Sellaista pahan mielen ja maailman pahuutta käsittelevää kirjallisuutta tekisi mieli lukea, mutte tiedä mistä aloittaa. Jos joku viitsii suositella niin kiitos.
suositelkaa surullisia elämänkertoja tai fiktiivisiä ihmiskohtaloita
diapolos
8741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen
Anne Frankin päiväkirja; juutalaistyttö pitää päiväkirjaa kun pakoilevat natseja.
Pahuus, Jan Guillom (? en sukunimestä ihan varma); Kertoo pojasta, jota isä hakkaa ja sitten lähetetään sisäoppilaitokseen, mutta ei se väkivalta siihen lopu.
Bim Mustakorva (venäläinen kirjailija); Bim koiran isäntä katoaa Bimin elämästä ja kertoo sitten miten koira koittaa selvitä.
Surullisia ja ahdistavia.
Juuri noiden kaltaisia ajattelin. Pahuus saa kylläkin odottaa kun olen siitä nhnyt elokuvan ja useamman teatteri version. Anne Frankin päiväkirjan olen jo pitkään ajatellut lainata : <
Tuo Bim Mustakorv tuntuu kuitenkin juuri sellaiselta jonka tekee mieli lukea. Kiitos paljon.
Saa lisää suoitella jos ihmisille tulee mieleen. Esim. eri diktatuureissa ja uskonnoista kärsineiden ihmisten elämänkerrat kiinnostavat.
Ensinnäkin, Mika Waltarin Sinuhe ei oo elämäkerta vaan fiktiivinen romaani. Romaani joka kertoo jonku kuvitellun ihmisen koko elämän ei oo elämäkerta.
Surullisia elämäkertoja löytyy paljon jotka kertoo neuvostoliiton ajoilta ihmisistä, mukana myös se historia ja kaikki siihen liittyvä valheellisuus ja paska jos sellasta haluaa lukea, aikas niiku uskomattomia juttuja.
Näistä on "hyvä" alottaaa (ovatten rankkoja):
Vladimir Volkov: Shostakovitshin muistelmat
Maja Plisetskaja: Minä, Maija Plisetskaja
Martin Gray:Kaikkien rakkaitteni puolesta
Huovinen Veikko:Pojan kuolema
Naifeh-Smith:Muukalainen perheessä
Letorneau-Fualaau:Rikoksena rakkaus
Perhonen lasikuvussa(en muista nyt kirjailijaa)
Kalle Päätalon Iijokisarja. Elämän kertojen eittämätön kingi, ainakin massaltaan. On uskonnollista tuskaa, yhteiskunnan paineita, tippuria ja nalkuttava akka. Ei synkempätä vois olla.
kaikki Penasta kertovat jutut
Celine "Niin kauas kuin yötä riittää" ja "Kuolema luotolla" (ensinmainittu mielestäni parempi). Osittain omaelämäkerrallista kamaa jota tummempisävyistä ei olekaan. Kotimaisista Arto Salminen, etenkin Ei-Kuori, Lahti ja Paskateoria.