Onkos kaikki viime kesän vaavelit (tai paremminkin heidän vanhempansa) häippäseet jo tältä osastolta?
Miten teillä menee, haikailetteko vielä vuotta takaperin tähän aikaan?
Minä todellakaan en. Enkä varsinkaan synnytyksen jälkeiseen aikaan. Nyt on kaikki niin paljon paremmin (pitää koputtaa puuta, kopkop)!
Eroahdistusta tosin ilmassa, ko-ko päivän roikkuu äitin lahkeessa. Pitäisi kokoajan olla tytön kanssa lattiatasossa. Kun nousen (vaikken mene huoneesta minnekään) kauhea itku ja kitinä. Tänä aamuna muutenkin kauhea kitinä... väärällä jalalla sängystä? Potalle ei kirveelläkään, pöksyt jalkaan --> kauhea show... tyttö pingottaa itsensä ihan suoraksi ja kiemurtelee...ja kitinää...pue siinä sitten. Palikat lentelee seiniin, keittiön laatikosta vispilät sun muut pitkin lattioita (olen luvannut yhden laatikon tutkimisen, että jättäis hellan rauhaan... arvaa toimiiko). Liesisuojan hankkimisen jälkeen navikkapakkomielle on siirtynyt pesukoneeseen. Siihen tulee kivoja valoja kun on tarpeeksi taitava ja tulostin pitää jännää ääntä kun painelee virtanappulaa eesuntakas.
Ruokahommeleissa tunnen itseni aika avuttomaksi. Pitäs ihan oikeasti opetella kunnolla tekemään jotain ruokaa...
Kuinka monella vauva lähtee päivähoitoon nyt vuoden iässä tai on jo? Meillä menee nyt kun täyttää vuoden, saas nähdä.
Päiväunet näköjään taas alkaneet lyhenemään...tais herätä.
Miten teillä menee, haikailetteko vielä vuotta takaperin tähän aikaan?
Minä todellakaan en. Enkä varsinkaan synnytyksen jälkeiseen aikaan. Nyt on kaikki niin paljon paremmin (pitää koputtaa puuta, kopkop)!
Eroahdistusta tosin ilmassa, ko-ko päivän roikkuu äitin lahkeessa. Pitäisi kokoajan olla tytön kanssa lattiatasossa. Kun nousen (vaikken mene huoneesta minnekään) kauhea itku ja kitinä. Tänä aamuna muutenkin kauhea kitinä... väärällä jalalla sängystä? Potalle ei kirveelläkään, pöksyt jalkaan --> kauhea show... tyttö pingottaa itsensä ihan suoraksi ja kiemurtelee...ja kitinää...pue siinä sitten. Palikat lentelee seiniin, keittiön laatikosta vispilät sun muut pitkin lattioita (olen luvannut yhden laatikon tutkimisen, että jättäis hellan rauhaan... arvaa toimiiko). Liesisuojan hankkimisen jälkeen navikkapakkomielle on siirtynyt pesukoneeseen. Siihen tulee kivoja valoja kun on tarpeeksi taitava ja tulostin pitää jännää ääntä kun painelee virtanappulaa eesuntakas.
Ruokahommeleissa tunnen itseni aika avuttomaksi. Pitäs ihan oikeasti opetella kunnolla tekemään jotain ruokaa...
Kuinka monella vauva lähtee päivähoitoon nyt vuoden iässä tai on jo? Meillä menee nyt kun täyttää vuoden, saas nähdä.
Päiväunet näköjään taas alkaneet lyhenemään...tais herätä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä vielä ollaan =)
En kyllä varsinaisesti haikaile sinne menneisiin,mutta kyllä välillä tuntuu kamalalta miten aika menee nopeaa ja lapsi kasvaa hirveetä vauhtia ja kehittyy. Välillä täytyy katsoa kuvia laitokselta kun tyttö oli just syntynyt ja fiilistellä.
Toisaalta nyt on helppoa,mutta sitten taas toisaalta... kokoajan saa ravata perässä kun tyttö kiipeilee kun pieni apina, yhden puhelimen on jo multa ehtinyt tuhota,tosin mun omaa syytä,mutta silti. Kokoajan saa myös olla kurkkimassa suuhun,että mitä sieltä löytyy. Tyttö on onnessaan kun löytää lattialta aarteita(lue leivänmuruja) imurinvarressa sais siis riehua ihan työkseen,kun pikkukivetkin maistuu tytön mielestä äärettömän hyviltä.
Kovasti yrittää nyt siirtyä itse yksiin päiväuniin.. ja sitten kitistään koko päivän kun on niin pirun väsy.
Tyttö on onneksi todella hyvä syömään,kaikki uppoo,ei oo siis kranttu kuten äitinsä ;)
Pottaa harjotellaan kovasti mutta ihan ei meinaa vielä kiinnostaa.
Tytön kanssa ollan kotona vielä huhtikuuhun asti ja sitten päiväkoti kutsuu ja äitiä työelämä =)
meillä menee suht hyvin. en ole haikaillut viime kesää ollenkaan.
Poika on kävellyt juhannuksesta alkaen ja välillä yritetään juosta. Meillä kanssa keittiön kaapit ja laatikot kiinnostaa ja varsinkin tiskikoneen kansi on kivoin kun siihen voi kiivetä. Kiipeily on nyt aivan uusi ulottuvuus.ollaan syöty samaa ruokaa kuin muut ja tavallista maitoa juotu. meillä ollaan vielä kotona vuoden vaihteeseen.vessaan ei edes pääse ettei poika huuda oven takana.päiväunia nukutaan vaan yhdet 1,5h pituiset.
kotona aion olla vuoden vaihteeseen asti.
niin poika syntyi lokakuussa mutta oli ihan pakko vastata tänne kanssa. meillä yritetään kovaa kävellä kun kiinni pidetään mutta sit rupee kiukuttaa kun se jalka ei mene aina oikeeseen suuntaan konttaamalla eniten eteen mennään äitiä ja isää huudellen vessaan en todellakaan voi mennä ilman poikaa koska sit huutaa ja nyt oppi just kun jätän oven raolle niin ei kauaa mene kun hän sieltä kurkkii ja on niin kamalan iloinen kun löytää äidin. keittiön kaapit pakko tutkii ja tyhjentää muutamaan otteeseen päivässä. päivä unia menee viel 2:det aamulla ja alkuillalla. poika ei mene tarhaan kun toinen tulossa ja minä kuitenkin kotona.
Eli 15. elokuuta syntynyt typykkä.
Tukea vasten seisoo ja kävelee, erittäin ketterästi noustaan sohvalle seisomaan varsinkin silloin kun äiti selkänsä kääntää.
Meillä myös ahkera "keittiöapulainen"...eli astianpesukone, pyykkikone, laatikostot ja hella kiinnostaa. Vessan alakaapin ovet ja tuvan vitriinin alaovet paukkuu satoja kertoja päivässä! Mukavia leikkipaikkoja myös pesuhuone (siellä viemärin tutkiminen) sekä tuulikaapin kenkäkaappi..Verhojen taakse on kiva myös piiloutua.
Tykkää laululeikeistä ja osaa jo tuiki-tuiki-tähtösen ja silmät-korvat-vatsaa taputa vaihtelevasti improvisoiden.
Viihtyy hyvin itsekseen leikkien ja tutkien paikkoja. Välillä vähän liiankin oma-aloitteinen, kun livahtelee milloin minnekin!
Olen yllättynyt miten paljon puhetta ja sanoja tämä neiti ymmärtää (esikoinen, ei siis aiempaa kokemusta). Kaikelle mille äiti sanoo EI, täytyy kokeilla niin monta kertaa että oikein rupeaa itseäkin naurattamaan se kikatus, ja sano siinä sitten pokkana EI!.
Maitotuotteista on maisteltu piimää, viiliä, raejuustoa ja olenpa laittanut laatikkoruokiin munamaitoa ihan normaalisti. Ei vielä syö kovin mielellään äidin tekemistä kuin kasvissoseita. Piltti-ruualla siis pääosin. Aika hyvin kaikkiruokainen niissä. Juo nokkamukista itse vettä, mutta maito ei kelpaa kuin pullosta.
Pottailua harjoitellaan leikkimielessä, ei päivittäin.
Meillä eroahdistus alkaa olla pikkuhiljaa vähenemään. Vierastaminen myös (on vierastanut 3kk:n ikäisestä) Tosin on leijonanosan ajasta minun kanssani, mutta viihtyy myös isin seurassa. Tänään oli eka kerran pari tuntia naapurissa hoidossa. Hyvin meni.
Unirytmi: yöunet 20-7.00, aamutirsat 10-11, päikkärit 15-16. Näin menty kuukauden päivät, aiemmin otetut toiset päikkärit jääneet pois.
Hoitovapaalla olen vuoden loppuun, ellei kakkonen tärppää.
Olen kyllä nauttinut täysillä, ja aika on mennyt aivan liian nopeasti!
kun 'joudun' vastaamaan joka viestiin, kun huomaan jotain juttuja aina myöhemmin :)
Meillä poika aloitti jo 8kk:n ikäisenä tuon tukea vasten kävelyn, mutta ei millään päästä irti, vaikka varmasti jo ainakin hieman pysyisi. Neljä kuukautta tätä on katseltu, eikä vieläkään raaski päästää irti!
Meilläkin on keittiönkaapit laitettu koukuilla ja kuminauhoilla kiinni, kaikki mahdolliset patentit on pitänyt keksiä ja ottaa käyttöön. Hella on todella kiva, varsinkin kun äiti kokkaa tai leipoo. Juuri oppi nousemaan sohvalle ja ylettää jo käsinojalta avaamaan oven (olohuoneen ja eteisen välinen ovi on aina kiinni, kun siellä on vaarallisia paikkoja, näin ollen poika liikkuu sitten olohuone-keittiö alueella päivät) Pelottavan näköistä ja koko ajan täytyy olla vieressä vahtimassa. Putoaisi kuitenkin. Olen yrittänyt opettaa sohvalta laskeutumista JALAT edellä, EI pää edellä. Siihen asti muistaa sen, kunnes saa oven auki ja on niin innoissaan siitä, että yrittää kirjaimellisesti hypätä sohvalta alas.
Meillä on 'oikeaa' maitoa annettu jo puolivuotiaasta alkaen ja pikkuhiljaa nostettu määriä. Äidinmaidonkorvike jäi pois pari kk sitten, jos oikein 'maitohätä' iskee, niin ollaan annettu lehmänmaitoa lämmitettynä. Hyvin menee eikä vaivoja ole ollut.
Olen antanut poikani maistella melkein kaikkea; mansikoita, herneitä, näkkäriä (lemppari!) vaaleaa leipää, paprikaa, kurkkua, tomaattia, perunoita, jäätelöä, rahkaa, jugurttia, viiliä, raejuustoa, vanukastakin jopa.. En kamalasti anna vielä kotiruokaa, koska mieheleni ja minulle on ollut todella vaikeaa jättää mausteet pois.. Niin, voihan sen lisätä jälkikäteen, muttei ne silloin enää sekoitu niin hyvin ruokaan, mutta koko ajan yritetään.
Unirytmi on n. herääminen ehkä 9:n maissa, päikkärit n. tunnin-kaksi n.15sta maissa ja iltaunille klo 21 VIIMEISTÄÄN! Nämä vaihtelee tosi paljon, joskus poika saattaa aamulla nukkua jopa puoli kahteentoista asti vaikka onkin mennyt yhdeksältä illalla nukkumaan. Nukkuu yleensä pidempään, kun isänsä on aamuvuorossa (eli haluaa antaa minun nukkua ;) ) vaikka isänsä menee jo klo kuuteen töihin..
joskus vielä,vaikka poikani onkin jo 1v..minun poikani on tasan 1kk vanhempi kun tyttösi=) muistaakseni tyttösi syntyi 15.8? meillä poitsu synty 15.7.
joskus kattelen täältä mitä muut kirjottelee ja saatankin kysästä jotain=)
sunnuntaina oli sitten meillä isot pippalot kun pojasta tuli iso poika=) nyt odotellaan pikkukakkosta joulukuun alkuun=)
muistelet. 15.8. ois 1v. synttärit. Saas nähdä millaset pippalot meillä tulee. Varmaan aika hiljaiset. Ei noita vauvakavereita oo kovinkaan ja kummitkin ja toinen mummi asuvat kauempana. No, sen toisen mummin voimalla sitten :)
Mukavia odotushetkiä kakkosen osalta! Ikäeroa ei olekaan sitten kovin paljon.
lukea teidän juttuja, niin samoja elkeitä on!
Ja tuo EI -sana just :D Meidän tyttö on kova nipistelemään kaulasta... voi että se käy kipeää, ne sormet on niin pienet! Mutta ei se EI oikein tehoa. Heti perään kahta pahemmat nipistykset.
Nyt pitäs hyvinkin jo alkaa muodostamaan jonkunlaisia kasvatusperiaatteita. Tietenkin periaatteita varmaan kaikilla on, mutta että miten ne käytännössä sitten eri tilanteiden kohdalla toteutetaan. No maalaisjärjellä päästään tietenkin pitkälle.
Tuntui vain kauhealta kun serkku sanoi siitä nipistelystä, että hän omalle lapselleen nipisti kaksiverroin lujasti takaisin ja eipä enää nipistellyt äitiä...jestas, tommonen nyt ainakin sotii meitin periaatteita vastaan.
tuo EI-sana.. Kun tuon sanoo, saa vaan osakseen ilkikurista hymyä.. Osaa kuitenkin itse hokea "Ei ei ei ei ei", mutta ei taida lainkaan tajuta mitä se tarkoittaa. tai sitten tajuaa, muttei välitä..
Välillä tuntuu todella rasittavalta, kun vetää koiraa hännästä tai ottaa sellaista mitä ei saa, tai yrittää kesken vaipanvaihdon pyörähtää ympäri, tai nousee syöttötuolista (JA NIIN EDELLEEN) niin ei tottele, ei sitten millään.
ainakin yksi äiti jolla n.11,5kk:n ikäinen 'vauva', iso poikahan tuo jo on! En enää haikaile, jossain alkuvaiheessa kävi mielessä, kun ei oikeen niin pienen kanssa voinu käydä missään, mutta nyt kulkee jo kätevästi mukana, kun aika on harjoiteltu ;)
Meillä myös vähän 'äitin-poika' "vikaa".. Toisinaan koko päivä ollaan lattiatasossa, eikä saa vessassakaan käydä. :) Mutta välillä ollaan taas isin kimpussa ja välillä ne omat lelut on oikeesti kiinnostavia!
Meidän poika menee elokuun puolivälissä hoitoon, minä lähden takaisin koulun penkille (niin ja mies jatkaa edelleen töissään) Ehtii juuri vähän ennen täyttää vuoden (on siis ihan elokuun alussa syntynyt)