Moi! Kertokaapa mitä mieltä olette, jos lapselle antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi isän mukaan Mikonpoika/Mikontytär. Itseäni ajatus tuollaisesta nimestä viehättää, mutta onko se ihan kamalan kuuloista. Esim. Niilo Juhani Mikonpoika ...
Mikonpoika?
kivanimi
16927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sellaisesta pidät, niin mikä ettei. Tunnen perheen, jossa tyttöjen toinen nimi on Antintytär ja poikien Antinpoika. Taitaa olla talonpoikaistyyliä. Ihan kiva perinne.
ihan jees juttu jos ite tykkäätte ja sopivat nimet niin perinteet kunniaan.
Eikös tytölle anneta nimi äidin mukaan, esim. Karoliina Kaisantytär? Mä tykkään näistä *ntytär ja *npoika -nimistä kanssa, ei siis mitenkään kummallisia, harvinaisia kylläkin ehkä nykyään. :)
Niilo Juhani Mikonpoika sopii vallan erinomaisesti. Joku Nico Casperi Mikonpoika olisi tosi pölhö, mutta Niilo ja Juhani ovat niin perinteisiä nimiä, että niihin Mikonpoika sopii mainiosti.
Niilo Juhani Mikonpoika on tosi komea nimi.
pitää... aika epätavallistahan tuo on, ja voi olla, että pienenä lapsi saa kuulla siitä koulussa.
Tytöllä miehen nimi siellä välissä kuulostaa omaan korvaani kornilta. Jos lapsia nimeäisin tuohon tyyliin, niin tytölle tulisi äidin nimi, esim. Jaanantytär. Siitä voi olla varma, että lapsi saa kavereiltaan kuulla ilkeyksiä, jos tytöllä on pojan nimi osana nimeään. Ja kuitenkin, onhan lapsella äitikin, mitäs niitä vain isän mukaan nimeämään. ;)
Ikiaikaisen perinteen mukaan (ajalta, jolloin ei vielä ollut käytössä sukunimiä) täsmennettiin henkilön nimeä juuri noilla Matinpoika ja Matintytär -tyylin nimillä.
Ja nimenomaan jonkin miehen tytär tai poika. Jos nimenä oli esim. mainitsemasi Jaanantytär, tarkoitti se sitä, ettei lapsella ollut isää tai isästä ei ollut varmuutta (monta isäkokelasta naimattomalla naisella). Mutta siis nimenä esim. Jaanantytär tarkoittaa edelleen sitä, että lapsi on tavalla tai toisella isätön (biologinen isä ei ole kuvioissa mukana).
Ei siis ole järkevää nykypäivänäkään laittaa lapselle matronyyminimeä, jos hänellä on isä; silloin haluttaessa käytetään patronyymiä, oli kyseessä tytär tai poika.
"Ja kuitenkin, onhan lapsella äitikin, mitäs niitä vain isän mukaan nimeämään." Kun käytetään matronyyminimeä (esim. Jaanantytär) tarkoittaa se sitä, että lapsella on VAIN äiti.
savupirttiin? Nuo nimet kuulostavat minusta aivan yhtä teennäisille, kuin ceciliat ja romeot yms.
Teennäisyys ei tavoiteltava asia missään kontekstissa.
Minusta taas tuntuu hassulta, että perheessä lapset nimetään vain isän mukaan. Poika isän mukaan ja tyttö äidin mukaan, niin menee mun mielestä somasti. Tai toisinkin päin. :) Tulee ennemminkin (nykyaikaa kun eletään) mieleen, että ei ole äitiä jos lapset nimetään vain isän mukaan tai sitten muuten vaan perheessä menee asiat aina isäkeskeisesti... Isä sitä, isä tätä, isä-isä-isä. :)
sukupuolten tasa-arvoa, ja olen sitä mieltä, että barrikadeillekin saa tarvittaessa nousta esittämään mielipidettään asiasta, jota pitää vanhentuneena tai epäoikeudenmukaisena.
Mutta yksi toivomus: älkää panko vastasyntynyttä lastanne puolestanne sinne barrikadille!
Tasa-arvoa kannatan minäkin. Sitä en kannata, että lapselle annettaisiin matronyyminimi ja siten vankka vinkki ympäristölle siitä, että lapsen biologinen isä on joku muu kuin se mies, jonka kanssa äiti on avio-/avoliitossa.
Onhan tämä patronyymien ja matronyymien käyttö vanha asia ja perinne. Joku asiaa tuntematon voi nykyaikana sanoa, että se on vanhanaikaista ja tasa-arvon takia voisi antaa aviolapsellekin matronyyminimen. Joku voi siis itse tykönään näin ajatellakin, mutta lapsen edun takia on otettava huomioon myös se, että ympäristö ja suurin osa väestöstä kuitenkin tietää, kuinka asia on ikiaikaisesti ollut. Ei tällaista perinnettä oikein voi muuttamaan mennä minkään tasa-arvon nimessä; tasa-arvo pitäisi osoittaa jollain muulla tavalla. Tämän asian muuttaminen mukamas nykyaikaiseksi olisi vastaavaa, jos joku ilmoittaisi, ettei hän hyväksy itselleen enää mitään sukunimeä, koska se on vanhanaikaista ja vastoin omaa tasa-arvonäkemystä.
