Kirjoitin tässä vähää aikaa sitten siitä että homotkin valikoivat partnerinsa melkein tarkemmin kuin heterot. Ja minä voivottelin yksinäisyyttäni.
Olen kaapissa tai omalta näkemykseni mukaan. Noh siis kouluajoilta tämä tyyppi oli mielestäni kiinnostunut musta oli ihastukseni myös. Hän hiplaili minua ja kun olimme jossain sillein ettei kukaan nähnyt niin hän hiplasi tai aineki yritti hiplata sieltä alhaalta. En silloin ollut mielestäni tietoinen homoudesta vaikka pidin siitä miten hän käyttäytyi. Kuitenkin muutama vuosi myöhemmin uskalin vihdoin paljastaa tunteeni ja uskoin todella että hän olisi muutaman vuoden kiusoittelun ja flirttien jälkeen tuntenut samoin mutta ei. Tämä vastaa aijaa. Muutama viikko myöhemmin kuulen juoruja "se taitaa olla ihan tosissaan homo" ja minulta tultiin kysymään päin naamaa. Kaapissa kun olen niin tietenkin vastasin negatiivisesti että en ole.
Olen kuitenkin järkyttynyt että miten tämä ihminen teki näin VAIKKA hän osoitti selvää kiinnostusta mua kohtaan pitkään ja silti se väittää olevansa 100 % hetero hiplailtuaan jätkän munia ja punastuessaan kun flirttaa poikien kaa. Se ahdistaa mua. On tulossa samaan koulutukseenkin kuin minä tai aineki lähelle. Mä en siedä tollasta jos käyttäyydytään kuin homo mutta kiellettään se. Ja voisin pistää myös seksuaalisen ahdistelun piikkiin asiaa kanssa sillä en tykkää tollasesta että toisen "arvotavaraa" hiplaillaan jos ei tykätä oikeasti tai ei haluta seurustella. Mä en mikään lelu ole jota saa tulla hiplailemaan sillo ku tuntuu.
Eli nyt tavallaan kaikki tietää ja mä kiellän. pitäskö mun vaan myöntyä. Mut mulla on treffit tytön kanssa jos mä pidän enemmän ku kenestäkään muusta olen pitänyt. Tunnen rakkautta. Jostain syystä tuntuu että mulla on/oli joku homo vaihe koska olen niin nuori. tai olen Bi, koska tunnen silti vetoa miehiin.
Olen vain kyllästynyt yksinäisyyteen ja viimein olen löytänyt ihmisen joka oikeasti välittää musta eikä ulkonäöstä ja siitä kuinka paljon työnnän geeliä tukkaan ja kuinka paljon harrastan liikuntaa viikossa saadakseni sen upean himo vartalon. Vaikka ihminen onkin nainen haluan olla silti hänen kanssaan koska kukaan mies ei ikinä voisi ymmärtää ja rakastaa mua. Jos kerran naisia pyörii ympärillä enemmän kuin miehiä niin pakko tämän on kohtaloon viitata.
Mutta siis pystynkö tosiaan luopumaan miehistä? Mitä jos minulle käy niin että joskus 20 vuoden kuluttua vaimo löytää minut touhuamassa yläkerran Teemun kanssa? (siis kukaan ei ole vielä naimisiin mennyt eikä yläkerrassa asu teemua mutta siis esimerkkinä)
Voiko muuttua takaisin homosta heteroksi? Voiko bi-elää avioliitossa/parisuhteessa vaikka himoitsikin toista sukupuolta vielä?
Olen kaapissa tai omalta näkemykseni mukaan. Noh siis kouluajoilta tämä tyyppi oli mielestäni kiinnostunut musta oli ihastukseni myös. Hän hiplaili minua ja kun olimme jossain sillein ettei kukaan nähnyt niin hän hiplasi tai aineki yritti hiplata sieltä alhaalta. En silloin ollut mielestäni tietoinen homoudesta vaikka pidin siitä miten hän käyttäytyi. Kuitenkin muutama vuosi myöhemmin uskalin vihdoin paljastaa tunteeni ja uskoin todella että hän olisi muutaman vuoden kiusoittelun ja flirttien jälkeen tuntenut samoin mutta ei. Tämä vastaa aijaa. Muutama viikko myöhemmin kuulen juoruja "se taitaa olla ihan tosissaan homo" ja minulta tultiin kysymään päin naamaa. Kaapissa kun olen niin tietenkin vastasin negatiivisesti että en ole.
Olen kuitenkin järkyttynyt että miten tämä ihminen teki näin VAIKKA hän osoitti selvää kiinnostusta mua kohtaan pitkään ja silti se väittää olevansa 100 % hetero hiplailtuaan jätkän munia ja punastuessaan kun flirttaa poikien kaa. Se ahdistaa mua. On tulossa samaan koulutukseenkin kuin minä tai aineki lähelle. Mä en siedä tollasta jos käyttäyydytään kuin homo mutta kiellettään se. Ja voisin pistää myös seksuaalisen ahdistelun piikkiin asiaa kanssa sillä en tykkää tollasesta että toisen "arvotavaraa" hiplaillaan jos ei tykätä oikeasti tai ei haluta seurustella. Mä en mikään lelu ole jota saa tulla hiplailemaan sillo ku tuntuu.
Eli nyt tavallaan kaikki tietää ja mä kiellän. pitäskö mun vaan myöntyä. Mut mulla on treffit tytön kanssa jos mä pidän enemmän ku kenestäkään muusta olen pitänyt. Tunnen rakkautta. Jostain syystä tuntuu että mulla on/oli joku homo vaihe koska olen niin nuori. tai olen Bi, koska tunnen silti vetoa miehiin.
Olen vain kyllästynyt yksinäisyyteen ja viimein olen löytänyt ihmisen joka oikeasti välittää musta eikä ulkonäöstä ja siitä kuinka paljon työnnän geeliä tukkaan ja kuinka paljon harrastan liikuntaa viikossa saadakseni sen upean himo vartalon. Vaikka ihminen onkin nainen haluan olla silti hänen kanssaan koska kukaan mies ei ikinä voisi ymmärtää ja rakastaa mua. Jos kerran naisia pyörii ympärillä enemmän kuin miehiä niin pakko tämän on kohtaloon viitata.
Mutta siis pystynkö tosiaan luopumaan miehistä? Mitä jos minulle käy niin että joskus 20 vuoden kuluttua vaimo löytää minut touhuamassa yläkerran Teemun kanssa? (siis kukaan ei ole vielä naimisiin mennyt eikä yläkerrassa asu teemua mutta siis esimerkkinä)
Voiko muuttua takaisin homosta heteroksi? Voiko bi-elää avioliitossa/parisuhteessa vaikka himoitsikin toista sukupuolta vielä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa vaan pahasti siltä, että yrität pahasti kieltää itseäsi ja homuttasi.
Keksit ontuvia syitä miksi ei pitäisi olla homo ( homot vain hiplaa ja ovat valikoivia. ja sitten taas keksit syitä miksi sinun pitäisi pitää naisista (naisia on enemmään ja mitä nyt höpötitkään.)
Itseään kieltämällä ja näyttelemällä muuta kuin on, ei tehdä itseä eikä ketään toista onnelliseksi. Niin kutsutut homojen kulissien perhehelvetti ei ole helvettiä vain niille homoille vaan siittä kärsii myös vaimot ja lapset. Joten jätäppä se tyttö rauhaan ainakin siihen saakka, että otat selkoa itsestäsi.