Kuten joku ehkä muistaa niin me olimme jonkin aikaa sitten harkitsemassa teini-ikäisten ottamista sijaislapsiksi. Asia etenikin hyvin nopeasti ja meistä tuli kolmen teini-ikäisen sijaisvanhemmat.
Itse teinien kanssa menee oikein hyvin ja kahden biovanhempien kanssa myös vaikka tämä on vielä aika uutta. Olemme antaneet kaikille lapsille käyttörahaa ja ostaneet mitä nyt teini-ikäiset tarvitsevat. Yksi lapsi kuitenkin "kadottaa" tavaroitaan jatkuvasti (epäilen, että hän myy ne) ja hänen käyttörahansa ovat aina välittömästi käytetty. Hän ei kuitenkaan biletä tms ja käy juuri missään paitsi koulussa.
Olemme kovasti yrittäneet pohtia, että mikä se kovin iso rahan tarve on. Huumeista tms ei ole kyse (työni vuoksi tunnistan käyttäjät kilometrin päästä). Lapsi on otettu huostaan vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Olen ohi mennen kuullut hänen keskustelujaan äitinsä kanssa puhelimessa ja ne tuntuvat aina koskevat jollakin tavoin rahaa. Olemme alkaneet miettimään, että pakottaako bioäiti tytön antamaan hänelle rahaa? Maksamaan laskujaan, velkojaan tms?
Emme haluaisi vielä sotkea sossua tähän etenkin kun ei ole selvää mihin ne rahat oikein katoavat.
Kyse ei siis ole ns. huolettomasta rahankäytöstä, koska silloin ne ns. tulokset pitäisi näkyä jossain. Olemme yrittäneet kysyä asiasta, mutta hän tulee heti äärimmäisen vaivautuneeksi asiasta.
Eli nyt kyselisin teiltä ns. kokeneemmilta sijareilta miten ottaa selvää siitä, että menevätkö ne rahat bioäidille?
Itse teinien kanssa menee oikein hyvin ja kahden biovanhempien kanssa myös vaikka tämä on vielä aika uutta. Olemme antaneet kaikille lapsille käyttörahaa ja ostaneet mitä nyt teini-ikäiset tarvitsevat. Yksi lapsi kuitenkin "kadottaa" tavaroitaan jatkuvasti (epäilen, että hän myy ne) ja hänen käyttörahansa ovat aina välittömästi käytetty. Hän ei kuitenkaan biletä tms ja käy juuri missään paitsi koulussa.
Olemme kovasti yrittäneet pohtia, että mikä se kovin iso rahan tarve on. Huumeista tms ei ole kyse (työni vuoksi tunnistan käyttäjät kilometrin päästä). Lapsi on otettu huostaan vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Olen ohi mennen kuullut hänen keskustelujaan äitinsä kanssa puhelimessa ja ne tuntuvat aina koskevat jollakin tavoin rahaa. Olemme alkaneet miettimään, että pakottaako bioäiti tytön antamaan hänelle rahaa? Maksamaan laskujaan, velkojaan tms?
Emme haluaisi vielä sotkea sossua tähän etenkin kun ei ole selvää mihin ne rahat oikein katoavat.
Kyse ei siis ole ns. huolettomasta rahankäytöstä, koska silloin ne ns. tulokset pitäisi näkyä jossain. Olemme yrittäneet kysyä asiasta, mutta hän tulee heti äärimmäisen vaivautuneeksi asiasta.
Eli nyt kyselisin teiltä ns. kokeneemmilta sijareilta miten ottaa selvää siitä, että menevätkö ne rahat bioäidille?
Vastaukset 38
Vanhimmat
eläisikö, joku teinin viikkorahoilla, käytä nyt vähän päätä, äläkä alkaa heti mustamaalaamaan teinin vanhempaa.
Missä ammatissa oikein olet, kun olet noin epäluuloinen?
Tuskin kukaan näkee mokomaa vaivaa toisen viikkorahoista, vai ootteko miljonäärejä.
Suomen vihatuimpia.
Vihattua ehkä y.m. kirjoittajasta ja tällä palstalla asiattomasti kaiken rakentavan keskustelun pilaavista tyypeistä.
Missään aiemmassa ammatissani ei minua ainakaan ole niin ylistetty ja työn arvokkuutta korostettu kuin tässä. Pois lukien tietty tämä palsta jossa paskaa tulee silmille ja nimenomaan asianosaisilta eli niiltä joiden lapsia joku hoitaa.
Omat biovanhempani eivät kuulu lokaajiin, onneksi.
Muistan sinut Scooper. Ehdotan, että annat lapselle 1000 euroa ja sanot, että luotat häneen. Katso mitä tapahtuu. Anna muille lapsille sama summa, jottei tule kateuden myötä kiusaamista lasten kesken. Rahaahan sulla on.
Lapsethan ovat olleet niin vähän aikaa teillä, että heidän historiassaan voi olla vaikka mitä kupruja. Mistä sen tietää, vaikka hän rahoittaisi sairaan mummonsa silmäleikkausta tms. Kaikkihan me tiedetään, että mikään terveydenhoitokaan ei täällä toimi ja ehkä lapsen joku läheinen kituu jossain. Jos sotket sossut lapsen asioihin, niin sehän osoittaa, että ette osaakaan hoidella näitä sijaisasioita, vaikka ne teille uskottiin. Kokeile rahalla ja luottamuksella. Kun saat lapsen luottamaan teihin niin, ettei hän tunne häpeää, hän ehkä uskaltaa kertoa mihin hän tarvitsee rahaa. Voihan olla, että hän on kiristyksen uhri.
