Mietiskelin tässä eräänä päivänä elämääni ja mennyttä aikaa. Onko elämäni ollut onnellinen? Mitä on olla onnellinen? Miten voin ja osaan toimia, että tulevaisuus olisi onnellinen?
Tärkeitä kysymyksiä kaikki, onhan meillä vain tämä yksi elämä eikä elettyjä päiviä voi jälkikäteen muuttaa.
Vaikka kokonaisuutena totesin olleeni onnellinen ja onnekas elämässäni, on tietysti asioita, joita olisin tehnyt näin jälkikäteen ajatellen eri tavalla. Se on ainakin varmaa, että menneistä virheistä olen oppinut ja en toista niitä enää tulevaisuudessa.
Iän myötä on elämässä arvojärjestys vaihtunut täysin. Tänään on tärkeää, että on tasapainoinen ja hyvä olla, entisen niin tärkeän materian hankkiminen on nyt täysin toisarvoista. Raha on tärkeää, että elämä olisi helpompaa, mutta muuten se ei tee ihmistä onnelliseksi. Parhaimmat asiat elämässä eivät maksa mitään.. ystävällisyys, empaattisuus, hymy, kiitos... näitä riittää.
Oletko sinä onnellinen ja tyytyväinen elämässäsi ja elämääsi?
Tärkeitä kysymyksiä kaikki, onhan meillä vain tämä yksi elämä eikä elettyjä päiviä voi jälkikäteen muuttaa.
Vaikka kokonaisuutena totesin olleeni onnellinen ja onnekas elämässäni, on tietysti asioita, joita olisin tehnyt näin jälkikäteen ajatellen eri tavalla. Se on ainakin varmaa, että menneistä virheistä olen oppinut ja en toista niitä enää tulevaisuudessa.
Iän myötä on elämässä arvojärjestys vaihtunut täysin. Tänään on tärkeää, että on tasapainoinen ja hyvä olla, entisen niin tärkeän materian hankkiminen on nyt täysin toisarvoista. Raha on tärkeää, että elämä olisi helpompaa, mutta muuten se ei tee ihmistä onnelliseksi. Parhaimmat asiat elämässä eivät maksa mitään.. ystävällisyys, empaattisuus, hymy, kiitos... näitä riittää.
Oletko sinä onnellinen ja tyytyväinen elämässäsi ja elämääsi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten voin ja osaan toimia, että tulevaisuus olisi onnellinen?
toimi näin:
Mene terveystarkastukseen, oikein lääkärille,
kuntopyörään ja piuhat kiinni,
ajattelin että onnea on hoitaa itseään ennen,
nykyaikaisen lääketieteen mukaan, kuin vasta sitten kun jokin oire tulee.
Voihan sitä siten lopettaa kun/jos 80 täyttää.
Olen syönyt jo koleustroolilääkettä 3 vuotta, korkeimmillaan se oli 5,5,
kun vanhat kertoivat kuinka vakavaa on mm. verenpainetauti.
Kuulemma rajoittaa todella paljon elämistä, on aina väsynyt,
vaikka päällepäin olisi kuinka nuorekas.
Olen miettinyt viimeaikoina useasti elämääni,olenko onnellinen,ja mitä minulta puuttuu?ja sitä,mitä minulla on.Uskon että onnellisuus lähtee sydämmen sopukoista,tasapainosta itsensä ja muiden kanssa.Olen eronnut vuosia sitten,ja minulla on lapsia,joista nuorin jäi minulle.Eron jälkeen oli muutama epätoivon hetki,mutta kertasin mielessäni eron syitä,totesin näin kuitenkin parempi,meillä on hyvä olla näin.Huoli tulevaisuudesta joskus kalvaa,jouduin sairauden vuoksi jäämään osittain pois työelämästä ja samaan syssyyn tuli tieto työn loppumisesta kokonaan.Kyllä minä mietin miten tyhjän päälle jään kun lapseni lähtee kotoa pois ja jään yksin,mutta enhän tiedä tulevaisuutta ja mitä se voi tuoda vielä.Yritän elää tätä hetkeä ja poistaa huomisen huolet,aina se ei onnistu,mutta yritän parhaani.Olen onnellinen kuitenkin niin monesta asiasta,lapsista ja lapsenlapsesta,miniöistäni,ystävistäni jne..Minulla on koti,velkainen tosin,mutta ensimmäinen oma kotini.Päivällä kävin hautausmaalla,lapseni nukkuu siellä,nyt pystyn jo olemaan onnellinen ja kiitollinen siitä että hän oli minulla ja kasvoimme yhdessä hän aikuiseksi ja minä äidiksi.Poikani sanoi minulle kun mietin mitä olisi voinut tehdä toisin,äiti teit parhaasi ja se riittää..
