Pakko purkaa tänne, ku alkaa niin eksä kiehumaan..
Eli tilanne se, että erosimme muutama kuukausi sitten lopullisesti, sitä ennen asumuserossa n. vuoden.
Nyt sitten olen yh, ja löytänyt uuden miehen itselleni, mutta eksä tekee kaikkensa, jotta en voisi jatkaa omaa elämääni. Lapsesta ei ole sovittu tapaamisia, koska ei halua vknloppu isäksi, putkahtelee meille miten sattuu, uhkaa vievänsä lapsen minulta, kieltää uutta miestä tapaamasta lasta, haukkuu jatkuvasti minua tekstiviesteillä ymym. Lisäksi laittaa ilkeitä juoruja minusta eteenpäin, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei jätä rauhaa meitä.
Eli tilanne se, että erosimme muutama kuukausi sitten lopullisesti, sitä ennen asumuserossa n. vuoden.
Nyt sitten olen yh, ja löytänyt uuden miehen itselleni, mutta eksä tekee kaikkensa, jotta en voisi jatkaa omaa elämääni. Lapsesta ei ole sovittu tapaamisia, koska ei halua vknloppu isäksi, putkahtelee meille miten sattuu, uhkaa vievänsä lapsen minulta, kieltää uutta miestä tapaamasta lasta, haukkuu jatkuvasti minua tekstiviesteillä ymym. Lisäksi laittaa ilkeitä juoruja minusta eteenpäin, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei jätä rauhaa meitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omaan kotiisi sinun ei todellekaan tarvitse exsää päästää. Poliisille ilmoitus kotirauhan rikkomisesta. Säästät noita tekstareita ja sitten alat hakea lähestymiskieltoa(siis mikäli niissä on uhkailevaa sävyä).
Samaten voit pitää tiukan linjan eli ei etälle tapaamisia. Lain mukaan sun ei ole pakko lapsia antaa kun kerran voimassa olevaa tapamissopimusta ei ole.
Oman jaksamisen kannalta kannattaa laittaa asioita jonkinverran vireille, se yleensä havahduttaa kun viranomainen ottaa yhteyttä. Jos ei lopu niin sitten tosiaan lähestymiskielto on jonkinlainen ratkaisu.
Juoruille ym ei varmaankaan voi mitään mutta yleensä ne kyllä kääntyvät levittäjäänsä vastaan.
Toinen tapa on olla täysin välinpitämätön exän toimien suhteen eli antaa toisen taistella tuulimyylyjä vastan. Kun hän huomaa, että hänen tekemisillään ei ole mitään vaikutusta niin puhti loppuu.
Anna kiehua vaan . . . .
Ensinnäkin ja jälleen kerran; elatussopimus ja sen liitteenä toki tapaamisista dokumenttia löytyy ? ? ? ? Jaa, ei olla kirjattu sopimukseen . . . . Etkä hyvä ihminen tajua, että kyseisellä tavalla lapsen isä "tavallaan kontrolloi" edelleen tekemisiäsi. Olisikohan aika kasvaa aikuiseksi ? ? ? ?
Jos todella haluat eroon ex:stä, niin säilytä ne viestit ja kipinkapin poliisin puheille, ensialkuun lienee lähestymiskieltoa harkitaan.
Sitten ota yhteyttä lastenvalvojaan, että saisitte ex:n kanssa aikaiseksi sopimuksen, nimenomaan lapsen tapaamisista ja aikatauluista, vaikka sillä uhalla, että ex:stä tulee se kuuluisa viikonloppu-isä. Jollette pysty sillä sopimaan, niin seuraava ja lopullinen vaihe on oikeussali, missä se määritellään.
Juu, viestit oon säästäny, ihan sen takia että pikku hiljaa alkaa mitta täyttymään eksän touhuista. Niiden perusteella saisin jo varmasti lähestymiskiellon ja ei exän elämätilannettakaan katsota hyvällä.
Tosiaan, siksi ei tapaamisia ole sovittu, kun lastenvalvoja pyysi silloin kokeilemaan miten homma lähtee pyyhkimään. Ei kai mielellään muuttele niitä virallisia dokumentteja. Nyt tosin tällä paikkakunnalla sellainen lastenvalvoja, joka on sitä mieltä että yh huolehtii yksin lapsesta/lapsista kun kerran on yh:si ruvennut. Näin ainakin oli tutulleni sanonut. Joten turhaa kai mennä valittamaan isän saamattomuudesta mitään..Ja pääasia olisikin vain saada hänet pois häiritsemästä elämäämme.
Eniten tosin pelottaa miehen uhkailut lapsen viemisestä..Tänään sanoi että oli jollekkin käynyt puhumassa lapsen huonosta kasvattamisesta, ja että on tehnyt valituksen minusta isommille tahoille. Mies on patologinen valehtelija, joten en tiedä nyt onko hän käynyt oikeasti valittamassa minusta vai puhuuko vain niitä näitä, jotta saisi jonkinlaisen tyydytyksen itselleen ja pahan olon minulle. Itse tiedän, että tekemisistäni ei ole minkäänlaista haittaa lapselle sekä että olen hyvä äiti, mutta..Kun ei ikinä tiedä kuinka tosissaan muut ottavat hänet.