Mielestäni epäilynne ei ole aiheeton, jos äiti on alkoholisti. Päihteiden käyttäjät eivät kaihda mitään keinoja hankkia rahoitusta ja lapset tunnetusti ovat lojaaleja vanhemmilleen. Kannattaa varmaan seurata tilannetta tarkasti. Kuinka paljon hän saa käyttörahaa ja ovatko kadonneet tavarat jonkin arvoisia?
Mielestäni kaikkein tärkeintä on yrittää selvittää tuo tilanne tytön hyvinvoinnin takia, ettei hän joudu tarpeettomasti olemaan puun ja kuoren välissä, mikä on henkisesti erittäin raskasta.
Itse kertoisin epäilyistä sosiaalitoimiston ihmisille. He ovat kokeneita ammattilaisia.
tottakai lakkaat antamasta rahaa, tai vaadit kuitit joka ostoksesta... niinh'n aikuisetkin joutuvat toiimimaan rahan kanssa, vastuullisesti!itse olen bio'iti mutta ei tulisi mieleenk''n antaa lapselleni rahaa valvomatta minne se menee!!!!
Lapsi on tullut Scooperille saadakseen apua tilanteeseensa. Lasta ei pidä kuormittaa ja syyllistää siitä, että hän on joutunut johonkin ahdinkoon vaan häntä pitää auttaa siitä ahdingosta eroon ja antaa olla lapsi ja suojeluksessa. Asia ei lapsen kannalta ollenkaan parane, jos lasta aletaan kampittaa ja rangaista. Scooperhan kertoi, että lapsi ei käytä rahoja huumeisiin tai bilettämiseen, joten lapsi on jossain vaikeuksissa. Tottakai lapsi on lojaali vanhemmilleen tai mahdollisesti pikkusisarukseleen, jos lapsen oma äiti vaikka on tietoinen lapsen uuden sijaisisän varallisuudesta ja lapsi yrittää päästyään itse tämmäsen onnenkantamoisen kautta vihreälle oksalle, antaa omasta hyvinvoinnistaan köyhälle ja puutteessa elävälle sisarukselleen vaikka vähän apua. Asia ei selviä, ennen kuin Scooper saa lapsen luottamuksen ja pystyy todistamaan käytännössä, että hän, Scooper, pystyy suojaamaan lasta mahdolliselta kiristäjältä, huonon omantunnon hyväksikäyttäjältä, tai miltä tahansa. Lapsen oma asia ei ole selvittää hankaluuksiaan, siksihän hänet on sijotettu sijaisperheeseen, että ne aikuiset siellä hoitavat hänet tilanteesta pois. Lapsi valitsi Scooperin, uskoen häneen.
Etkö Scooper ole missään yhteydessä itse lapsen biologisiin vanhempiin. Voithan kysäistä heiltä, että onko heillä käsitystä siitä, mihin heidän lapsensa tarvitsee niin paljon rahaa, kun näyttää siltä, että ei ainakaan itseensä. Heiltä voisi löytyä apua lapsensa asiassa.
keskustelisin tytön kanssa hartaasti ja pitkään.
Ei haittaa, että tyttö menee vaivautuneeksi. Niin kaikki menevät, kun pitäisi puhua asiasta josta on vaikeaa.
sun pitää vaan rohkasta tyttöä puhumaan. Saattaa olla hänelle tosi iso taakka kaikkinensa toi juttu.
Siten autat häntä pääsemään selvemmille vesille.
Kysyisin ensin taas uudelleen, että voisitko kertoa mihin ihmeeseen sulla menee noin paljon rahaa, kun et näytä itselle mitään ostavan ja tavarasikin ovat kadonneet. Ei kai vaan joku kiristä sulta rahaa jollain perusteella. Voihan joku muukin kiristää kuin äiti.
Jos tyttö ei suostu kertomaan, niin sitten kertoisin epäilykseni, eli et rahat antaisi äidilleen ja kysyisin, että vaatiiko äiti sinua antamaan ja selittäisin, että se ei ole lapsen tehtävä huolehtia mitenkään vanhemmistaan.
Selittäisin, että se raha kuuluu hänelle itselleen ja että hänellä on oikeus nauttia itse omista rahoistaan. Lapsi saattaa olla epävarma tälläisessä jos on ikänsä vain joutunut äidistään huolehtimaan. Sun täytyy selittää niin hyvin, että lapsi pystyy sanomasi sisäistämään ja saa siitä rohkeutta ruveta pitämään puoliaan ja vastustamaan kiristäjäänsä olkoon se kuka tahansa.
Sitten selittäisin vielä, että minulle voi kertoa mieltään painavista asioista ja kysyä neuvoa jne.
En sotkisi sossuja tähän, koska se saattaa aiheuttaa sen, ettei lapsi uskalla luottaa sinuun.
Sun pitää keskustelujen avulla yrittää saada aikaan sellainen luottamus teidän välille, että tyttö uskaltaa kertoa vaikeistakin asioista.
