Minulla on eroahdistunut koira. Kaikkea on koitettu, lääkäriä konsultoitu, lääkkeitä koitettu, dappia koitettu, käytösterapiaa takana kohta 3kk.
Edistystä ei ole tapahtunut käytännössä yhtään. Pentu on 8kk ja tuhoaa kaiken. Tilanrajaus käytössä, repii seinät (vuokralla ollaan).
Milloin on aika luovuttaa? Voiko tästä vielä parantua?
Onko eroahdistuneen koiran parempi päästä sateenkaari silloille kuin uuteen kotiin? Mielipiteitä tähän asiaan?
Olemme niin hajalla ja rikkinäisiä koko pieni perheemme.
Edistystä ei ole tapahtunut käytännössä yhtään. Pentu on 8kk ja tuhoaa kaiken. Tilanrajaus käytössä, repii seinät (vuokralla ollaan).
Milloin on aika luovuttaa? Voiko tästä vielä parantua?
Onko eroahdistuneen koiran parempi päästä sateenkaari silloille kuin uuteen kotiin? Mielipiteitä tähän asiaan?
Olemme niin hajalla ja rikkinäisiä koko pieni perheemme.
Vastaukset 52
Vanhimmat
ainakin sinulla, kun pistät koiran kiertoon. Sehän on tavallisin ja ainoa toimiva keino.
Tälläkin palstalla on siitä aiheesta kirjoitettu paljon. En edes jaksa enää toistaa niitä samoja kertomuksia.
Oletko katsonut haulla eroahdistus??? Lyön vaikka vetoa että tietoa löytyy.
Tosiasia tietenkin on, että joku koira ei opi siihen koskaan. Mutta kannattaa ainakin koittaa ne keinot, mitä koirasivuilla aiheesta kerrotaan.
olemme koittaneet kaikkea, mitä mainitaan googlessa sanalla eroahdistus, lukenut fennelit, hallgrenit, tehnyt harjoituksia lukemattoman määrän, varmasti kymmeniä tuhansia. Olen itkenyt tunteja, antanut kaiken mitä ihminen voi kyvyllisesti ja rahallisesti antaa. Minulla ei ole mitään jäljellä kuin koira, ei ystäviä eikä kodin ulkopuolista elämää. Olen istunut käytävässä lukemattomia tunteja ja kuunnellut ääniä, olen istunut kotona oven takana, olen palkannut, ollut huomamaatta, jättänyt tekemistä, aktivoinut, ollut aktivoimatta, en ole jättänyt tekemistä, lääkinnyt, tehnyt rauhallista tekemistä (namien etsintää ym.), sitruunapantaa, dappia, kukkayrttejä, clomicalmia, aloitettiin harjoitukset sekunnista ja siitä ylöspäin..emme ole edistyneet yhtään. Meillä on toinen koira, ei ole sen seura auttanut. Olen puhunut puhelimeen makkarissa, ovi kiinni ja koira odottaa olohuoneessa, roskat viety ilman koiraa, pääasiassa ovi kiinni aina perässä menee minne menee. Koirat ovat opetelleet nukkumaan eri huoneessa.
Toinen koiramme on vanhempi ja olen sen pienestä asti kouluttanut. Ei kärsi eroahdistuksesta.
Nimenomaan en pyytänyt neuvoja, koska olen koittanut kaikkea. Mietin vain että milloin on aika päästää irti? Koiraa en ole laittamassa kiertoon, jos en löydä ihmistä jolla on resurssit tähän. Kysyinkin onko eroahdistuksesta kärsivälle parempi paikka pilven reunalla kuin uudessa kodissa?
Haluan vaan itkeä. Olen masentunut syvästi. En halua luovuttaa, mutta olen koittanut kaikkea, mitä teen? Onko kirja jota en ole lukenut, menetelmä jota en ole käyttänyt, kivi jota en ole kääntänyt? Onko rahalla ostettava laite jota en ole käyttänyt?
iäsä huonoista oloista. Ja siitä ekasta päivästä lähtien se on eroahdistuksesta kärsinyt ja siitä ekasta päivästä olen antanut 110% itsestäni, että se parantuisi.
Minä en osaa neuvoa, mutta tuli vaan mieleen, että vaihdatko noita kokeiluja liian tiuhaan tahtiin, ettei koira pysy mukana....
Itse en laittaisi ongelmakoiraa eteenpäin, kiertolainen siitä tulisi...armeliaampi on se pilvenreuna.
Itseasiassa en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt käytössä ollut menetelmä eli ---> Ei huomiota ennen lähtöä eikä tullessa n.30 min ajan, joku luu koirilla omassa huoneessa annettuna reilusti ennen lähtöä ollut käytössä n.1,5kk. Tänä aikana ei edistystä.
Viimeistään silloin kun ei enää itse jaksa.
Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä ja koiran omistajaa.
Joskus on vain pakko tehdä päätös ja oikeastaan silloin olet ehkä jopa parempi koiran omistaja, kuin se joka yrittää, yrittää, yrittää, sillä ajatuksella, kun koira on kerran otettu se pidetään niin kauan kunnes se itse, vanhuuttaan tai sairauttaan menehtyy.
Ei ole varmasti sen koirankaan hyvä olla jos kokoajan kärsii, saati sitten sinun tai muun perheesi.
