Olisin hyvin kiinnostunut saamaan rehellisiä vatauksia kysymykseeni. Millaista on asua ja elää Suomessa vähemmistökulttuurin edustajana? Jos siis koet edustavasi tälläistä ryhmää, niin laitapa mielipiteitäsi ja kokemuksiasi tänne. Voit pohtia mm. miten valtaväestö Suomessa sinuun suhtautuu...onko sinua kohdeltu kulttuurisi/uskontosi tms. vuoksi huonosti tai jopa hyvin...millaista on arkesi Suomessa, jos vertaat sitä valtaväestön edustajiin...ja kaikkea mahdollista mitä ikinä mieleesi tuleekaan.
Tälläisiä asioita olen pienessä päässäni pähkäillyt ja niihin toivoisin saavani hiukan selvyyttä.
Tälläisiä asioita olen pienessä päässäni pähkäillyt ja niihin toivoisin saavani hiukan selvyyttä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Vähemmistöelämä ei ainakaan ole tylsää. :-) Palvon Krishnaa, Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, ja omistan elämäni Hänen palvelemiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ajattelen koko ajan Krishnaa ja Hänen leikkejään, ja näin yritän pitää mieleni takertumasta vähäpätöisiin, harhanomaisiin asioihin.
Mietiskelen pari tuntia päivässä japa-helmillä mantraa Hare Krishna, Hare Krishna, Krishna Krishna, Hare Hare/ Hare Rama, Hare Rama, Rama Rama, Hare Hare. Mantraa voi myös laulaa, ääneen tai mielessään, koska vaan. Se vaikuttaa äärimmäisen puhdistavasti. Jokaisen kannattaa kokeilla sen toistamista, vaikka vain muutaman viikon ajan, pari kertaa päivässä. Mietiskely ei ole mitään puisevaa pakkopullaa, vaan ihanaa ja tasapainoittavaa hiljentymistä. Mietiskelemällä jokainen voi kehittää suhdettaan Jumalaan.
En käytä päihteitä enkä uhkapelaa, syön kasvisruokaa ja elän selibaatissa. Näin pää pysyy kirkkaana ja olo puhtaana. Muuten elän suht samanlaista elämää kuin "valtaväestö".
Usein kadulla, bussissa, tms. ihmiset ihmettelevät sariani, mutta harvoin uskaltavat kysyä mitään. Välillä suhtautuminen on säälittelevää ja aliarvioivaa: "Kyllä sinä lahkon uhri vielä tulet järkiisi" -tyyliin. Toisinaan minua pidetään Saatanan riivaamana. Joskus ihmiset ovat kiinnostuneita ja suhtautuvat iloisesti, ja ovat tyytyväisiä, kun löytyy henkisyyttä näinä kovin materialistisina aikoina.
Iloista, suloista ja aurinkoista kevättä!
Hare Krishna!
Pisti oikein miettimään, koska tämä elämänmuoto vuosien jälkeen tuntuu jo niin "normaalilta", ettei sitä itse koe millään lailla - epänormaaliksiko :)?
Ensin Govindalle : ihailen suuresti elämäntapaasi. Olet varmasti aurinkona monille, jotka kaipaavat nähdä henkevyyttä tähän maailmanaikaan.
Niin, olen maallikkobuddhalainen "suuressa vaunussa" ( Mahayana )."Pieni vaunu" ( Hinayana eli Theravadabuddhalaisuus ) on tarkoitettu munkeille ja nunnille - niille jotka pyhittävät koko elämänsä buddhismin harjoittamiselle, antavat selibaattilupauksen ja sitoutuvat noudattamaan heille tarkoitettuja ohjeita.
Buddhan, loisteliaan palatsielämän hylänneen ja kerjuulle lähteneen prinssi Siddharta Gautaman, opetusten keskeinen periaate oli väkivallattomuus ja hän kielsi tappamasta eläimiä. Buddha itse oli luonnollisesti kasvissyöjä. Itse olen ollut kasvissyöjä jo ennen buddhalaisuuteen kääntymistäni, mutta kaikki maallikkobuddhistit eivät ole kasvissyöjiä ( suurin osa kuitenkin ).