Erittäin rasittava tilanne, ei kuitenkaan ole taaperoa kohtaankaan oikein että isällä ei ole muuta tekemistä, kun yrittää mollata minua. On kuitenkin jo siinä iässä, että ymmärtää jo jonkin verran asioita.
Ehkä tämä tästä..
Lasten pois viemiseen ei ole perusteita eli sitä ei kannata oikeasti murehtia. Juu vaikea sitä on olla pohtimattakaan mutta siis käytännössä se ei voi puheita kummemmaksi muuttua. Lasten asumien on sulla ilmeisesti sopimuksen mukaan ja vaikak ei oilisikaan niin vakiintunut käytäntö jo estää tilanteen muuttamisen.
Samaten noi muut puheet ilmoituksista. Lastensuojeluilmoitus on se mitä exä voi tehdä. Ja jos sellaisen tekee niin niitä ei käsitellä salassa vaan kunnan lastensuojeluviranomainen ottaa yhteyttä mikäli sellainen on tehty. He ovat velvollisia käymään jokaisen ilmoituksen lävitse, joten kun mitään tälläistä ei ole kuulunut niin pelkkiä puheita. Ja vaikka tuollainen tulisikin niin se on oikeastaan vaan hyvä että tutkitaan. Jää rekistereihin merkintä, että mitään aihetta ei ollut ja seuraavat tapaukset menevät nopeasti arkistoon ;)
Eli tärkeintä on saada oma pääkoppa kestämään noi kaikki puheet ja olla miettimättä niitä liiaksi. Pura fiilikset puolison kanssa, tänne, omaan päiväkirjaan tai ylipäänsä jonnekin niin se auttaa käymään noi fiilikset lävitse. Jos niitä pitää sisällä niin saattavat kasvaa turhan päiten isommiksi möröiksi kuin todellisuudessa ovatkaan.
Lapsi on määrätty mun luokse asumaan, joten virallinen paperi löytyy siitäkin :). Lisäksi joskus vuosi sitten kävin puhumassa isän touhuista soskussa, tai itseasiassa he alkoivat minulta niistä utelemaan. Tuolloin tuli julki isän äkkipikaisuus ja helppo hermoisuus (on mm. heitellyt lapsen leluja seinään vihapäissään) joten sielläkin tiedetään jo isästä totuuksia jonkun verran.
Eilen juttelin isän kanssa, ja taas kerran sain kuunnella uhkauksia lapsen pois viemisestä. Kun totesin, ettei hän tule lasta saamaan, sanoi hän ettei se mitään. Pois kuitenkin minun luotani. Tuntuu että tässä olisi joku "kostamisen" tyyli menossa.
Juttelin kuitenkin lähisukulaisteni kanssa asiasta, ja he olivat valmiita puhumaan lapsen puolesta, jos tarvetta tulee lastensuojeluviranomaiselle. Ei kyllä kukaan ole mitään soittanut, vieläkään. Ehkä eksä yrittää vain "pelotella", en tiedä. Inhottavaa vaan, ettei tosiaankaan ajattele taaskaan, kun omaa napaansa, kuitenkin "isä" olevinaan.
Ja vaikkakin lastensuojeluviranomainen tulisi käymään meillä, näkisipä sitten asioiden oikean laidan. Lapsi on kuitenkin tyytyväinen ja onnellinen.
Muistakaa lapset erossanne. Apua voisitte saada esim. Lastensuojelun keskusliiton Eroneuvo-projektilta http://www.eroneuvo.fi
"Muistakaa lapset erossanne"
Aloittajan exän pitäisi muistaa lapset, lähiäiti sen jo tekee!
Tuntuipa tutulta tekstiltä, aivan kuin ois ite kirjoittanut, paitsi et olen eronnut jo reilut 2 vuotta sitten, enkä seurustele sattuneesta syystä. Pari kertaa on ollut mielenkiintoinen ihminen kenen kans oon jutellut ja tavannut muutaman kerran, mut ex on kyllä tehnyt kaikesta lopun, ei ainoastaan häiritsemällä mua vaan myös näitä kyseisiä miehiä soittelemalla/textailemalla niille ja uhkaamalla niitä. Toista kävi "huitasemassakin". Tästä jo 1,5 v mut tää mies ei uskalla ees jutella mun kans enää koska pelkää exää.
Pieni kaupunki ja kaikki tietää exän ja mut. Ja kaikki, taksikuskit mukaan lukien kertoo aina jos oon joskus ollut liikenteessä missä ollut ja kenen kans jutellut, mitä mulla päällä yms.