Ajatus koiran pitämisestä pitäisi olla se, että koira tuo iloa ja omistaja tuo koiralle iloa, ei niin että koira tekee elämästä täyden helv...n
En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta kukaan ei voi sanoa koska on aika antaa periksi, on helppo sanoa että yritä vielä, koska ei itse ole siinä juuri sinun tilanteessasi.
Yhtä helppo on sanoa, anna jo periksi, aivan samasta syystä.
Teet niin tai näin, älä syyllistä itseäsi ja muista, aina on ihmisiä jotka arvostelevat ratkaisuasi oli se mikä tahansa.
Muista silloin, että vain sinä elät sinun elämääsi ei kukaan muu.
kirjoitit tästä hiljan jo aiemminkin. Olenko oikeassa???
Olen ollut monenlaisen koiran kanssa tekemisissä, mutta tuollaista minulla ei ole koskaan ollut. En siksi ole oikein varma, mitä sinulle sanoisin, paitsi että olen pahoillani. Olen kyllä kuullut näistä tapauksista, joihin mikään ei auta, mutta tuntuu itselle kovin vieraalta koko ajatus, ettei koiraa voi jättää laisinkaan yksin.
Joku on nyt mennyt pieleen sinun ja koiran välillä.
Muistan kerran erään ihmisen puhuneen samanlaisesta koirasta, se oli joku terrieri. Hän asui kerrostalossa eikä kyennyt edes kaupassa käydä, ellei hankkinut ajoissa "lapsenvahtia". Tapaus oli säälittävä, ja minäkin perehdyin asiaan ihan tosissani, ja ratkaisukin sitten lopulta löytyi, kun sitä yhdessä puimme.
Sillä koiralla kaikki johtui siitä, että omistaja oli eläkkeellä jo silloin kun koiran otti. Hän ei sen pentuaikana käynyt missään ilman koiraa ja ainoa jonka kanssa se omistaja seurusteli, oli hänen pentunsa. Jos hän lähti esim. lääkäriin, joku tuli vahtimaan pentua ja myöhemmin aikuista koiraa.
Onko sinulla käynyt näin??? Vaikka teillä on toinenkin koira, ovatko ne olleet ylipäätäänkään ikinä kahdestaan???
Yleensä toinen koira helpottaa eroahdistusta.
Toinen asia minkä haluaisin tietää, mitä rotua koirasi ovat. Ovatko ne toisilleen ystävällisiä tai tapahtuuko niillä usein tappaluita, ns. johtajuusongelmaa???
Tämäkin asia saattaa johtaa siihen eroahdistukseen, jos se toinen koiristasi pelkää jäädä yksin kotiin toisen koiran kanssa.
ajatellut että ottaisit yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan? Netistäkin löytyy ainakin yksi tosi hyvä ongelmakoirapalsta jossa on myös oma keskustelupalstansa: http://www.koiraneuvola.fi/?t=1908
Meillä on koira, jolla oli/on tosiaan vaikea eroahdistus, en muista koska se alkoi, mutta pentuna. Meillä on myös toinen koira, jonka seura ei rauhoita sitä.
Oletko töissä? Onko sen tarve olla useita tunteja päivisin yksin? Onko ajat säännöllisiä, eli toistuuko saman rytmin mukaan?
Meillä ei kans näyttänyt toimivan yhtään mikään noihin juttuihin. Se järsi nurkat, tapetit ja kalvoi korot kengistäni. Se ulisi kuin sitä olisi tapettu tai sitten hakkui raivokkaasti. ei tepsinyt pikku hiljaa ajan pidentäminen, ei mikään.
Oltiin kans jo aika epätoivoisia.
Mä en tarkkaan tiedä, milloin muutos alkoi, mutta ei mulle enää jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin koittaa päivähoitoa.
Hankin koiralle hoitajan päiväksi ja homma alkoi lupaavasti. Eikä ainakaan kotia oltu kaluttu kotiin palatessa. Vein siis koiran hoitoon, eikä niin, että meillä olisi joku ollut.
Koskaan en palkinnut kun tulin kotiin/hain hoidosta, sen neuvon sain heti. Piti tulla kuin ei mitään. Ja kun töihin menin vein hoitoon. Yhtäkkiä se havaitsi kai, näin luulen, että kun olin pitkään poissa se vietiin hoitoon ja kun olin lyhyen aikaa pois (esim. hain postin), se jäi kotiin.
Opetin sille mitä tarkoittaa, kun sanon, että haen postin. Se tiesi minne menen, kun sanoin "äiti hakee postin". Se tiesi, että aika on lyhyt, eikä hermostunut vaan odotti nokka kiinni ulko-ovessa.
Ihan jossain vaiheessa sitten huomattiin, ettei se enää istunutkaan ovella kun palasin, vaikka olisin ollut puoli tuntiakin poissa. Aluksi pahat aavistukset heräsi ja ajateltiin, että nyt on taas kämppä mullin mallin, mutta ei. Se nousi sängyltään ja tuli vastaan tervehtimään, eivan kuin meidän toinenkin koira.
Nyt sitä ei enää tarvitse viedä hoitoon, vaan se pärjää kotona. Olen nauhoittanut ääniä päivän aikaan kotona ja kyllä se joskus inuu ja kitisee, jopa joskus vähän uliseekin, mutta ei sen kummempaa enää.
Minun on rehellisesti sanottava, etten tiedä, mikä siihen tehosi. Mutta tämä oli viimeinen kikka, mitä koetimme ja se auttoi.
