miten nopeesti?
Ero on ja oli meille aika shokki lapset mukaan lukien. Meni monta vuotta, kunnes oikein ymmärsimme asian. Pelkkää syyttelyä ja huutamista vanhempien kesken, eikä lastenkaan asioita voinut asiallisesti hoitaa. Kumpikein meistä teki kiusaa tahallaan tai tahattomasi ja elämä oli aivan sekaisin.
Ensireaktio on tulla kaikissa asioissa ääripäähän, ja pienikin moka voi olla mittaamaton ärsyke kunnon riitaan, vaikkei tahotisikaan.
Nyt vuosien jälkeen tilanne on sillai tasottunut, että emme ex miehen kanssa ole puheväleissä, emme siis kommunikoi lainkaan mitään, emmekä edes morjesta kun vstaan tulemme. Olemme täysin tuntemattomia toisillemme.
Luultavasti mies haluaa myös osoittaa mieltään, eikä ole lastenkaan kanssa missään tekemisissä. Tietysti olen iloinen, että olen saanut pitää kaiki lapset, mutta lasten puolesta olen surullinen, kun eivät voi olla isän kanssa tekemisissä. Minulla ei olisi sitä mitään vastaan, mutta en teekkään mitään asian hyväksi.
Miten teillä muilla, oletteko päässeet puheväleihin vai onko teilläkin täysi vieraantuminen ja kylmä suhtautuminen?
Mulla ei ole mitään tunteita enää miestä kohtaan, mutta eipä tarvikkaan. Kerran loukattu, aina loukattu.
Ero on ja oli meille aika shokki lapset mukaan lukien. Meni monta vuotta, kunnes oikein ymmärsimme asian. Pelkkää syyttelyä ja huutamista vanhempien kesken, eikä lastenkaan asioita voinut asiallisesti hoitaa. Kumpikein meistä teki kiusaa tahallaan tai tahattomasi ja elämä oli aivan sekaisin.
Ensireaktio on tulla kaikissa asioissa ääripäähän, ja pienikin moka voi olla mittaamaton ärsyke kunnon riitaan, vaikkei tahotisikaan.
Nyt vuosien jälkeen tilanne on sillai tasottunut, että emme ex miehen kanssa ole puheväleissä, emme siis kommunikoi lainkaan mitään, emmekä edes morjesta kun vstaan tulemme. Olemme täysin tuntemattomia toisillemme.
Luultavasti mies haluaa myös osoittaa mieltään, eikä ole lastenkaan kanssa missään tekemisissä. Tietysti olen iloinen, että olen saanut pitää kaiki lapset, mutta lasten puolesta olen surullinen, kun eivät voi olla isän kanssa tekemisissä. Minulla ei olisi sitä mitään vastaan, mutta en teekkään mitään asian hyväksi.
Miten teillä muilla, oletteko päässeet puheväleihin vai onko teilläkin täysi vieraantuminen ja kylmä suhtautuminen?
Mulla ei ole mitään tunteita enää miestä kohtaan, mutta eipä tarvikkaan. Kerran loukattu, aina loukattu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muutin pois pieneltä paikkakunnalta noin vuosi eromme jälkeen. Heti auttoi kun ei ollut simätikkuna että ton se jätti. Ensin petti salaa aikansa, monet tiesivät hänen kaksois elämästään. Ja siksi tunsin itseni tyhmäksi kun se tuli ilmi ja moni tuli kertomaan kuinka vaikeeta oli pitää siällään sellainen salaisuus kun olemme "ystäviä".Sinne jäivät "ystävät". Mutta olihan meidän suhde tosi huono jo sillon kun hän aloitti seurustelun toisen kanssa. Kun ottaa etäisyyttä asioihin näkee selvemmin.Rehellisyys olisi ollut se mitä olisin toivonut en suhteemme jatkoa. Tänään 4v myöhemmin välit exään on tosi hyvät. Hän on saman naisen kanssa edelleen.Ei riidellä mistään hän hoitaa elarit säännöllisesti ja osallistuu muutenkin lapsen elämään. Pitää luonaan mahdollisimman paljon.En huolisi häntä omaan elämääni koskaan takaisin.Ihan hyvä näin.
Kun ex petti toisen miehen kanssa ja ilmoitti hänen olevan se oikea sekä muuttavansa pois, niin järkytys oli valtava.
Ensin syyttelyä exää kohtaan, sitten viinaa, itsesyytöksiä ja lisää viinaa.
Mutta vuoden sisällä tasottui kun itse sain elämänsyrjästä taas otteen. Nykyään olemme hyviä ystäviä ja erosta on vuosia. Sen oikean kanssa ei sitten sujunutkaan. Sen jälkeen on ollut kokelaita puolin ja toisin, mutta ei vielä ole kummallekkaan löytynyt.
Lapsen asioista silloin aikoinaan saimme sovittua kun maltoin mieleni ja jätin sen katkeruuden ulkopuolelle. Nykyään voimme sopia lapsen asioista todella hyvin ja lapsen parasta ajatellen, ja ihan ilman kirjallisia sopimuksia! Hassua.
