Mitä voisivatkaan kertoa vanhat 70-90 v;t romanit.Jos olisi korvia,jotka kuuntelee.Elämästä ennen hyvinvointia,elämästä sodassa ja sen jälkeen.Mitä oli kiertolais-elämä.Ei taatusti herkkua.Silloinkin oli niitä,jokka heitä vainosivat,pelkäsivät,puhuivat pahasti.Minun ukkini oli poikkeus,hän oli lapsena ns.huutolaispoika,silloin jo päätti,jos joskus on oma tupa ja lupa,en sulje keneltäkään ovea.Eikä sulkenut.Heillä sai romanit,kulkukauppiaat ja erilaiset työmiehet AINA katon päälleen ja murua rinnanalle.Eräs tapaus jäi meidän lasten mieliin(isovanh.kertoivat)Tuli mustalaisperhe,vaimo oli viimeisillään raskaan.Ukki ja mummi sanoivat,älkää lähtekö tienpäälle,tuossa tilassa varsinkaan.Jääkää tänne,toinen talo oli tyhjillään,niin jääkää siihenasti kun lapsi syntyy..voitte auttaa samalla tilan töissä(ei ollut suuria hommia,niihi aikihin)Mies lupasi harkita ja nainen oli ollut iloinen,että heille tarjottiin tällaista.Kun sitten yön yli päästiin,romaniperhe oli aikaisin häipynyt...Vuosia,vuosia jälk.päin he muistelivat ja olivat ymmällä,,ei kai se mustalaisnaisen ole vaan pitänyt synnyttää maantielle? Miksi mies teki näin ?Kokiko hän,että hänen "miehisyyttään"loukattiin,ettei hän muka pysty huolehtimaan perheestään ??Mitähän heille nyt,lapsille kuuluu..Ukki ja Mummi makaavat kirkkomaalla.
Vanhemmissa viisaus
--- kantapää..................
4455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puuttumatta kijoitukseesi,kysyn nyt muilta(kin). On siis hieno asia että vanhempia kunnioitetaan,mutta jos ei voi kunnioittaa?Jos se vanhempi toimii niin ettei kertakaikkiaan löydy mitään hyvää..pitääkö nuoremman vain kunnioittaa?--petetty---
että joskus myöhemmin voi antaa anteeksi, edes jotain... Ja oppia omista vanhemmistaan sen ettei omille lapsilleen moista lapsuutta ainakaan tarjoa! Tietty niistä lapsuuden vaurioista ei koskaan täysin parane mutta omassa mielessään käsittelmällä niitä menneitä juttuja (tai jonkun ammatti-ihmisen avulla) oma elämä muuttuu helpommaksi. Vaikka omasta mielestäni ei koskaan häviä kysymys "miksi?" niin eteen päin on mentävä ja koitettava tuleville polville parempaa...
Kunnioittaminen on ulkoinen tapa... Ettei tee tai sano määrättyjä asioita... Omassa mielessään tietty voi ajatella ihan mitä tykkää! Ihan varmasti monilla meillä on sama tilanne kuin sinulla. Mitään oikeasti kunnioitettavaa omista vanhemmistaan ei löydy edes etsimällä!
nimimerkillä "lapsuus- ja nuoruusvuosia Helsingin asemalla"
"Kunnioitus sille, kelle se kuuluu."
Sanoi joku jossain.
hyvin totta on se ettei ikä tuo aina viisautta. Jotkut ihmiset ovat henkisesti pikkulapsen tasolla vielä aikamiehenäkin! Ei osata ottaa vastuuta edes omista teoista tai sanoista! Eikä lapsille pidä valehdella!
Itse kunnioitan vain niitä ihmisiä jotka viisaaksi ja hyväsydämisiksi koen. Ja tietysti kokemusta.