Surua

Sydämellinen kiitos Juhanna Knuutintytär
kauniista vastauksesta,
yön syli antakoon Sulle
levollisen unen.

Yöllinen vastausruno;

Aurinko suuteli meitä
suloisesti

kunnes sade saapui

sataa hiljaa
niin hiljaa suru saapuu

kyynelhelmiäisistä
punon nauhaa

sateenkaaren pään
kohta nään

kaulallain helmeilee
välkkyen helminauha.

Yölennollain rauhallisin siivin
ahdistaa niin paljon alla liivin,
kyyneleistä joki uusi suomen maahan,
itkeä jokainen surullisna saahan?

kuinka hyvin sanottu, jos ei elämässä väriä tummia,,,
*huokaus* kyynel,,,

Toivottavasti unesi on
rauhaisan levollista runoilijatar.

Voi Gitta rakas,
kuinka sitä kaipaakaan syliä lohduttavaa
rakkauden syliä,
kehtoa rakkauden
keinua siinä turvassa
maailman myrskyiltä,
mutta voi sitä kipua ja tuskaa
kuinka meitä koetellaan täällä,
punoessa helminauhaa
sitten taas entistä vahvemmat siivet,
rakkaus kantaa aina
sen mieleemme painaa.




Sydämellinen kiitos
kauniista sanoista
sydämesi lämmöstä
joka hehkuu tänne asti,
luokses salaa hiljaa hiivin
halin sua rakkauden siivin.

Mä en edes muista lukeneeni tämmöistä maaritin runoa, huh hoijaa, ihmetyttää suuresti!!

Heräsin just
On surua ja paha olla
ja kirjoitin eilen suoraan koneelle runoni Surua,
niinkuin teen useimmat runoni nykyään,
ja varmasti tästä aiheesta on moni kirjoittanu, kyyneleiden helminauhasta, eikä varmasti maarit ole ainoa, joka on runoillut aiheesta...

kaunis oli maaritin runo, kiitos.


joten ei mun tarvi täällä enää eräiden ilkeylyjä
ja ruusuissa on niin pistäviä piikkejä, piikittelyä pistävää tuntea, nyt saa ilkeilyt riittää, Poistun täältä!!


Siunausta kauikille ja
muistakaa pitää hyvää huolta itsestänne, ja rakkaistanne
rakkaus on tärkein,
etsikää ja löytäkää sielun rauha,,
rauhaa, rakkautta ja siunausta.

Rakkaduen siivin yölintu.

Yölintu** kirjoitti:

Mä en edes muista lukeneeni tämmöistä maaritin runoa, huh hoijaa, ihmetyttää suuresti!!

Heräsin just
On surua ja paha olla
ja kirjoitin eilen suoraan koneelle runoni Surua,
niinkuin teen useimmat runoni nykyään,
ja varmasti tästä aiheesta on moni kirjoittanu, kyyneleiden helminauhasta, eikä varmasti maarit ole ainoa, joka on runoillut aiheesta...

kaunis oli maaritin runo, kiitos.


joten ei mun tarvi täällä enää eräiden ilkeylyjä
ja ruusuissa on niin pistäviä piikkejä, piikittelyä pistävää tuntea, nyt saa ilkeilyt riittää, Poistun täältä!!


Siunausta kauikille ja
muistakaa pitää hyvää huolta itsestänne, ja rakkaistanne
rakkaus on tärkein,
etsikää ja löytäkää sielun rauha,,
rauhaa, rakkautta ja siunausta.

Rakkaduen siivin yölintu.

Mulla tuli jo aiemmin päivällä semmonen mieli että halusin vastata tuohon arvosteluun ja samalla sulle kiittää runosta, mutta kun lykkäsin vastaamista myöhemmäksi ja jäin odottamaan omaa kommenttiasi ensin, etten heti puutu toisten keskusteluun. Tietysti olisin voinut kirjoittaa hetikin mutta sanon nyt, ettei jää kokonaan sanomatta...

Ensinnä, arvostelijalle - ja ajatuksia aiheesta muutenkin.

On tietynlaista yleismaailmallista sanastoa ja kuvastoa joka toistuu useasti runoissa.
Varsinkin herkissä, tunne-elämää kuvaavissa runoissa samoihin sanoihin perustuvia detaljeja tapaa usein. Sanojen toistuminen eri tekijöiden luomuksissa niin, että runot vaikuttavat jopa samankaltaisilta, ei siis tarkoita että ne olisivat toistensa kopioita, vaan että aihe on yleismaailmallinen, tunnistettava. Sitten on niinkin, että ihminen kyllä poimii vaikutteita sieltä ja täältä, tahattomastikin, koska yksikään runo ei voi syntyä tyhjiössä.
Ulkopuolisena voin ainoastaan todeta, että Maari-t:n runo on saattanut vaikuttaa kirjoittajaan. Sekään ei ole mikään huono asia. On luonnollista inspiroitua toisten teksteistä, koska - kuten totesin, yksikään runo ei synny tyhjiössä, irrallaan vaikutteista.
Tahallinen kopioiminen, toisen plagiointi on eri asia kuin inspiroituminen ja vaikutteiden ottaminen. Vaikka rajaa voi olla joskus vaikea vetää.
Kopioinnista ei pitäisi mennä ketään syyttelemään noin vain, varsinkin kun kyse voi olla kirjoittajalle tärkeistä asioista, sydämen syvyyksistä, herkkyydellä kirjoitetuista kuvista. Asiallisempaa olisi todeta: hei, tää muistuttaa yhtä aiempaa runoa. Kysyä: voitko kertoa, ootko ottanut vaikutteita tuosta yhdestä, jne. Toisen syyttäminen ja leimaaminen tekstivarkaaksi on vähän... halpamaista.
Eiköhän kirjoittaja itse kuitenkin tiedä onko kyseessä kopio vai ei. Jos asia vaivaa lukijaa, antaisin neuvon että kysy suoraan - puskahuutelu ja mollaaminen on toki helpompaa kuin rehti keskustelu, mutta asiallista palstakäyttäytymistä se ei ole.
Huutelulla rakennetaan vain negatiivista ilmapiiriä ja turhia epäluuloja.

