Toivoisin niin paljon, että edes joku jaksaisi tämän koko kirjoituksen lukea...
Heti alkuun halaun sanoa, että toivon, ettei tästä kirjoituksesta saisi sellaista kuvaa, että olisin jotenkin itserakas tai ylimiellinen. Sitä en todellakaan ole. En halua ketään loukata tai kenenkään mieltä pahottaa, en nyt, enkä tulevaisuudessakaan.
En vain ymmärrä. Olen 19-vuotias tyttö enkä ole koskaan seurustellut. Ajatelkaa. EN KOSKAAN!
Olen hoikka vartoloinen, ihoni on sileä, pitkät vaaleet hiukset, käytän täysin normaaleita vaatteita ja olen melko iloinen. Ehkä aavistuksen verran ujo. Olen melko hymyilevä ja ainakin pyrin olemaan kaikille ystävällinen..
Tupakkaa en polta, eikä alkoholikaan oikein maistu. Ripsiväriä käytän, mutta muute en meikkaa.
Silti kukaan, ei KUKAAN ole kiinnostunut minusta. Olen usein iltaisin iteknyt itseni uneen ja miettinyt mikä minussa voi olla vikana?
Olen nähnyt ja tiedän paljon parisuhteita, joissa se tyttö varsinkin on hieman pyöreä, erittäinen huono ihoinen, kiroileva ja jotenkin, omasta mielestäni ei kovin viehättävä. Suoraan sanoen, itsestäni tuntuu että välillä itse olisin kauniimpi ja parempi!
Painotan, etten ole itserakas enkä halua ketään loukata.. näitä sanoja en ole koskaan mihinkään kirjoittanut enkä kenellekkään sanonut.. olen vain miettinyt niitä itsekseni..
Miksen minä? mikä minussa on vikana? Olenko liian kiltti? :( Eikö kiltit tytöt kelpaa?
Itse ainakin haluisin mielummin kiltin pojan, kuin kännissä örisevän, tupakkaa polttavan, ylisuurissa vaatteissa kävelevä epäsiisti poika :/
Toivon, ettei kukaan tästä loukkaantunut ja pyydän jo valmiiks anteeksi, koska tiedän etten kirjoittanut kovin nätisti. Mutten tosiaan vain ymmärrä :(
Heti alkuun halaun sanoa, että toivon, ettei tästä kirjoituksesta saisi sellaista kuvaa, että olisin jotenkin itserakas tai ylimiellinen. Sitä en todellakaan ole. En halua ketään loukata tai kenenkään mieltä pahottaa, en nyt, enkä tulevaisuudessakaan.
En vain ymmärrä. Olen 19-vuotias tyttö enkä ole koskaan seurustellut. Ajatelkaa. EN KOSKAAN!
Olen hoikka vartoloinen, ihoni on sileä, pitkät vaaleet hiukset, käytän täysin normaaleita vaatteita ja olen melko iloinen. Ehkä aavistuksen verran ujo. Olen melko hymyilevä ja ainakin pyrin olemaan kaikille ystävällinen..
Tupakkaa en polta, eikä alkoholikaan oikein maistu. Ripsiväriä käytän, mutta muute en meikkaa.
Silti kukaan, ei KUKAAN ole kiinnostunut minusta. Olen usein iltaisin iteknyt itseni uneen ja miettinyt mikä minussa voi olla vikana?
Olen nähnyt ja tiedän paljon parisuhteita, joissa se tyttö varsinkin on hieman pyöreä, erittäinen huono ihoinen, kiroileva ja jotenkin, omasta mielestäni ei kovin viehättävä. Suoraan sanoen, itsestäni tuntuu että välillä itse olisin kauniimpi ja parempi!
Painotan, etten ole itserakas enkä halua ketään loukata.. näitä sanoja en ole koskaan mihinkään kirjoittanut enkä kenellekkään sanonut.. olen vain miettinyt niitä itsekseni..
Miksen minä? mikä minussa on vikana? Olenko liian kiltti? :( Eikö kiltit tytöt kelpaa?
Itse ainakin haluisin mielummin kiltin pojan, kuin kännissä örisevän, tupakkaa polttavan, ylisuurissa vaatteissa kävelevä epäsiisti poika :/
Toivon, ettei kukaan tästä loukkaantunut ja pyydän jo valmiiks anteeksi, koska tiedän etten kirjoittanut kovin nätisti. Mutten tosiaan vain ymmärrä :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luin sun koko viestin ja ymmärrän kantasi.
Asutko kenties pienessä paikassa tai jotain?
Ehkä uusi ympäristö antaa uusia tuttavuuksia.
Ei saa masentua. Moni varmasti tuntee samoin.
Olin itsekkin melkein 18v ennenkuin vasta ensimmäisen kerran aloin seurustella, eikä munussa ainakaan omasta mielestäni ole mitään vikaa.tupakkaa en polta enkä alkoholia käytä ja muuten normaalin nuoren miehen näköinen ehkä vähän ujo.Kllä jokaiselle löytyy se oikea ennemmin tai myöhemmin.
Ei siinä ole mitään outoa, ettei 19v ole koskaan seurustellut. Aivan jokaiselle meistä täällä on joku, joka meidät haluaa. Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan uskoisin että tilanne ja ympäristö ei ole sinulle edullinen suhteen aloittamisen kannalta. Ehkä kaikki tutut pojat ovat muodostuneet sinulle liian ''kaverimaisiksi'', jolloin ei tunnu luontevalta seurustella heidän kanssaan. Yritä tutustua uusiin kasvoihin! Kyllä se oikea löytyy!
