Usein on ikävä kyllä todettava, että biologiset vanhemmat purkavat pahaa mieltänsä lapsiin puhumalla pahaa sijaisperheestä. Tähän on kuitenkin huomautettava, että asia on välillä myös toisinkin päin kuulemani mukaan, eli sijaisvanhemmat pyrkivät voittamaan lapsen rakkauden puolelleen mollaamalla biovanhempia. Kun mustamaalataan lapselle toisia vanhempia tai muita ihmisiä, ei tulla useinkaan ajatelleeksi sellaista, että lapset kyllä huomaavat jossain vaiheessa asioiden oikean laidan. Jossain vaiheessa pahat puheet toisista nousevat itseä vastaan, kun lapsi alkaa ihmetellä asioiden todenperäisyyttä.
Lapsilla täytyisi säilyä yhteys biologisiin vanhempiin ja sukuun, siksi että he voisivat kasvaa ehjemmiksi. Tulee aika milloin lapset alkavat miettiä, että kuka minä olen ja mistä tullut ja minne kuulun? Kun lapset kasvavat ja alkavat etsiä identiteettiään niin oli se mustamaalaus nyt tapahtunut kummalta puolelta tahansa –voi se vahingoittaa nuorta. Nuori voi esim. ajatella olevansa yhtä huono kuin vanhempansa ja tässä tarkoitan nyt sitten molempia vanhempia.
Biologisten vanhempien myöntämä lupa lapselle kiintyä myös sijaisperheeseen tuo lapselle turvaa ja mahdollisuuden oppia rakastamaan kaikkia ehdoitta.
Biologisten vanhempien kuulee usein purnaavan siitä, että me sijaisvanhemmat olemme heidän lapsensa lähes ”ryöstäneet”. Ilman sijaisvanhempia lapset olisivat kuitenkin laitoksessa ja sitä usein ihmettelemmekin, että olisiko se sitten parempi vaihtoehto, kuin tavallinen perhe. Lapset tulevat rakastamaan molempia vanhempiaan ihan täysillä, eikä ole epäilystäkään etteikö rakkautta riitä. Lapsille tulee vaan suoda mahdollisuus siihen vapaaseen rakkauteen kaikkia läheisiään kohtaan, eikä se ole keneltäkään pois.
Sijaisvanhemmat luovuttaisivat lapset varmaan mielellään takaisin biologisiin perheisiin, siinä tapauksessa, että asiat perheissä olisi hyvin. Jokainen meistä varmaan haluaisi lastensa voivan hyvin ja sitä meidän kaikkien tulisi toivoa ja toimia myös sen mukaan. Aikuisina ihmisinä meidän täytyisi pystyä työntämään omat tunteemme syrjään ja antaa tilaa lapselle.
Älä siis biologinen vanhempi jää ihmettelemään maailman kummallisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Vaan rakasta lastasi niin paljon, että annat hänelle mahdollisuuden eheään elämään tukemalla häntä normaaliin arkeen sijaisperheessä. Tue häntä niin kauan tähän, kun saat oman elämäsi järjestykseen ja meidän sijaisvanhempien tehtävä on täytetty -kulkemalla rinnalla hetken matkaa.
Terveisin "tiikeri emo"
Lapsilla täytyisi säilyä yhteys biologisiin vanhempiin ja sukuun, siksi että he voisivat kasvaa ehjemmiksi. Tulee aika milloin lapset alkavat miettiä, että kuka minä olen ja mistä tullut ja minne kuulun? Kun lapset kasvavat ja alkavat etsiä identiteettiään niin oli se mustamaalaus nyt tapahtunut kummalta puolelta tahansa –voi se vahingoittaa nuorta. Nuori voi esim. ajatella olevansa yhtä huono kuin vanhempansa ja tässä tarkoitan nyt sitten molempia vanhempia.
Biologisten vanhempien myöntämä lupa lapselle kiintyä myös sijaisperheeseen tuo lapselle turvaa ja mahdollisuuden oppia rakastamaan kaikkia ehdoitta.
Biologisten vanhempien kuulee usein purnaavan siitä, että me sijaisvanhemmat olemme heidän lapsensa lähes ”ryöstäneet”. Ilman sijaisvanhempia lapset olisivat kuitenkin laitoksessa ja sitä usein ihmettelemmekin, että olisiko se sitten parempi vaihtoehto, kuin tavallinen perhe. Lapset tulevat rakastamaan molempia vanhempiaan ihan täysillä, eikä ole epäilystäkään etteikö rakkautta riitä. Lapsille tulee vaan suoda mahdollisuus siihen vapaaseen rakkauteen kaikkia läheisiään kohtaan, eikä se ole keneltäkään pois.
Sijaisvanhemmat luovuttaisivat lapset varmaan mielellään takaisin biologisiin perheisiin, siinä tapauksessa, että asiat perheissä olisi hyvin. Jokainen meistä varmaan haluaisi lastensa voivan hyvin ja sitä meidän kaikkien tulisi toivoa ja toimia myös sen mukaan. Aikuisina ihmisinä meidän täytyisi pystyä työntämään omat tunteemme syrjään ja antaa tilaa lapselle.
Älä siis biologinen vanhempi jää ihmettelemään maailman kummallisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Vaan rakasta lastasi niin paljon, että annat hänelle mahdollisuuden eheään elämään tukemalla häntä normaaliin arkeen sijaisperheessä. Tue häntä niin kauan tähän, kun saat oman elämäsi järjestykseen ja meidän sijaisvanhempien tehtävä on täytetty -kulkemalla rinnalla hetken matkaa.
Terveisin "tiikeri emo"
Vastaukset 54
Vanhimmat
silloi8n kun vanhemmat ei hyvaksy sijoitusta!!! ei ole hyva lahtokohta riidella, taustaksi mielipiteeelleni etta lapseni on lastenkodissa ja saan tavata hanta usein! annatteko lapsen tavata raklkaitaan, ehka asenteeet muutttuvat
Yhteydenpito biologisten vanhempien ja lapsen/lapsien välillä on tärkeää, niinkuin sanoin jo pelkästään identeteetin rakentumisen kannalta, mutta että lapsi voi rauhoittua myös sijaisperheen arkeen, on tapaamisissa oltava jotain järkeä. Jos sijoitus on lyhytaikainen voi ollakin parempi vaihtoehto, että lapsi on laitoksessa tai ns. kriisikodissa, jotka mahdollistavat useat tapaamiset -jopa päivittäin. Näin tuetaan vanhemman ja lapsen suhdetta, koska paluu on pian ajankohtainen.
