Olen muutaman vuoden jälkeen vanhainkodissa kesän ja täytyy sanoa että olen miettinyt miten ihmeessä vakituiset jaksavat tehdä työtä monia vuosia. Tarkoitan nimenomaan suurilla osastoilla, jossa on kiire ja raskashoitoisia potilaita?
Olen huomannut, että kun juuri juuri ehtii tehdä aamuhommat, jää sehä 10min ruokatauko ja sitten syöttämään. Lisäksi se, ettei saa positiivistä palautetta, vaan oh valittaa pikkuasisoita. "Miksi laatikkoja ei ole järkätty" tai "miksi jonkun vanhuksen sängyn vieressä on kaksi paitaa, yksi pitäisi riittää". Sitten harmittaa kun omaiset tulevat sanomaan "Miksi ei viedä ulos tai kävelytetä" tai oli vaippa liian märkä. Työkaverit on kivoja ja pidän työstä vanhusten kanssa, koska he ovat usein tyytyväisiä.
Mutta siis jos aamussa 2hoitajaa hoitaa 15-17 vanhusta ja juuri ehtii selvitä perushoidosta, niin kyllä motivaatio laskee, kun tulee koko ajan sanomista, vaikka kuinka haluaisi tehdä enemmän, ei vaan ehdi!
Olen huomannut, että kun juuri juuri ehtii tehdä aamuhommat, jää sehä 10min ruokatauko ja sitten syöttämään. Lisäksi se, ettei saa positiivistä palautetta, vaan oh valittaa pikkuasisoita. "Miksi laatikkoja ei ole järkätty" tai "miksi jonkun vanhuksen sängyn vieressä on kaksi paitaa, yksi pitäisi riittää". Sitten harmittaa kun omaiset tulevat sanomaan "Miksi ei viedä ulos tai kävelytetä" tai oli vaippa liian märkä. Työkaverit on kivoja ja pidän työstä vanhusten kanssa, koska he ovat usein tyytyväisiä.
Mutta siis jos aamussa 2hoitajaa hoitaa 15-17 vanhusta ja juuri ehtii selvitä perushoidosta, niin kyllä motivaatio laskee, kun tulee koko ajan sanomista, vaikka kuinka haluaisi tehdä enemmän, ei vaan ehdi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin ajatella. Miten sitä jaksaa sen n. 40 vuotta tehdä hommia. Minustakin olisi paljon mukavampi makoilla kotona. Hyi. Työtä. Hyi hyi.
on kiva hoitaa vanhuksia, muuten kuin liukuhihnalla.
Ansaitsetko itse sellaista vanhuutta, sitä voit ajatella?
On tietysti pienempien yksikköjen etu. Miten sitten tulevaisuudessa, en tiedä...
Miten vanhuudesta muka voisi nauttia?
Kuinka nauttia siitä, että terveys romahtaa, liikuntakyky menee, sairaudet iskee, paskat/kuset tulee housuun? Miten tämä on vältettävissä? Ei mitenkään. Ei vaikka hoitotyöhön upotettaisiin kaikki verorahat mitä Suomessa on. Vanhukset eivät voi sen paremmin vaikka jokaisella olisi ikioma hoitaja.
Ei noille asioille mahda mitään ja jokainen meistä sellaisen vanhuuden saa, ansaitsi tai ei. Jokainen meistä tulee vanhaksi ja kuolee pois. Minä myös sitten aikanaan.
Tämä on taas tätä, että ihmiset nykyään ajattelee, että vanhuus olisi jokin hoidettavissa oleva sairaus. Ei vanhuuteen ole mitään lääkettä. Sellaista se on.
yksi mielipide, mutta musta vanhuus on myös arvokas asia. Niinkuin lapsuu, nuoruus, aikuisuus.... Ihan sama jos sairastuu aikaisemmin, esim.nuoruudessa, eikö muka jokaisessa elämänvaiheessa tahansa voisi saada hyvää hoitoa? En tarkoita yksityishoitoa vanhainkodeissa(mahdottomuus), vaan sitä että vaikka olisi yksi työntekijä vuorossa lisää, ettei tarvitsisi juosta hulluna. Ehkä saisi myös hoitajat pysymään paremmin ja kyllä musta hoitajien hyvinvointiin voisi hieman enemmän panostaa. Jo Ruotisissa ja Norjassa on hoitajia enemän ja hieman paremmat palkat. Onko suomalaiset vanhukset huonompia kuin muut?
"Jo Ruotisissa ja Norjassa on hoitajia enemän ja hieman paremmat palkat. Onko suomalaiset vanhukset huonompia kuin muut?"
