Tässä vähän perspektiiviä kaikille teille jotka vastustatte ex-miehen ja lapsienne isän uusia naikkosia ja uusperhekuvioita yleensäkin.
Mieheni erosi tyttärensä äidistä lapsen ollessa 2-vuotias. Tytär on nyt 10-vuotias ja hänen isänsä kanssa oltu yhdessä 4 vuotta. Lapsella hyvät ja lämpivät välit molempiin vanhempiinsa. Lapsi ei haikaile eikä ole kuulemma koskaan haikailluutkaan takaisin ydinperheeseen, ainakaan näkyvästi. Eihän tytär edes muista aikaa kun äiti ja isä olivat yhdessä, siksi juuri ei varmasti osaa kaivatakkaan sitä.
Tytär ihastui minuun heti ensitapaamisella vaikka en erityisen lapsirakas olekaan. Meillä on paljon kahdenkeskisiä omia juttuja ja olemme keskustelleet hyvin avoimesti kaikesta uusperheisiin liittyvistä jutuista. Lapsi on sanonut ettei osaa ajatellakaan tilannetta että äiti ja isä olisivat yhdessä, eikä kuulemma haluaisikaan sellaista tilannetta, koska näkisi minua silloin liian vähän. Hän ei ole millään tavalla takertunut minuun eikä yritä kaikin tavoin miellyttää minua. Yksinkertaisesti hän on vain sopeutunut omaan kuvioonsa niin hyvin ettei halua siihen muutosta.
Lapsen äiti ei ole milloinkaan käsittääkseni haukkunut meitä lapselle, vaan kaikki antavat toisilleen tilaa, se on sitä kunnioitusta.
Tällä ko. lapsella, vaikka ero lapsi onkin, on mahtava elämä ja paljon välittäviä ihmisiä ympärillä (mieheni, minä, lapsen äiti, äidin uusi mies ym..)
Että joskun näinkin päin, onhan se lapsellekkin mukavampaa että aikuiset hänen ympärillään ovat onnellisia omissa parisuhteissaan.
Kyllähän lapsi vaistoaa paljon ja jos vanhempien välit ovat esim todella kireät ja yhdessä ollaan vaan lapsien takia, niin onko sekään aina oikein..?
Mieheni erosi tyttärensä äidistä lapsen ollessa 2-vuotias. Tytär on nyt 10-vuotias ja hänen isänsä kanssa oltu yhdessä 4 vuotta. Lapsella hyvät ja lämpivät välit molempiin vanhempiinsa. Lapsi ei haikaile eikä ole kuulemma koskaan haikailluutkaan takaisin ydinperheeseen, ainakaan näkyvästi. Eihän tytär edes muista aikaa kun äiti ja isä olivat yhdessä, siksi juuri ei varmasti osaa kaivatakkaan sitä.
Tytär ihastui minuun heti ensitapaamisella vaikka en erityisen lapsirakas olekaan. Meillä on paljon kahdenkeskisiä omia juttuja ja olemme keskustelleet hyvin avoimesti kaikesta uusperheisiin liittyvistä jutuista. Lapsi on sanonut ettei osaa ajatellakaan tilannetta että äiti ja isä olisivat yhdessä, eikä kuulemma haluaisikaan sellaista tilannetta, koska näkisi minua silloin liian vähän. Hän ei ole millään tavalla takertunut minuun eikä yritä kaikin tavoin miellyttää minua. Yksinkertaisesti hän on vain sopeutunut omaan kuvioonsa niin hyvin ettei halua siihen muutosta.
Lapsen äiti ei ole milloinkaan käsittääkseni haukkunut meitä lapselle, vaan kaikki antavat toisilleen tilaa, se on sitä kunnioitusta.
Tällä ko. lapsella, vaikka ero lapsi onkin, on mahtava elämä ja paljon välittäviä ihmisiä ympärillä (mieheni, minä, lapsen äiti, äidin uusi mies ym..)
Että joskun näinkin päin, onhan se lapsellekkin mukavampaa että aikuiset hänen ympärillään ovat onnellisia omissa parisuhteissaan.
Kyllähän lapsi vaistoaa paljon ja jos vanhempien välit ovat esim todella kireät ja yhdessä ollaan vaan lapsien takia, niin onko sekään aina oikein..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva kuulla että teillä menee hyvin olen uusperheen tytär tällä hetkellä 12v siskoni 10v olin 10v kun meidän isä tuli uuden naisen kanssa meille ja siskoni oli silloin 8v tällä naisella on 2 poikaa jotka ovat nyt 9v ja 13v aluksi emme hyväksyneet koko asiaa että nainen muuttaa poikiensa kanssa meidän huusholliin ja rupeaa emännöimään siellä mutta nyt on alkanut sujua paremmin olemme hyväksyneet hänet samoin hänen pojat olemme oikeastaan sisaruksia keskenään ja tulemme hyvin toimeen ja meitä kohdellaan saman-arvoisina
onkin ihannetilanne ja kun katotaan ruusuisten lasien läpi...mutta kun aina se vaan ei mene niin esim. mun lapseni pelkää isänsä uutta ja ei alua mennä isän luo..onneksi isä ymmärtää sen ja tapaavat muualla!
MMutta sinun jutussasi haisee omakehu...onkohan asiat oikeasti noin????