Kuitenkin jos näyttää, että huostaanotto jatkuu pidempäänkin on myös biologisen vanhemman pystyttävä asettamaan lapsen etu oman etunsa edelle ja annettava lapsen rauhoittua myös välillä. On ymmärrettävää, että lapsikin kaipaa vanhempiaan niinkuin vanhemmat lapsiaan ja liian usein tapahtuvat tapaamiset saavat lapsen sekaisin. Lapsi ei ymmärrä aikuisen tavoin, että kun vanhempi lähtee, niin hän tulee kyllä takaisin. Mikä on se kultainen keskitie sitten tapaamisissa on varmaan jokaisen lapsen kohdalla ratkaistava erikseen ja meidän aikuisten on vain se kestettävä oli tapaamiset miten oli.
Toivottavasti kuitenkaan missäänpäin suomea ei ole käytössä enää liian vanhoillinen systeemi siinä, että vanhemmat eivät saisi tavata lapsiaan riittävän usein. Itse ainakin törmään enemmänkin siihen ongelmaan, että vanhemmat eivät pysty antamaan lapselle lupaa kiintyä myös sijaisperheeseen ja tapaamisia on myös liian usein. Lapsi menee aivan rikki ja tunne-elämä on lopullisesti hajalla, kun lapsen on tarkoitus mahdollisesti palata omille vanhemmilleen.
Meidän vanhempien pitäisi pystyä omasta tuskasta huolimatta antamaan lapselle mahdollisuus tasapainoon ja normaaliin elämään. Se jos mikä on rakkautta lastaan kohtaan. Muistettaanko, että koskaan lapset eivät ole meidän omiamme, vaan joskus tulee vastaan joka tapauksessa se, että lapsesta on osattava päästää irti. En kuitenkaan tarkoita tässä nyt sitä, että biologisten vanhempien tulisi kääntää selkänsä lapsille, vaan päinvastoin. Tukemalla lasta sijaisperheen arkeen ja kulkemalla itse lapsen rinnalla niinkuin sijaisvanhempienkin kuuluu kulkea lapsen ja vanhempien rinnalla, saavuttaa lapsi onnellisen tasapainoisen elämän siellä missä hän milloinkin on.
Tämä homma vaatii kaikilta valtavasti voimia ja ymmärrystä.
terveisin "tiikeri emo"
tiikeri emo kirjoitti:
"
Tämä homma vaatii kaikilta valtavasti voimia ja ymmärrystä.
"
Totta, miksi tämmönen homma on kyhätty kokoon? Elämän ei todellakaan ole tarkoitus olla noin valtavasti voimia ja ymmärrystä vaativaa kuin mitä Suomalainen huostaanotto- ja sijoitussysteemi kaikilta osapuolilta lasta myöten edellyttää. Kuka on kehitellyt tämän systeemin, jota kansainvälisesti ei kyllä kiitellä yhtään vaan kritisoidaan suorin sanoin peläten, että ryhdymme vielä sitä levittämään sivistysvaltioihinkin.
Kerro minulle Helinä, että mikä on muun maailman malli? En ole perehtynyt siihen, kun elän niin täysin tätä päivää tässä omassa elämässäni näiden lasten kanssa.
Haluan todellakin kuulla mikä olisi se parempi ratkaisu, sillä täällä suomessa on paljon korjailemisen varaakin.
Toisaalta uskon, että suomen mallikin on hyvä, jos sitä toteutetaan oikein ja ihan oikeasti lapsen etua ajatelleen, eikä lapsi unohtaen.
Etukäteen kiittäen! "tiikeri emo"
se on lasten oikeuksien sopimuksen vastaista menettelyä.
Näin ulkopuolisena ajatellen tuo lapsen kotiuttaminen sinne ja kotiuttaminen tänne tuntuu kyllä melkoiselle repimiselle. Korvaan särähti myös tuo, että lapsen on annettava elää normaalia elämää. Mitä normaalia elämää se on elää vieraassa perheessä kun tarkoitus on kuitenkin palata omaan kotiin jossain vaiheessa?
Sitä epänormaliutta korostetaan vielä sillä, että vanhempia ei saa tavata riittävän usein, ettei vain sijaisperheen elämä häiriinny. Kun oikein tehokkaasti erotetaan vanhemmistaan, niin taas tarvitaan kotiuttamisen yhteydessä pitkä totuttelujakso. Ristiriitaista.
Hoidolliset huostaanotot ovat ulkomailla tuntematon käsite.
Muualla pidetään lapsiperheiden taloudellista tukemista tulopoliittisen ja verotuksellisin keinoin parempana lastensuojelupolitiikkana kuin tätä meillä harrastettavaa lapsiperheisiin kohdistuvaa kireää vero- ja tulopolitiikkaa, unohtamatta tietenkin asuntopolitiikkaamme. Noissa sulle, jos aivan tietämätön olet tilanteesta olis ensihätään märehtimistä.
ensin lasta riuhdotaan je revitaan sinne tanne, sitten kun olisi tilaisuus palata kotiin ja olla rauhassa sanotaan etta ei kay vaan kun on kerran tottunut olemaan pompoteltavana sen tilanteen on saatava jatkua ettei lapsi joudu yhtakkiseen tilanteeseen jossa asiat olisikin kunnossa! sossuhuumotia!
"Sitä epänormaliutta korostetaan vielä sillä, että vanhempia ei saa tavata riittävän usein, ettei vain sijaisperheen elämä häiriinny."
-Kyse tuskin on sijaisperheen elämän häiriintymisestä yksistään vaan siitä, että lapsi ei pysty käsittelemään esim. ikävää ja surua niinkuin aikuinen.
"Kun oikein tehokkaasti erotetaan vanhemmistaan, niin taas tarvitaan kotiuttamisen yhteydessä pitkä totuttelujakso. Ristiriitaista. "
-Lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia. Me aikuiset aiheutamme usein omalla käyttäytymisellämme sen, että lapsi menee sekaisin.
Mistä yleensäkin on tullut ajatus, että sijaisperheet eivät tukisi sijoituksessa lasta ja vanhempia. Tietysti siihen saattaa vaikuttaa sellainen, että on erilaisia sijaisperheitä. Itse ainankin koemme, että sijaisperheiden tehtävä on tukea perhettä ja lasta, mutta muistettakoon tässä edelleenkin se, että meistä aikuisista se aina tunnu tukemiselta jos lasta ei saa tavata joka päivä useita tunteja.
Jos lapsi on jouduttu riistämään vanhemmiltaan, on hänellä niin paljon siinä käsittelemistä ja että saataisiin lapselle turvallisuuden tunne ja tasapaino arkeen on siinä meidän kaikkien tuettava lasta -rakkaudesta lapseen.
Itsekin vastustan tavallaan, vaikka käytänkin, termiä "pysyvä sijoitus", koska sehän ei ole tarkoitus. Sana toistaiseksi kuvaa mielestäni paremmin tilannetta.