Ei, vaan KOKO suomalainen "sosialistinen" yhteiskunta on huonompi kuin Ruotsilla tai Norjalla.
jep,muutetaan kaikki norjaan tai ruotsiin.:)suomen kyllä pitäisi ottaa mallia näistä kahdesta maasta,voisi kerrankin todeta että tämä todellakin on hyvinvointi valtio:) mutta onhan monissa muissa maissa asiat vielä huonommin...:/
mutta todellakin...meillä 4-5 hoitajaa aamussa,potilaita 33.Illalla vakiomäärä on 3,mutta monissa paikoissa on vain 2.Potilaat ovat nykyisin yhä raskashoitoisempia ja huonokuntoisempia.Tuntuu että varsinkin aamuisin saa juosta hiki hatussa että ehtii saada kaikki työt tehtyä ja silti aina vain valitetaan.Plussana sitten nää karmivat työvuorolistat...Nyt jo väsyttää,miten siis jaksaa seuraavat 40v?moni tuttu&sukulainen vaihtanut alalta pois,juuri sen takia että tämä työ on mitä on.Toisaalta jollain masokistisella tavalla nautin tästä;D Olisi kyllä ihanaa että vanhuksilla olisi oikeus vanheta arvokkaasti ja että heille olisi enemmän aikaa.Monet vanhukset ovat todella yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa...Nyt näin,mutta ajatelkaapa 5-10vuotta eteenpäin.tämä järjestelmä romahtaa ja kohta me ollaan kusessa...*leikin tuomionpasuunaa* ;D sori,väsyttää ja kunnon duuniputki vajaalla hoitajamäärällä tehty...:D
Itse uuvuin menoon ja kun fysiikka alkoi pettää pahemman kerran katsoin parhaaksi heittää pyyhkeen kehään.
Jännä juttu tuo kirjoituksesi ensimmäisen kappaleen lause:"Tarkoitan nimenomaan suurilla osastoilla, jossa on kiire ja raskashoitoisia potilaita?". Tein yli kaksi vuosikymmentä hoitotyötä ja huomasin mistä tuo kiire tulee. Vanhukset elävät pidempään ja iän kohotessa kroppa raihnastuu eikä erilaisin toimenpitein vaurioita voida enään korjata. Tänä päivänä on vanhus sairaampi ja toimintakyvyltää huomattavasti huonompi kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Myös vanhusten lihaskunto on heikompi (samasta ilmiöstä media kertoo armeijaan menijöistä). Tästä tulee se kiire, potilaspaikkoja on saman verran ja hoitajia myös (extyöpaikalla koko urani ajan on ollut 24 paikkaa 4 aamussa, 2 illassa, 1 yössä; p.s. sairaalan osasto), mutta vanhus tarvitsee huomattavasti enemmän apuja suoriutuakseen päivittäisistä toimista kuin aikaisemmin ja kun katsoo käytettyä aikaa 10 vuotta sitten ja tätä päivää/potilas on tänä päivänä tuo käytetty aika kymmen kertaistunut.
Kun perusasiat vievät huomattavasti aikaa enemmän, niin aikaa muuhun ei juuri jää. Muistelen kaiholla vanhoja aikoja, jolloin saattoi potilaan ulos kävelemään ja pihapenkille istumaan ja juttelemaan tai lukea päivän lehteä potilaan kanssa kommentoiden tapahtumia, ym. Tämä perustyön lisääntyminen on myös johtanut tuohon jatkuvaan valitukseen. Ei tarvitse olla kuin yksi muistamaton, jonka liikkuminen tarvitsee vahtia tai yksi supersoittaja (=potilas, joka soittaa kutsukelloa 30-50 soiton tahtia per vuoro) on päivän kuviot selvät, et ehdi sitäkään vähää.
Valitettavasti myös tuo esimiesten palaute on näiden vuosien aikaan muuttunut. Kuvaamasi pikkuasioista valittaminen taitaa olla hyvin tavallista. Kun perusasioiden pyörittäminen vie kaiken ajan etkä ehdi viettää laatuaikaa potilaan kanssa, niin eipä siinä paljon laatikoita järjestellä tai tarviketilauksia tms. tehdä (tilauksetkin on lähinnä lonkalta ruiskaistuja ja tarviketilanne sen mukainen). Tiedottaminen myös tästä syystä tökkii. Oletko sattumalta kuullut esimiehesi lausuman: "Siitä asiasta on kaikille tiedotettu sähköpostitse". Ihan hyvä juttu, kun löytyisi hetki niitä lukea. Liekö syynä se, että esimies on nykyisin hoitotieteen jotain ja käytännön työ hakusessa. Tämän kaltaisia hoitajia toki on aina ollut mutta ne olivat silloin rivihoitajia, joita kutsuttiin kansliahoitajiksi. He onneksi pysyivät kansliassa tunaamassa ja olivat pois jaloista.
