Kuinka moni tän palstan vammaisista käy töissä? Oletteko haastatteluissa kohdannut ennakkoluuloja ym.? Nii ja kannattaako jo hakemukseen laittaa selvitys omasta terveyden tilasta vai vaikeuttaako jo sekin haastatteluun pääsyä?
Itse olen lopettamassa opiskeluja ja pitäs löytää niitä töitä..
Itse olen lopettamassa opiskeluja ja pitäs löytää niitä töitä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaikuttaa varmasti sekin että ootko käyny koulun normaali vai erityisopetuksessa...jos oot erityiskouluja käyny, niin et saakaan niin helposti työtä..ja syyhän on tähän selvä,niissä ei opeteta mitään mistä ois hyötyä työelämässä...ei siitä kyvystä pärjätä ilman vanhempia työelämässä paljon "kostu"
normaalit koulut ja viimeisempänä kouluna on ammattikorkea.. mitäs kouluja wheelchairman27 on käynyt?
kaupan ja hallinnon linjan Kajaanissa, ekan vuoden jälkeen erikoistuin toimistopalveluun ja tietohallintoon
siis onko nii, että tää pyörätuolimies27 ottaa kantaa kaikeen mitä täällä on ja kyseenalaistaa kaiken?
siis tässä on monta kirjoitusta joiden eka vastaus on hänen ja hän kyseenalaistaa kaiken tai lyttää.
LOPETA SE HETI!
vain mielipiteeni
Meneekö tällä palstalla aina kaikki kinasteluksi eikä pureuduta itse aiheeseen? :S
harvat täällä kykenee katsomaan totuutta silmiin tässä asiassa
työnhakukirjeeseen itsestään mitään negatiivistä laittais kuten vammaisuudesta, niin harva työnantaja hakee vammaista työntekijää.
Vammainen varmaan parhaiten pääsee työnsyrjään kiinni suhteilla, jos isipappa tai äitimuorikka on silottanut tietä silleen, että sitä on helppo sähkärillä hurruutella.
Jos työnantaja käy kyselemään todistuksia terveydentilasta, niin työnhaku on silloin onnistut, sitähän silloin tultu melkein valituksi:)
Juu, samaa mieltä.
Ei sitä kannata korostaa että on vamppi tai muuten kummallinen(vrt.ei monikaan hae homoa,läskiä tai rumaa työntekijää..;)..)
Sitten kun sitä ollaan lakki kourassa haastattelussa(vaikka sitten suhteilla hankitussa,hakee sitä suhteilla paikkoja ne terveet äiskän kermaperseetkin) niin ei korosta sitä omaa rajoitteisuuttaan, vaan mainitsee asian itsevarmasti sivulauseessa siten että vammaisuus on hakija tiedossa mutta ei tee siitä itse ongelmaa..Kenties koko vammaisuuden selittäminen kannattaa jättää vähemmälle huomiolle, koska kyllä se haastattelija sen huomaa kuitenkin, eihän hän sokea ole!!
Eli asennetta, itsevarmuutta ja hyviä suhteita..!!
oma kokemus....
olen 05 valmistunut tradenomi aloin siis hakea töitä heti kuin valmistuin ensin laitoin hakemukseeni tiedon että olen cp-vammainen, näillä hakemuksilla en päässyt edes haastatteluihin. Sitten jätin pois maininnan vammaisuudesta ja haastattelukutusja rupesi tulemaan tasaisin väliajoin. kävin varmaan 20 haastattelussa ilman toivottua tulosta ennen kun sain puolen vuoden määräaiaksen paikan toimistosihteerinä.ja sieltä pääsin suoraan vakituiseen paikkaan asiakaspalvelijana ja viihdyn erittäin hyvin.
