Höi!
Pu-pu- pupu –t
mö juhannushötäkässä unohdin ilmoittaa Teille
et otin äkkilähdön Helsinki-Vantaa
yli Euroopan
siel siinsi Albaania Ithaka
kun polskin aalloissa
hikoilin 41 C asteessa
varjopaikkaa terasseilta
hakien
merimaisemissa Odysseyksen
viipyillen
nauttien
vielä paluumatkallakin lentokoneessa
suolaisina pisaroina iholla
luxoriöösi olo kaalissa
kun muovihaarukalla brutaalisti
kauhoin ateriaa huiviini
jälkijättöisenä muistona
satamassa Kerkyrian
ulkoilmaravintolan
olemisen sietämätön keveys
frappet baklavat ja drinkit
¤
Ja taas noustaan laivaan,
kuljetaan pois
meriin möyryäviin,
kuin kolkko jylinä
siell´ aallot usvana jo nousee,
eikä lähelläkään loistavan auringon,
ei edes tähtenäkään lentävänä,
vaan välillä riutuen, kituen kärsien
kuin käärmeenpiston puremia laskien.
Mut meidän onneksemme
on aamuun silti ehkä aikaa.
Vaik´ välillä niin sysimustat kulmat
ja yö synkin on
ennen nousua auringon,
silti aina lähdettävä on,
ett´ palata voi matkalta.
Siis antaa palaa!
Kierrellen kaarrellen
puhaltelee taas itäinen tuuli
puhkua puhurtaen kuin
aaltoileva meri,
joka siellä sittenkin on
ehkä takana aavikon.
Ken tietää?
¤ ¤ ¤
...tiedoksenne siis tämä juttu
kun jokunen nettituttu
laittanut kysymystä
kirjoittamattomuudesta
mut olenpa edelleen siis
kesä kesä kesä… matkalla !
¤
käväisinpä nyt siis postilaatikollani
eikä siis vieläkään mitään nettiä
vaan toisenlaista settiä
zik zak
Pu-pu- pupu –t
mö juhannushötäkässä unohdin ilmoittaa Teille
et otin äkkilähdön Helsinki-Vantaa
yli Euroopan
siel siinsi Albaania Ithaka
kun polskin aalloissa
hikoilin 41 C asteessa
varjopaikkaa terasseilta
hakien
merimaisemissa Odysseyksen
viipyillen
nauttien
vielä paluumatkallakin lentokoneessa
suolaisina pisaroina iholla
luxoriöösi olo kaalissa
kun muovihaarukalla brutaalisti
kauhoin ateriaa huiviini
jälkijättöisenä muistona
satamassa Kerkyrian
ulkoilmaravintolan
olemisen sietämätön keveys
frappet baklavat ja drinkit
¤
Ja taas noustaan laivaan,
kuljetaan pois
meriin möyryäviin,
kuin kolkko jylinä
siell´ aallot usvana jo nousee,
eikä lähelläkään loistavan auringon,
ei edes tähtenäkään lentävänä,
vaan välillä riutuen, kituen kärsien
kuin käärmeenpiston puremia laskien.
Mut meidän onneksemme
on aamuun silti ehkä aikaa.
Vaik´ välillä niin sysimustat kulmat
ja yö synkin on
ennen nousua auringon,
silti aina lähdettävä on,
ett´ palata voi matkalta.
Siis antaa palaa!
Kierrellen kaarrellen
puhaltelee taas itäinen tuuli
puhkua puhurtaen kuin
aaltoileva meri,
joka siellä sittenkin on
ehkä takana aavikon.
Ken tietää?
¤ ¤ ¤
...tiedoksenne siis tämä juttu
kun jokunen nettituttu
laittanut kysymystä
kirjoittamattomuudesta
mut olenpa edelleen siis
kesä kesä kesä… matkalla !
¤
käväisinpä nyt siis postilaatikollani
eikä siis vieläkään mitään nettiä
vaan toisenlaista settiä
zik zak
Vastaukset 2
Vanhimmat
No et ole ainakaan tyhmä.Oli näet tuossa senverran nokkelaa sanailua.Niin että molskista vaan.
selailee, niin löytää vaikka mitä !