Poikani on viettämässä v.loppua isänsä luona, ja hänellä on hänen uusi naisystävä sielä seurana... Kuulin juuri että ko. nainen on yrittänyt itsemurhaa, käy psykiatrilla, käyttää masennuslääkkeitä jne.. mietityttää että onkohan pojulla hyvä olla sielä? tykkää kovin olla isänsä luona, mutta kun en tästä naisesta tiedä tarkemmin yhtään mitään, voinko estää poikaa tapaamasta isäänsä tämän naisystävän ollessa paikalla, ja ei ole todellakaan kyse mustasukkaisuudesta, vaan olen niin huolissani poikani puolesta, oisi mukavaa kuulla jos jollain olisi omakohtaista kokemusta vastaavasta, myös näiden "äitipuolten" joilla on saattanut olla vastaavia ongelmia joskus.
onkelma...
susannakkk
171660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mistäpä kuulit?
Eip siinä mitään pitäisi olla, lääkkeitäkin syö ja lääkärillä käy.
Sinun asenne huolestuttaa minua. Ja luulen, että olet nimenomaan mustasukkainen.
taholta kuulin. ja tosiaan halusin kuulla mielipiteitä ennen kuin sen enempää asiaa vien eteenpäin. Itse kun en tunne ketään kenellä oisi mitään lääkitystä vaativaa masennusta ollut niin en voi sanoa miten ihminen käyttäytyy... poika tykkää käydä isänsä luona ja tykkää myös hänen naisystävästään mistä asiasta olen oikeasti iloinen. Ja olen vain täysin huolissani pojasta tiettyjen aikaisempien tapahtumien takia, mitä en tässä nyt ala selostamaan
ihmisiä, joilla on tai on ollut lääkitystä vaativa masnnus. Joka viides suomalainen sirastaa masennuksen jossain vaiheessa elämäänsä.
Useimmat ihmiset eivät halua kuitenkaan puhua siitä, johtuen juuri senkaltaisista asenteista, joita sinullakin on.
Masentunut on VAIN ja AIOASTAAN vaaraksi itselleen. Masentunut ei ole mikään arvaamaton psykopaatti.
Minusta sinun pitäisi ensin lukea masennuksesta edes perustietoja, ennen kuin lähdet touhutippa nenänpäässä sotkeutumaan muiden asioihin. Googleta 'masennus', niin siitä se lähtee.
No sitä minä kuule tässä mietin kovin että mitä teen vai tartteeko tehdä asian eteen mitään??? on se #&¤%#%&# ihan oikeasti kumma kun mistä tahansa täällä kyselee niin sitten käännetään asiat päälaelleen. kuten jo kirjoitin en tiedä ketään kenellä masennusta olisi (ei kukaan ole kertonut) joten en voi siitä sen kummemminkaan itse tietää ja kysyin sen takia täällä kun täältä löytyy eriasioita kokeneita ihmisiä. google kun kertoo vain lääkäreiden tutkitun version mikä ei aina pidä paikkaansa tosielämän kanssa...
googletin puolestasi faktaa. Tämä wikipediasta:
"Masennus eli depressio voi olla tunnetila, oire tai mielialahäiriöihin luokiteltava psyykkinen sairaus. Masennus on varsin yleinen sairaus, sillä arviolta n. 5–6 % suomalaisista kärsii masennuksesta. Masentuneisuus on Suomessa yleinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä.
Masennuksen keskeinen oire on vakava ja pitkäkestoinen mielialan lasku. Usein myös mielenkiinnon puute, ruokahalun muutokset, unettomuus tai ylenmääräinen nukkuminen, itsetuhoisuus ja ajatukset tai puheet kuolemasta tai itsemurhasta ovat merkkejä masentuneisuudesta.
Depressio ei ole sairastuneen omaa syytä eikä kenenkään tai minkään yksittäisen tekijän aiheuttama. Se voi johtua monesta eri asiasta; sosiaaliset vaikeudet, yhteiskunnan raskailta tuntuvat odotukset ja stressi ovat yleisimpiä syitä. Perinnölliset ja muut biologiset tekijät voivat altistaa depressiolle."
Ja sellainen lisäys, että se "lääkäreiden tutkittu versio" on se versio, mihin kannattaa luottaa - ei netissä kirjoittelevien ihmisten jorinat ja tulkinnat.
Seura tekee usein kaltaisekseen joten jos isä ei halua ymmärtää naisensa ongelmaa, se on äidin tehtävä.
Jos lapsesi alkaa oirehtimaan, syy on sen naisen, jos sitä ei pysäytetä.
Ihan pelottaa, ota selvää naisesta tai tee isälle selväksi että lapsi tulee jos nainen on poissa. Aivan järkyttävää.
on se, että noin putkikatseisia ja asenneongelmaisia ihmisiä voikin olla olemassa!
Ihan niinkuin masentunut ihminen olisi toisille hengenvaarallinen ja tartuttaisi masennuksensa muihinkin ihmisiin. Kyllä he kuule ovat ihan normaaleja ihmisiä, eikä heistä kukaan ole tarkoituksella sairastunut masennukseen, eikä se heistä välttämättä näy edes ulospäin. Masennus ei ole mielisairaus!
Sinuna varoisin itse sairastumasta masennukseen, olet näköjään sen verran sisäänpäin kääntynyt ja ilmeisen ahdistunutkin!
Alkuperäiselle sanoisin että, älä tee mitään äläkä puutu mihinkään niin kauan kun kaikki menee hyvin eikä ilmene mitään poikkeavaa. Uusi miesystävä ja poikanne saattaa olla tuolle naiselle uusi mahdollisuus elämässä ja sitä kautta tie masennuksen voittamiseen.
hyväksytä, niin eihän sitä saa hyväksyä isän naisenkaan juoppoutta tai mielisairautta!
Eli meil oli samankaltainen juttu paitsi et itsaria yritti lapsen äiti ja vielä lapsen läsnäollessa. Masennuslääkkeitä hän syö vieläkin vaikka noista tapahtumista on 8 vuotta. Lapsonen asui meidän luonamme ainoastaan muutaman viikon kun äiti oli sairaalassa toipumassa itsarin yrityksestä. Olisimme ottaneet hänet meille mut sosiaalitoimesta sanottiin vain jyrkästi et äidin jaksaminen on tärkeintä. Lapsi oirehti vuosia, nukkui vain muutaman tunnin yössä ja oli valtavan pelokas mitä hän on toki vieläkin. Nykyisin tilanne on niin et niin kauan kuin asiat sujuvat äidin mielen mukaan kaikki on hyvin. Mutta vielä näin vuosien päästäkin jokainen äidiltä tuleva puhelu säikäyttää. Tyttäreni siis asuu edelleen äitinsä kanssa. Viettää toki paljon aikaansa myös meillä. Eli pointti on nyt se et vaikka haluaisikin puuttua asiaan joskus se voi olla mahdotonta.
kuulehan liisukka, nyt takaisin kipikapi, hoito ei tehonnut
Ydinkysymyksiä mielestäni ovat, voitko luottaa siihen, että kuulemasi jutut ovat ylipäätään totta tai mahdollisesti liioiteltuja sekä se, että luotatko isän kykyyn tehdä päätöksiä lapsensa parhaaksi?
Oletko ottanut asian puheeksi exäsi kanssa? Mielestäni ensimmäisenä (ainakaan ennen kuin koko totuus asiasta ei ole selvillä) ei ole järkevää lähteä omavaltaisesti rajoittamaan tapaamisia -se aiheuttaa vain riitaa, eikä luonnollisestikaan ole lapsen etu. Puhu aluksi huolestasi lapsen isälle ja seuraile tilannetta. Jos lapsi alkaa oireilla, ettekä pääse yksimielisyyteen asiasta, voit ottaa yhteyttä kuntasi lastenvalvojaan.
yllättävän moni nykyään syö masennuslääkkeitä ja käy terapiassa, hän voi silti olla ihan fiksu, työssäkäyvä ihminen eikä se varmaankaan lapseesi vaikuta. Kai isäkin siihen olisi puuttunut jos vakavampaa olisi, luulisin ainakin jos kunnon isä on.