Olen aiemminkin kysellyt palstalla neuvoja ainakin kerran, en muista ketä silloin viestiini vastasi.
Toinen koiramme on labbari. Tosi kiltti ja rento kaveri. Uros.
Tämä 8kk pentu on uros ja ns. rescue koira. Siinä on ainakin länsisiperianlaikaa ja sakemannia. Tullut huonoista oloista. Se on ollut alusta asti hyvin kiintynyt minuun. Huomasin sen heti. Ja nimenomaan siitä syystä aloinkin heti tekemään selväksi omaa johtajuuttani ja pientä pesäeroa koiraan, jottei se kiintyisi ainakaan yhtään enempää.
Johtajuuden luulisi olevan selvä minun ja koirien välillä. Koirat ei tappele keskenään eivätkä kyseenalaista omaa johtajan paikkaani. Vanhemmalle aina kaikki ensin ruoasta ja hihnasta lähtien. Minä menen ensin ovista, koirat istuu ja odottaa. En anna huomiota jos ne kerjää, vaan silloin kun itse haluan jne...
Ne ovat joka päivä kahdestaan omassa huoneessaan. Ovat olleet siitä ekasta päivästä asti. Tietenkin aluksi aivan minimaalisen pieniä aikoja.
nyt sitten kyllä enää ihmettele yhtään. En yhtään.
että kyseessä on todellakin eroahdistus???
Muistan vastaavan tapauksen, ja silloin kyseessä oli nimenomaan johtajuusongelma.
Kun omistaja lähti, myöskin johtaja lähti ja koirille tuli tarve ottaa asioista selvää.
Kun sinun tapauksessasi kyseessä on vielä tuontikoira, arveluttaa koko juttu.
tunnistan mahdollisen johtajuusongelman ja mitä vinkkejä antaisit sen korjaamiseen?
Kerron vielä mitä olemme johtajuuden korostamiseksi tehneet: (tämä on kopsattu suoraan omalta koneelta)
- EI on EI, ja sitä totellaan ensimmäisestä kerrasta
- Käskysanoja, kuten ”istu” ei hoeta, ensimmäistä tulee totella, ja jos ei tottele niin pakotteilla, kuten pyllyn painamisella (konkreettinen osoitus mitä tuli tehdä) tai pienellä napakalla niska otteella (myös tiukka tuijotus ja murina/matalla äänellä ääntely saattaa toimia).
- Ruokaa ei tule jos pompitaan kupille ja ruoka otetaan kupista vain luvan perästä.
- Ovesta tullaan luvalla sisään, ensin istutaan sekä ulos mennessä, että sisään tullessa. Ulos lähtö tilanteessa ei häslätä vaan johtaja tekee lähtöä vain siinä tapauksessa, että kummankin koiran pylly istuu maassa koko ajan.
- Huomiota ei anneta jos koirat tulee kiehnäämään, ne kutsutaan luokse silitettäväksi silloin kun ne eivät itse sitä ole kerjäämässä, silitys loppuu sitten kun itse päättää. Älä silitä jos koira jää lopettamisen jälkeen kiehnäämään lähelle, katso muualle ja ole huomaamatta koiraa (perushuomioimattomuus).
- Ruokaa ei kerjätä, käytä ”pois” sanaa, jos ei tottele aja koira pois
- Koira väistää tieltäsi jos ei, aja se pois. Saat kulkea kotonasi täsmälleen mistä haluat, koiraa väistämättä. Voit komentaa koiran pois, jos et halua sitä lähellesi vaikkapa sohvalle.
- Jos koiran kanssa leikitään vetoleikkejä ym. niin pidä huolta että sinä olet aina voittaja.
- Suojele laumaasi ulkopuolisilta. Puolusta koiraasi, asetu sen ja muiden koirien väliin. Aja hyökkääjät tiehensä. Älä vie koiraasi tilanteisiin, joissa et pysty takaamaan koiran turvallisuutta.
- Jos pidät koiraa kiinni vaikkapa hoidon aikana, älä päästä sitä irti kun se pyristelee. Päästä se vasta kun se ei enää tempoile.
- Älä ole aggressiivinen koiraasi kohtaan. Johtajuus ansaitaan, sitä ei oteta.
Olisi ihme, jos koirasi ei olisi stressaantunut, suoranainen ihme olisi jos se ei käyttäytyisi kuten nyt käyttäytyy.
Jatka samaan malliin vaan niin saat viedä sen lopetettavaksi "johtajuusongelman" takia, niinhän ne muutkin tuossa tilanteessa joutuvat tekemään, koskaan ymmärtämättä miksi.
Tai vielä sillä on toivoa, jos löydät jonkun, joka oikeasti ymmärtää koiran kasvatuksen päälle jotain.
minulle mitä mielestäsi teen väärin pelkästään arvostelemisen sijaan? olen valmis tekemään mitä vaan. tämä on ensimmäinen ongelmakoirani ja en voi olla seppä syntyessään. Muut koirani olen onnistunut kouluttamaan kunnon koiriksi, tämä yksi hankaa vastaan ja haluan oppia mitä teen väärin tämän kanssa. Ei siinä arvosteleminen ja huonon mielen tuottaminen auta.
arvostella, en vaan enää yhtään ihmettele, että olet saanut koirasi hämilleen.
Ilman rescue taustaakin noilla ohjeilla saa olla tarkkana, ettei aiheuta enemmän pahaa.
Sinulla osa noista ohjeista on sellaisia, ettei ne kertakaikkiaan sovi herkälle koiralla ollenkaan.
Olen samaa mieltä siinä kuin "hatam" että vältsisti ei ole kyse eroahdistuksesta vaan ihan jostain muusta, mutta siinä olen hänen kanssaan eri mieltä, että kyse olisi "johtajuusongelmasta".
Olet onnistunut noilla ohjeilla muiden koirien kanssa? Noh, ehkä niillä on ollut kovempi kantti? Tällä ei ole ja olet sen noilla kyllä saanut niin sekaisin, etten ihmettele yhtään.
En tapaa ensimmäistä sinunlaistasi koiranomistajaa. En minä usko, että olet tehnyt noin tahallasi (tarkoituksena aiheuttaa pahaa), vaan siksi, koska noin tosiaan neuvotaan, mutta se ei sovellu kaikille! Se vain yksinkertaisesti unohdetaan mainita ja sitten kun stressioireilu alkaa, syytetään johtajuusongelmaa ja kurinpalautus yleensä vain lisää stressiä tai sitten koira masentuu tosi vakavasti!
Tianteen nollaus olisi nyt paikalla, oikeastaan se ehto.
suosittelisit tilanteen nollausta? Millä keinoin?
Minulle ei ennen ole ollut näin herkkää koiraa.
Mitä rotua koirasi on? Kysyn sitä tässä sen vuoksi, että löytäisin syyn sen herkkyyteen.
jo mainitsin, sekarotuinen. Ainakin sakemannia ja länsisiperianlaikaa.
tämän jostakin talukosta. Ei se noin mene.
Ei johtajuusongelma ole sama kuin eroahdistus, eikä teidän koirienne välit välity sinulle silloin, kun et ole kotona.
Jos olet noin ankara pentua kohtaan, 8kk on vielä pentu ja jos teet tuon kaavan mukaan kaikki, sinulta puuttuu "äitiys". Vanhemmuus, turva ja ennenkaikkea välittäminen. Olet liiaksi kiinnitynyt vain koiran opettamiseen.
Liikeneekö sinulta aikaa enää mihinkään muuhun??? Leikkeihin, uimiseen, uuvuttaviin lenkkeihin molenpien kanssa, joka myöskin polttaa energiaa siltä pennulta???
Vanhenpi koira saattaa olla tyytyväinen teidän ulkoiluunne, mutta se pentu ei alkuunkaan. Siksi se jää itkemään tai riehumaan, kun lähdet.
Minä en pitänyt kumpaakaan koiraa parenpana enkä vanhenpana, kun meillä oli kaksi koiraa yhtä aikaa. En antanut vanhemmalle ensin jne. Molemmat saivat ruokansa yhtä aikaa ja pääsivät ovesta ulos samanaikaisesti.
Se liiallinen toisen, tässä tapauksessa pennun, aliarvioiminen saattaa myöskin tehdä tuollaista.
Joskus´se vanhemman koiran hyysääminen menee liiallisuuksiin. Pennulla ei riitä aktiviteettejä, jos toinen koira vain makaa aamusta iltaan. Sama se on lasten kanssa.
Ajattele mitä tekee neljävuotias pojankoltiainen, jos yksivuotias vain nukkuu??? Tässä tapauksessa asiat on käännettävä vain päinvastoin.
että rescue taustasta johtuen, syy voi olla jo koirasi emokin. Se on saattanut olla levoton ja epävarma ja näin sen epävarmuus on siirtynyt poikaseen/poikasiin.
http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/luonne.html
"Kovuus ja pehmeys ovat luonteessakin toistensa vastakohtia. Kovaluonteinen koira unohtaa epämiellyttävät elämykset, kun taas pehmeä muistaa kauan kokemansa vääryydet. Kasvatuksen kannalta on suotavaa, jos koira on jossain määrin pehmeäluonteinen, sillä silloin se on helpompi kouluttaa. Omistajasta riippuu osaako hän löytää itselleen ja omalle koulutustavalleen "kovuusasteeltaan" sopivan koiran. Muutoin on hänen muutettava omaa suhtaustumistaan, sillä liian kurinalainen koulutus voi pilata pehmeän koiran, kun taas pehmeän isännän kovasta koirasta tulee helposti terroristi. Ominaisuus on koirassa suhteellisen pysyvä (synnynnäinen) sillä pehmeää, herkkää koiraa ei koulutuksellakaan saa kovemmaksi, kuten taas esim. toimintakykyä voi oikealla pennun käsittelyllä parantaa, terävyyttä ja puolustushalua vähentää, taistelu(leikkimis)halua hillitä, hermorakennetta vahvistaa etc."
nollaus lähtee siitä, että unohdat nuo tavat, joita luettelit. Ne eivät tehoa kuin negatiivisesti tähän koiraan, joten sinun on saatava se unohtamaan, että noita on koskaan käytettykään. Sitä en kykene näin matkan päästä sanomaan, koskaan tapaamattakaan, miten se tulee onnistumaan. Helppoa se ei ehkä ole, mutta tavoite on nyt sinulle uusi; sinun on saatava pentu luottamaan itseesi ja siihen, että se on sinulle myös yhtä tärkeä kuin sinä olet sille.
Palaan hetken kuluttua, kun ensin luen, mitä kaikkea sanoit sille tehneesi tuolla ylempänä....
- EI on EI, ja sitä totellaan ensimmäisestä kerrasta
----Mitä sitten tapahtuu jos ei totella, miten olet tämän opettanut sille?
- Käskysanoja, kuten ”istu” ei hoeta, ensimmäistä tulee totella, ja jos ei tottele niin pakotteilla, kuten pyllyn painamisella (konkreettinen osoitus mitä tuli tehdä) tai pienellä napakalla niska otteella (myös tiukka tuijotus ja murina/matalla äänellä ääntely saattaa toimia).
-----Fyysinen pakottaminen vain harvoin tuntuu koirasta mukavalle, kun se sillä tavoin pakotetaan asentoon, johon se ei omaaloitteisesti mene. Siis väärä tapa.
- Ruokaa ei tule jos pompitaan kupille ja ruoka otetaan kupista vain luvan perästä.
-----En ole nyt varma, mitä mahdat tällä tarkalleen ottaen sanoa. Mutta mitä tällä tavoittelet?
- Ovesta tullaan luvalla sisään, ensin istutaan sekä ulos mennessä, että sisään tullessa. Ulos lähtö tilanteessa ei häslätä vaan johtaja tekee lähtöä vain siinä tapauksessa, että kummankin koiran pylly istuu maassa koko ajan.
----Ensin koirat kutsutaan eteiseen ja sitten ne pyydetään istumaan, jonka jälkeen puet ITSESI ja sitten koiralla panta/valjaat. Kulkemis- ja pukemisjärjestystä ei ole. Koska sinun nyt tulee nollata tilannetta, sinun on huomioitava ehkä pentu ensin.
- Huomiota ei anneta jos koirat tulee kiehnäämään, ne kutsutaan luokse silitettäväksi silloin kun ne eivät itse sitä ole kerjäämässä, silitys loppuu sitten kun itse päättää. Älä silitä jos koira jää lopettamisen jälkeen kiehnäämään lähelle, katso muualle ja ole huomaamatta koiraa (perushuomioimattomuus).
----Minkä takia?
- Ruokaa ei kerjätä, käytä ”pois” sanaa, jos ei tottele aja koira pois
----Tämän ymmärrän. Koira kerjää huomiota silloinkin, kun se kerjää makupaloja. Koirat joille niitä ei koskaan anneta, niitä eivät myöskään kerjää. Ole johdonmukainen!
- Koira väistää tieltäsi jos ei, aja se pois. Saat kulkea kotonasi täsmälleen mistä haluat, koiraa väistämättä. Voit komentaa koiran pois, jos et halua sitä lähellesi vaikkapa sohvalle.
----Minkä takia, jos koira ei saa maata sohvalla, se ei saa tehdä sitä koskaan (ei sinun halustasi välillä ja sitten taaas ei), ole johdonmukainen!
- Jos koiran kanssa leikitään vetoleikkejä ym. niin pidä huolta että sinä olet aina voittaja.
----Bullshittiä.
- Suojele laumaasi ulkopuolisilta. Puolusta koiraasi, asetu sen ja muiden koirien väliin. Aja hyökkääjät tiehensä. Älä vie koiraasi tilanteisiin, joissa et pysty takaamaan koiran turvallisuutta.
----Tämän allekirjoitan.
- Jos pidät koiraa kiinni vaikkapa hoidon aikana, älä päästä sitä irti kun se pyristelee. Päästä se vasta kun se ei enää tempoile.
---Osittain samaa mieltä.
- Älä ole aggressiivinen koiraasi kohtaan. Johtajuus ansaitaan, sitä ei oteta.
----Nimenomaan. Mutta ylläolevassa oli ohjeita, joissa oli turhaa kontaktia ja turhia sääntöjä, joilla ei saavuteta mitään. Herkkä ja pelokas koira vain ahdistuu noista käsittelytavoista.
Itsellänikin on herkkä koira, herkän rodun erittäin superherkkä yksilö.
koiran eroahdistukseen olen sairaseläkkeellä ja koiruus kun ei sit hetkeksikään päästäis minua silmistään en voi käydä edes roskalaatikolla mutta koira on minulle niin tärkeä että vaikka kuinka joskus kiukuttais etten pääse minnekkään ilman sitä ja vaikka pitäis takoa päätäni seinään teen senkin ennemmin kuin lopetan tai laitan koiran kiertoon.kun ei näin eläkkeellä oo palio muuten tekemistä ja kaverit kaikki on töissä.toki koulutus on käynnissä vaikka huonolta näyttää mutta periksi ei pohojalaanen voi antaa
itselleen harmia?? Onko eroahdistunut koira sen palkka ,että pelastaa huonoista oloista koiran??
Kysyn tätä ihan ystävällisesti.
Itse olen täysiverinen koiraihminen,mutta en kuuna päivänä ottaisi koiraa pelastusmielssä,koska koira kantaa menneisyyttää koko elämänsä.
En ole lukenut mitä ohjeita muut ovat antaneet.
Mutta minun mielestä mitkään kemikaalit ja muut höpötykst ei auta. Vaan puhtaasti sinun läheisyys niin,että koira voi luoda uudestaan luottamuksen ihmiseen.
asialla on monta tekijää. Eikö sinulle tule näistä mitään apua???
En millään voi muistaa ilman nimimerkkiä, kuka mitäkin kysyy, mutta katsele ja lue näitä neuvoja. Emme me paljon parempaan pysty, tietämättä taustoja sen kummemmin.
ainakin antanut neuvoja ja pyysit apua myös haukulliselta silloin jowskus koiran haukkumiseen mutta kun sekoituksessani on pystykorvaa haukkua ei saa millään pois vähentynyt se on kyllä tosi palion mutta nyt sit toi eroahdistus on nostanut päätään kun en tyhmä tajunnu että pitäis koiran takia poistua kotoa aina säännöllisesti että kun en ole tietoa osannut hakea saan nyt viettää aikani kotonani mutta ei sen väliä niin kuin sanoin koirasta en luovu.
ensin täytyy voittaa koiran luottamus, ei huutaa sille vaan antaa paljon rapsutuksii ja läheisyyttä.
Koira oppii vain yhden asian kerralla.
Niin ja teidän siellä kotona tarvii myös relata, rauhoittua tyystin. Aloittakaas vielä kerran alust, ajan kanssa!
osaa sanoilla ilmaista. Ehkä olen hullu, mutta olen kumminkin itseni.
Kuka mistäkin syystä ottaa, jokaisella oma syynsä. Vaikka veren ja kyynelten maku suussa välillä ollaan niin kyllä se joissain pienissä elämän kohdissa palkitseekin.
Kyllä pentu on minulta läheisyyttä saanut, olen lellinyt sitä omalla ajallani ja pitänyt hyvänä. Ulkona käymme puuhastelemassa ihan kahdestaan ja ihmetellään maailman menoa. Harjoitellaan seuraamista ym. juttuja. Ei siltä toiminnasta, liikunnasta tai läheisyydestä ole puutetta. Se on varma asia.
jos ei ole välttämätön pakko.
Sinun on tajuttava, etten minä, tai kukaan muukaan täällä voi auttaa, ketään koiranomistajaa henkilökohtaisesti. Haluaisin olla sinulle apuna, mutta en millään kykene toimimaan netin välityksellä kouluttajana.
Varmistan vielä, ettei ole mikään kiputil taustalla.
Itselläni on kolme koiraa ja koskaan en ole törmännyt eroahdistukseen tuollaisessa määrin.
En osaa autta, kosa ei ole kokemusta.
Mutta alakerrassa asui eroahdistuskoira ja sille löytyi uusi koti maalta. Siellä se on onnellinen, kun saa olla vapaana ja aina on joku kotona.
Siellä on elellyt jo viisi vuotta. Lähti alle vuoden ikäisenä.
Kyllä joskus saa nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Ei sen pitäisi olla mikään niin suuri häpeä kenellekään.
Olen kuullut tapauksen, jossa luovutettin ja jo se päätös ilmeisesti helpotti niin, että joku käytöstapa sitten muutui kja tämä koira elää edelleenkin samassa kodissa. En tiedä, onko pelkkä tarina, mutta sellaisen kuulin.
Kuka näitä kaikkia tietää. Mikä noitten päässä liikkuu?
Joskus joku koirasuhde ei vain onnistu, vaikka mitä tekisi.
paljon kokeillut, ehkä liikaa...
Mut istuhan itekses rauhassa ja mieti mikä koirallesi voisi olla se paras vaihtoehto tuohon ahdistukseen, jokin juttu siihen on pakko olla olemassa.
Onko koirasi uros vai narttu? Rotu vai seropi, jos seropi, niin mitä rotuja?
Tuolla toisella palstalla on viesti"Käy katsomassa". Siellä kaupitellaan näitä itäkoiria. Olen sinne vastannutkin hyvin tylysti, että paras tapa hoirtaa ne raukat, olisi suomalaisen eläinlääkärin suorittama armollinen lopteus.
Parempi kai on päästää ne pilven reunalle sieltä, kuin että raahat ne tänne ja sitten tulos??
Tämä kanattaisi jokaisen sieltä koiraa harkitsevan ottaa humioon, että näinkin voi käydä.
En tiedä, mistä olet koiran "pelastanut", mutta tekee mieli sanoa, että sitä saa, mitä tilaa.
Koirat osaavat olla niin hellyyttävän näköisiä, mutta niiltä puuttuu perusluottamus ihmiseen. Ellei sitä ole pentuna luotu, sitä on lähestulkoon mahdotonta thdä vanhempana. vaikka kuinka lukisit hallgrenit, vilanderit tms.
Älä ainakaan laita kiertoon. Ongelma kulkee mukana. Ei se minnekään matkan varrelle jää.
uros 8kk, seropi, sakemannia ja länsisiperianlaikaa ainakin.. luultavasti myös jotain rottiksen tapaista, mutta eihän sitä voi tietää varmaksi mitenkään.