Aikuisen täytyy ajatella lasta ensimmäisenä vaikka kuinka pahalta tuntuisi itsestä. Elämä on kovaa, mutta vuodet tasoittavat kovimmat kuprut.
Ajattelin, että kun siippasi petti sua toisen miehen kanssa,kuinka otit sen noin rauhallisesti, etkä puhunut miehesi paljastumisesta homoksi yhtään kauhuissasi tms. No, ehkä tiesi toi avioon mennessään että miehesi on vaikkapa bi!
Voi että,enää ei automaattuisesti oleta, että paiskunta on heteromies-heteronainen!
Luulin tosiaankin naisen kirjoittamaksi,sori. ;D
Erottin 8 v sitten ja edelleen ex on jotekin katkera. Kiusaa ja häiriköi meitä uuden vaimoni kanssa. Lapse säännöllisesti minulla. Pakko puhua exälle kun tapaamiset pitää sopia milloin HAEN. Sopimuksessa lukee että klo 18 mutta ex haluaisi että jo klo 12 mutta eihän se työläiseltä käy. Ite se ei kuskaa. Laitettiin uuden vaimon kans puhelimet lapsille ettei tarvi exän kans puhua mutta ne ei saa vastata mun puheluihin. Ex on kai kieroutunut ja haluaa luulla että mulla ois vielä kiinnostusta kun soittelen. HUH en ikinä kyllä sekaannu siihen ja toivon ettei kukaan muukaan se on 6 lapsen yh!
ettuiluun. Käytöksesi on aika kummastuttavaa. Ihan kuin syytät ex vaimoa kaikesta. Tuollat avalla annat heitä lisää vettä kiukaalle. Mikä saa ihmisen noin katkeraksi omien lasten äitiä kohtaan, että pitää pottuilla? Näyttäisit edes lapsillesi, että ihmisiä pitää kohdella hyvin vaikka mitä tapauhtuisi. Onhan hän kuitenkin lastesi äiti ja heille hyvin tärkeä.
Meilläkin oli aluksi hyvin hyvin raskas ero. Henk koht olin( myönnän sen kyllä) lähinnä sairaanloisen pettynyt siitä miten minusta tulikin yksinhuoltaja ja kaikki suunnitelmat kaatuivat. En aluksi kestänyt nähdä exää ollenkaan ja hänen löysä isyytensä raivostutti silmittömästi.
2 vuotta siihen meni. En edellenkään halua osallistua mihinkään hänen puolen sukunsa tilaisuuksiin tai kuulla hänen asioitaan, mutta nyt jo voimme asiallisesti olla lapsen vanhemmat. Edelleen moni asia ärsyttää, mutta koskaan en näytä sitä lapselle.
Mutta voi luoja miten vaikeaa kaikki aluksi olikaan!
Meidän ero on ollut erittäin vaikea aikuisille.Paljon tuskaa,vihaa ja katkeruuttakin.Mutta olen erittäin ylpeä sekä ex:stä että itsestäni,että olemme kaikssa pitänet lapsia ykkösasiana!Heitä ei saa satuttaa enää yhtään enempää,koska ero on lapselle niin iso asia.
Pystymme keskustelemaan ja sopimaan lasten asioista eittäin asillisesti,mutta ex:n uutta en pysty vielä kohtaamaan enkä kestä kuulla heidän asioistaan mitään.Vältän ex:n kohtaamista enkä vie lapsia entiseen kotiimme.Se satuttaa liikaa ja pakko suojella itseään,että jaksaa.Päivä päivältä helpottaa,mutta aina haavat aukeaa,kun näkee ex:ää uuden naisensa kanssa tai pienin kertoo asioita,joita ovat tehneet yhdessä.
Kuitenkin on ihana asia,että ex:n uusi on oikein mukavan oloinen nainen ja varsinkin pienin pitää kovasti hänestä.Itselläkin parempi mieli,kun lapset ovat aina tervetulleita isälleen eikä heitä ole hyljätty.Lapsilla on edelleen rakastava isä ja äiti,asuvat vain eri osoitteissa.
Minä en ole vielä suostunut siihen, että mies esittelisi uuden rakkauden lapsillemme. Olen petetty, surullinen, katkera ja kateellinen. Mies löysi uuden naisen avioliittomme aikana ja jätti meidät. Lapsia ei halua tavata ilman tuota naista vaikka minun mielestäni lasten pitäisi toipua nyt erosta tapaamalla isää yksin. Mutta en ymmärrä isää miksi lasten tapaaminen ilman naista on niin vaikeaa.
Toivottavasti jonain päivänä pystyn antamaan lapset miehelle ja hänen uudelle onnelleen. Isän ja lasten välejä en haluaisi katkaista. Naista en halua koskaan nähdä enkä kuulla hänestä mitään. Tämä ei varmaan onnistu, jos lapset jossain vaiheessa hänet tapaavat ja viettävät hänen kanssa aikaansa.