Vauvahaaveista kertominen

Vähän niinku vahingossa lipsautettiin... ymmärtävät kyllä etteivät kysele, vaan odottavat että on jotain kerrottavaa ja luvattu on että eteenpäin ei puhuta...

Ollaan 7kk yritetty eikä olla vanhemmille eikä sukulaisille kerrottu. Parhaalle ystävälleni olen kertonut ja mahdollisesti pari mieheni ystävää tietää, siitä en tosin ole varma.. Mutta sukulaiset ei tiedä eikä kerrota ennen kuin tärppää koska mitään kertomista ei sitä ennen ole. Se on juuri tuo syy, että joka kuukausi nämä tulevat mummot ja papat utelisi että onko tärpännyt ja miksi ei jo tärppää. Ihan kuin itse tietäisimme, miksi ei tärppää... Ja sitten tulevat mummot kutoisi kaikki vaatteet sun muut jo vauvalle valmiiksi... Entäs jos emme pystykään lisääntymään? Selitä siinä sitten sukulaisille että ei siitä tulekaan mitään. Tai jos tärppää vasta vuosien päästä?

kyllä me ollaan kerrottu mun vanhemmille että me aijotaan yritetään vauvaa, mutta miehen vanhemmille me kerrotaan sitten myöhemmin. Mun äiti on jo tekemässä vauvalle vaatteita =)

joutunut nyt jo useaan kertaan vastaamaan sukulaisten kysymyksiin, eikä yritys ole vielä alkanutkaan. Hieman harmittaa, että olen niin yleisesti kertonut suunnitelmistamme hankkia lapsia. Nykyään vastaan aina, että emme yritä, ennen kuin opiskeluni ovat ohi. Voin vaan kuvitella, että vuoden päästä opiskelujen päätyttyä vasta kyselläänkin...

Voisin kyllä kertoa äidille ja siskoilleni, mutta en kertoisi anopille. hänen hössötystään ja kyselyjään en kyllä jaksa. Muuten kyllä pidän matalaa profiilia, ja kerron vain harvoille. Mahdollisesta raskaudestakin vähitellen..

En mä osannu heiltä salassa pitää. Muutaman kuukauden ne kyseli, että joko on tiedossa, mutta ei ne enää oo kyselly ku venyy tää raskautuminen. :( Kohta jo vuosi... *huoh*

ei me olla sanottu suoraan että yritetään vauvaa, mulla ku meni niin että en saanu enään e-pillereitä korkean alapianeen takia. Eli jätettiin vaan kaikki ehkäisyt pois. Mä oon kertonu mun yhdelle kaverille ja serkulle että jos tuun raskaaks ni sit tuun. Minä ja mun mies ei oteta siiä vauvahankinnasta mitään stressiä, tulee jos on tullakseen, ilman mitään paineita tuntuu se seksikin paljon paremmalta...että näin...Mutta voin rehellisesti sanoa että meillä molemmilla on ihan törkee vauvakuume...hih=)

muutamalle lähi-lähisukulaiselle aikaistamme, kun lapsentekopuuhista päästiin yksimielisyyteen. Ollaan nimittäin oltu yhdessä jo vuosikausia ja vasta viime kesänä allekirjoittaneessa heräsi vauva-fiiliksiä. Olihan se jotenkin (lähinnä mulle) hieman "noloa", kun vielä 7 kuukaudenkaan jälkeen asian ilmoittamisesta ei ollut iloisia uutisia, mutta kukaan ei missään vaiheessa kysellyt asiasta. Sitten 8. yrityskuukaudella oli kiva kertoa hyviä uutisia. Ehkä nyt asiaa jälkikäteen pohdittuani, en luultavasti tekisi enää toiste samoin eli kertoisi meitin lapsentekoyrityksestä. Muita ei asia siis sen kummemmin mietityttänyt, mutta itelleni siitä tuli ehkä vähän jotain hyvin lievää "suorituspainetta".

Ei olla kerrottu. Emme halua niitä "joko?, joko?"-paineita. Ymmärrettävästi asia ihmisiä kiinnostaisi/kiinnostaa. Huomaan itsekin aina miettiväni joko pareilla jotka ovat vauva haaveistaa avoimesti kertoneet on tärpännyt. Pelottaa juuri ne paineet ja paha mieli sitten jos ei lapsia pystytäkään saamaan. Kun molemmat wanna-be-isovanhemmat ovat todella selkeästi ilmaisseet toiveensa isovanhemmuudesta. Etenkin mummot.
Jos en pystyisi raskautumaan, tekisin kyllä asiano äidilleni selväksi. Meillä on läheiset välit ja tiedän että sieltä tukea saisin. Mutta näin varhaisessa vaiheessa yritystä katson parhaaksi pitää omana tietonamme.

Kavereilta onkin hieman vaikeampi salailla, kun ovat seuranamme kesän juhlissa ym, ja helposti ei jää huomaamatta jos jätän kuohuviinit nauttimatta. (siis jos olen kierron siinä vaiheessa että saattaisin olla raskaana, mutten voi vielä tietää sitä...)