No tuli sitten tänään tokaistua äidille puhelimessa, että olen bi. Ei se siitä mitään sanonut. Tuli vaan sellainen olo, että ei edes halunnut kuulla. Oli vaan pakko kertoa, kun tuntuu etten selviä mitenkään yli kymmenen vuoden suhteesta toisen naisen kanssa. Toivottavasti tästä tuskasta seuraa jotain hyvääkin...
Sekaisin
oleva
91627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmaan vaan äitis ihmetteli, että mitä siitä? jos ei kerran vastannut mitään, tai miettii päänsä puhki, ai mikä bii? outoja nuo teidän käsitykset, että tunteista puhutaa bi/lesbo leimojen kautta, olisit sanonut sille että joku hemmetin nainen särki sydämmesi niin johan olisi juttua ja myötätuntoa herännyt.
Näin minä juuri sanoinkin. Oikaisin vaan vähän tarinaa. En kertaakaan käyttänyt nimitystä bi-seksuaali, vaan sanoin että olen niin paskana,koska olen seurustellut naisen kanssa kymmenen vuotta ja en meinaa nyt mitenkään päästä itse tästä yli. Enkä jaksa enää salata asiaa, jonka varmasti tekin olette jollain tasolla tienneet. Äitini reaktio oli mielestäni juuri sellainen, mitä varmasti monet lesbot, homot ja bi:t joutuvat kokemaan. Emme varmasti koskaan keskustele enää asiasta ,varsinkaan jos en itse ota sitä uudelleen puheeksi. Se on vaan asia josta ei puhuta, vaikka kaikki sen tietää.
Millaisia kokemuksia muilla?
Minua ei tarvitse teititellä ja sinullakin ilmeisesti on jokin asennevamma? Lupaan, että en tarvitse minkäänlaista opetusta siitä miten puhun läheisilleni. Olisin vaan halunnut saada jotain kommentteja miten muilla on ollut?
Kyllä kyllä vaistotaan tänne asti asiasi, en minäkään tarvitse neuvoja ja aina niitä vaan satelee, sellaista se vaan tuppaa olemaan jos tänne viestittelee.., no kerro perhana tarinasi tarkemmin äläkä rupea itkemään jos toiset ei ymmärrä puolesta sanasta, mene kotiisi itkemään raukkaperse, jos seurustelet naisen kanssa kymmenen vuotta ja nyt vasta saat suusi auki niin mitä oikein äidiltäsi odotat? huomaatko lopetin teitittelyn nyt varmaan ymmärrät tekstin paremmin..
Mikäköhän on sutkin saanut noin vihaiseksi?
Hyvää jatkoa sulle!
mikäkö? olen aina vihainen ja nykyään varsinkin, elämä on paskana ja pitäis vaan hymyillä :) ja osoittaa olevansa niin kiitollinen kaikesta mitä elämä tarjoaa ja jaksaa vielä kuunnella typerien typyköiden p-jauhantaa, mutta ei hätää onneksi minulla on sentään rakastava sisko.
Ja onneksi minullakin on sisko, joka jaksaa kuunnella. Ikävää, että elämäsi on paskana, mutta jos yhtään helpottaa minulla on ihan sama tunne. En ole typerä enkä typykkä, mutta luultavasti et kuitenkaan minua tarkoittanut?
Kuhan kettuilen suutuspäissäni, mutten sentään kännissä,ketään yksittäistä ihmistä tarkoittanut, vaan kaikkia ihan yleisesti, no joo..
joo, pitkä ja kivinen on tie, kun koettaa läheisilleen kertoa identiteetistään. Kuulevat sen varmaan seksistä puhumisena. Ite kerroin äidille heti 10 vuotta sitten, kun aloitin seurustelun, että "kato, tässä on kuva mun ihanasta tyttöystävästä!" (sitä ennen seurustelin pitkään pojan kanssa). Järkyttyhän se siitä, mutta on sulatellut asiaa vuosien aikana ja tulevat ihan hyvin toimeen. Isälle en oo kertonut suoraan, mutta tietää sekin. Ei kai oikein hyväksy, jos esim. kerron tyttöystävältäni terveisiä, on yleensä vaan hiljaa. Tässä huomaa perustapojen (niiden puuttumisen) merkityksen.
Koen, että me ei olla isän takia kotiini oikein tervetulleita, vaikka käydään kyllä kahvella kotikaupungissa käydessämme. Veljeni luona ollaan käyty, perhe on ok. Ärsyttävää vaan, kun kaikille joutuu erikseen selittämään, niin kuin olis joku tauti - vastassa on se hiljaisuus tai melkein säälivä "osanotto".
helpointa olis ja on elellä kotona omaa elämäänsä, mutta ei sekään ole järkevää yhden ihmisten tai kavereiden varaan jättäytyä, kai. Sukulaiset on ne, jotka pysyy, tahtoi tai ei. Ja olis kiva saada tukea esimerkiksi tuollaisella eron hetkellä, jos sellainen joskus tulee... turha edes haaveilla tuesta. Tota bi-hommaa ne ei varmaan edes ymmärrä, tai toivoo vaan, että ehkä "tää" menee joskus ohi.
Vanhemmilta voisi odottaa vähän enemmän, tosin tuntuu että jotkut pelkäävät vanhempiensa reaktiota liikaa, eivät anna edes mahdollisuutta puhua asiasta "normaalisti", minäkin puhun äitini kanssa siskoni tyttöystävistä (siis äitini itse ottaa asian esille) ja sisko itse ei "kehtaa" tai jostain syystä ei halua puhua, mikä tuntuu hemmetin tyhmältä, tässä vkonloppunakin puhuttiin näistä asioista ja harmiteltiin kun siskollani oli aikoinaan meidän molempien mielestä niin mukava tyttöystävä joka olisi sopinut siskolle niin hyvin ja ovat kylläkin eronneet, mutsi siis osoittaa ymmärrystä, toinen hölmö ei vaan osaa avautua.