Aika tuli sitten viedä huomanna rottis tyttö piikille, ikä teki tehtävänsä, 13 vuotta kului niinkuin silmän räpäys.. kevyet mullat, vanha ystävä, kavereiden haukku taivaasta kuuluu jo!! :)
ajankulku
M42
10457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otan osaa suruusi. On erittäin ikävää että aika kuluu niin nopeasti.
Yritä jaksaa, kyllä se suru helpottaa ajan kanssa.
Varmasti tuntuu pahalta mutta kyllä siitä selviää.
Itselläni jäi vuosia sitten koira auton alle,silloinen naapuri ajoi tahallaan päälle koska vihaa koiria.Mutta paljon kauniita muistoja jäi koiruudesta ja kerran vielä tavataan tuolla rajan tuolla puolen...
Lämmin osanotto suruusi....uskollisesta ystävästä luopuminen niin raskasta. Itse menetimme kolme viikkoa sitten rakkaan flattityttömme...perheenjäsenen, joka opetti viisaudellaan, hyvyydellään ja uskollisuudellaan meille niin paljon elämästä. Kauniit muistot enkelitytöstämme elävät aina....nyt itkettää kuvia katsellessa ja yhteisiä päiviä muistellessa. Lähes päivittäin käymme haudalla sytyttämässä kynttilän ja kertomassa miten tyttöämme kaipaamme....surulle ja muistelulle täytyy antaa oikeus purkautua..muuten tuntuu ettei tästä selviä.
Voimia sinulle tänä raskaana päivänä..kiittäen voit muistaa yhteisiä vuosia ja ystäväsi uskollisuutta. Myötäeläen...Sandra
kolmeviikkoa koiran kuolemasta..Itse en ole tohtinut katsoa vanhankoiran kuvia vaikka sen menosta on jo 2 vuotta..Kukin suree tavallaan.
Minulla on vielä tarkassa muistissa se ikävä päivä, kun 2v. sitten vietiin sille pelastavalle vimpolle piikille koira-ystävä... ja sanon siksi pelastavalle, koska syöpäsairas haukkumme ei olisi
elänyt aamuun asti, vuoti nenästä verta niin paljon ja verenpaineet laski...se hakeutui jo itsekin pois meidän luotamme, niinkuin kuolevilla eläimillä on tapana.
Sulla on raskas päivä, mutta koirallasi on varmasti piikin jälkeen autuaat maat tiedossa! Näin uskon minä! Voimia sinulle! Ja surun jälkeen on uudessa koiruudessa pelastus!
aamuin kun heräät
muistoistasi tulen luoksesi,
lipaisen nenänpäästä, heilutan häntää
samettisin silmin,silkkisin kosketuksin,
kun itket ja kaipaat
lohdutan sydämessäsi..
suruusi..me myötäelämme:)
otan osaa.. tiedän tunteen.. ikävää menettää rakas ystävä. mutta hällä on varmasti parempi siellä paratiisissa nyt kun aika on koittanut.
voimia sulle!
Viimeinen palvelu uskolliselle ystävälle on se tärkein ja myös raskain. Joulukuussa silittelin 14,5 vuotiaan vanhan tyttöni uneen eläinlääkärin pöydällä, mitään niin raskasta en ole koskaan kokenut ja monet kynttilät talven mittaan on hautakummulla palanut ja yhä itku tulee ihan yllättäenkin. Mutta kolmen viikon päästä luokseni tulee 8-viikkoinen koirusvauva aloittamaan uuden ihmeellisen ja toivottavasti pitkän elämänkaarensa. Talvella ajattelin ettei koskaan enää sitä surua, mutta niin se vain elämä voittaa ja pienet pikisilmät pian taas seuraavat joka liikettäni. Koskaan ei vanharouva unohdu, sen elämänkaari oli ainutlaatuinen kuten jokaisen rakastetun koiran maailmassa, ja se on haudattu sinne parhaimpaan ja suojaisimpaan paikkaan minne voi, minun sydämeeni. Yhä muistan sen pentuna juoksentelmassa metsässä kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja siili pompsahti nenänpäähän, mutta niin kuluivat vuodet, lämmöllä toveriani muistan eikä uusi koira suinkaan sen paikkaa voi koskaan ottaa, oma elämä kaikilla karvatassuilla....
Otan osaa suruusi ja toivon jaksamista. Luin kaikkien tähänastiset viestit ja nyt itkettää. Molemmat koirani tuijottavat huolissaan. Koira ymmärtää usein enemmän tunteita kuin kukaan ihminen. Koira on todellinen tunteiden myötäeläjä.
Sun koiralla on hyvä olla sateenkaarisillan toisella puolella muiden koiruuksien kanssa leikkimässä.
Mun koirat lähettää sulle nuolaisuja ja helliä ajatuksia.