Nyt jos juttu menee siten, kuin epäilit ja tyttö sen sulle paljastaa, niin ole mahdollisimman cool. Älä puolella sanallakaan moiti äitiä. Lähde siis liikkeelle siitä mitkä on tytön oikeudet ja ettei lasten tarvi huolehtia aikuisista, he kyllä pärjäävät ja sossusta saavat ruokarahaa.
sun täytyy osata luovia niin, että et menetä luottamusta. Ei mitään negatiivista. sitten vielä kehut tyttöä ja kiität luottamuksesta, että uskalsi sulle kertoa. Pidä se teidän kahden juttuna. Jos tyttö edelleen haluaa antaa rahansa äidilleen, niin sitten antaa, mutta tue häntä olemaan itsekkäämpi tässä asiassa ja muutenkin yritä vahvistaa hänen itsetuntoaan. Jos haluat sanoa jotain äidin käytöstä tuomitsevaa, niin puhu yleisellä tasolla, eli vanhemipen velvollisuus on huolehtia lapsista eikä päinvastoin. Siis yleensä vanhempien, siten et osoita suoraan tytön vanhempia.
Kerro sitten mitä tapahtui, jos asiat alkaa selvitä.
Avoimmuus myös sinun puolelta on tärkeää. ei mitään juonitteluja lapsen selän takana mihinkään suuntaan. Omalla esimerkillämme me kasvatamme kaikkein eniten.
Jos selviää, että tyttö antaa rahaa äidilleen, niin Scooperin pitää ilmoittaa sille äidille, että lopettaa rahan pummaamisen tyttäreltään. Scooper on nyt se, joka huolehtii lapsen asioista kuin mies, niin ettei lapsiparan itse tarvitse äidilleen sanoa EI. Scooperin on päästettävä lapsen harteilta se taakka ja otettava se itselleen. Scooperin pitää sanoa äidille, että rahaa ei tule, eikä suinkaan sen tytön.
että tuollaisessa tapauksessa saattaisi Scooterin hyvää tarkoittava käyttäytyminen (=menee itse sanomaan tytön äidille) kääntyä häntä ja sitä kautta tyttöä vastaan? Lapset kun ovat yleensä lojaaleja vanhemmilleen ja näiden puolella, oli se käyttäytyminen sitten minkälaista hyvänsä. Tyttö saattaisi hyvinkin kokea Scooterin tuonkaltaisen toiminnan hyökkäyksenä äitiään vastaan.
Kannattaa tarkkaan miettiä, minkälainen toiminta on tarkoituksenmukaista, ettei saa enää enempää vahinkoa aikaan. Mielestäni Amalian ehdotus oli hyvä.
Scooper :)
että sopiiko että sijaisisä Scooper ottaa asian haltuunsa ja hoitaa biologisen äidin kanssa rahakysymyksen kuntoon, MIKÄLI rahat nyt ylipäätään menevät biologiselle äidille. Sehän pitää ensin selvittää.
Lapsen harteille käteisen ja vaatteiden realisoinnista saatujen rahojen pimentoon katoamista ei saa enää jättää, vaan se on selvitettävä hoidettava lapsen tieten, mutta Scooperin voimin.
Amalian ehdotus on hyvä, mutta lapsen asia ei ole vastustaa sitä, kuka häneltä sitä rahaa sitten ottaakaan vastaan, koska lapsi ei siihen pysty, eikä hänen tarvitsekkaan pystyä. Asia ja huoli pitää ottaa lapselta kokonaan pois.
mitään ja se minun pointtini juuri olikin, että tehdään mitä tehdään, niin ei lapselta salaa ja lähdetään liikkeelle viemään asiaa eteenpäin vasta kun on selvitetty asioiden todellinen laita. Ymmärsin, että lapsi on jo 15 vuotias. Sen ikäisellä on myös omat mielipiteet ja ajatukset.
Häntä pitää kohdella ikänsä mukaisesti, eikä ohittaa kuin ei mistään mitään ymmärtäisi. Kyllä on parempi, että lapsi itse tekee sen stopin, mutta sij.vanhemmat tukevat häntä siinä, jos lapsi niin haluaa.
Nuorelta lupaa kysymättä jos menee säheltämään ja vielä jos epäilys onkin täysin väärä saa vain nuoren tiseään vastaan, puhumattakaan sitten äidistä.
Kyllä sinä Hellu pistät niin mutkat suoriksi, ettet taitaisi montaakaan päivää sijarina pärjätä. sijarin homma on jatkuvaa kuulostelua ja varpaillaan oloa, ettei vaan saisi omalla toiminnallaan katastrofia aikaan. Pitää miettiä moneen kertaan. Koskaan et voi tietää kuka ja mistä asiasta joku vetää herneet nenään. Noi lapsi-vanhempi suhteet ovat erityisen herkkä alue, etenkin kun tämä nuori on vasta vähän aikaa ollut perheessä ja tullut sinne jo isona. ei ole vielä voinut muodostua niin vankkaa luottamussuhdetta sijareihin, että olisi varma heidän motiiveistaan. Siksi lapsen kanssa pitääkin puhua, puhua ja puhua. Puhumalla aina asiat selviää ja ne pitää selvittää. Sillä saa myös lapselle selitettyä omat näkemyksensä. Rehellinen pitää aina olla vaikka kuinka vaikeesta asiasta olisi kysymys. Kuitenkin pitää muistaa hienotunteisuus, vaikka rehellinen olisikin, niin hienotunteisesti, niin lasta, kuin vanhempiakin kohtaan.