Minä olen 18-vuotias tyttö ja en ole ikinä seurustellut. Minulla ongelmana on ujous ja arkuus. Jos olen ihastunut, en uskalla katsoa ihastukseen päinkään ja punastelen älyttömästi.
Olen aika viileän asiallinen sekä vähäpuheinen uusien ihmisten kanssa, enkä itse osaa todellakaan mennä juttelemaan ventovieraalle.
Näiden takia minun on varmaan vaikea ikinä löytää seurustelukumppania, vaikka välillä sitä kaipaisi jotakuta omaa rakasta.
Olen ihan ok. näköinen ja laiha myös, onpahan minua kehuttu kauniiksikin. Eipä tässä kuitenkaan paljon ulkonäkö auta kun tämä ujous on todellakin niin vahva piirre minussa.
Luin viestisi. Taidat asua jossain peräkylässä pienellä paikkakunnalla? Noh, muuta en osaa sanoa kuin että yritä tutustua uusiin ihmisiin, ja _tee itse aloite_. (:
Kuules nyt hyvä tyttö, Sun viestistäs paistaa vähän liiankin hyvin asenne: "Anteeksi olen olemassa, miellytän muita, sanon mitä muut haluavat heidän kuulevan". En sano, että näin olisi, mutta kirjoituksestasi se ainakin paistaa. Mitä vikaa siinä on jos sanoo olevansa nätti-kaunis-ihana-laiha-hyväihoinen-jnejne? aivan,ei mitään. Suomalaisten nuorten(varsinkin tyttöjen) perusominaisuus tuntunee olevan huono itsetunto ja hieman seinäkukkana oleminen. Mistä tiedät vaikka miljoona poikaa olisi kiinnostunut sinusta? Yleensä saman "tason" ihmiset ihastuvat toisiinsa(hevarihenkiset keskenään,sosiaaliset keskenään,nörtit keskenään,punkkarit keskenään,joten miksei myös ujotkin ja ne kiltit?), joten ehkä joku yhtä kiltti poika on ollut vuosia sinuun ihastunut, mutta ei ole uskaltanut tehdä mitään jotta saisi sinut, koska on yhtä ujo ja kiltti kuin sinäkin.
Tai kuinka paljon edes juttelet pojille?Jos et sano sanaakaan heille, niin olemuksesi voi olla jotenkin etäinen tai sulkeutunut? Enhän minä tiedä, mutta näinhän se monen kohdalla on. Ja mitä ulkonäköön tulee, niin hyvä, että pidät itseäsi kauniina ja niin poispäin, mutta monesti se kuitenkin menee niin, että siihen luonteeseen ihastutaan ja rakastutaan. Kun kuvailit, että jopa niillä lihavilla ja rumilla finninaamaisilla on poikaystävät, mutta sinulla ei niin mistäs tiedät kuinka hauskaa näiden finninaamasten rumien tyttöjen seurassa on? Itse olen ainakin useasti huomannut tytöissä kuin pojissakin, että ne kauneimmat yksilöt miettivät liikaa ulkonäköänsä ja luulevat pärjäävänsä sillä(useat pärjäävätkin ja saavat seuraa pelkästään sillä), mutta näiden rumempien yksilöiden on tehtävä jotain pärjätäkseen tässä maailmassa, joten useasti se on juuri tämä huumorintaju ja kyky ottaa kaikesta ilo irti. Joten tottakai pojat ovat mielummin tällaisen seurassa kuin apaattisen kaunottaren.
Itselläni oli joskus samoja ongelmia. Valittelin aina kavereilleni, että miksi kukaan ei kiinnostu minusta kun heillä taas seuraa riitti vaikka kuinka paljon. Sitten muutin pois kotoa ja sitten eräs kaverini sanoi minulle: "Sä olet muuttunut todella paljon tuon kotoa muuttamisen takia. Sä oikein pursuat itsevarmuutta ja et ole enää se seinäkukkanen jota ennen tuppasit olemaan". _SEINÄKUKKANEN_??! anteeksi!-oli mun ensireaktio, mutta tottahan se oli. Kuuntelin mielummin kuin puhuin ja eihän kukaan siihen kiinnitä huomiota jos on samanvärinen koulun harmaiden seinien kanssa.
Ehkä sinäkin olet seinäkukkanen?
Pää pystyyn ja kävele kaduilla kuin omistaisit sen niin johan ihmiset katsovat kahdesti ja joku voipi tulla juttelemaan;) Näin kävi itselläni ja nyt on oma kulta kainalossa:)
Kiitos kaikille jotka vastasivat :) Olin hyvin yllättynyt, kuinka moni vastasikaan!
En asu pienellä paikkakunnalla.. tämän ketjun viimeisin kirjoitus, jonka kirjoittu "Pretty_Me" taisi osua aijka oikeaan :/ Mutta jotenkin, en pysty olemaan sellainen "aah, vain minä! Katsokaa hei kaikki kun kävelen" :/
Mutta ehkä yritän olla itsevarmempi.. Ainakin yritän! Kiitos kaikille kannustavista viesteistä
että pitäisi olla oma itsensä. Jos yrität olla itsevarmempi, pystytkö OLLA itsevarmempi, vai ESITÄTKÖ itsevarmaa.