Olen pääni puhki miettinyt mikä sille olisi parasta..en osaa enää sanoa.
välttämätöntä pakkoa oo vielä luopuakkaan kyllähän minä tiedän että en voi muuta kuin kysellä neuvoja täältä.meitin tilanne ei edes vielä ole toivoton koira on nimittäin vasta 6kk ja d.a.p haihdutin on vasta viikon ollut ja joitain tuloksia silläkin ollaan jo saatu aikaan ja tänään tuli iloinen uusi käänne kun koiruus on autossa minun mukana jos esim käyn kaupassa niin yleensä alkaa haukkua mun perään ni tänään ei alkanutkaan vaan kun tulin takaisin makasi koiruus takapenkillä ja nuoli mun naaman kun istuin autoon et kiva kun tulit:)koiruus on muuten jo järsinyt kaupassa ollessani joskus sisustusta mutta......kaveria ei jätetä
Oletko muuten käyttänyt sitä DAP-sumutinta autossa ?
tiedänkin että sellastakin on olemas ja olet minulle siitä kirjoitellut ennemminkin olit itse käyttänyt sitä koirallesi uutena vuotena ?haihdutin on tehonnut sen verran ettei enää tarvi koiran vahtia minua vaan voi jo oleilla muuallakin enkä tiedä onko vaikutusta mutta ei enää sen jälkeen kun haihdutin tuli kotiin ole järsinyt autoa.onhan toi vielä pentu ja tosi hösseli oon aatellu leikuuttaa sen jos se jotenkin rauhoittais sitä ja saisin sen sitä kautta oppimaan
vielä enemmän työtä ja työtä. Kokeile vain yhtä asiaa kauemmin.
Aloita siitä että suljet oven ja menet takasin sisälle.
Tee monta päivää niin että kuljet kotona avaimet kädessä ja heiluttelet niitä, sit laitat taskuus ne, muutama kerta pvssä riittää.
Aktivoi koiraa, jemmaa sille namipaloja, hommaa sellainen aktivointi lelu.
Viimeisin vaihtoehto tuhoamiseen on kuonokoppa.
on aktivointi leluja 3 kappaletta..päivittäin tehdään namien piilotus/etsintä harjoituksia. Kuonokoppa ei auta..se saa pelkästään kynsillään aikamoisen reiän betoni seinään.
vaan sääli ja "hössöttele" liikaa koiran kanssa?
tuhoaako koira jotakin kun olet kotona? yksi meidän koirista haukkui aiemmin. laitoin koiran yhteen huoneeseen vaikka olin kotona. heti kun alkoi haukkumisen niin pamautin oveen ja karjaisin "HILJAA"! kun koira hiljeni niin menin sisään ja taputtelin koiraa mutta jätin sen jälkeen sen sinne kuitenkin. joka kerta kun haukkui niin toistin saman.
tänä päivänä ei koira hauku enään. minulla oli naapuri joka valitti koiran haukkumisesta ja mietin ensin sitä sitruunapantaa. no, sitä ei sitten tarvittu.
koirasi on vielä pentu. niinkuin joku täällä kirjoitti niin kokeiletko liikaa eri juttuja? koira ei ehkä tosiaankaan pysy mukana.
jos koira on eristetty häkkiin(?) niin mitä se tuhoaa? jos ei niin hanki se häkki. pidä koiraa siellä kun olet kotona alkuun. sitten jätät sen sinne pieneksi ajaksi kerrallaan. häkkiin ei anneta leluja eikä muutakaan.
kouluta koiraa jatkuvasti.
kun olet todella kaikkesi tehnyt ja mikään ei auta niin älä ainakaan anna koiraasi eteenpäin.
seuraava omistaja saattaa antaa taas koiran eteenpäin.
eläinsuojelun vastainen säilytyspaikka. Pidätkö koiriasi häkissä majorica? Mielenkiintoinen tieto.
tarvinnut häkkiä. mutta jos olisi kysymys koirani elämästä niin en epäilisi senkään kokeilemista. häkki on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön koiran rauhoittamiseksi.
häkillä tarkoitan siis jonkun tyyppistä aitausta.
koiran siis pitää pystyä siinä liikkumaankin. vähintään 2mx2m.
Voi herran pieksut näitä viherpiipittäjiä.
Kyllä häkitys on aivan sopiva asia monessa tapauksessa.
Itselläni on häkki aina auki ja sinne koira mielellään menee nukkumaan. Se on sen mukava turvapaikka. En ole joutunut laittamaan sitä kiinni, koska noita ongelmia ei ole.
Opeta ensin se paikka ja anna siitä tulla mieleinen pesä. Tietenkin häkin pitää olla iso.
Eikä tarkoitus ole, että koira on aina häkissä. Tai teetä isompi häkki, jonne se voit jättää.
Kyllä se ajan kanssa rauhoittuu ja ne tuhoamiset jäävät.
Ei koiran tarvitse valloittaa koko asuntoa. Meidän poissa ollessamme ne useimmiten nukkuvat ja ovat hyvinkin pienellä alalla.
Koeta järjestää niin, että pääset katsomaan sitä välillä, jos se joutuu olemaan liian kauan yksin.
Ylipäänsä koiran ei pitäisi olla tolkuttomia aikoja yksin.
aikaa pitää! Urpo!
Minä ymmärrän häkin, kuljetus häkkinä/boksina, ja tuo häkki/boksi ei ole mikään koiran asumismuoto. Ja aitaus on sitte ihan toinen juttu, riittävän iso ja tukeva aitaus, voi olla ihan hyvä joskus tilanteesta riippuen......
...siis tosiaan noissa häkkiviesteissä ei varmasti ollut kyse kuljetushäkeistä, vaan häkkejä on olemassa hyvinkin isoja. Tukeva ja kestävä häkki maksaa jonkin verran, mutta enemmän maksaa asunnon paikkailu koiran jäljiltä. Minulla ei ole milloinkaan ollut koiraa jolla olisi eroahdistus joten mihinkään häkkiin en ole koiraa koskaan sulkenut, mutta luulen että siitä voisi oikeasti tulla koiralle turvallisen tuntuinen oma paikka, jos sen oikein siihen totuttaa. Meille nyt tullut reilu puolivuotias pentu oli alussa aika stressaantunut autossa, mutta kun laitoin sen tavalliseen kuljetushäkkiin, se alkoi nauttia autokyydeistä täysin rauhallisesti ja rupesi jo oma-aloitteisesti ulos mennessä kyselemään että mennäänks me autolla. Sen jälkeen olen ottanut häkin mukaan vieraisiin paikkoihin mennessä, ja se menee sinne oma-aloitteisesti nukkumaan kun ihmiset menevät sänkyyn. Se pitää sitä siis turvallisena pesänä.