On kuitenkin sellaisia tilanteita myös olemassa, että lapset eivät todellakaan voi palata vanhemmilleen vaikka se hienoa olisikin ja silloin pitäisi muistaa, että kyseessä on tavallaan pitkäaikainen sijoitus.
Tällaisia tilanteita on esim. vanhemman sairastuminen niin vakavasti, ettei hän pysty huolehtimaan lapsestaan.
Yhden lapsen kotiuttaneena koin tuon palautumisjakson olevan hyvän kaikille, että kaikki ehtivät järjestellä asiat ja vielä käsitellä sen mielessään ja olla varmoja ratkaisusta. En kuitenkaan ole kokenut, että lapsen olisi tarvinnut ns. totutella takaisin kotiin, koska hän rakasti vanhempiaan jotka olivat antaneet luvan kiintyä myös sijaisperheeseen täällä olo aikana. Meidän oli helppo tukea lasta takaisin ja olemme todella iloisia, että näin kävi.
Siis tarkoitatko, että kun vanhemmat hakkaavat lapsia humalassa, niin taloudellisella tuella asia korjataan?
Näin esimerkkinä.
En kuitenkaan usko, että Suomessa 15.160 lapsen molemmat vanhemmat hakkaavat lapsiaan humalassa eikä näille lapsille löydy sukunsa piiristä ketään, joka heidät majoittaisi.
Esitin asian vähän hölmösti. Tarkoitin, että jossain määrin todennäköisesti tarvitaan tällaista lastensuojelu systeemiä kuin suomessa.
Mutta harmissani olen myös siitä, että aivan selvästi on tapahtunut myös vääryyttä. Enkä kiistä lainkaan sitä, etteikö sijoituksia tehdä joskus hieman kyseenalaisista syistä.
Tosi asia on kuitenkin se, että sijoitus ei koskaan ole sijaisvanhempien syytä. He tarjoavat vain apua hätään ja se on myös heidän tehtävänsä.
Toivottavasti tämä ei unohda biologisilta vanhemmilta, mutta ei myöskään sijaisvanhemmilta.
että sijaisvanhemmat tarjoavat apua sossuille, niin aiheellissa kuin aiheettomissakin huostaanotoissa. Huono homma.
on parempi. Eli jossa ei liian paljon lapsia. Henkilösuhteet eivät kinnaa ja ole esteenä lapsen kotona käynneille. Kun sijaisperhe, syntyy sijareilla kaikenlaisia yrityksiä tuhota lapsen suhde vanhempiinsa. Ikävä kyllä tämä totta. Sijarit käyttävät keinoja kaihtamatta kaikenlaista saadakseen vain taattua työsuhteestaan pitkäaikaisen.
kuin tuomio, jostain henkirikoksesta, eli Suomessa on päästetty niin pitkälle huonolla hoidolla huostaanotto asiat, jotta suurin osa huostaanotto perheistä ja lapsista kärsivät kohtuuttomasti, ja huostaanottojen vähäinen normaali purkaminen on osoitus kansainvälisestä laiminlyönneistä ihmisoikeuksia vastaan.
Tilastotiede osoittaa jotta olisi kiireellisesti puututtava ja tehtävä huostaanottoperheille toimistoja Suomeen, joiden tehtävänä on valvoa, onko huostaanottojen pitkäaikaisille jatkamisille perusteltuja syitä. Ja näin taattaisiin perheille oikeudenmukainen käytäntö tarkistuttaa yksinkertaisemmin heidän asioiden kulkunsa oikeellisuus. Jos tälläisiä toimistoja ei aleta perustaa Suomeen, tulee kansantaloudellisesti tulevana vuosikymmenenä mahdottomaksi nykysuuntauksella hoitaa kansantaloudellisesti meneillään olevaa huostaanottojen jatkuva luonteisuutta, ja turhia pitkäaikaistettuja huostia.
kiintyä sijaislapsiin,eikä lapsi sijaisvanhempiin.Meillä ainekaan sijaisäiti ei edes yritä leikkiä varaäitiä,lämmön ja rakkauden lapsi saa kotona,sijaiskodissa ei oteta syliin,eikä lapsi sellaista odotakkaan.
sana. Ei ole juurikaan lisättävää, saati poisotettavaa.
Näin se juuri on. Lapset kääntyvät sitä "vanhempaa" vastaan joka puhuu pahaa toisesta, etenkin jos se vielä on valetta.
Meillä on valitettavasti käynyt juuri niin päin, että lapset eivät kunnioita biovanhempiaan, koska ovat heille yrittäneet syöttää kaikkea paskaa meistä. Kyllä lapset sen totuuden parhaiten tietävät.
Minä en koskaan ole haukkunut lasten omia vanhempia, vaikka lapset itse taas tietävät totuuden heistäkin. ei heitä todellakaan aiheetta ole huostaan otettu.
No, niin se menee, että itseään vastaan ovat biovanhemmat puhuneet. Ikävä kyllä.
Eikö näiden ristiriitojen välttämiseksi voitaisi huostaanottotilanteessa toimia niin, että se sossutantta selvittää lapselle miksi hänet huostaanotetaan ja kertoo myös mikä on se syy. Hoitakoon sossutantta sen biovanhempien haukkumisen ja syyllistämisen, koska lastahan ei kunnollisilta vanhemmilta saa ottaa pois, eihän vaan.
Muutenkin sossutanttojen vastuuta pitää lisätä lapseen nähden, jotta näkevät ihan käytännössä, mitä se tarkoittaa, kun he tekevät oikean ratkaisun tai mitä se tarkoittaa, kun he tekevät VÄÄRÄN ratkaisun. Sijarit voisivt lakata paikkailemasta sossujen tekosia ja kaunistelemasta vääriä ratkaisuja. Passittakaa sossut selvittämään kenen vika on ollut, että lapsi on joutunut pois kodistaan.
sossu on nimittain vakuuttunut etta olen hullu, en todellakaan haluaisi etta joku menee lapelleni minusta sellaisia valehtelemaan, vaikka asiakirjat ovatkin puppua taynna!
Meillä ainakin tilanteita ehkä hyssytellään liikaakin.
Minä ainakin kerron lapsille, että heidän vanhempansa rakastavat heitä varmasti vaikkeivat tällä hetkellä pysty heistä huolehtimaankaan ja että lapsilla on oikeus rakastaa vanhempiaan. Kerron myös, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta heidän vanhemmissaan ei ole vikaa vaan elämä on vain näin kurjaa välillä. Olen kertonut myös niille lapsille joille on paluusta toivoa, että mekin toivomme, että näin kävisi jos mahdollista, mutta olen selittänyt myös lapselle (hänen ikätasonsa huomioiden) mitä edellyttää vanhemmilta että lapsi voi palata heille.