Mitä jos SINÄ masentuisit ja tämän takia lapsesi isä vaatisi ettet saisi tavata lapsia?
Masennus on sairaus, aivan kuten moni muukin ihan tavallinen sairaus. Jos lääkitys on kunnossa niin mitä ihmettä oikein hermoilet?
se olisiki kyllä aivan kamalaa... mutta nyt on kyse henkilöstä kenestä ei minulla ole yhtään tietoa... hermoilu johtuu tietyistä epämiellyttävistä tapahtumista 20 vuotta sitten sekä muutama vuosi takaperin. Ei ole niin hyvää luottoa siihen että isä pystyisi ajattelemaan täysin lapsen parasta. (oli vuoden näkemättä omaa poikaansakin kun ei halunnut nähdä, syynä että tulisi hänelle itselleen vain kovempi ikävä kun häntä näkisi) On nyt alkanut vasta kunnostautumaan kaikissa poikaan liittyvissä asioissa. joten ajattelin että mahtaako tästä naisen sairaudesta olla haittaa heidän tapaamisilleen...
voi olla esim. alakuloisuus ja ilottomuus. Lääkityksellä pysyy hallinnassa. Masentunut ei ole "hullu". Jos luet tarkkaan masennuksen oireet niin todennäköisesti tunnistat myös omalla kohdallasi oirekuvauksen ainakin josskus sopineen tuntemuksiisi (esim. eroprosesissa).Ei se ole sen kummempaa.
Entä jos exäsi uudella olisi vaikka diabetes ja siihen lääkitys, olisiko hän silloinkin vaarallinen?
Ymmärrän kyllä huolesi vilpittömyyden. Sinua varmasti helpottaisi kun tapaisitte jossain muodossa. Tuo uusi ihmissuhde on varmasti tasapainoittanut ex miestäsi ja voi olla syy siihen että tapaamiset taas sujuvat.
No olisiko mahdollista kysyä joskus tavatessanne, että miten siellä on mennyt? Vaikka naisella on/oli masennusta, niin se ei tarkoita, että hän suhtautuisi huonosti lapseen. Ymmärrän kyllä, että ainahan se huolettaa varsinkin jos nyt vasta mies ruvennut taas lapsiaan tapaamaan. Toisaalta jos samoihin aikoihin naisen kanssa tapaamaan ryhdyttyään alkanut teoin olemaan taas enemmän isä niin sehän on hyvä. Huono taas, jos heidän mahd. ero joskus taas vaikuttaa hänen tapaamisiin jne.
Minua itseäni ei haittaisi vaikka miehen ex kyselisikin minusta. Aikoinaanhan monikin niin teki tietenkin, kun uusperheydestä on se todella huono kuva, etenkin uo:illa ja exillä. Ja ihan suoraan siis minultakin kysyttiin että mitäs lapsesta ajattelen tai muuta vastaavaa ja niihin aina sitten vastasin. Hyvähän se on, että joku oikeasti ajatteleekin että miten lapsen asema on kun uusi ihminen tulee mukaan ympyröihin.
asiaa ihan noin vaan. Kävisin kysymässä neuvoa vaikka perheneuvolasta.. vaatisin jonkunlaista keskustelua, koska kyse olisi kuitenkin omista lapsistani ja heidän turvallisuudestaan. Oli hullu tai ei, mutta jos tunteet ailahtelevat on se minun mielestäni riski lapselle. Jos takana vielä itsemurhayritystäkin niin olisin huolissani.