No ei tasan tarkkaan ole nuoren vastuulla tehdä itse stoppia äitinsä rajoittamiseen, mikäli hän on siihen tottunut ja siitä on kyse. Sijariko pakenee vastuuta pistämällä lapsi asialle. Eheiii. Lapsi saa siitä ikuisen syyllisyyden tunteen, jos hän nyt elää yltäkylläisyydessä ja on itse pistänyt stopin vanhempiensa auttamiseen. Hän ei enää montaa vuotta ole sijaislapsena vaan jos noinkin tiivistä on elämä ja äidin taholta tapahtuva manipulointi lasta kohtaan, niin heti 18-vuotiaana se jatkuu ja vain pahenee, jos stopin pistäminen on lapsen harteille isketty. Teillä vanhoilla sijareilla on niin valtava tarve itse olla ystävällisissä väleissä biologisten vanhempien kanssa, että panette lapsen tekemään vastoin omaa parastaan stopin siihen, mihin hän on aiemmin kasvanut vaikka se on sijarin tehtävä. Lasta ei saa pistää äitiään vastaan tai pistämään kampoihin äidilleen. Scoopperin on se tehtävä ja annettava äidin ymmärtää, että valinta ei ole lapsen vaan Scoopperin.
Sille, joka ehdotti rahoituksen lopettamista ja kuittikäytäntöä tässä tapauksessa voin kertoa, että jos teini-ikäinen tyttö haluaa rahaa saada esim. hoitaakseen kuviteltuja velvollisuuksiaan läheisiään kohtaan, niin hän kyllä keksii keinot. Siksi se ohje on hyödytön lapsen kannalta, päinvastoin, tulee muuta myytävää tai sitten hän varastaa, joutuen vain ojasta allikkoon. Tyttöähän tässä pitää auttaa eikä kahlita ja rangaista tietämättä mistä on edes kyse. Tuskin nyt Scooperkaan haluaa ensitöikseen karkottaa tytön todella pimeille markkinoille ja tyytyisi vain siihen, ettei hänen antamansa rahat mene jonnekin muualle. Asia kun ei ole sillä hoidettu.
Toivottavasti nämä uudet sijaiset ottavat vastuuta toisin kuin vanhat kalkkissijarit, jotka vierittävät vastuun paljon kärsineille lapsille halutessaan itse pysytellä turvallisesti kaikkien kaverina, niin lasten, niin biovanhempien kuin ennen muuta sossutanttojen. Jedermanns Freund ist niemanns Freund.
Kiitos Amalia! Mielipiteesi vahvisti sen minkä ajattelimmekin olevan parasta. Minä siis olen sijaisäiti enkä sijaisisä niin kuin ilmeisesti jotkut tuntuvat käsittäneen jostain syystä :)
Ns. rahojen antamisen lopettaminen ja ns. rahaa vasta kotitöistä ei minusta ole kovin toimiva malli etenkään teini-ikäisten sijaislasten kanssa. He ovat menettäneet muutenkin paljon elämästään. Olemme siis mieheni kanssa päättäneet, että lapset saavat omat lapsilisänsä käyttörahoikseen. Niin saivat myös biologiset lapsemme. Se voi kenties tuntua paljolta, mutta minusta niin kauan kun ei tule ongelmia niin asia voi sellaisenaan toimia.
Juttelin tänään tytön kanssa ja lopulta hän suostui myöntämään, että todella antaa rahaa äidilleen. En tiedä minkälaiseksi tilanne etenee, mutta sovimme että hän saa käyttää käyttörahansa miten tahtoo (mutta tämän lisäksi ei sitten saa muuta ilman erityistä syytä), mutta tavaroitaan ei saa ruveta myymään vaan pitää kertoa jos on joku erityinen tarve lisärahaan. Ja jos tavaroita katoaa niin uusia ei saa tilalle. En tosin ole kovin innoissani siitä, että rahaa menee alkoholistiäidille, joka ei viitsi edes hakeutua hoitoon. Saa nähdä millaiseksi tilanne kehittyy, mutta näin nyt alussa.
Rahan antamisen lopettaminen ei missään vaiheessa käynyt edes mielessä, koska eihän lapsi ole tehnyt mitään pahaa josta häntä pitäisi rangaista. Äitihän se väärin tekee. Ja no teini-ikäiset tarvitsevat omaa rahaa, jolla voi tehdä ihan mitä haluaa. Uskoisin, että etenkin laitoksesta tulevat lapset tarvitsevat sitä tietynlaisen itsenäisyyden tunteen aikaansaamiseksi. Olen jo onnellinen siitä, että sain tytön myöntämään mihin raha todella menee. Sossu jätetään myös uloskuvioista juuri tuon luottamusjutun vuoksi.
Kiitos vielä Amalia!
Jos sijarit "eivät halua" olla biojen kanssa väleissä, ei hyvä - siinä yritetään omia vanhemmilta lapsi.
Jos sijarit haluavat olla biojen kanssa väleissä, ei hyvä - siinä yritetään luistaa sijarin velvollisuuksista.
Oletko Helinä huomannut, että "vankat" mielipiteesi ja periaatteesi muuttuvat aina keskusteltavana olevan asian mukaan? Pääasia, että saat olla eri mieltä.
joutuvat huonoille teille. 100e on suuri raha teini-ikäiselle kuukaudessa, jos se tulee pelkästään käyttörahaksi eikä sillä tarvitse ostaa vaatteita, matkalippuja koulukirjoja (lukiolaisen) ym.
Jos lapset saavat löysää rahaa, heistä voi tulla huumeiden käyttäjiä tai myymälävarkaita. Ja ehdottomasti: pane heidät tekemään kotiaskareita, vaikka et viikkorahan saantia siihen kytkisikään.
Mitä taas tulee omiin biologisiin lapsiisi, niin perhe jolla on varaa antaa lapsilisät taskurahoiksi lapsille tai tallettaa ne tilille, ei sellaisia tarvitse. Lapsilisät pitäisi poistaa suurituloisilta kokonaan. Lapsilisäthän on tarkoitettu lapsen elättämiseen eikä taskurahoiksi. Taidatte tienata liikaa noilla sijaislapsilla? Ei hyvä.
