Tiedättekö yhtään asennevammaista poliisia? Omakohtainen kokemus voisi hieman antaa uskottavuutta diagnoosiin.
Vastapainoksi tiedättekö jotain mukavaa poliisia ja tässäkin omakohtainen kokemus voisi tukea lausuntoa.
Vastapainoksi tiedättekö jotain mukavaa poliisia ja tässäkin omakohtainen kokemus voisi tukea lausuntoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä ilmeisesti olen. Olen kuullut useasti olevani sika, kusipää, asennevammainen, väärällä alalla, virkaintoinen sekä vielä noin 100 kertaa on asiakas uhannut minua virkarikos syytteellä ja viran menetyksellä. Olen vastannut kanteluihin virkaurani aikana 3 kertaa, kerran on oikeusasiamies antanut palautteena ohjeistuksen tarkistamista. Muut kerrat ei ole ollut aihetta jatkotoimenpiteisiin.
Ilmeisesti sitten olen asennevammainen, mutta kuitenkin vielä saan jatkaa virassani täällä keskisuuressa kihlakunnassa keskisessä Suomessa.
Vaihda hyvä mies alaa.
Joitakin vuosia takaperin jäi eläkkeelle apulaisoikeuskansleri, jonka kertomus oli tylyä luettavaa näitten palstojen inisijöille.
Noin 20 vuoden aikana 18.000 kantelua ja niistä - yksi syytemääräys. Joitakin kymmeniä huomautuksia ja saman verran hänen omia näkemyksiä, kuinka lakeja olisi sovellettava.
Pahimmalla kantelijalla taisi olla yli 600 kantelua tehtynä.
... suomaa suffelia:) Kateelliset kantelee mutta kukaan ei kuule:D:D Repikää siitä inisijät. "Jotkut tekee mitä pystyy ja minä teen mitä halua":D
tehtäviensä tasalla? Jos jonkun mielestä on hyvä että viranomaisten valvonta on asennevammaista niin sitten vaan. Mun mielestä noi luvut ei välttämättä kerro kovinkaan paljoa kanteluiden aiheellisuudesta. Enemmän ne kertovat ko oikeuskanslerin motivaatiosta puuttua virkamiesten toimiin. Jos ko oikeuskansleri uskoi aina pollareiden selitykset ja piti kantelijaa inisijänä niin eihän virheitä sillai löydy. Pollarit kun valehtelevat minkä kerkeevät omien kokemustenikin perusteella.
Varmaankin metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Jos itse on vittumainen, niin poliisitkin on. Kai sitä peiliin voi katsoa. Ja jos tekee itse jotain, mihin poliisit puuttuu, niin silloin ne tuntuu pikkumaisilta ja virkaintoisilta. Sitä vaan olen miettinyt, että onko poliisin työ sellaista, että siinä kyynistyy ja vanhemmiten kaikista tulee yrmyjä? Nuoret poliisit on ainakin vaikuttaneet kaikkein rennoimmilta. Yhden tunnen henk koht. työssä en ole tavannut, mutta siviilissä on erittäin fiksu tyyppi.
Poliisikunnan kanssa en ole ollut tekemisissä kuin pari-kolme kertaa, kerran melkein sakotettu, kerran itse rikoksen kohteena ja kolmannen kerran kolarin johdosta tuli tavattua useampikin ammatin edustaja. Ihan asiallista väkeä. Monet on olleet merkillepantavan virallisia, ilmekään ei värähdä ja asiat hoituu käskyinä ja kysymyksinä eli eivät keskustele ja teitittelevät vielä. Silti jokainen on erilainen, mutta kyllä sieltä virkanaamarin takaa toisinaan on sellainen inhimillinen puoli vilahtanut. Pari erityisen positiivista tyyppiä on osunut kohdalle. Toinen oli oikea ”hyvä poliisi” stereotyyppi. Sellainen todella mukava, leppoisa, lempeä ystävällinen ja empaattinen, joka kuulosti melkein olevan pahoillaan kun joutui sakot antamaan. Melkein tuntui että se sillä hyvyydellään onnistui huijaamaan niin että myönsin syyllisyyteni. Muutenkin tuo kolarijuttu oli sellainen, että arvostus poliisia kohtaan nousi. Ennen on mieltänyt poliisit sellaisiksi puskassa vaanijoiksi, jotka vain sakottavat joka tilanteessa, mutta tuossa ihan konkreettisella tavalla hoitivat kaiken, rauhoittivat tilanteen omalla rauhallisuudellaan ja veivät vielä lopuksi kotiin.