Sen ymmärrän hyvin, ettei melkoisella osalla tämän palstan kirjoittajista ole vielä tietoa näistä patronyymi- ja matronyyminimistä ja niiden historiasta ja merkityksestä, koska kirjoittajat ovat vielä nuoria ja kokemattomia, eikä näitä nimiasioita taideta käsitellä esim. koulussa.
enpä ollut koskaan edes kuullut termeistä matronyymi ja patronyymi, vaikka asioiden nimitykset eivät suinkaan heikkouteni ole. Oli miten oli, minusta ei ole nykyaikana tarpeen noudattaa tuota vanhaa tapaa kirjaimellisesti. Ei siitä tarvitse kaikkea säilyttää, voi sitä hyödyntää muutenkin. Koska emme elä enää 1950-lukua, kukaan ei taatusti ala mistään isättömyydestä irvailemaan, vaikka tuon historian tietäisi. Varmasti ihmiset tajuavat päivityksen nimessä. Ja epäilen suuresti, että iso osa ihmisistä on tietämättömiä tuostakin merkityksestä.
Tavat muuttuvat ajan saatossa väkisinkin, ei sille mitään voi. Tuollainenkin tapa voi muuttua, jos sitä muutetaan. Ei se olisi ensimmäinen eikä viimeinen asia, jonka merkitys vaihtuu ajan myötä. Nykyaikana tapa luultavasti sotii monen ihmisen järkeä vastaan, koska ei äidin nimen antaminen merkitse isättömyyttä muuta, kuin jonkin ikivanhan tradition vuoksi, sellaisenaan nimi on vain nimi ilman muuta merkitystä, kuin ilmeinen (lapsi on äitinsä tai isänsä tytär tai poika).
Minusta olisi hyvin noloa olla pikkutyttö koulussa, jonka osanimenä on jokin miehen nimi. Itse sain kuulla sukunimestäni vähän väliä, joka on vain jonkin verran kummallinen. Lapsen etu tulee tässä paljon konkreettisemmin esiin, kuin siinä tietääkö naapurin eläkemummo nimenannon vanhasta historiasta vai ei.
Antakaa ihan rauhassa matronyyminimiä lapsillenne: onhan se äidille oivallinen tapa ilmoittaa, ettei ole ihan varma lapsensa todellisesta isästä!
Kyllä tämä asia tiedetään aivan yleisesti kaikkialla Suomessa; tämän keskustelupalstan "uudistusmieliset" ovat niin pieni joukko, ettei heidän tietämättömyydellään matronyymi- ja patronyyminimistä ole mitään merkitystä. Tämä maailma nyt vain menee niin, että osa perinteistä säilyy; ja hyvä niin, ei kaikkea vanhaa voi tuomita huonoksi.
Ovatkohan nämä matronyyminimien puolustajat valmiita viemään "nykyaikaisen" uudistusohjelmansa ja tasa-arvoisuuden niin pitkälle, että voimme poistaa rajan miesten ja naisten nimien väliltä ja antaa nykyaikaisina ihmisinä pojille naisten nimiä ja tytöille miestennimiä...rajoitukset ja perinteethän ovat niitä pahimpia uhkia uudistukselle myös nimirintamalla.
Toisaalta; miksi lainkaan antaa matronyymi- tai patronyyminimeä lapselle. Sukunimihän nykyään määrittelee tarkemmin sen, kenestä on kyse (kyseiset nimethän siis juontavat juurensa ajalta, jolloin sukunimi ei ollut yleinen ns. tavallisen kansan piirissä, eikä niitä ole edes kirjattu etunimiksi kuten nykyisin tehdään). Eikä kyseisiä nimiä oikeasti nykyisin paljon käytetäkään, ne ovat aivan marginaalinen ryhmä nimistössämme.
Sanon minä =) Haluan omalle pojalleni myös tuollaisen nimen!
Itselläni on tällainen "isäntytär"-nimi, jonka aion jättää pois kunhan on seuraavan kerran ajankohtaista uusia passi (harmittaa etten jättänyt sitä kun menin naimisiin kolme vuotta sitten ja kaikki piti uusia).
Näin teen siksi että välini isääni ovat katkenneet erinäisistä syistä ja koen nimeni leimaavaksi. Äitinikin on hyväksynyt asian.
Tästä syystä en voi omakohtaisesti suositella patro-/matronyymia kenellekään, vaikka suurimmalla osalla meistä suhde vanhempiin on kunnossa.
Minäkin kyllä uskon että suurin osa kansasta on kuullut matronyymin (eli äidinpoika/äidintytär) taustasta, enkä antaisi sellaista omalle lapselleni.
kuitenkin, ei siitä irti pääse pelkän poissjättämisellä. En pidä ongelmana.
Lukematta toisten kommentteja, kommentoimpa minäkin. Henkilökohtaisesti en pidä näistä *ntytär/*npoika nimistä. Ne taisivat 90-luvulla olla melkoisen suosittuja mutta menettäneet jos suosiotaan.
Mutta jos tällaisen nimen haluaa antaa, niin Mikonpoika on ok, mutta Mikontytär ei. Olisi hullun kuuloista, että naisen nimen osana on miehen nimi.