Teen työtä huonoille teille joutuneiden aikuisten kanssa joten uskon, että osaan puuttua ajoissa jos tilanne sellaiselta näyttää. Raha ei tee kenestäkään pahaa ihmistä eikä käyttörahan saaminen tee kenestäkään huumeidenkäyttäjää eikä rikollista.
Sijaislapsista kunnan maksavat rahat kyllä käytetään täysin heidän tarpeisiinsa. Ja koska todella olemme suurituloisia niin saamme niistä kaikki mahdolliset minimit ja ne eivät olleet syy sijaisperheeksi ryhtymisessä.
Suoraan sanoen sijaislapsista ns. saatavat rahat eivät todellakaan ole kovin suuria. Kyllä me tienaamme ihan kokopäivätöistä ne rahamme emmekä sijaisperheenä olemisesta.
Satasen kuukausiraha ei tee kenestäkään huumeidenkäyttäjää tai myymälävarasta. Kyllä lapsi mieluummin ostaa sen huulipunan kuin varastaa sen. Oikeus lapsilisään onkin sitten eri asia ja olen siitä samaa mieltä kanssasi, mutta eipä lapsilisästä voi kieltäytyäkään. Siis se pitäisi suuntautua pienituloisille. Mutta en käsitä, että jos kerran voimme antaa sen lapsilisän lapselle kuukausirahaksi niin miksi emme voisi sitä tehdä?
Ja tosiaan haluaisin oikeasti sanoa, että minulla on neljä biologista lasta (joista tosin kaksi nukkuu ikuista unta) ja olemme onnistuneet kasvattamaan heistä ihan kunniallisia kansalaisia. Joten en usko olevani täysin kykenemätön äitinä ja ihmisenä.
neljä lasta kunnollisiksi aikuisiksi, joten jotain minäkin ymmärrän näistä asioista. Valitettavasti raha turmelee useimmat ihmiset, vain hyvin harvat osaavat sitä oikein käyttää. Minkälaisia arvoja oikein opetat sijaislapsillesi?
Cooper-Sooper totesi itsekin, että tilanne on keskeneräinen, onneksi. Meillä Suomessa on ihan tänne jostain syystä pesiytyneestä omintakeisesta säälittävästä marttyyriäitikultturistamme johtuen lukematon määrä ihmisiä, varisinkin tyttöjä ja naisia jotka vielä viisikymppisinäkin säälivät omia vanhempiaan ja tuntevat selittämätöntä syyllisyyttä olemassaolostaan ja vaivasta, jonka aiheuttavat äideilleen. Tämmöinen lapsi ei pysty nauttimaan elämästään. Siksi toivon todella, että lapsen velvollisuudentunne äitiään kohtaan lakkautetaan, koska muuten tuon lapsen kohdalla selvästi aiheellinen huostaanotto ei auta lasta ollenkaan. Hän ei pysty nauttimaan elämästään, kuten ei kukaan muukaan lapsi, joka säälii äitiään tai isäänsä ja tuntee velvollisuudekseen näitä hoivata joko rahallisesti tai muuten.
Toinen vaihtoehto on, että tyttö pelkää jotain kiristäjäänsä niin paljon, että havaitessaan äitistoorin käyttökelpoisuuden, joka uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, käytti sen hyväkseen ja puhui palturia saaden luvan jatkaa pelottavalle uhkaajalleen maksamista. LAPSI tulee tuolla menolla palamaan loppuun alta aikayksikön. Se alamaailma, josta useimmat aiheellisesti huostaanotetut lapset tulevat, on rikollisten ja spurgujen maailma. Sieltä on turha odottaa mitään prinsessoja tulevan vaan selviytyjiä, joille tavismammat ei kuuna päivänä pärjää. Siksi ehdotan, että se sijaisISÄ ottaa homman hanskaansa ja ainakin jotenkin tulee tsekata tytön stoori siltä äidiltä, että meneekö ne rahat todella sinne vai onko lapsiparka vielä pahemmassa jamassa, eli pelkää suunnattomasti jotain häntä hallitsevaa rikolliskiristäjää. Muutenkin on hyvä äidille jollain tavoin viestittää, että sijaisperhe on tietoinen siitä, että tytär antaa tyttären iloksi tarkoitetut rahat äidille ja sijaisperhe tietää äidin ottavan nämä rahat vastaan. Normaali äiti häpeäisi jo siinä vaiheessa. Asia ei missään tapauksessa saa jäädä tälle asteelle, ja onneksi Cooper-Scooper on saman havainnut kaikesta päätellen. Luulin todella Cooper-Scooperia nimimerkin ja tyylin perusteella mieheksi, joka mielikuvissani prätkällä ajaa kohti auringonlaskua. Cooper tuo mieleen tammitynnyrin vanteen tekijän ja Sooper tuo mieleen skoudarin. Mutta onko sillä oikeesti väliä, kun siellä perheessä toivon mukaan kuitenkin on MIES.
hyvän keskusteluyhteyden tyttöön. Minä tulkitsisin kuitenkin sen myös niin, että hän kertoi sulle ihan tarkoituksella lopulta totuuden. Vaikka ei ehkä vielä sitä sulle osaisi myöntääkään, niin hän on varmaan kyllästynyt äitinsä tukemiseen ja kiristyksiin ja toivoisi sulta nyt vielä lisätukea siihen, että pääsisi tuosta tilanteesta eroon.
Sanoiko tyttö sulle mitään, miltä tuntuu menttää kaikki rahansa siten?
