Olin tänään Kelassa, mutta yhdellä luukulla oli asiakkaita, toisella juttelivat kaksi virkailijaa ja heillä olikin niin mukavaa siellä kahdestaan jotten lainkaan päässyt sinne.
Hmm...olisin vaan kysynyt että mitenkäs se mahtaa nyt mennä kun tuo lapsilisä loppuu, kuinka se vaikuttaa asuntolisään?
Pysyykö ihan samana vaikka nyt tulot sitten menee miinukselle, sain sentään 136 euroa, ja sekin on pitkä sentti työttömälle yksinhuoltajalle.
Hmm...olisin vaan kysynyt että mitenkäs se mahtaa nyt mennä kun tuo lapsilisä loppuu, kuinka se vaikuttaa asuntolisään?
Pysyykö ihan samana vaikka nyt tulot sitten menee miinukselle, sain sentään 136 euroa, ja sekin on pitkä sentti työttömälle yksinhuoltajalle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsilisän loppuminen ei vaikuta miteenkään asumistukeen.Koska eihän sitä lasketa "tuloksi " .Mutta jos saat toimeentulotukea , niin silloin saat tuon 136 € toimeentulotukena.
Pitää nyt sitten ajatella uusiksi, en ole ollut moneen vuoteen sossussa, mutta kiitti vinkistä.
Luulen että tieni vie sinne taas. (huokaan syvään.)
Kerro heti missä Kelassa virkailijoilla on ollu hauskaa. Ei Kelassa saa olla hauskaa tiskillä.
Asiat on ikäviä ja virkailijan pitää olla myös naama peruslukemilla. Iloinen ilme ja asenne ärsyttäisi asiakasta, jolla saattaa olla ikävä asia hoidettavana.
Palvelijan pitää sopeutua asiakkaan tunnelmaan.
perusilme, kun mansikat halpenee torilla ja pitää käydä kesäalessa, niinpä juttuu piisaa ei ehdi oikein palvella..
Kyllä se niin on miten yksi vastaus jo kuuluikin. että lapsilisä ei vaikuta millään tavalla asumistukeen. Jos toimeentulonne "pakastuu" tuon lapsilisän poistumisen vuoksi, niin ei auta muu kun mennä kysymään toimeentulotukea.
Kyllähän se jonkinlainen lovi on, ja sitä vieläkin miettii joka kuukausi. minulta lapsilisä (tai lapseltani)loppui vuoden alussa.
Tänään kyllä älysin että lapsukaiseni voi saada opintotukeakin, varmaan iso määrä (!).
Menen taas sinne Kelaan.
Kun sentäs lukion yhden vuoden kirjat maksoivat viimekesänäkin jo 450 euroa ja olen tämän vuoden kirjoihin säästänyt koko talven.
Olisi pitänyt ymmärtää olla hiton säästeliäs koko ajan mutta hiukan vaikeahkoa on ollut kun jäin työttömäksi lapsukaisen ollessa viisi.
Muistan kun eräänä talvena söin kuukauden pelkkää valkoista makaronia ja kaurapuuroa kun oli niin kriisitilanne.
En tiedä ettei päähän tullut ajatus mennä sossuun.
Syytin vain itseäni siitä ettei raha riitä.
Kun sinne pitäisi mennä aina, että tulisi joku muutos.
Inhoan sellaisia yksinäisiä sissejä jotka taistelee pienellä rahalla rintojaan rummutellen että kyllä sitä pärjää.
Sitten itse olin silloin sellainen!!
Kun tarpeeksi natustaa heikkolaatuista ravintoa se vissiin vaikuttaa tuonne älypuolelle?
Niin tässä vähän aikaa sitten luin jostain, että Suomessa toimeentulotukea voisi saada jopa 12% väestöstä, jos ihmiset vain ymmärtäisivät hakea sitä. Nykyisin tukea saa muistaakseni 4%.
Kyllä sen pärjäämisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Juuri pärjää, kun ei harrasta mitään, mikä vähänkin maksaa. Nykyään ne harrastukset on siis karsiutunut ulkoiluun ja kirjastoon.
Lapsi ei ole pystynyt mitään kovin kummoista koskaan harrastaa. Puhumattakaan mistään matkoista , edes pienimmistä. Joskus lähikaupunkiinkin matkakulut on liian isot. Tämäkin kesä on mennyt niin, että kaksi päivää oltiin sukulaisten mökillä. siinä meidän kesän vietto.
Taas ajattelee että ehkä sitten ensi kesänä...
toivo elää.
Lapsi saa opintotukea kun lapsilisä poistuu. sitä haettiin heti kun lapsi täytti 17 v. hän saa opintotukea 63 € ja rapiat.
Perustuen minun tuloihin (työmarkkinatuki netto 445 €)ja elatustuki vielä tämän vuoden 129 €.
