelin, jossa poikani oli jokeripaita päällään, kirjanpidon mukaan poikani oli pelannut koko sen pelin.
Viimeisenä kesänä tilanne oli se, että vaikka palaverejä pidettiin, piti vahvatahtoinen ykköspelinjohtaja päänsä: hän päätti, ketkä ovat tarpeeksi kehittyneitä pelaamaan enemmän, poikani ei niihin kuulunut. Pelien osalta tilanne oli se, että poikani oli toisen jakson jokerina ja toisen kakkosvahtina, jonne eivät toiset pojat enää heittäneet, olivat ilmeisesti tajunneet vetäjien sanattoman viestin poikani huonommuudesta. Kahta muuta poikaa kohdeltiin samoin.
Hulluinta koko tilanteessa oli se, että nämä paljon pelaavat eivät olleet mitään tähtiä tai suuren luokan pelaajia, mokasivat siinä missä muutkin. Ja saamaansa harjoitusmäärään nähden näiden olisi pitänyt olla jo tosi taitureita. Ja nämä paljon jokerina olleet eivät olleet sen huonompia kuin muutkaan. Poikanikin sai kaikki ne harvat pallot kiinni, mitkä sinne kakkospuolelle hänelle tulivat ja löi hyvin. Oli erittäin varma vaihtaja, koska vaihtoi näpillä, jotkut muut yrittivät joka tilanteessa läpilyöntiä ja siitä oli usein seurauksena koppi ja kentän tyhjäys. Samoin hän ei koskaan purnannut jokeripaidastaan, ilmeisesti siksi hänet oli helppo siihen pukea.
Poikani ei enää remmiin suostunut, vaikka houkuteltiin, tänä kesänä lopetti vielä kaksi muuta ja nyt ovat vajaalla porukalla ja lainapelaajilla matkassa.
En ymmärrä mitä nämä pelinjohtajat hakivat. Tämä ykköspj väitti joka palaverissa, että jos joku ei ole vielä tarpeeksi varma taidoiltaan, hänet pitää laittaa semmoiseen paikkaan, missä toiset voivat hänen mokansa paikata. Mutta en ymmärrä, miten hän nämä taidot raakkasi, koska muuta kuin kakkosvahdin paikkaa ei pojalleni suotu - ei edes sellaisissa peleissä, joissa voitto oli jo lähes varma. Samoin oli näiden muiden poikien laita.
Nyt poikani on siirtynyt yleisurheiluun - on nopea juoksija ja on päässyt kesän viestijoukkueisiin ja edustamaan seuraa - kaipaa pesistä vieläkin - piti siitä ihan aidosti. Mutta kun olen sanonut, että lähdettäisiinkö harjoituksiin (lisenssin ostin vielä tälle vuodelle) sanoo, ettei kannata. Vaikka hän harjoitteli miten, ei peliaikaa sen kummemmin suotu kuin näille "tähdille" ja vetäjienien omille lapsille.
Onko kaikki joukkueurheilu tällaista? Ja junnutasolla? Raakataan joukosta heti kaikki, jotka eivät jostain syystä miellytä - kyse ei välttämättä edes ole huonommuudesta.
Ja poikani ikä? 11-vuotias. Eli ura keski G-pojista F-poikiin asti. Hurjaa on.- Tietämystä on
Onnea pojallesi ylisurheilun parissa. Sen verran olen seurannut pesäpalloilua junnutasolla, että tämän ketjun kuvaama ongelma on olemassa ja täysin totta. Ainoat seurat, jotka eivät siihen syyllisty, ovat ns pikkuseurat, joille on täysi työ saada tarvittava porukka kasaan - silloin haalitaan mukaan kaikki mahdollinen pelaaja-arsenaali. Vaikka taitaa niissäkin ne ns parhaat pelata niillä parhailla paikoilla ilman suuria vaihteluja.
- mielenkiinnolla
miten juniori pesistä vedetään eri seuroissa.