Jotkut täällä puhuivat liian suuresta kuukausirahasta.
Olen osittain myös samalla kannalla.
Jos kerran pystyt ja haluat antaa lapsilisän lapselle, niin etkö voisi tehdä niin, että annat käyttörahaksi vain puolet ja toisen puolen laitat lapselle säästöön, itsenäistymisrahastoon. Ei ole hyvä antaa nuorten tottua liian suureen käyttörahaan. Luultavasti menee vuosia, ennen kuin tienaavat niin paljon, että voivat 100 euroa ihan omaan itseensä ja huvituksiin käyttää.
Kotitöitäkin olisi hyvä vaatia tehtäväksi, vaikka ei niitä rahanmaksuun kytkisikään. Ne määrätyt arjen velvollisuudet ja rutiinit tuovat lapsille turvallisuuden tunnetta, vaikka eivät mitenkään mitään viitsisi tehdä. Meidän nuoret, tai ainakin yksi on vakaasti sitä mieltä, että paljon enemmänkin olisi voinut vaatia ja kaikki mitä on pitänyt tehdä kotona on ollut heille vaan hyväksi. Nyt osaavat tarttua työhön.
Juttele nyt vielä sen tytön kanssa ja yritä saada hänet pitämään paremmin puoliaan ja olemaan itsekkäämpi.
Sano, että äiti on jo iso tyttö, kyllä hän pärjää itsekseen.
Syyllisyyteen ja huonoon omaantuntoon sekä kummalliseen, vanhempiinsa kohdistuvaan velvollisuudentuntoon kasvanut lapsi kärsii koko ikänsä tuosta tunteesta, jos hänen itse pitää tehdä ja toteuttaa päätös äitinsä rahoittamisen lakkaamisesta. Hän tuntee huonoa omaatuntoa joka kerta, kun ostaa itselleen omilla rahoillaan jotain kivaa, hän ei pysty nauttimaan lainkaan elämästään kun huono omatunto kalvaa häntä äidin takia. Siksi lapsi pitää päästää kaikesta vastuusta äitiinsä nähden ja aikuisen pitää ottaa se niin, että äiti ei voi syyllistää lastaan rahojen pihtaamisesta. Huostaanotosta ei ole mitään hyötyä lapselle, jos hänen olonsa ei parane, vaan hänet edelleen velvoitetaan itse päättämään ja ottamaan vastuu siitä, että äiti jää ilman hänen rahojaan. Yhtä hyvin hän sitten voisi asua äitinsä kanssa ja hoitaa eukkoa kaikin puolin, hankkia ruuat, kuunnella valituksen ja murheet ja syyllistämiset. Nythän lapsiparan vastuulle on jätetty nämä hommat vain entistä hankalammin hoidettavaksi, kun hän joutuu eri kodista käsin näitä hommia hoitelemaan ja hänen oman päätöksensä varaan jää, hylätäkö säälimänsä äiti ja kestää sitten se syyllisyys, jos äidille muka lapsen takia jotain pahaa tapahtuu. Koska pelkona on, että äidille jotain pahaa tapahtuu, niin eikö ole parempi, että se paha tapahtuu siksi, että aikuiset eivät anna tytön auttaa äitiä eikä siksi että tyttö itse päättää olla auttamatta äitiään. Lastensuojelulakikin muuten on siinä mielessä lapsen puolella, että lapsella ei ole velvollisuutta elättää vanhempaansa rahoillaan. Maistraatti puuttuu sellaiseen toimintaan, joten olis syytä nyt todella huolehtia asiasta lain edellyttämällä tavalla.
Olen myös sitä mieltä, että nuoren itsensä pitäisi tehdä stoppi äidin pummaamisille. Sijaisvanhemmat ovat kuitenkin tilanteessa tukena.
Nuori on kohta aikuinen ja jollei hän siihen mennessä opi pitämään puoliaan, niin huonolta näyttää. Jos hyväksikäyttöä ehtii tapahtua kovinkin kauan, niin nuoren on siitä aina vaikeampi päästä eroon.
Suomi on väärällään jopa yli viisikymppisiä tyttäriä, jotka eivät ole pystyneet pistämään stoppia äitinsä manipuloinnille ja äitinsä harjoittamalle hyväksikäytölle. Miten kuvittelet, että nuori, huostaanotettu ja lastenkodissa kasvanut , ikänsä äidin hyväksyntää ja rakkautta janonnut lapsi siihen kykenisi kun ei siihen ole kyenneet monet vielä eläkeikään ehtineetkään.
Lapsi jaksaa toivoa ja suorittaa, olla äidin rakkauden arvoinen ja odottaa sitä rakkautta aina, tajuamatta, että jos ei sitä ole vauvana ja taaperona tullut, niin sitä ei tule, ei koskaan vaikka tyttö solmuun menisi. Miksi hänen itse pitäisi tämä tosiasia muka tajuta tosta vaan. Se ei onnistu, hän ei sitä tajua ja vaikka tajuaisi, hän ei pysty äitiään vastustamaan.
kanssasi samaa mieltä, vain toteutus tavan kanssa pientä hienosäätöä.
Siis homman voi kyllä käytännössä hoitaa sij,vanhemmat, mutta vain siten, että tyttö sitä haluaa. 15 vuotiaalla on jo paljonkin omaa tahtoa, eikä halua, että "vieraat" (sijarit vielä hänelle vieraita ja ainakin äidille) ihmiset alkavat määräillä heidän perheensä asioista. Toisaalta myös hän tuntee parhaiten oman äitinsä ja tietää miten häntä pitää lähestyä tai miten ei kannata. Tytön imielipide on siis hyvin tärkeä ja hän on tässä pääosan esittäjä.