Tätä on ikävä sanoa, mutta.... Nyt on tyo omaisten valitus jatkuvasti lisääntynyt. Nyt sama ilmiö alkaa tulla esiin nuorempien vanhusten kohdalla eli nämä ihmiset, jotka olivat sotien ja sitä seuranneiden sotakorvausmaksuvuosien aikana lapsia ja nuoria. Heidän suustaan kuulee luvattoman usein sen, että heillä on oikeus palveluun kun jäivät silloin kaikesta paitsi. Oma yrittäminen näillä nuorilla vanhuksilla on alle absoluuttisen nollapisteen ja jos kehoittaa omatoimisuuteen on valituskierre valmis. Olet huono hoitaja kun et viitsi laittaa tossuja jalkaan, muuttamaan käden asentoa paitaa puettaessa, nostamaan ponnistettaessa ylösnoustessa. Ja omaiset siunaa valituksen, sanovat vielä julmemmin ja esimies kruunaa koko homman muistuttamalla etiikoista sun muista. Tuli taas hyvä mieli ja motivaatio tapissa.
Myös kuolemaan suhteutuminen on näiden reilun parinkymmen vuoden aikana muuttunut. Jotenkin on alkanut tuntua, että ainoa hyväksyttävä tapa kuolla on jokin tapaturmainen juttu (kolari tms.), jolloin tapahtumapaikalle voi vielä kukkia, kynttilöitä, kuvia ja pehmonalleja sekä syyttää jotakuta. Vanhuuteen kuoleminen on rikos ja vanhuuteen ja sairauteen kuoleminen kardinaalitason virhe. Enään ei tunnuta ymmärrettävän sitä, että ihminen ei ole kuolematon.
Vaikka edelläkuvattu on julmaa, niin on myös aivan loistavia potilaita, jotka haluavat itse toimia ja sanovat tuolla ihanalla 3v-asenteella: "minä itte". Kun avustat/ohjaat toiminnoissa on puheet muutakin kuin tautiluetteloa ja voivotusta. Tilanteissa huumori kukkii ja nauru on herkässä. He ovat halunneet hallita sairauden aiheuttamat muutokset ja elää sen mukaan. Nämä tilanteet auttoivat jaksamaan näinkin kauan.
Vaikka omaisilla on tapana nykyisin valittaa lähes kaikesta, on ollut ilo ja kunnia tavata runsas joukko myös niitä omaisia, jotka ovat olleet kiitollisia läheisensä (vanhus) hoidosta, kuntoutuksesta ja saamastaan ohjauksesta läheisen sairauteen liittyen. Paljon on myös heitä, jotka kiittäen työtämme ovat jättäneet jäähyväiset kanssani läheiselleen.
Muistelen lämmöllä heitä samoin kuin työtovereita.
Olisin toivonut, että uusin esimieheni olisi halunnut nähdä nuo työni hienot hetket, mutta ei. Hän vain halusi muistaa minua palautteellaan kun potilas tai omainen oli tyytymätön (parhaassa tapauksessa huonetoverin omainen vaikka potilas itse oli tyytyväinen).
Motivaation lasku on nähtävissä nyt. Henkilökunnan sairauslomat ovat lisääntyneet ja pidentyneet, henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, sijaiset lähtevät ennen työsopimuksen umpeutumista, uusia sijaisia on vaikea saada ja vapaisiin paikkoihin on hakijoita entistä vähemmän (kuulin tämän jatkuneen myös pois lähtöni jälkeen).
Alan vaihto toi helpotusta, sillä fysikka pystyy toimimaan kun työ on kevyempää.
Kiitos työtovereille näistä lukuisista vuosista, kanssanne on ollut ilo työskennellä. Kiitos myös potilaille, jotka jaksoitte ponnistaa. Kiitos omaisille, joiden kanssa autoimme läheistänne selviytymään sairauden aiheuttamasta muutoksesta. Kiitos myös omaisille, joiden kanssa sain jättää jäähyväiset lähimmäisellemme. Kiitos vanhalle päällikölle, joka antoi palautteen, niin negatiivisen kuin postiviisenkin heti ja se keskusteltiin reilusti.
Vaikka ammatti vaihtui, olen kiitollinen noista vuosista. Pystyin kuitenkin seisomaan vannomani lupauksen takana: "Pyrin tekemään parhaani lähimmäiseni auttamiseksi oman ammattikoulutuksen ja kokemukseni pohjalta".
ja järkevästä pohdinnasta vanhustyössä. Kun on paljon kokemusta, niin avartaa myös näkökulmaia meille nuoremmille. Hyvää kesää sinulle.