Yölinnulle:

Pidin runostasi. Kaunis, rönsyilemätön kuva.

äitiparta kirjoitti:

Mulla tuli jo aiemmin päivällä semmonen mieli että halusin vastata tuohon arvosteluun ja samalla sulle kiittää runosta, mutta kun lykkäsin vastaamista myöhemmäksi ja jäin odottamaan omaa kommenttiasi ensin, etten heti puutu toisten keskusteluun. Tietysti olisin voinut kirjoittaa hetikin mutta sanon nyt, ettei jää kokonaan sanomatta...

Ensinnä, arvostelijalle - ja ajatuksia aiheesta muutenkin.

On tietynlaista yleismaailmallista sanastoa ja kuvastoa joka toistuu useasti runoissa.
Varsinkin herkissä, tunne-elämää kuvaavissa runoissa samoihin sanoihin perustuvia detaljeja tapaa usein. Sanojen toistuminen eri tekijöiden luomuksissa niin, että runot vaikuttavat jopa samankaltaisilta, ei siis tarkoita että ne olisivat toistensa kopioita, vaan että aihe on yleismaailmallinen, tunnistettava. Sitten on niinkin, että ihminen kyllä poimii vaikutteita sieltä ja täältä, tahattomastikin, koska yksikään runo ei voi syntyä tyhjiössä.
Ulkopuolisena voin ainoastaan todeta, että Maari-t:n runo on saattanut vaikuttaa kirjoittajaan. Sekään ei ole mikään huono asia. On luonnollista inspiroitua toisten teksteistä, koska - kuten totesin, yksikään runo ei synny tyhjiössä, irrallaan vaikutteista.
Tahallinen kopioiminen, toisen plagiointi on eri asia kuin inspiroituminen ja vaikutteiden ottaminen. Vaikka rajaa voi olla joskus vaikea vetää.
Kopioinnista ei pitäisi mennä ketään syyttelemään noin vain, varsinkin kun kyse voi olla kirjoittajalle tärkeistä asioista, sydämen syvyyksistä, herkkyydellä kirjoitetuista kuvista. Asiallisempaa olisi todeta: hei, tää muistuttaa yhtä aiempaa runoa. Kysyä: voitko kertoa, ootko ottanut vaikutteita tuosta yhdestä, jne. Toisen syyttäminen ja leimaaminen tekstivarkaaksi on vähän... halpamaista.
Eiköhän kirjoittaja itse kuitenkin tiedä onko kyseessä kopio vai ei. Jos asia vaivaa lukijaa, antaisin neuvon että kysy suoraan - puskahuutelu ja mollaaminen on toki helpompaa kuin rehti keskustelu, mutta asiallista palstakäyttäytymistä se ei ole.
Huutelulla rakennetaan vain negatiivista ilmapiiriä ja turhia epäluuloja.

Yölinnulle:

Pidin runostasi. Kaunis, rönsyilemätön kuva.

Sydämellinen kiitos äitiparta
Sinulle käynnistäs,
yölinnun vierellä istahtamassa
siipeä sipasten
kauniisti sielua hipasten,

Kauniita unia
enkelin siipien lempeää havinaa,
Pidä ittesestäs hyvää huolta
rakastetaan, herkkyydellä, hellyydellä,,

"oi elämän suuri herra
vahvista minun vahvuuksia
suojaa herkkyyttäni
suojaa elimistöni
ruumini
koko olemukseni
vahvista minua
sieluna ja valona,
että voisin kasvaa kohti valoa
ja palvella toisia sieluja
oi elämän suuri herra
vahvista minussa olevaa maata."

Kaunis kiitos sulle rakkaudenlahja
,kyyneleiden valuessa rutisztan Sua hiljaa,,,

Olet ihana, kaikkea hyvää Sulle,
lempeitä tuulia purjeisiisi,
rakkauden kosketuksia,,
ja olet kehittynyt runojen kirjoittelussakin,
kirjoitat todella tunteellisia ja kauniin herkkiä runoja,,, kiitos kaikesta,,,

Rakkauden siivin yölintu lentää pois
ripotellen hiljaa onnenmurusia
rakkausrunopalstan ylle.