Silmäni avaan ja suljen taas,
katson hiljaa maailmaa.
Se kieppuu edessäni,
hupenee,epätasaista polkua juoksee.
Olen nähnyt jo sen kaiken,
palatsit ja köyhät kujat,
olen juossut läpi ne niin monesti,
vielä kerran silti ne kävelen.
Olen kulkenut yön yli,
metsän ollessa hiljaa unessa.
En löytänyt polkuani,
sen enempää kuin etsimääni tietä.
Jokin kylmä on kulkenut lävitseni,
tiedän se olevan pelko.
Viha on lohdullisempaa kuin koskaan,
silti surun kuulen äänessäni
katson hiljaa maailmaa.
Se kieppuu edessäni,
hupenee,epätasaista polkua juoksee.
Olen nähnyt jo sen kaiken,
palatsit ja köyhät kujat,
olen juossut läpi ne niin monesti,
vielä kerran silti ne kävelen.
Olen kulkenut yön yli,
metsän ollessa hiljaa unessa.
En löytänyt polkuani,
sen enempää kuin etsimääni tietä.
Jokin kylmä on kulkenut lävitseni,
tiedän se olevan pelko.
Viha on lohdullisempaa kuin koskaan,
silti surun kuulen äänessäni
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.