Muistutan lasta myös aina siitä, ettei syy ole hänessä ja edelleenkin valitettavasti tämä elämä vain joskus on julmaa ja kurjaa. Sitten yritän muistuttaa niistä pienistä asioista mitä ympärillä on, että niistä on hyvä nauttia ja elää päiväkerrallaan.
Meillä ei ainakaan sossut hauku vanhempia, en sitten tiedä missä sellaisia sossuja on. Tosin isommalle lapselle voi joskus olla tarpeen kertoa totuus, mutta ei sitä tarvitse rumasti sanoa.
Lapsellehan jää tosta hyssyttelystä täysin epäselvä kuva siitä, miksi hänet on otettu kotoaan vieraaseen perheeseen. Näinhän vaan opetetaan vähättelemällä ja hyssyttelemällä lapselleen vaarallisten vanhempien tekoja, että ei se niin paha ole, rakasta nyt vaan niitäkin. Vastuunkantoa ei siis opeteta ollenkaan. Miksi lapsen pitäisi esimerkiksi lasta pahoinpidellyttä vanhempaansa rakastaa. Ei todellakaan mitään syytä. Viestissä korostuu se, että ollaankin epävarmoja, onko se huostaanotto ollut ollenkaan aiheellinen. Ei kai sitten.
Minusta olisi hyvä, jos sossu levittäessään väärää tietoa sinusta, saisi kunnianloukkaussyytteen. Ehkä sossujenkin mielikuvitusta vähän hillitsisi, jos he joutuisivat lapselle sanomaan huostaanoton syyt ja ehkä lapselle on vaikeampaa valehdella suoraan kuin keskenään juoruta jossain sossutanttojen kahvipalavereissa.
Jos sossu on jollekin sanonut sinun olevan hullu, ilman mitään lääketieteellistä faktaa, niin sehän ON KUNNIANLOUKKAUS. Vie tantta oikeuteen.
Mutta ei se mitään, voin väitellä kanssasi sen minkä viitsin ja jaksan. Turhaahan se on kun et selvästikään halua nähdä kuin oman kantasi. Tästäpä se syntyy juuri "riita rakkaudesta".
Niin muuten, -meillä ei ole päihteiden vallassa lapsiaan hakanneiden vanhempien lapsia. Se oli tuolla aiemmin vain esimerkki siitä, että myös tällaistakin järjestelmää ja hoivasijoituksiakin tarvitaan. En kuitenkaan väitä edelleenkään, että tämä olisi välttämättä ainut tapa hoitaa asioita ja että kaikkien kohdalla tämä sijoittamisen malli olisi hyvästä. mm. taloudelliset perusteet eivät mielestäni saa olla huostaanoton syy, enkä oikein jaksa uskoa, että olisikaan sillä huostaanoton perusteet on melko rankat.
Yritin sanoa, ettei lapselle tarvitse asioita kertoa esim. näin: Kyllä se sinun äitisi on sitten täysi hullu kun juo ja ei siitä ainakaan kannata välittää. Inhottaakin tuollaiset ääliöt.
-Siis ymmärsitkö vieläkään mitä ajan takaa? Ei lapselle tarvitse asioita kertoa rumasti vaan hienovaraisesti. Lapsen on hyvä tietää, että esim. äiti juo ja alkoholi muuttaa äidin käsitystä ja toimintaa. Se miten äiti on toiminut esim. lyönyt lasta ei ole oikein ja lapsella on oikeus onneen ja turvalliseen lapsuuteen.
Kun lapsi kaikessa lojaaliudessaan ja viattomassa lapsen rakkaudessaan kuitenkin kaipaa äitiään, niin kyllä lapselle täytyy antaa lupa rakastaa, eihän sitä tiedä vaikka äiti hakeutuisi hoitoon ja sitten saisi apua ja lapsi palaisi äidilleen. Minä en ainakaan usko, että kukaan meistä tahallaan pistää elämänsä siihen jamaan, että lapset on otettava pois. Mutta ei sieltä kaivosta ilman apua monikaan jaksa myöskään nousta. Siitä tuli mieleen taas, että mielestäni suomen tukiverkosto ei mielestäni ole riittävä ja oikeanlainen (näin lyhyesti todettuna).
Ketä sellainen auttaa, että jätetään ongelmien kanssa samaan jamaan ja annetaan elämän jatkua samaa rataa? Tyyliin -sama se vaikka lapsikin hengestään pääsee tai saa minkälaisia traumoja tahansa.
Ei ihminen aina ymmärrä tekevänsä väärin, mutta sitä varten on läheiset ihmiset maailmassa, että he huomaavat ja auttavat. Ikävää, että sinun kokemuksesi ovat aivan selvästi toisenlaisia, etkä ole saanut läheisten apua tai ehkä he ovat palaneet loppuun, kun olet kieltänyt avun.
Ei tarvitse sanoa lapselle tietenkään että äiti on hullu kun juo vaan pitää sanoa lapselle, että äiti on juoppo kun juo. Juoppo mikä juoppo. Lapselle voi raportoida ilman sijarin tunteita että äiti on juoppo, jos hän kerran juoppo on. Tämä raportointi on sossun tehtävä, ei sijarin.
Olen muuten kyllä havainnut että nämä juopot ovat sijareiden "lempivanhempia". Heistä kun on helppo puhua ja juoppojen kaltoinkohdelluille lapsille huostaanotto ja sijoitus on aiheellinen ratkaisu. Näitä on kuitenkin vain 37 % kaikista huostaanotoista. Entäs ne loput, ilmeisesti liian vaikea aihe sijareille, kun niistä ei haluta puhua mitään.
ole koskaan vanhempia haukkuneet tai muutenkaan arvostelleet. Tapahtuneet tosiasiat vain on todettu, mitään erityisesti tunteilematta tai suurentelematta.
Tyyliin, tälläistä elämä on ja kaikkea voi tapahtua.
Meillä on muutoinkin etupäässä sossut olleet ihan ok, kun vertaa moniin muihin tapauksiin. Ei mitään kiihkoilua tai ylilyöntejä ja yleisesti ottaen tuntevat aika hyvin lainsäädännön ja toimivat sen puitteissa. Ihan täydellisesti ei tietenkään, paljon ollut puutteitakin, mutta lähinnä meihin päin.
Vanhempien oikeuksista on aika hyvin huolehdittu.