Nyt pitää jatkaa niitä keskusteluja tytön kanssa ja selvittää mitä hän oikeesti itse tialnteesta ajattelee ja mitä hän toivoisi asialle tehtävän. Jos lapsi uskottelee itselleen, että kaikista puheista huolimatta hänen kuuluu auttaa äitiään, niin pitää saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että niin ei ole. sitten kun hän on itse kypsä omalla tunnetasollaan tekemään lopun äidin hyysäämisestä, niin asian käytännön tasolla loppuunsaattamisessa sijarit avustaa. Tytön on kuitenkin ihan itse se napanuora hänen ja äitinsä välillä ensin katkaistava ja hän antaa sitten luvan jatkotoimenpiteisiin.
Jos sijarit omin päin alkavat touhottaa, niin luottamus menee. sitä suuremmalla syyllä on nyt oltava luottamuksen arvoinen, koska tyttö on jo näyttänyt merkkejä oman luottamuksensa orastuksesta sijareihin päin, koska keskusteluyhteys on saatu.
Mieheni ei todellakaan aio rynnätä äidin pakeille haukkumaan tätä eikä muutenkaan rynnätä minnekään tekemään yhtään mihinkään. Aiomme ottaa asian sivumennen esiin äidin kanssa tapaamisessa (jos hän ilmestyy selvänä paikalle, muussa tapauksessa hän saa odottaa pihalla selviämistään). En tarkasti tiedä mitä äiti käyttää, mutta ilmeisesti kyse on sekakäyttäjästä ja sen vuoksi raha-asian kanssa täytyy olla todella varpaillaan. Äiti on äiti, humalana tai selvänä ja jos yhtäkkiä menemme puuttumaan äidin ja tyttären väleihin (tyttö on ollut meillä niin vähän aikaa, että tilanne on uusi kaikille) niin tuloksena on todennäköisesti jotain hyvin ikävää. Parempi odottaa ja antaa tilanteen kehittyä.
Ja siitä kuukausirahasta.
Siirrämme osan kulukorvauksesta lapsille avatuille tileille, jotka he saavat käyttöönsä 18-vuotiaana. Lapset eivät näistä tileistä tiedä. Ne ovat kuitenkin heidän nimissään. Lasten siis täytyy tuosta kuukausirahastaan maksaa puhelinlaskunsa, bussilippu, kosmetiikka/hygenia tms. Vaatteet ja kalliimmat hankinnat sitten kustannamme. Katsoimme paremmaksi, että lapsen on parempi opetella niin rahan käyttöä, että hän voi itse valita säästääkö vaiko ei. Ymmärrän, että jos joidenkin mielestä tuo kuukausiraha on liian suuri, mutta näin meillä ja toisin toisilla. Jos rahankäyttö muuttuu holtittomaksi niin yleensä sellaiset lapset sitten haluavat korottaa saamansa rahaa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista joten on pakko selvitä sillä mitä saa. Toki kuukausirahaa vastaan täytyy jotain tehdä nimittäin hoitaa koulu hyvin. Pankiksi emme suinkaan ole ryhtymässä. Tosin nyt on kesä ja koulu alkaa vasta syksyllä :)
Kotitöinä lasten täytyy lähinnä pitää huoneensa siistinä ja osallistua pienimuotoisesti muuhun. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavoin vastikkeellista eli kotitöillä ei voi ansaita kuukausirahaa takaisin jos se jostain syystä poistetaan. Eli esim jos pyykit ei ilmesty kodinhoidonhuoneeseen niin sitten ei ole puhtaita vaatteita. Näin siis toimimme aikanaan biolastemme kanssa ja samaa aiomme soveltaa nytkin. Myönnän ainakin omalta kohdaltani, että minulla on paha taipumus lasten hemmotteluun.
Minustakaan maailmassa ei lapsia liikaa voi helliä tai antaa heille huomiota ja helpottaa heidän elämäänsä. Ja siitä olen samaa mieltä, että kotitöistä ei pidä maksaa, yhtä vähän kuin eri numeroista koulussa. Eihän elämästä kuulu maksaa erikseen tai siitä, että lapsi omaksi parhaakseen opiskelee ja oppii uutta.
Olen ihan iloinen Scooperin sijaislasten puolesta ja ehkä ajan myötä sen tyttöparan väärin käytetty velvollisuudentuntokin tulee oikaistua. Ehkä.
Cooper-Scooperin viisaista sanoista:
"
Ja no teini-ikäiset tarvitsevat omaa rahaa, jolla voi tehdä ihan mitä haluaa. Uskoisin, että etenkin laitoksesta tulevat lapset tarvitsevat sitä tietynlaisen itsenäisyyden tunteen aikaansaamiseksi.
"
Todella viisaasti sanottu ja tehty. Kumpa muutkin sijarit ikuisen kontrollivammaisuutensa sijasta tajuaisivat tuon.
rahaa antaa. Jos jotain antaa, pitää vaatia kotitöitä siitä hyvästä. Lasten tulee oppia, että rahaa saa vain, jos tekee työtä. Maksat itse heidän harrastuksensa ja ostat heille vaatimattomat vaatteet ja koulutarvikkeet, mutta annat viikkorahaa vain maksimi 5 e viikossa.
Ei pidä olla turhan sinisilmäinen. Moni vanhempi uskoo tunnistavansa huumeiden käytön, mutta ei se niin helppoa ole. Jos lapselle antaa paljon löysää rahaa, hänestä voi tulla varas tai päihteiden käyttäjä.