Minun ylpeys hakea toimeentulotukea on jo vuosia sitten rapistunut. Miten minä muuten voisin edes vuokran maksaa. vuokrakin on 502 €. siittä tuen jälkeenkin oma vastuu 200 €.
Minusta on turhaa röyhistelyä että ei ole koskaan hakenut toimeentulotukea, vaikka olisi saanutkin. sillä halutaan vaan ylenkatsoa niitä jotka sen laillisen tuen on hakenut.
Lapsi on oikeasti monesti ollut ainoa syy, miksi sitä jaksaa yrittää päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Vaikka ei tunnu olevan mitään mieltä että elää ja taistelee vaan siksi että saa taas joka päivä taistella elämisestä.
Tuntuu ettei ole mitään muuta kuin tämä hullu yhteiskunnan tukiverkoistoissa pyöriminen joka hapertuu koko ajan.
Varmaan pyörtyisin jos joskus vielä saisin ns. normaalin työpaikan. Olen auttamattomasti syrjäytynyt ja tosiaan elän päivästä toiseen juuri oman lapseni vuoksi näin kurinalaista, kerjäävää elämää.
Totuushan on että varmasti näissä olosuhteissa olisin alkoholisoitunut, olisin luovuttanut aikapäiviä sitten.
Onkohan yhtään aamua jotten olisi ajatellut että mitenkäs laskut, työkkäri, työvoimakurssit....eihän tälläistä kuulu olla ihmisen elämä. Kuluttavaa.
Meillä säästetän hullunlailla vähän kaikesta jotta joskus päästään shoppailemaan tuonne pääkaupunkiseudulle.
Sekin on jo niin hieno elämys että melkein jo luulee ulkomailla olevansa.
Näin sitä vaan etääntyy normaalista.
Minulla on vielä rasitteena nämä sukulaiset, kas kummaa, olen ainoa joka ei ole työllistynyt, muut senkun porskuttaa ja ostelee omakotitaloja, kesämökkejä.
En ole luonteeltani kade, mutta kumminkin nyppii tämä elämä joskus niin perhanasti.
Varsinkin kun sukulainen vielä tässä aikoo rakentaa KOIRALLEEN uuden koirankopin joka on kuin pieni huvimaja.
Pääseeköhän tälläinen pitäaikaistyötön, huonoissa kutimissa sinne ollenkaan kurkistamaan?
Minäkin olen ainoa isosta suvustani, joka on työtön. Mutta vaikka sisariini kuuluu ammatti-ihmisiä maatalouslomittajista - kodinhoitajiin ja yrittäjiin asti, niin onneksi kaikki myös ymmärtää minun tilanteeni. eikä kukaan pröystäile.
En voisi kuvitella elämääni sijassasi. katsella vierestä koiran "huvimajan" rakennusta, kun itse taistelee jokapäiväisestä pärjäämisestä.
päinvastoin, varsinkin veljeni kysyy joka kerta käydessään, että miten me pärjätään rahallisesti. Sanon aina, että kai me jotenkin. Hän sanoo, että apu on soiton tai tekstarin päässä.
Mutta en uskalla lainata usein, koska en pysty kunnolla maksaa takaisin.
ja sosku katsoo lainatkin tuloksi (jos ei näe samassa tiliotteessa takaisinmaksua).
veljeni on poikani kummi ja usein hänelle on antanut näin käyttörahaa, tietää että minulla ei ole.
Sukulaisista valehtelin tahtomattani sen verran, että siskoni jäi suruisen kuuluisalta tehtaalta (joka myytiin ulkomaille) työttömäksi. sen jälkeen on tehnyt satunnaisia pätkätöitä.
Itse olen hakenut noin 22 paikkaan joka kuukausi. usein olen päässyt haastatteluun. viimeksi viime torstaina kävin. tänään tuli vastaus. "kiitos, mutta ei kiitos". hetkiseksi se vie mielen matalaksi, mutta yrittää täytyy.
joskus sen on onnistuttava. osaanhan minä vaikka mitä, kun sen pääsis näyttämään.
Tulossa on kuukauden sisään kolmet sisaren lasten synttärit ja kahdet riparit.
Ei kehtaa kieltäytyä kutsusta, vaikka ei olisi millään varaa osallistua.
Olen niinkin joskus joutunut tekemään. sanoin rehellisesti, että en tuu, kun tyhjin käsin en voi tulla, eikä ole millä ne kädet täyttäis.
Vanhemmat sanoi että ei sen ole väliä, vaikka ei olekaan mitään antaa. Mutta eihän lapsi sitä ymmärrä.
Sinulle sanoisin, että rohkeasti vaan hakemaan kaikki avut ja tuet mitä ikinä keksit pyytää.
Eiköhän olisi aika "hyvinvointi suomen" pitää huolta omistaankin.
Sitten on taas näitä, jotka hakee ja elää siivellä. eikä vaan miehensä vaan koko yhteiskunnan siivellä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001400&posting=22000000027742999