Oltiin yhdessä 14 vuotta ja meillä on 3 lasta jotka on nyt mulla. Ex ottaa lapsia miten ottaa. On tapaamissopimus, mut ei se pidä. Viikonloppusin se ei ole ikinä ottanut lapsia, töihin vedoten...
Ite olin niin tyhmä et ajattelin lapsia niin paljon et pistin itteni syrjään ja annoin exän aluksi käydä kotonani olemassa lasten kans, aivan sama mitä se mulle sano tai minkälaisen helvetin se mulle tässä teki (jopa raiskas mut) ja sit se vaan syyttää mua, et miks mä oon niin kylmä sitä kohtaan tai en haluu viettää sen kans aikaa ja jutella yms.
Tammikuussa mulla sit napsahti sen verran et kielsin sitä kotiini tulemasta ja siitäkös taas riemu repes mä en aattele lapsia ja kuinka itsekäs mä oon yms.. puhelin rumba ollut aivan kamalaa. ja nyt kesäkuun lopussa mul hajos melko totaalisesti ja lopetin sille puhumisen ja taas saan kuulla kuinka en ajatelle lapsia. Mun exän äiti laittaa viestiä et mun pitäs olla aikunen ja pistää itteni syrjään ja ajatella vähän niitä lapsia...
Ex kävi tuomassa lapset ja sylki mua kohti tuli salaa mun kotiin ku oltiin saunassa lasten kans, pojat tuli saunasta ja yllätti sen, kielsi kertomasta mulle, mut nuorempi vahingossa paljasti ja sen jälkeen siltä alko tuleen sellasta puhetta ja viestiä et tiesin käyneen tutkimassa mun puhelimen ,tässä syy miks lopetin puhumisen sille.
Nyt olen hakenut apua jo perheneuvolasta en tiiä auttaako se. Mulla on tullut aika toivoton olo, koska en oikeen usko et kukaan pystyy estään sen tekemisiä varsinkaan ku ei se omasta mielestä tee edes mitään.
Näin meillä eikä loppua näy. Eli jos sulla on nyt sellanen ihmine kenestä tykkäät koita pitää kiinni ja menen hakeen ulkopuolisilta apua ajoissa exän suhteen, ettei se pilaa sun loppu elämää ja jätä lähtemättömiä pelkoja ja arpia sinuun. Toivon sulle hyvää loppu kesää ja onnelisia aikoja uuden kans! Ite en uskalla vielä edes ajatella seurustelua, vaikka kyl mä jonkun joskus rinnaleni vielä toivosin.
Kauhee tilanne sulle eksän takia, meillä ei onneks viel oo kärjistyny ihan hurjimpaan päähän tää; vaikka kovaa vauhtia eksä yrittää määrätä tekemisiäni.
Olemme nykyisen kanssa jutelleet tästä, ja tiedän ettei hän lähde karkuun, vaikka se varmasti on eksän päämääränä. Se hyvä puoli tässä on, että eksä ei käy niinkuin yleinen syyttäjä päälle, koska nykyinen mies on kaksi kertaa hänen kokoisensa. Vaikkakin itse saan sitten kuulla kunniani.
En tiedä, ehkä tää on eksän mustasukkaisuudesta johtuvaa koko jupakka. Eniten harmittaa, että täytyy lapsen kautta yrittää vaikuttaa, tehdä musta huono äiti. Eksä on myös omille vanhemmilleen mennyt selittelemään minusta ihan omia juttujaan, mitkä eivät todellakaan pidä paikkaansa. Nyt jo tiedän, etten koskaan tule enää kunnioitamaan eksää millään tavoin ja hän on sen itse aiheuttanut omalla käyttäytymisellään. Asumme myös pienellä paikkakunnalla ja täälläkin kaikki tietää toistensa asiat. Ei kyllä helpota yhtään sekään.
Toivottavasti saat tilanteen selkeytymään jollain tavalla, vaikka sen neuvolan avulla :). Täytyyhän jonkun osata tehdä stoppi noin sairaalloiselle käyttäytymisellle, ehkäpä sitten se lähestymiskielto?
Loppujen lopuksi itse ajattelin paikkakunnan vaihdosta ja puhelinmeron vaihtoa, jos tilanne kärjistyy siihen, mutta silloin heittäisin hanskat tiskiin ja eksä näkisi että tanssin hänen pillin mukaan. Ehkäpä tää menee vaikeuksien kautta voittoon :).
Eikös ensimmäisiä toimia eron sattuessa ole sopia tapaamisista? Samalla reissulla hoituu myös elatusasiat. Jos ette pääse sopuun huoltajuudesta tai tapaamisista tai elatuksesta niin sitten asia menee käräjille.
Eli Lastenvalvojalle varaat ajan ja jos siellä ette pääse tapaamisista yhteisymmärrykseen, asiaa voidaan vielä sovitella. Mikäli vieläkään ei asiaan tule selkoa, niin onkin parempi, että ulkopuoliset tutkivat olosuhteenne ja päättävät teidän puolesta.