Ei ole vanhemmatkaan koskaan valittaneet sossujen toiminnasta, siis että jotain laitonta, tai vastaavaa, tai loukkauksia.
minä olen ohittanut sen "vanhempien arvostelun" siten, että pienille, joiden omat silmät eivät vielä olleet avautuneet, hyssyttelin, eli en halunnut olla väkivaltaisesti heidän silmiään avaamassa. Jos olisi ollut pakko arvostella vanhempia, niin kiersin jotenkin koko aiheen, ettei tarvitsisi liian pahasti sanoa.
sitten kun lapset alkoivat itse ymmärtää ja kritisoida vanhempiensa käytöstä, niin myötäilin heitä enkä kieltänytkään mitä sanoivat, mutta silti itse vältin sanomasta edelleenkin pahasti vanhemmista. Kun lapsi sanoi totuuden jostain asiasta, niin totesin vaan, että niinhän se taitaa olla, tai näinhän näyttää aina menevän, tai ikävää, että taas kävi näin etc.
useinkin lasten kanssa niistä syistä ja tilanteista, miksi oli välttämätöntä heidät huost.ottaa, mutta ei niin, että vanhempia olisi haukuttu, paskoiksi, juopoiksi, tai mikskään muuksikaan. Puhuttiin vain heidän tekemisistään tai tekemättäjättämisistään, mikä oli silkkaa faktaa ja yleensä vielä lasten kertomaa, mutta ei siis kajottu vanhempien persoonaan, vain heidän toimintaansa, joka oli ollut lasten turvallisuuden kannalta haitallista.
Ihminenhän voi sössiä koko elämänsä ja lastensa elämän tarkottamatta silti pahaa kenellekään, ei vain osaa paremmin. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että on tehnyt väärin.
käsittääkseni lapsilla on oikeus nähdä itseään ja huostaanottoa koskeva VIRALLINEN totuus viranomaisten kyhäämistä asiakirjoista. Se on kylmä ja tunteeton totuus, ja siltä pohjalta viranomainen on päätöksensä tehnyt lapsen kohtalosta. Tämä oikeus lapsella on lukea omat huostaanottoasiakirjansa huomattavasti ennen täysikäisyyttään ja sossulla on velvollisuus selostaa ja selventää asiakirjojen sisältöä lapselle. Sossulla on myös velvollisuus tarjota lapselle tietoa lapsen asiasta oma-aloitteisesti. Sittenpähän ei tarvitse arvuutella ja spekuloida, muistella ja haaveilla ja epäillä omia ajatuksiaan.
rakastaa toisten provosoimista, mutta sehän ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi provosoitua mitenkään. Olemmehan sellaisen yläpuolella, jo tämä sijariuskin edellyttää joustamista ja avarakatseisuutta. Toisten sanomisista provosoituminen on vain merkki heikkoudesta.
Olen muuten kanssasi harvinaisen samaa mieltä kaikissa esittämissäsi "väittämissä".
Myös toimintatapamme lasten kanssa tuntuu menevän hyvin paljon samoilla linjoilla. Melkein kuin olisi omia ajatuksiaan lukenut noista sunkirjotuksista.
Tervetuloa mukaan tähän joukkoon tummaan.
suurin osa niistä vaikeista kysymyksistä lapsen mielessä syntyy arkisin ja yleensä vielä iltaisin. Pitäisikö lapsen tarpeeseen jättää vastaamatta?
On myös ymmärrettävä, että asiat on selvitettävä lapselle lapsen ikätasoisesti eikä ole tarkoitus järkyttää lasta lisää. Lapselle tieto on tärkeää, mutta asian voi kertoa hienovaraisesti, mutta kuitenkin liikaa värittämättä. Tämä on yksi sijaisvanhemmuuden haasteista.
Olen aiemminkin huomannut, että reagoit hyvin herkästi siihen, kun puhe on lapsen kiintymisestä sijaisperheeseen ja sijaisperheen kiintymisestä lapseen. Ei se ole keneltäkään pois jos lasta tuetaan ja rakastetaan. Lapsi on täysin viaton näissä asioissa.
Muistaakseen joskus aiemmin maininnut siitä, että sijaisvanhemmat toimivat ammatillisesti, eikä heidän tule ns. omia lapsia. Ei nyt näillä sanoilla, mutta kuitenkin. Olen samaa mieltä kanssasi tässä, mutta arjen rakkaus ei vie rakkautta pois vanhemmilta. Kukaan muu ei voi viedä lapsen rakkautta vanhemmilta kuin vanhempi itse käyttäytyessään niin epäoikeudenmukaisesti lasta kohtaan, ettei tämä enää tiedä mihin uskoa.
Aiempiin kirjoituksiin tuonne vielä; -ehkä alkoholismista puhutaan sen takia täällä enempi, koska se on helppo esimerkki. Olemme sijaisvanhempina vaitiolovelvollisia ja liikoja yksityiskohtia kertoassamme voisi paljastua jollekin kenestä on kyse. Noin yleisesti lueteltuna ongelmia on useita, tässä jotain: päihdeongelmat, sairaus (henkinen tai fyysinen), kehitysvammaisuus, uusavuttomuus tai kykenemättömyys huolehtimaan lapsesta, erilaiset tunne-elämän ongelmat, ura voi mennä lapsen edelle, lapsen sairauden vuoksi jaksamattomuus tai kykenemättömyys hoitaa lasta, lapsen murrosiän tuomat ongelmat joita vanhemmat eivät pysty ohjaamaan jne.
Sitten vielä tuolta aiemmasta jäi kommentoimatta, kun sanoit että miksi tarvitsee olla tällainen järjestelmä joka vie paljon voimia ja vaatii ymmärrystä -kirjoittamani mukaan. Tarkoitin, että aina tällaisissa asioissa tarvitaan enemmän voimia kuin tavallisessa arjen pyörityksessä ja ymmärrystä tulisi olla niin, että nähtäisiin toisenkin asema ja voitaisiin asettua edes mielikuvissa toisen kenkiin.
että kuinka Helinällä on tapana täällä vastailla. En provosoidu hänen kirjoituksistaan, vaan olen aidosti kiinnostunut hänestä ja miksi hän on niin katkera? Miksi hän kaivaa vain lakipykäliä, eikä pysty ajattelemaan asioita lainkaan tunteella, vai piilottaako hän tunteensa lakipykälien taakse? Mitä ovat ne kamalat asiat joita hän kohdannut, jotta hän on alkanut selvitellä noita kaikkia mahdollisia lakipykäliä ja muuta sellaista?
Voi kun voisin ottaa tuon pahan mielen pois. Liian paljon näkee sitä pahaa mieltä vanhemmilla, jotka haluaisivat tehdä parhaansa, mutta eivät vain jaksa ja pysty. Kuinka moni meistä haluaisi lapsestaan luopua, ei varmaan monikaan.
Tunnustan olevani normaali ihminen ja välillä itsekin kypsyväni biologisten vanhempien lapselleen aiheuttamaan pahaan mieleen. Mutta miksi Helinä ei näe sitä, että aina se paha mieli ei tule siitä, että lapsi on sijaisperheessä vaan joskus kotona asiat voi olla pahemmin ja valitettavasti vanhemmat eivät pysty tätä aina ymmärtämään.