Ompa kurja, että heti ongelman pukkasi. Mutta teinithän ovat teinejä, uskon että asiat selviää pikimmiten. Olen samoilla linjoilla, keskustelu paras vaihtoehto. Tosin helppo sanoa, voi olla hankalampaa saada nuori avautumaan.
Muuten, vastasit aiempaan viestiini. Minua jäi kiinnostamaan, että onko teillä omia lapsia? Kenties jo pesästä lentäneet...?
Meillä on neljä biologista lasta, joista yhdellä on jo oma perhe, yksi käy koulua ulkomailla ja kaksi asuu Taivaan Isän kodissa. Nuorin biologinen lapsemme on siis tällä hetkellä 17-vuotias, mutta hän käy koulua ulkomailla joten ei asu kanssamme.
Voin kolmen lapsen äitinä ja pähdeongelmaisten ja kroonisten rikollisten kanssa työskenneleenä sanoa, että lapset ovat surullisen lojaaleja vanhemmilleen.
Usein lapset opettelevat jopa tarvittaessa peittämään vanhempien pahoinpitelyt. Eräs tyttö "kaatuili" koulussa, jotta sai salattua kotoa hankitut mustelmat uskottavasti.
Aikuiset taas rahoittavat rikollisten toimintaa maksamalla sakot vaikka viimeisillä ruokarahoillaan tai myymällä omat tavaransa, kun "rakastavat toista silti".
Kun tähän yhdistyy vielä mahdollisesti kiristys tai maanittelu, en voi kuin pitää itsestään selvänä, että lapsi maksaa vanhempiensa touhuja. Joko peitelläkseen ongelmaa, säälistä ("rakkaudesta") tai velvollisuuden tunnosta. todennäköisesti vähän jokaista.
Lapselta ei pitäisi kauheasti kysellä, hän voi potea melkoista syyllisyyttä koko hommasta.
Jos rahaa kulkee lapsen tilin kautta, voi tarkastaa, onko tilitä maksettu outoja laskuja.
Jos käteistä taas "katoaa" suurempi summa kerralla, pitäisi samoihin aikoihin päästä bion kanssa tekemisiin, niin saattasi nähdä, onko tämä saanut rahaa. (= ehkä humalassa, tyytyväisempi tai huolettomamman oloinen).
Jos tämä ei toimi, en keksi muuta kuin ottaa yhteyttä sossuun.
...on, että rahaa lapsilta kiristetään biologisten vanhempien puolelta. Valitettavasti näin on, mutta asiasi kuulostaa aika selvältä. Lapsen viikkorahat voivat olla meille pieniä, mutta aina niillä jotain päihteitä saa ja vanhemmat ovat mestareita manipuloimaan lapsia esim. nälän näkemisellä.
Olen törmännyt ilmiöön paljon useammin kuin toivoisin...
Kun lapsi täyttää 15 v. kuuluu kunnan maksaa hänelle käyttörahana 1/3 elatustuen summasta, joka meidän lapsella on kunnan tarkkaan laskemana 43,30 e. Tämän summan maksu alkoi, kun lapsi täytti sen 15 v. Ennen oli 20 e. ja raha tuli minun kulukorvauksen mukana, josta sitten siirsin lapsen tilille. Meidän nuori on laittanut kaikki visusti säästöön ja omalla rahalla on sitten ostanut kännykän ja MB 3 soittimen. Nyt suunnittelee ostaa kannettavan tietokoneen. Pidän sitä 100 e. kuukaisrahaa liian suurena, kun ottaa huomioon, että lapsi saa meiltä vaatteet, kauneudenhoitoaineet ja kaiken muunkin. Meidän nuori ostaa kavereille omasta rahastaan synttärilahjat ym sellaiset. Ihailen hänen hyvin tarkkaa rahankäyttöään.Jokainen meistä tietää, ettei raha kasva puussa ja kasvatus pitää olla sen mukainen.
Minua aina satuttaa, kun puhutaan kuolleista lapsista. Itse olen menettänyt yhden lapsen. Oli alle 6 v. kuollessaan. Vaikka siitä on jo kauan on se jatkuvasti mielessä. Kuolivatko lapsesi sairauteen, vaiko jossain onnettomuudessa. Älä vastaa, jos asia on liian vaikea.
Kaiken kaikkiaan toivon sinulle ja miehellesi onnea tässä uudessa kasvatustehtävässä. On hienoa, että nuoret ovat saaneet oikean kodin laitoksen jälkeen.Itse iloitsen joka päivä siitä, että meidän 15 v. sijoitettu valitsi juuri meidän kodin. ( ollut 2 v. meillä )
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan saman kuin minä. Me (etenkään mieheni) emme tulee koskaan pääsemään yli lastemme menettämisestä, mutta sen kanssa osaa jo elää. Meillä on ikuisesti 4 biologista lasta vaikka kaksi onkin poissa. Lapsensa hautaaminen on kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, mutta uskon, että jos siitä selviää hengissä niin selviää mistä tahansa.
Esikoisemme kuoli 8-vuotiaana leukemiaan taisteltuaan monta vuotta. Toinen lapsemme kuoli aikuisena työtehtävissä. Jos meillä ei olisi silloin ollut kahta nuorempaa lasta hoidettavana niin en tiedä miten olisimme kestäneet sen.
Ehkä siksi sijaisvanhemmiksi halusimmekin koska on jäänyt niin paljon rakkautta käyttämättä.
menetin myös leukemiaan!