Buddhan Hinayana-buddhalaisille munkkikokelaille Surangama Sutrassa annetut ohjeet ulottuvat pidemmälle kuin meidän maallikkojen : "Munkkikokelaat, jos he ovat totuudellisia ja oikeamielisiä, eivät käytä silkkivaatteita eivätkä nahkakenkiä, koska ne perustuvat elämän tuhoamiseen. Kokelaat eivät käytä maitoa tai juustoa, koska siten he riistäisivat vasikoilta sen, mikä niille oikeutusti kuuluu."
Kaikille buddhalaisille ovat yhteisiä seuraavat ohjeet, joita pyrin noudattamaan parhaan kykyni mukaan. Kun vertaan käyttäytymistäni ohjeisiin, voin saada selville, missä määrin olen onnistunut kehittämään taitavia mielentiloja.
Viisi ohjetta ovat:
1.Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyä tapaamasta eläviä olentoja
2.Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyä ottamasta sitä, mitä ei ole annettu
3.Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyä sukupuolisesta väärinkäytöstä ( tässä tarkoitetaan suhdetta, jossa toinen osapuoli on alistettu, pakotettu tai haluton. Buddhalaisuudessa seksuaalisen kanssakäymisen tarkoitus on nostaa kumppanin tarpeet etusijalle ja pyrkiä tuottamaan hänelle mielihyvää sen sijaan, että haluaisi vain tyydyttää itsekkäästi omat tarpeensa. Buddhalaisuudessa on yhdyntäharjoituksia mielihyvän ja yhteenkuuluvaisuudentunteen maksimoimiseksi. Buddhalaisuus hyväksyy myös homoseksuaaliset suhteet )
4. Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyä valheellisesta puheesta
5. Otan harjoitusperiaatteekseni pidättyä päihteiden käytöstä ( alkoholin käyttö on sallittua, mutta mielen sumentaminen ei ole toivottavaa ihmisen itsensä kannalta )
Ja positiivisessa muodossaan:
Ystävällisillä teoilla puhdistan ruumiini.
Ehtymättömällä anteliaisuudella puhdistan ruumiini.
Selkeydellä, tyyneydellä ja tyytyväisyydellä puhdistan ruumiini.
Totuudellisella ilmaisulla puhdistan puheeni.
Kirkkaalla ja säteilevällä tarkkaavaisuudella puhdistan mieleni.
Ihanteeni on bodhisattva-ihanne, eli olla "herännyt". Boddhisattva on henkilö, jossa on herännyt "bodhicitta", eli halu toimia kaikkien kärsivien olentojen kärsimyksen poistamiseksi. Yritän tehdä oman osani tekemällä palkatonta vapaaehtoistyötä vammaisten, vanhusten ja eläinten parissa. Koen työn erittäin antoisaksi :)
Bodhisattva avalokitesvara on minulle myötätunnon symboli. Yleisimmin hänet kuvataan tuhatkätisenä niin, että jokainen käsi ojentuu auttamaan kärsiviä olentoja. Ja jokaisessa kämmenessä on silmä, joka kuvaa viisauteen perustuvaa myötätuntoa. Näin bodhisattva näkee mitä ihmiset todella tarvitsevat. Hahmolla on yksitoista päätä, sillä bodhisattva katsoo kaikkiin suuntiin yhtä myötätuntoisesti.
Meditoidessani ja visualisoidessani keskitän usein mieleni Bodhisattva avalokitesvaran lempeään hahmoon. Meditaatiolla vaikutetaan tajuntaan jolloin viisaus ja tieto todellisuuden luonteesta voi pikkuhiljaa syntyä. Meditaatiossa kehitetään ensin tarkkaavaisuutta eli keskittymiskykyä ja positiivisiä tunteita.
Meditoin yleensä aamuisin puolesta tunnista tuntiin, ja harrastan myös kävelymeditaatiota paikasta riippumatta.
Mantrat ovat myös olennainen osa elämääni - toistelen kärsivällisyyden, myötätunnon ja muiden aiheiden mantroja mielessäni tai ääneen. Turvautumismantra on tärkein.
