Risut ja ruusut...

ensinnäkin; joku odottaa aina kun menet kotiin, tervehtii ja tulee rapsutettavaksi. on harvoin huonolla tuulella! rakastaa vilpittömästi. riehuu,juoksee,leikkii ja kaipaa hellyyttä.jne..jne..

huonoina puolina varmaan ikuiset karvat ja niitä on todella joka paikassa,ei arvosta siivousta. kakka laatikon tyhjäys(pakollinen).auttaa tosin kun pidät nenän kaukana pussista. sairastuminen,voi sitä huolen määrää,ku toinen ei oikeesti osaa puhua!

Hyviä puolia on niin paljon, etten osaa tehdä niistä listaa. Olisi yhtä vaikeaa listata hyviä puolia monista muista ihanista asioista. Kissat ovat joka tapauksessa hassunkurisia, ja niillä on paljon omia hassuja yksilöllisiä juttuja ja tapoja. Kissat ovat seurallisia, mutteivät liian seurallisia, sillä itsenäisinä ne haluavat olla välillä myös omassa rauhassaan. Kissat saavat hyvälle tuulelle, kun mieli on maassa.

Huonoja puolia:
- kissanhiekkalaatikko, joka voi joskus päästä haiskahtamaan kitkerälle (myös tuore uloste haisee jonkin aikaa, usko tai älä)
- kissanhiekkapussin raahaaminen kaupasta kotiin
- nurkkiin kertyy pölyn lisäksi karvaa
- joskus kissa voi oksentaa (johtuu karvapalloista), mistä seuraa lisäsiivoamista (on hankalampaa siivota kankaalta, mutta omat kissani oksentavat useimmiten paljaalle lattialle)
- naukuminen väärään aikaan (esim. olet juuri käynyt nukkumaan ja kissa päättää kerjätä huomiota)
- kissan temmeltämisen mahdollisesti aiheuttamat rikkoutuneet tavarat (tähän voi vaikuttaa itse katsomalla, miten sijoittaa herkästi rikkoutuvat tavarat)
- kissat repivät sohvia, sänkyjä ja mattoja (itseäni tämä ei haittaa ollenkaan, mutta joillekin ihmisille kalusteet ovat _niin_ tärkeitä)

Kun kissaa pitää sylissä ja se kehrää, kissa usein kipristelee kynsiään, mistä voi tulla reikiä vaatteisiin ja tuntuuhan se tietysti myös omalla iholla. Kissa voi joskus raapaista, mutta se on pikkujuttu. Raapaisut voi halutessaan välttää kokonaan, mutta itse joskus leikittelen niin, että kissa hieman riehaantuu leikeissään. Naarmuja voi saada myös silloin, jos joutuu kantamaan kissaa kaupungissa valjaissa omissa käsissään ilman kantokoppaa. Kissa raapii silloin peloissaan melusta ja vilskeestä. Mutta kuka välittää pienistä naarmuista? Kissa ei myöskään voi purra niin kovaa, että siitä seuraisi mitään puremajälkiä tai nirhamia kummempaa.

Ja näitä huonoja puolia ei voi edes verrata hyviin puoliin. On vähän kuin jos valittaisi jäätelössä sitä, että se on niin kylmää. Tai vuoristoradassa sitä, että on vaikeaa pysyä istuma-asennossa, kun vaunu syöksyy alamäkeen.

Ainoa oikeasti huono puoli on siinä, jos haluaa matkustaa. Kissalle pitää löytää hyvä hoitaja, ja lisäksi kissasta ei haluaisi erota.

Ennen kuin olin tutustunut kissoihin, en tiennyt, miten rakkaita ne voisivat olla minulle. Silloin sohvan repiminen tuntui ajatuksena ahdistavalta. Nykyään kissat repivät sohvaa minun hymyillessä vieressä.

Plussia on loputon määrä ja niitä miinuksiakin on, vaan en osaa niitä oiken miinuksina varsinaisesti ajatella.

Näin meillä:
Kotiin tullessa tullaan aina vastaan, juoksujalkaa usein, jos ei olla jo ovella. Toisaalta on myös pakko tulla kotiin tai ainakin kodin kautta, jos on jotakin pitempää menoa. Vaan ei se harmita, on mukava poiketa päivän jälkeen katsomaan että kaikki on kunnossa ja tervimään ja ruokkimaan lapsoset. Kerrataan siinä päivän tapahtumia :)

Lomamatkoille pitää saada järjestettyä kotihoitaja (meillä, toiset vie hoitoonkin) tai matka jää väliin. Matkoilla ollessa on vähän koti ikävä ja mietityttää miten miukut pärjää.. :)

Kissoista on kovasti seuraa ja niiden touhuja on mukava seurata. Kun on mielimaassa, meidän miuku kyllä huomaa sen ja tulee lohduttamaan, vaikka ei muutoin niin sylikissa olekaan.

Iltasella tullaan viereen nukkumaan ja aamusella herätetään, jos kello ei soitakaan.. Ja voi sitä mielistelyn määrää, kun ruoka-aika on mennyt umpeen :D

Kakka ei meillä enää haise lainkaan, kun ruokavalio muutettiin lihaisaksi ja laatikon siivouskin menee aina huomaamatta. Ja sama juttu karvan kanssa, eipä sitä juuri lähde. Pölypalloja varmasti kerääntyy kuitenkin enemmän, kuin jos olisi kissaton huusholli.

Hiekkalaatikon sijainnista johtuen meillä joudutaan imuroimaan vähintään osa talosta kerran päivässä. Vessassa olevan laatikon leviävät hiekat taas on helppo suihkussa käydesssä siivota suihkulla viemäriin.

Huonekaluja meillä ei raavita, vaan luvallisia raapimapuita. Ylijuoksuista kyllä toisinaan jää jälkiä. Rahalla saisi materiaaleja, jotka kestävät kynsiä varsin hyvin.

Kun raha on tiukassa, ei kissojen ruuista ym. voi tinkiä, vaan omista menoista.

Kun kissa sairastuu on tosiaan huoli melkoinen.