8-kuukautinen pentu on tosiaan vielä hyvin nuori. Kummi otti huonoista oloista tulleen saksanpaimenkoiran, joka oli vuoden vanha tullessaan, ja repi asunnosta alussa kaiken minkä pystyi. Sitä kesti ehkä puolisen vuotta kaikkiaan, toki tuhoamisvimma lieveni ja muuttui harvinaisemmaksi pikkuhiljaa. Sen jälkeen koirasta tuli lempein ja rauhallisin schäfer mitä olen ikinä tavannut (se oli muuten se Ursa), joka eli 13-vuotiaaksi. Koira oli pitkään teljettynä yhteen huoneeseen, jossa se sitten repi listat ja tapetit, joten kalliiksi sen tuhoaika kyllä taatusti tuli, mutta asunto oli toisaalta oma. Minä olisin kyllä ennemmin hankkinut sille jonkinlaisen häkin / aitauksen.
Luulen myös että se koira valitettavasti aistii myös "yliyrittämisen". Ymmärsin että olet tosiaan kokeillut ihan kaikkea löytämääsi, ja olet takuulla turhautunut ja stressaantunut tilanteen takia. Se tarttuu koiraan todella helposti. Mitä jos tietäisit edes sen, että se ei pysty enää asuntoanne tuhoamaan poissaollessasi, olisitko itse silloin yhtään rauhallisempi? Vai onko myös sen ääntely esim. naapurien kannalta vielä pahempi juttu? Olet totta kai huolestunut siitä, miten koira voi, miten se pärjää ja kestää, mutta koiran rauhoittumiseen vaikuttaa todella paljon se, miten itse otat tilanteen. Tuon koiran nuoren iän takia olisin itse sitä mieltä, että mitään ei ole vielä ratkaistu eikä periksi kannata antaa, mutta ulkopuolisena on vähän vaikea sanoa.
on herkkä. Itelläni koira veti nuorempana aivan sika paljon. Kaiken muun se oppi mut tuota ei. Luulen että siihen vaikutti se kun mä sitten hertsasin paljon, tietty koiruus ei silloin mitään uskonut.
Mietein että mikä helvata tuohon tepsis, no ostin kuonopanna ja niin läks meitin uloilutukset vetämättä käyntiin. Tänä päivänä mennään kaulapannalla, sulassa sovussa.
Mut uskon että ihmisen hermostuneisuus iskee myös koiraan.
en jaksa ymmärtää näitä nykyajan hömpötyksiä jostain eroahdistuksista. Onko nykyajan koiranomistajat niin "peukalottomia" että ongelmat laitetaan jonkun eroahdistuksen piikkiin. "Ongelmakoirakouluttajat" takoo hyvän tilin näille uusavuttomien koirien omistajilla, samoin nämä mystiset haihduttimet...
Menkää hyvät ihmiset koulutuskentille, mutta ei minnekään "kiva"kentälle ja kouluttakaan koiranne.
Kaksikymmentä-kymmenen vuotta sitten ei ollut ensimmäistäkään "eroahdistukoiraa", mutta ei niitä koiria tuotettukaan liukuhihnalta ja uusavuttomat tyytyivät lelukoiriin anttilasta. Ja sekarotuisia omistettiin tyyliin anteeksi että ollaan olemassa ja ne vähät mitä niitä oli, oli todellakin niitä vahinkoja eikä tarkoituksella tehtyjä.
Nykyisin kun pentuja suolletaan kerrassaan järkyttävällä tuotannolla, just niitä seropeja ja vielä tuodaan ulkoakin rescue-koiria, siinä ei ajatella onko narttu yleensä jatkava sukuaan, luonnettaan, vaan kaikki sesset vaan pentuja saamaan. Ja sitten vielä jotkut hyväkkäät miettii täällä että alanko kennelin pitäjäksi, siihen ajaudutaan VUOSIEN saatossa ja VUOSIEN KOKEMUKSELLA. Eikä rakenneta kennelille kotisivuja ja mennä kasvattajakurssille ja haeta kennelnimeä kun on ensimmäinen koira otettu joka on vielä sijoituskoira, ja "kokemuksen syvällä rintaäänellä" annetaan vieläpä neuvoja.. (Enkä nyt tarkoita täällä neuvoja antaneita nim.kirjoituksia) Onko ihme että on ongelmia??? Pistää niin vihaksi!!!
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa.
Kirjoitit asiaa.
Ihan kun mun elämästä, tuli ihan kyneleet silmiin...tiedän miltä susta tuntuu, meillä tämä ongelma ollut jo 2v ja mulla ei juuri ole enään edes ystäviä jäljellä kun en täältä kotoa pääse kuin töihin ja vajaata työpäivääkin joudun tekemään. Kaikkea on kokeiltu myös ongelmakoiran kouluttajaa ja arvostettua sellaista.