Tärkeää on pitää Buddhan ohjeet mielessäni kaiken päivää ja pyrkiä noudattamaan niitä. Aina löytyy tilaisuuksia kerätä hyvää karmaa : aina voi yrittää olla kohtelias ja nähdä myönteisiä piirteitä itselle vieraissakin asioissa ( eri uskonnot jne. ), kaduilta voi kerätä roskia, naapurin lemmikkiä voi ulkoiluttaa - aina voi tehdä jotain, vaikkei mihinkään hyväntekeväisyysjärjestöön kuuluisikaan.
Päämääräni on valaistuminen, eli tila, joka muodostuu kolmesta tekijästä: se on puhtaan ja kirkkaan, jopa säteilevän tietoisuuden tila, jossa ilmiöt nähdään juuri sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Se on äärettömän rakkauden ja myötätunnon pysyvä tila, jossa halu nähdä kaikkien olentojen vapautuvan kärsimyksistä on järkähtämätön. Kolmanneksi valaistuminen on loputtoman henkisen ja hengellisen energian tila, mikä merkitsee täydellistä ja ehdollistumatonta vapautta kaikista henkilökohtaisista rajoituksista.
Allekirjoitan tämän tekstin, jonka joku muu on kirjoittanut :
"Buddhalaisena olet onnellisempi, varmempi, rohkeampi, positiivisempi ja myös muita kohtaan mukavampi. Et ole enää niin riippuvainen ulkoisista olosuhteista, onnellisuus asuu sinun sisälläsi. Täysin ilman rahaa voit meditaatiossa kokea huikeita elämyksiä, jollaiset eivät edes olisi mistään ostettavissa."
Toivottavasti joku jaksoi lukea :)
Moro!
Olen vasta matkani alussa kohti buddhalasia ihanteita, mutta koen silti siihen liittyvän elämänkatsomuksen vahvasti omakseni. Koen olevani jonkinlainen "nojatuoli-buddhalainen" eli yksin asioita pohdiskeleva yksilö. Kuitenkaan se ei näy minusta ulospäin sen kummemmin..olen kasvissyöjä ja kerron kyllä mielipiteeni asioista rehellisesti, mutta kellekään ystävälleni en ole suoraan sanonut olevani kiinnostunut buddhalaisuudesta. Tähän vaikuttaa huono itseluottamukseni sekä se, että monet ystäväni ovat hyvin kristillisen näkemyksen omaavia ihmisiä. Olen miettinyt, vieläkö he näkisivät minut samanlaisena kuin nyt, jos he tietäisivät. En ilmeisetikään luota itseeni ja kavereihini niin paljon, että ottaisin asian puheeksi ja samlla sen riskin, ettei minulla olisi enää ystäviä.. Toisaalta ovatko sellaiset ystävät sen arvoisia, jos he eivät hyväksyisi minua tällaisena kuin olen, mutta taas toisaalta olen miettinyt, onko mitenkään edes tarpeellista toitottaa kaikkialle buddhalaista elämänkatsomustani? Sellaiset sanat kuin karma, meditointi tai itämainen filosofia herättävät ennakkoluuloja jostakin mystisestä sala-opista, ja olen kyllästynyt selittelemään valintojani.
Muut läheiseni ovat kyllä tietoisia kiinnostukseni kohteista, ja onneksi hämmentyneen vastaanoton jälkeen mikään ei ole muuttunut eikä mikään hierrä välejämme. Tulevaisuudessa tulen luultavasti olemaan enemmän tekemisissä muiden buddhalaisten kanssa (ainakin toivon niin) mutta jostain syystä pelkään silti muiden ihmisten ennakkoluuloja ja suhtautumista minuun. Kommentoikaa vapaasti.
kuuluin Suomessa vähemmistöryhmään, ja vaikka olen siellä syntynyt, ja isäni oli jatkosodassa, minut ajettiin väärän kulttuurini ja ''väärien '' mielipiteitteni takia ulos talostani Porvoossa.. Olen ollut pakolaisena kesästä 1997 asti, osin Espanjassa, osin Pohjois Afrikassa, joskus Turkissa, Israelissa...Kuljen valkoisella maastomoottoripyörällä omia polkujani ja otan joskus yhteyksiä internetillä entiseen kotimaahani...Suomeen en aio koskaan palata , minusta se on henkisesti ja taloudellisesti savijaloilla hoippuva hirviö... Sieltä lähtee vielä pakoon joku muukin, veikkaan