Varmasti on niitäkin onnettomia kohtaloita, jotka olisi saaneet jäädä tapahtumatta, että lapsi on otettu huostaan vääristä syistä tai että soskulla ei ole rohkeutta tai voimia toteuttaa ammattiaan ja palauttaa lapsen vanhemmilleen heidän hoidettuaan asiat kuntoon.
p.s. Olemme jutskailleet joskus aiemminkin ja olleet erittäin samaa mieltä asioista. Kyllästyin vain välillä tähän palstaan ja olin melko kauan pois. Nyt päätin tulla kertomaan mielipiteitäni ja keskustelemaan asioista, sekä oppimaan toisilta. Mikäli nämä täällä kirjoittelevat katkeroituneet sijaisvanhemmat eivät (en tarkoita kaikkia) pysty näkemään välillä toisenkin mielipiteissä jotain edes jotain pientä totuutta, niin en ede viitsi vaivautua jatkossa heille kirjoittelemaankaan. Kunhan nyt kokeilin...
No johan pomppas. Huostaanoton syy voi oikeusvaltiossa olla ainoastaan se, että äiti/isä on vaaraksi lapselleen.
tiikeri emo, luettelit seuraavia huostaanoton syitä:
"
Noin yleisesti lueteltuna ongelmia on useita, tässä jotain: päihdeongelmat, sairaus (henkinen tai fyysinen), kehitysvammaisuus, uusavuttomuus tai kykenemättömyys huolehtimaan lapsesta, erilaiset tunne-elämän ongelmat, ura voi mennä lapsen edelle, lapsen sairauden vuoksi jaksamattomuus tai kykenemättömyys hoitaa lasta, lapsen murrosiän tuomat ongelmat joita vanhemmat eivät pysty ohjaamaan jne.
"
-Selvä, päihdeongelma voi olla huostaanoton syy
-Sairaus, ainakaan fyysinen sairaus ei voi olla huostaanoton syy. Fyysisesti sairaan vanhemman pitää saada kodinhoitoapua eikä hänen lastaan tule rangaista jo uudella järkytyksellä äidin/isän fyysisen sairauden lisäksi vielä viemällä lapsi kotoaan huostaanotettuna. Huostaanotto on hyvin leimaava ja häpäisevä teko, eikä sairasta ihmistä saa nöyryyttää ja halveksia sairauden vuoksi viemällä hänen lapsiltaan omat vanhemmat. Henkinen sairaus saattaa aiheuttaa huostaanoton, jos lapsi joutuu vaaraan, mutta kaikki henkiset sairaudet eivät eivät aiheuta vaaraa lapselle varmaankaan.
- Kehitysvammaisuus ei mitenkään oikeuta huostaanottoon. Siis voiko joku sossutantta tai sijari perustella lapselle huostaanottoa sillä että "kun olet kehitysvammainen, niin siksi sinut otettiin kotoasi meille asumaan, vai vanhemmatko ovat niitä kehitysvammaisia.
- Uusavuttomuus (kuka sen sitten määritteleekään) ei ole huostaanoton syy. Jos sensijaan vanhemmat kaltoinkohtelevat lastaan niin kyseessä on kaltoinkohtelu, ei uusavuttomuus.
- Kykenemättömyys huolehtia lapsesta, siis kaltoinkohtelu. Kaltoinkohtelu ja heitteillejättö ovat huostaanoton syitä, mutta lapsella on oikeus saada tämmöseen rikokseen syyllistyneet tuomituksi rikosoikeudessa. Nyt kai kaltoinkohtelun ja heitteillejätön sossu painaa muuten villasella paitsi että lapsi otetaan huostaan. Rikos sinänsä jää tuomitsematta ja rankaisematta.
- erilaiset tunne-elämän ongelmat eivät korjaannu ottamalla lapsi huostaan, päinvastoin, lapsi ei saa mahdollisuuttakaan silloin päästä äitinsä ja isänsä tunteiden kohteeksi. Miten tämmönen tunne elämän ongelma yleensäkään voidaan havaita, kuka vaan voidaan leimata tunne-elämältään ongelmalliseksi. Esimerkiksi kaikki yksinhuoltajat ovat vaaravyöhykkeessä, koska eivät tule toimeen lapsen isän/äidin kanssa voidakseen elää perhe-elämää.
- ura voi mennä lapsen edelle. No voi voi, me veronnmaksajat emme ole halukkaita maksamaan verovaroin uraputkiäidin/uraputki-isän lapsen hoitoa sijareilla tai laitoksessa. Ura ei ikimaailmassa voi olla huostaanoton peruste.
- lapsen sairauden vuoksi jaksamattomuus: Lapsen sairauteen tulee saada terveyspalveluita, ja omaan jaksamattomuuten (burn out) samaten. Ne eivät ole huostaanoton syy.
- kykenemättömyys hoitaa lasta, no imbessillit nyt harvemmin lapsia saavat, joten ei tollasta mahdollisuutta juurikaan ole näiden 15.160 nyt huostaanotetun ja sijoitetun joukossa. Ainakaan montaa.
- lapsen murrosiän tuomat ongelmat joita vanhemmat eivät pysty ohjaamaan jne. Lapset ovat tässä väärä kohde, vanhemmat pitää ottaa huostaan, jos eivät pysty vanhemmuuteen. Noin avuttomien vanhempien lapset ovat varmaan jo oppineet huolehtimaan asioistaan itse olosuhteiden pakosta jo paljon aiemmin, joten huostaanottoa ei enää siinä vaiheessa tarvita, vaan tosiaan, vanhemmat huostaan.
Eli mitäpä jäikään taas jäljelle? Päihdevanhemmat, mutta hei, näitähän oli vain 37 %:lla huostaanotetuista. Joten, mites niiden muiden aiheellisuuden laita nyt sitten olikaan.
koskaan pitänyt Hellua katkeroituneena tai mitenkään reppanana noiden mielipiteidensä vuoksi.
Olen nähnyt tavallaan hänen lävitseen siten, että hänen suhtautumisessaan on ihan selvä logiikka.
Hän kaivamalla kaivaa kaikki mahdolliset epäkohdat ja esittää ne usein aika provosoiden, joten siten syntyy usein hyvinkin vilkasta keskustelua.
Hellu perustaa kaiken sanomansa ulkopuoliseen tietoon pohjaten, tilastot, YK.t ym. Joskus hyvin harvoin väläyttää itsestään myös sitä inhimillistäkin puolta.
Hänen tyylinsä vain on pysytellä ikäänkuin ulkop. tarkkailijana.
Täytyy myöntää, että vaikka häneltä usein tulee sellaista tekstiä, minkä sijarit kaikki tietävät, ettei käytännössä voi toteuttaa tai ei toimi, niin joskus tulee myös esille sellaisia näkökulmia, joita kannattaa miettiä.
Sitähän se keskustelu parhaimmillaan onkin, ajatusten vaihtoa. Emme voi kieltää toista ajattelemasta, kuten ajattelee. Se minkä voimme, on että kerromme faktoja omasta kokemuksestamme ja jaamme tietämystämme myös muille.
Niin kauan kun vain asiat riitelevät, eikä syyllistytä toisen persoonan mustamaalaamiseen, niin kaikenlainen väittely ja mielipiteiden vaihto on vain kehittävää.
mieltä kanssasi, että silloin kun vanhemmat ovat kykenemättömiä tai ns uusavuttomia, niin koko perhe pitää huostaanottaa siksi aikaa, että voat läksynsä oppineet. eli huostaan ja pakko oppiin. Kodinhoidosta, lastenhoidosta, vanhemmuudesta yleensä ja vastuunottamisesta koko perheestä. Kaikenlaiset opit pitää vanhemmille jakaa, jotta huostasta päästyään pärjäävät loistovanhempina lopun elämäänsä. Osaavat siten myös olla esimerkkinä omille lapsilleen, joten tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.
Niinhän se on aikaisemminki toiminut ja toimii valtaosalla edelleenkin.
Jossain vaiheessa vain on päässyt syntymään jostain syystä välisukupolvi, jolloin on syntynyt katkos ja se pitää nyt sitten vaan yhteiskunnan taholta paikata.
Ei todellakaan auta pitkässä juoksussa ketään se, että annetaan söhlätä ja ihmetellä aikansa ja lapset kärsivät, mutta kukaan ei viitsi neuvoa, että miten pitäisi oikeesti elää ja toimia. Lapset otetaan vaan pois ja vanhemmat jäävät yhtä avuttomiksi, kuin aiemminkin. Heillä ei tule koskaan olemaankaan kykyä parempaan selviytymiseen, jos ei kukaan heitä siihen opasta.
Ihan ensin pyydän anteeksi Helinältä sitä jos minusta on tullut sellainen kuva, että haluan sinua jotenkin syytellä. Kyse ei ole todellakaan siitä, vaan olen edelleenkin hyvin kiinnostunut mielipiteistäsi ja minulle tulee vain sellainen olo kanssasi keskustellessa, että sinulle on sattunut jotain todella pahaa, joka saa sinut sanallisesti hyökkäämään, etkä jostain syystä halua nähdä asian toista puolta. Voin olla väärässäkin. Sitä en kiistä, etteikö sinulla tietoa olisi. Ihan varmasti on. Mutta arjen elämä ei mene aina lakien mukaan, vaikkakin huostaanoton pitää mennä.
Mutta sitten noihin huostaanoton perusteisiin.
"Huostaanoton syy voi oikeusvaltiossa olla ainoastaan se, että äiti/isä on vaaraksi lapselleen." -Aivan olen kanssasi samaa mieltä, syiden täytyy olla aina näin rankkoja ja jos tällaiseen ei löydy perusteita on huostaanotto aiheeton.
-Selvä, päihdeongelma voi olla huostaanoton syy
*Aivan niin, mutta sitäkin täytyy yrittää hoitaa ennenkuin huostaanotto tehdään. Valitettavasti suomessa ei aina hoito pelaa ja tuki.
-Sairaus, ainakaan fyysinen sairaus ei voi olla huostaanoton syy. Fyysisesti sairaan vanhemman pitää saada kodinhoitoapua eikä hänen lastaan tule rangaista jo uudella järkytyksellä äidin/isän fyysisen sairauden lisäksi vielä viemällä lapsi kotoaan huostaanotettuna. Huostaanotto on hyvin leimaava ja häpäisevä teko, eikä sairasta ihmistä saa nöyryyttää ja halveksia sairauden vuoksi viemällä hänen lapsiltaan omat vanhemmat.
*Koska esitin asian luettelonomaisesti en tullut maininneeksi, että sellainen fyysinen sairaus kuten halvaantuminen voi johtaa siihe, että vanhempi ei pysty edes koidinhoidon avulla lapsestaan huolehtimaan tai esim. kuolemaan johtava syöpä joka vie vanhemmalta kaiket voimat ja sairastuttaa ihmisen usein myös henkisesti. Yleensä näissä tapauksissa huostaanotto ei ole tahdonvastainen vaan vanhemmat hakevat itse lapsilleen ja itselleen apua, jos ovat siinä tilassa, että siihen kykenevät.
-Henkinen sairaus saattaa aiheuttaa huostaanoton, jos lapsi joutuu vaaraan, mutta kaikki henkiset sairaudet eivät eivät aiheuta vaaraa lapselle varmaankaan.
*Ei varmasti. Kaikki henkiset sairaudet eivät aiheuta vaaraa lapselle. Myös henkisissä sairauksissa on muistettava, että perhettä on pyrittävä ensin auttamaan muutoin. Huostaanotto on aina viimeinen vaihtoehto, kun katsotaan lapsen olevan todellisessa vaarassa.
- Kehitysvammaisuus ei mitenkään oikeuta huostaanottoon. Siis voiko joku sossutantta tai sijari perustella lapselle huostaanottoa sillä että "kun olet kehitysvammainen, niin siksi sinut otettiin kotoasi meille asumaan, vai vanhemmatko ovat niitä kehitysvammaisia.
*Kyse ei ollut lapsen kehitysvammaisuudesta, vaan vanhempien vammasta. Kehitysvammaisuuden asteita on myös useita. Täällä taas muistettaneen se tosiasia toistamisenkin uhalla, että täytyy olla todellisesta vaarasta kyse ja kaikki muunlainen mahdollinen mietitty.
- Uusavuttomuus (kuka sen sitten määritteleekään) ei ole huostaanoton syy. Jos sensijaan vanhemmat kaltoinkohtelevat lastaan niin kyseessä on kaltoinkohtelu, ei uusavuttomuus.
*Mielestäni tässä kohdassa varsinkin aukkoja lastensuojelussa ja avun annossa. Jos on asioita mitä vanhemmille voidaan opettaa ja heitä näin auttaa pitämään lapsen itsellään, olisi tätä apua oltava. Todellisuudessa kuitenkan tämä avunanto/saanti ei välttämättä toteudu.
- Kykenemättömyys huolehtia lapsesta, siis kaltoinkohtelu. Kaltoinkohtelu ja heitteillejättö ovat huostaanoton syitä, mutta lapsella on oikeus saada tämmöseen rikokseen syyllistyneet tuomituksi rikosoikeudessa. Nyt kai kaltoinkohtelun ja heitteillejätön sossu painaa muuten villasella paitsi että lapsi otetaan huostaan. Rikos sinänsä jää tuomitsematta ja rankaisematta.