Ongelmia tuntuu olevan ihan riittävästi.
Onkohan tälläistä käytäntöä muualla, kuin täällä PKP.ssä,että E-junioreita laitetaan D-juniorien peleissä esim. ykkösjokeriksi.
Tai yleensä samat juniorit pelaa eri-ikäisten sarjoissa.
Se pelaaja,joka on jokereitten jonossa toisena tai kolmantena ei käytännössä pääse koko kesänä peliin mukaan . - Koutsi Marja
Minä vedän F-ikäisten tyttöjoukkuetta, rooli lankesi minulle, kun edelliset vetäjät siirtyivät tyttöineen E-sarjaan. Vetäjät ”veivät” myös kaikki parhaat vielä F-ikäiset tytöt mukanaan ja minulle jäi aika sekava sakki tyttöjä, huonoimpia kun ei E-tyttöihin huolittu. Sakki oli vajaalukuinenkin aluksi mutta esän alkuun mennessä olin saanut remmiin 15 tyttöä, joista 3 oli aina vuorollaan pois pelistä. Roolitin pelipaikat, unohdin kaikki vanhat ansiot. Takakentälle menivät ne, jotka jaksoivat heittää. Lukkari vaihtui tilanteen mukaan, joukkueessa 3 lukkariksi kelpaavaa. Aluksi nupistiin, siepparina tai ykkösvahtina toiminut tyttö ei meinannut tyytyä kakkosvahdin (usein myös kolmosvahdin) osaan, entinen lukkari olisi ollut vain lukkari, mutta suostui viimein takakentällekin. Sieppariksi ”ylennettiin” porukan nuorin, pienin ja nopein tyttö, joka oli ennen ollut muiden takana hiekkakakkuja tekemässä.
Ennen harjoittelivat pelaamalla, nyt harjoiteltiin lyönti ja heittomyllyllä, jokaisen heittokäsi testattiin ja taidot punnittiin.
Kun pelit alkoivat, sovittiin, että joka tyttö on yhtä paljon pois, ennen vetäjien lapset ja muutama ”hyvä” pelasi joka pelin. Sovittiin myös, että jokereina ovat kaikki suunnilleen yhtä paljon. Kesän ekat pelit hävittiin, tytöt oudoksuivat pelipaikkojaan ja pakoilivat vastuuta. Nyt on ”loppukausi” mennyt voittovoittoisesti, tytöt ovat kehittyneet. Erityinen ilonaihe on ollut se pieni sieppari joka on kesän aikana kasvanut todella taitavaksi pelaajaksi. En usko, että sitä olisi tapahtunut siellä takakentällä. Samoin 1 tyttö on osoittautunut erityisen taitavaksi lukkariksi, ennen ei saanut peliaikaa eikä varsinkaan lukkarina, koska vetäjän oma tyttö hoiti sen tontin.
Tytöt ovat nykyään tyytyväisiä, jokeripaidasta ei enää nupista, koska sen saa jokainen vuorollaan. Ennen se oli ns huonommuuden merkki ja muutamilla sitä ei ollut koskaan. Muutama E-tyttöihin lähteneestä on kysellyt mahdollisuutta ”tulla takaisin”, koska vanhemmat ovat huomanneet, että meillä pelaa kaikki, siellä nämä nuorimmat ovat niitä jokereita.
Lapsi kehittyy vain pelaamalla. Ja kun vahvuudet on saatu esiin, jokainen pystyy pelaamaan kykyjensä mukaan miltei mitä paikkaa vaan. En minäkään heikointa heittokättä takakentälle laita tai lukkariksi sellaista, jolla ei pallot pysy lautasella. - Anonyymi
Eipä ole meininki muuttunut miksikään tähän päivään mennessä. Sama meininki suosimisessa jatkuu pesisjunnuissa vielä tänäkin päivänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162148Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842088- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101216Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811163Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 63844
- 59821