LYIJYKYNÄ

Juuri kirjoitti:

muistin lyijykynän
pureskellun, puisen
se oli jossain
jonain toisena päivänä
toisena vuotena
olisin saattanut nostaa sen ilmaan,
laskea valkoiselle paperille,
piirtää kuvioita
jotka joidenkin mielestä jotakin tarkoittivat

katsoin ikkunasta
muistin todella hyvin
ne päivät joihin kaikki silloin katosi
ei tarvinnut kynää
kaikki valui suusta sisään
ulos ei teitä kulkenut
kaikki voima oli hetkessä
kukki aina siinä

se miten jaksoi ylpeästi pystypäin
olla maailman pohjasakka
ylpeä nujerrettu
sellainen kaiken nöyryytyksen nielevä
leijuva hymy,
se jos mikä sai nykyhetken nauruun

huusin pohjalta, en apua,
kunhan huusin, ja itse nousin
vaikka en itseni vuoksi, ehkä lopuksi mutta
muistanko edes sellaisia hetkiä
kun olisin itseäni ajatellut?
kädet tanssivat nyt muilla koskettimilla
mietin lyijykynää
olkoon, sen tarjoama metsien nostalgia
ei enää ole minua varten

ja se kaikesta toipuminen
se kesti kauemmin kuin padan pohjalla huutelu
se, että oppi avaamaan silmänsä aamuisin
oikealla tavalla, että oppi
näkemään ihmiset ympärillään taas
muina kuin laskutikun osina
en minä sitä vieläkään osaa
yritys on kova

silti mieluummin
ja ehkä juuri sen vuoksi
tartun paperiin ja
ajattelen lyijykynää

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä