Miksi jotkut äidit ovat niin typeriä että ajattelevat oman napansa kautta eivätkä lasten tarpeita? Tunnen erään tapauksen jossa on 3v poika jonka vanhemmat riitaantuivat ja lopulta erosivat. Nyt äiti ei anna isän nähdä poikaansa vain sen takia että hän itse ei halua olla tekemisissä pojan isän kanssa. Poika kaipaa suunnattomasti isäänsä ja isä poikaansa. Suorastaan halveksin sellaissia akkoja jotka eivät anna lastensa nähä isäänsä vain sen takia että ei itse enään hänestä välitä. Heidän pitäisi tajuta että vanhemmilla ei ole oikeutta tavata lastaan vaan lapsella on oikeus tavata vanhemmat. Käy sääliksi näiden tälläisten lapsia..
Miksi :(
minähän minä.
7885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskin tämä äiti typerä on..pettynyt pahasti ja kokenut eron raskaasti. Onkohan erosta minkä aikaa? Äiti ei varmaankaan ole valmistautunut eroon ja kokee tulleensa jätetyksi ja petetyksi ja sen takia toimii näin. Ehkä hän ei ole valmis vielä kohtaamaan totuutta ja siksi ei halua nähdä miestä.
Tietysti lapsen kannalta on paras, että molemmat vanhemmat ovat kuvioissa mukana mutta kun ne erot ovat joskus niin vaikeita ja vievät aikaa kun niistä toipuu ja voi alkaa jälleen ajattelemaan asioita "järkevästi".
Isä kyllä on vähän typerä jos ei pidä oikeuksistaan kiinni. Miksi hän ei ota yhteyttä viranomaisiin??
Ja mistä sitä ulkopuliset tietää ne pohjimmaiset syyt mitkä johtaa tällaiseen toimintaan. Jos sieltä iskän kaapista löytyykin jotain luurankoja ja äiti haluaa suojella lastansa niiltä.
Äidin luurangot tulevat lapsen ja isän suhteen väliin.
Näitä kiusaajalähejä löytyy valitettavasti(sukupuolesta riippumatta mutta äitejä tietty enemmän lukumääräiseti, prosentuaalisesti voi olla toisinkin päin?).
Syitä voi olla monia mutta oma katkeruus ja erokriisin läpikäymättä jättäminen lienevät ne suurimmat syyt.
Eli näissä tilanteissa tapaajavanhemman kannattaa ilman muuta pitää lapsen oikeksista kiinni ja käynnistää neuvottelut ja tarvittaessa jopa oikeusprosessi tilanteen ratkaisemiseksi. Jos toinen vanhempi(lähi) ei huolehdi lapsen oikeudesta niin toisen(tapaajan) pelkkä voivottelu on vain hurskastelua asian suhteen eikä muuta tilannetta yhtään paremmaksi. Eli ei muuta kuin lain suomia oikeksia käyttäen asiaa viemään eteenpäin mikäli todellista tahtoa löytyy!
pohtia että onko se lapsen edun mukaista riidellä ja kiskoa häntä eri suuntiin koko hänen lapsuus -ja nuoruusaika ?
huoltajuusmuodon tai lähihuoltajan vaihdos ovat semmoisia asioita missä todellakin voi olla lapsen kannalta parempi jättää oikeustoimet tekemättä koska ne ovat käsittääkseni varsin raastavia kokemuksia.
Tapaamisoikeuden rikkominen on selkeä tapaus ja näyttö helppo hankkia niinpä lopputuloksesta ole juurikaan epäselvyyttä. Eli näissä on yleensä kyse vain etän todellisesta halusta tavata lastaan.
Oikeuteenhan noissa mennää äärimmäisen harvoin, sovittelussa asiat useimmiten ratkeavat. Ainoastaan äärimmäiset tapaukset, joissa lähi jatkaa valehtelemista oikeudelle eli esim tekemällä perättömiä ilmiantoja asioiden selvittely kestää valitettavan pitkään.
"vanhemmalla ei oikeutta/velvollisuutta tavata lasta, mutta lapsella on oikeus tavata vanhempaansa" on ikävä nähdä kun omat lapset haluaisivat nähdä isäänsä, joka ei taas tunne halua nähdä lapsiaan eikä hänen ole edes pakko, mutta lähivanhempana minun on pakko lapset antaa kun isä toisinaan onkin taas sillä päällä että lapset kiinnostaa... ärsyttävää. Kyllä tällänenkin on/off -suhde lapsia kohtaan jättää jälkiä. Joskus tekisi mieli tehdä siitä mieletön sota, viedä asiat oikeuteen asti että saisi jonkun selvyyden, mutta ... tulisiko isän tunteet muuttumaan tai mikään muukaan. Ei ketään voi pakottaa, harmi lasten kannalta, mutta suurin häviäjä on isä!
aina mitä siellä takana on. omien lasteni isä on myös sanonut suvulleen samaa etten antanut hänelle lapsia. mutta minun olisi pitänyt 11 ja 4 vuotiaat lapset laittaa yksikseen junaan koska hän ei niitä tullut hakemaan. asuivat viidennessä kerroksessa eikä ikkunoissa taikka parvekkeen ovessa ollut turvaketjuja, eikä tarvinnut laittaakkaan.(hänen mielestä).
autossa ei ollut lapselle turvaistuinta kun lähtivät reissuun.
myöskin hakeminen siirtyi ihan miten tahansa hänen menojensa mukaan.
kun hän lähti mökille olisi ottanut lapset mukaan ja minun olisi pitänyt laittaa heille rahaa mukaan. kotiin olisi pitänyt tulla linja-autolla ja minun maksaa liput.
helppoahan se on sitten valittaa suvulleen ettei saa lapsia luoksensa.