Minä vain

Vielä saat parempaa ja parhaan :)

Ole luja ja rohkea
sinä arvokas jpntar !

Kauniisti kirjoitit rakkauden jättämästä haikeudesta.
Elämä ei aina kulje meidän odotuksemme mukaisesti
tai haluamaamme polkua, mutta aikanaan kaikki järjestyy
ja se oikeakin löytyy, hän odottaa siellä muutaman odotuksen takana.

Pidin runostasi ja tyylistäsi millä kirjoitit.

Kaikki ei ollutkaan tässä
vaan elävässä elämässä.
Kiitos rakkaani että olet olemassa.
Kiitos että sain kuivata kyyneleesi.

Oma ihana revontulten prinsessani.
Sinä siinä kainalossa niin ihana ja lämpöinen.
Saamme käsi kädessä käydä astumaan askeleet ensilumelle, tuntureiden syleilyssä.

Tähtitaivas, meidän tähtitaivaamme,
sen alla tuikkeessa saamme painautua toisiimme.
Tuntea lämmön, aidon rakkauden kosketuksen.
Kaikki mennyt on takana, elämä edessä, yhdessä rakkaani.

Kun näen auringon, näen kasvosi loistavan onnesta
kilpaa sen kanssa. Näen kultaisen sormuksen säteilyn sormessasi ja kuulen iloisen naurun, vieressäni olkapäätäni vasten.

Kun suutelen, suutelen sinua, vain sinua oma rakkaani, sydämeni valtiatar. Koen huultesi pehmeyden, rakkautesi virran soljuvan sydämeeni.
Onnen kyynel vierii poskelleni. Rakkaus, se voittaa sittenkin.

"pohtiva jumalatar". Runosikin ilmaisee kypsyyttä ja kauneutta, joka tulee sisältäsi.
Pitäkää toisistanne huolta silloinkin, kun taivaalta sataa kyyneleitä.