Eli minun neuvoni on ettei mainitse vammaa jos ei ole aivan pakko ja kannattaa muistaa se että työnhaussa varsinkin vammaisena tarvitsee sitkeyttä ja ennakkoluuloja kohtaat vcarmasti.
onnea työnhakuun :)
Eiköhän se mullekki työpaikka joskus löydy kun jaksaa vaan etsiä ja vaikka nuita suhteita käyttää jos sitä kautta löytyisi töitä :)
työnhakua vaikeutti ainakin se, että nykyään vaaditaan usein moniosaajia: tietokoneen näpyttely sujuu nopsasti yhdellä sormella, ja ammattitaitoa piisaa, mutta monet toimistotyöntekijää peräänkuuluttaneet työpaikkailmoitukset oli pakko sivuuttaa, koska työnantaja edellytti myös toimiston siivoamista tai muuta vastaavaa hommaa, joka ei meikäläiseltä sitten taas rajoitteiden vuoksi sujukaan.
Oma toimialanikin on muuttunut kymmenessä vuodessa, organisaatiota on ns. madallettu (lue väkeä vähennetty). Aikaisemmin saattoi keskittyä vain yhteen tehtävään sen oman työpöydän äärellä, nykyään täytyy tehdä tätä täällä, tuota tuolla ja sitä siellä. En uskalla työpaikalla enää ehdottaa työn räätälöintiäkään sillä toimitusjohtajan viime kommentti oli että jos täällä on noin vaikeata niin kannattaa miettiä kannattaako täällä lainkaan olla. En sitten ole enää ollut.
Ei yrityksiin kai hirveästi yleismiesjantusia palkata, jos on yhtään hankkinut koulutusta.
Siis tarkoitan edes vaikka ammattiopisto-, amk- tai jotain yliopistotutkintoa.
Omalla työpaikallani yksi firma siivoaa, toinen kastelee kukat, kolmas huolehtii kopiokoneista, neljäs tietokoneista, viides ruokalasta jne. Firmaan palkattu tomistoväki tekee "bisneksen".
Minulla opiskelut jäivät kesken, mutta yleisesti minusta vammaisen kannattaa huolehtia koulutuksestaan, jotta pääsee hakemaan ns. aivotöitä.
Sana vammainen ei kerro yhtään mitään. Pitäisi tarkentaa, mistä on kyse.
Itse olen vammainen, mutta teen yrityshomma ihan täydestä. Lanttu leikkaa, mieli on korkealla, mutta fysiikassa pettää. Monessa työpaikassa hakkaan terveen työntekijän täysin.
harmillista kun lanttu leikkaisi mutta muuten työssäkäynti alkaa olla liian vaivalloista, on kipuja yms. Se syö miestä ja mielialaa.
merkanteista, merkonomeista, tradenomeista tai nykyhengen mukaisesti media-assistenteista joita suomen koulutusjärjestelmä työntää vuosittain läjäpäin työttömiksi, niin olisko heistä kuinka monesta vaikka suutareiksi:) tai joksikin muuksi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi.
Jos ei puhe takkua ja artikulaatio on muutenkin kohdallaan, niin ei suomessa myyntityö varsinkin puhelimella lopu, siitä huono liikkuvuus ja pyörätuoli haittaa ja työtaidon näkee hyvin tilipussissa.
Suomessa vammaisista työllistyy 10-20%, siis harvojen herkkua, mutta ainahan sitä kannattaa tavolla, eikä lannistua.
Olen saanut kaksi työpaikkaa yksityisistä firmoista, mutta molemmissa esimies oli jo vähän tuttu. Toivottavasti onnistuu niin jatkossakin.
En laittanut enkä laita jatkossakaan työhakemukseen erikseen mainontaa vammaisuudesta. Sitten tuskin pääsee edes haastatteluun.
Voi tietty olla, että useimmiten vammainen ei pääse haastattelusta eteenpäin. Mutta jos ei pääse edes haastatteluun, työtä ei ainakaan saa.
Töitä voi hakea myös avoimilla hauilla ja soittamalla yrityksiin, tutkimalla netistä yritysten avoimia työpaikkoja jne.
Luin perjantaina HS:n jutun vammaisten työllistymisestä ja surullista luettavaahan se oli. Outoa oli se, että jonkun selvityksen mukaan vain kolmannes vammaisista edes haluaa töitä.