Kirjoituksesi elämän onnellisuudesta ja onnelliseksi tekemisestä kuullostavat siltä kuin uskoisit ihmisen kaikkivoipaisuuteen eli myös siihen, että me muka tosiaan määräämme itse elämästämme ja sen suunnasta niin muodoin myös sen onnellisuudesta. Vaikuttaa toki elämäänsä voi, mutta kyllä kohtalolla on tapana asetella koetinkiviä eli haasteita vaikka itse kuinka onnellisen elämän itselleen petaisi. Kohtalolla tarkoitan Sallimusta, Jumalaa eli voimia tai tapahtumia, joihin emme itse voi vaikuttaa,ne vain tapahtuvat.
En pidä elämän tarkoituksena onnellisuutta siinä mielessä, että minun pitäisi olla jatkuvasti tai useinkaan hyvin onnellinen eli jonkinlaisessa euforiassa. Onneksi en ole saanutkaan olla euforiassa kuin hetkittäin (rakastuneena esimerkiksi). Suurinta elämän onnea on ihan tavallinen elämä l. se tylsä elämä, kuten joku sanoisi. Suuria mullistuksia en kaipaa, siksi tasainen päivien juoksu on minulle valtava onnellisuuden lähde, koska jokainen päivä kätkee sisälleen hurjan määrän mukavia asioita. Elän siis päivän kerrallaan, Niin pysyvät murheet vain tämän päivän suuruisina - ja miksei myös ilot.
Carpe diem on tullut elämäntapana tutuksi, kun sen oikein olen oivaltanut. Tietysti nämä mietteet ovat kovin erilaisia kuin vaikkapa vielä 10 vuotta siten, nuoruudesta puhumattakaan. Kauheinta olisikin, jos koskaan ei muuttua saa, iskelmää mukaellen.
Sanot, että elämää ei voi muuttaa, miksi ihmeessä sitä pitäisi muutella? Delete-näppäin olisi todellinen vahinko, koska silloin se kehitys, mikä tuskan ja erilaisten elämän vaiheiden kautta tulee vain elämällä ne läpi, jäisi kokematta. Menneistä virheistä oppiminen - jaa-a, miten tuo itsekullakin onnistuu. Olen tehnyt samat virheet monta kertaa ja joka kerta on ollut uusi kerta eli aina olen oppinut jotakin, vaan en sitä, miten voisi elää virheittä. Onneksi sitäkään minulle ei ole suotu.
Kun katson taaksepäin, näen elämän, jollaista en kuvitellut nuorena eläväni. Katson hellyydellä ja tämänastisella ymmärtämyksellä lasta, nuorta tyttöä,naista ja nyt vanhenevaa naista. Ymmärrän kovin paljon paremmin äitiäni, isoäitiäni ja monia muita. En voi enää piiloutua siihen, että minulla on aikaa tehdä vaikka mitä.
Parhaimmat asiat elämässä eivät maksa mitään - kuittaan sen. Mutta ovatko ne oikeasti parhaimpia asioita? Toki hyvät hetket ja hyvä elämänvaihe, ystävyys, ystävällisyys, hymyt jne. ovat mieleenjääviä, mutta ovatko ne todella parhaimpia asioita? Mielestäni pahimmat vaiheet ovat tavallaan parhaimpia asioita, koska niistä maksamme eniten. Joku kansanviisas on muotoillut: ...kun se pahinta on ollut, on se parhainta ollut.
viisaita sanoja Hjördis-tädiltä. Täytyy lukea toiseenkin kertaan.
...ja elämässä olevaa rikkautta on myös se, että voi olla erilaisia ajatuksia. Ei voi sanoa, että jokun ajatus on oikein ja toisen taas väärin, koska jokaiselle myös lähtökohdat ovat erilaisia.
Totta kai Luojamme viime kädessä määrää tiemme, mutta kyllä me valinnoillamme ohjaamme sitä myös paljon. Joka päivä on tehtävä monta valintaa monesta asiasta. Luoja on myös antanut meille myös vapaan tahdon valita, joten siinäkin tulemme omaan määräykseen elämästämme.
Arkipäivä on onnea, siitä olemme ilman muuta samaa mieltä. En tarkoittanut, että pitäisi olla pää pilvissä, vaan onnen syvin olemus mainittiin tuossa elämänarvokappaleessa. Kun on hyvä olla ja mieli on tasapainossa, on myös onnellinen.
Kyllä minulla on monta asiaa, jotka näin jälkikäteen tekisin toisin jos se olisi mahdollista. En siksi, etteikö oppi olisi ollut tarpeen, vaan siksi, että toiselle mielipahan tuottaminen olisi jäänyt pois. Virheistään voi ja pitäisikin oppia, kasvua elämään ei muuten tapahdu. Tuota kasvua ihmisenä minä haluan ja sen vuoksi etsin opetuksen jokaisesta virheestä.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että parhaimmat asiat elämässämme eivät maksa mitään ja ne tuovat sekä itselle että saajalle hyvän mielen. Hyvän mielen ja onnellisuuden välille voi mielestäni vetää melko suoran yhtäläisyysviivan.
Onneksi me ihmiset olemme siten rakennetut, että päällimmäisiksi jäävät aina myönteiset asiat. Tunnen olevani onnellinen, huolimatta siitä, että elämääni (kuten teidänkin) on mahtunut monia menetyksiä ja itkuisia vaiheita. Jos olisin nuorena tiennyt jääväni leskeksi alle nelikymppisenä, en varmaan olisi uskaltanut mennä naimisiin ollenkaan.
Näin jälkeenpäin voi tosiaan huomata, että raskaatkin asiat kasvattavat meitä; en sano, että paremmiksi ihmisiksi, mutta kokeneemmiksi. Kokemus antaa eväitä ja voimia kestää seuraavat pahat päivät. Pienistä iloistahan tämä onnellisuus koostuu nykyään yksin asuessa. Jos osaa olla tyytyväinen, on myös onnellinen, väittäisin.
Vastauksena Pikkumustan alustukseen: Kyllä, olen onnellinen.
suora vastaus: En ole onnellinen, en edes tiedä mitä se on. Melkein kaikki mitä teen, epäonnistuu tavalla tai toisella oman tyhmyyteni takia. Jotain toki osaankin, mutta se on pientä ja merkityksetöntä.
Rahallisesti pärjään kyllä, ei siitä ole huolta. Tein yli 30 v tosiv***umaisessa yhteisössä vuorotyötä ja pihisti eläen sain tarvitsemani elannon ja vähän säästöönkin.
Puolisoksi sain psykopaatin, josta aikanaan eronkin, mutta lapsemme hän tuhosi mielisairaalaan sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilökunnan tieten.
Ei minulla ole kuin viina joka vähän helpottaa. Aika näyttää, kuinka tuskallisen syövän se minulle tekee ennen poispääsyäni.
Eihän se ole kuin eräänlainen tila ihmisen elämässä, kuten muutkin tunteella koetut.
Minulle riittää tyytyväisyys ja se on saavutettu opettelemalla tulemaan toimeen itsensä kanssa ja löytämällä tasapainon.
Tämä tasapaino (joka sekin saattaa kadota milloin tahansa, yhtähyvin kuin onnellisuus ja tyytyväisyys) on kyllä hankittu monen mutkan kautta.
Elämä opettaa, sanotaan ja totta se on.
Toinen sanonta kuuluu, että se mikä ei tapa, vahvistaa. En nyt ole niin varma, pitääkö tuo ihan paikkansa, mutta jotenkin, aina kun on selvinnyt jostain vastoinkäymisestä, tuntuu, että ehkä seuraavan tullen on hiukkasen vahvempi.
Ja ainakin se, että enää ei ihan pienistä hätkähdä, on takuulla totta.
En oikein usko, että kukaan voi koko ajan olla onnellinen, on se niin vahva sana. Eikä aina voi välttämättä olla myöskään koko aikaa tyytyväinen, mutta kunhan edes suurimman osan, niin eiköhän se riitä.
Pikkumusta sanoo, että joitakin asioita olisi tehnyt toisin.
Kukapa ei haluaisi elämässään tehtyjä virheitä mitätöidä, mutta kun se ei ole mahdollista, siitä tulee turhaa jälkiviisautta.
Minä en olisi se minä, joka nyt olen, jos olisin elänyt toisella tavalla. En myöskään voi, enkä haluakaan miettiä, olisiko se ollut parempaa vai huonompaa elämää.
Me teemme valintamme aina sillä arvostelukyvyllä, joka meillä sillä hetkellä on.
Olosuhteet, aika ja paikka vaikuttavat myös valintoihimme, kuten myös usein jopa mielentila.
Toisissa olosuhteissa ja toisissa tilanteissa me tekisimme samat valinnat toisella tavalla.
Mutta, kuten sanottu, se on pelkkää teoretisointia eikä johda mihinkään.
Juuri edellämainituista asioista johtuen monet tekevät samat virheet aina uudelleen ja uudellen.
ettei tiedä etukäteen miten asiat voivat kääntyä. Voisi jäädä moni hyväkin asia kokematta pettymysten ja raskaiden aikojen pelossa. Joskus niitä hyviä asioita ehtii olla niin paljon ennen vastoinkäymisiä, että jälkikäteen voi todeta hyvillä mielin kaikesta huolimatta tehneensä oikean valinnan.
Onnea on mielestäni oppia poimimaan pieniä onnenpipanoita ja nauttimaan kaikista hyvistä asioista elämässä. Kiireessä ohikiitävät onnenhetket voivat jäädä kokonaan huomaamatta.
Aloituskysymykseen vastaan: Kiitos kysymästä, koen olevani.
lapsilleni neuvon: "älkää haaliko liikaa roinaa". Rankan muuton kokeneena moni tavara tuntuu niin turhalta. Voin sanoa, että yleensä olen onnellinen. Elän tätä hetkeä. Terveys on hyvä, ja se ei ole itsestään selvää. Minulla on mahdollisuus elää ihan omaa elämää ja yritän tuoda iloa myös muille.