*Vanhemmat eivät välttämättä aina tahallisesti kaltoinkohtele lapsiaan. Heillä on joskus syy siihen etteivät he ymmärrä lapsen etua tai heille ei ole muodostunut elämän mallia joka turvaisi lapsen elämän.
- erilaiset tunne-elämän ongelmat eivät korjaannu ottamalla lapsi huostaan, päinvastoin, lapsi ei saa mahdollisuuttakaan silloin päästä äitinsä ja isänsä tunteiden kohteeksi. Miten tämmönen tunne elämän ongelma yleensäkään voidaan havaita, kuka vaan voidaan leimata tunne-elämältään ongelmalliseksi. Esimerkiksi kaikki yksinhuoltajat ovat vaaravyöhykkeessä, koska eivät tule toimeen lapsen isän/äidin kanssa voidakseen elää perhe-elämää.
*Tunne-elämän ongelmia voi olla sellaisia esim., että vanhempi ei pysty rakastamaan lastaan eikä huolehtimaan tästä. Kun ei kykene huolehtimaan, niin lapsi saattaa joutua vaaraan. Nämä ovat aina yksilötapauksia, eikä tunne-elämän ongelmat aina ole huostaanoton peruste.
- ura voi mennä lapsen edelle. No voi voi, me veronnmaksajat emme ole halukkaita maksamaan verovaroin uraputkiäidin/uraputki-isän lapsen hoitoa sijareilla tai laitoksessa. Ura ei ikimaailmassa voi olla huostaanoton peruste.
*Kyllä vaan on. Tämä voi liittyä myös jollain tapaa tunne-elämän ongelmiin ja jopa kykenemättömyyteenkin huolehtia lapsista. Tiedän äidin jonka mielestä työ ja uran rakentaminen olivat niin paljon tärkeämpiä, että lapsi jäi heitteille. Lapsi otettiin joksikin aikaa huostaan, että saatiin vanhempien elämä järjestykseen ja asiat tärkeysjärjestykseen. Syitä huostaanottoihin on paljon, eivätkä ne ole yksiselitteisiä.
- lapsen sairauden vuoksi jaksamattomuus: Lapsen sairauteen tulee saada terveyspalveluita, ja omaan jaksamattomuuten (burn out) samaten. Ne eivät ole huostaanoton syy.
*On vanhempia jotka luovuttavat lapsensa huostaan oman jaksamattomuutensa vuoksi. Ikävää on se, että yleensä tilanne pahenee siinä määrin, että jaksamattomuus lisääntyy tämän vuoksi mikäli vanhempi ei siihen saa apua.
- kykenemättömyys hoitaa lasta, no imbessillit nyt harvemmin lapsia saavat, joten ei tollasta mahdollisuutta juurikaan ole näiden 15.160 nyt huostaanotetun ja sijoitetun joukossa. Ainakaan montaa.
*Kykenemättömyys hoitaa lasta, tarkoittaa näitä kaikkia yhteensä ja monen asian summaa.
- lapsen murrosiän tuomat ongelmat joita vanhemmat eivät pysty ohjaamaan jne. Lapset ovat tässä väärä kohde, vanhemmat pitää ottaa huostaan, jos eivät pysty vanhemmuuteen. Noin avuttomien vanhempien lapset ovat varmaan jo oppineet huolehtimaan asioistaan itse olosuhteiden pakosta jo paljon aiemmin, joten huostaanottoa ei enää siinä vaiheessa tarvita, vaan tosiaan, vanhemmat huostaan.
*Huostaanotolla pyritään turvaamaan lapselle turvallinen ja tasapainoinen elämä ja oikeus lapsuuteen ja kasvamiseen turvallisessa välittävässä ympäristössä.
Muistutan kuitenkin ettei aina ole vanhempien syy, että murrosiän ongelmat ovat liian suuria. Myös ympäristö ja kaveripiiri vaikuttaa.
Yleensäkin näin loppu yhteenvetona: Järjestelmässämme on paljon aukkoja ja joitakin huostaanottoja voitaisiin varmasti jättää tekemättä mikäli meillä olisi parempi tukiverkosto ja erilaisia apu muotoja ja riittävästi työntekijöitä, jotka jaksaisivat työtaakkansa allakin ajatella asioita laajemmin.
Totuus on kuitenkin se, että huostaanoton syitä on moninaisia, mutta aina tulee olla kyseessä todella rankat perusteet eli lapsen turvallisuuden vaarantuminen.
Siis jos sitä Helinä haet, niin kyllä -myös aiheettomia huostaanottoja varmasti on, mutta ei varmasti 63 %.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille t. tiikeri emo :)
- Harvoinpa molemmat vanhemmat yhtäaikaa sairastuvat. Eli ei ole älykästä panna vanhemman fyysistä tai edes henkistä sairautta huostaanoton syyksi.
- Murrosikäisen kohdalla kyllä väärä kaveripiiri on nimenomaan vanhempien syy. Vanhempien pitää seurata missä porukoissa heidän lapsensa liikkuvat ja kunnon vanhemmat myös pystyvät kieltämään lastaan lojumasta missään epämääräisissä hämäräporukoissa. Se että murrosikäinen lapsi otetaan huostaan ei todellakaan ole minkään sivullisen pikkurikolliskaverin tai sivullise spurgun syy.
Pidän noita muitakin huostaanottohöpinöitä pelkkänä lässytyksenä, joka jättää tunteenomaisille sossutantoille liikaa tulkinnan varaa ja sijaa mielivallalle. Vaadin lastensuojelua RYHDISTÄYTYMÄÄN ja lopettamaan lässytyksen.
Sitäpaitsi, jos uraputkiäiti ei torjuu lapsensa, niin maksakoon hoidosta itse. Millä oikeudella hän pistää veronmaksajat vastuuseen kun itsellä on uraputken vuoksi rahaa. Eikö ulosotto toimi vai. Kyllä se köyhien ylivelkaisten kohdalla ainakin toimii.
vanhemmat voi sairastua yhtäaikaa!
Niinhän sinä luulet!
Miksei se voi olla todellisuutta?
Ainakin meillä on ollut, useinkin oltu yhtaikaa siaraina..
Eikö sulla olekkaan miestä, jutuista aatellen?
Eikö tosiaan voi ihmiset yhtaikaa sairastua!
Tyhmää jo ajattelukin, sulta, kaikki muukin källäily!
Etkä sinä voi määrätä kaveripiiriä lapsillesi!
V.... se mikään vanhempien syy!
Sul ei oo edes lapsia ja täällä huudat kaikkea, lapsista ja vanhemmista!
Et kai itse ole spurgu, joka on nähnyt kaikkee ja nyt oot selvillä!
Joo, se kyllä on kiitettävä juttu jos oot nin selvinnyt!
Mutta juttusi ei mene niin kuin luulet, miks vieläkin junnaat täällä sijarien puolella, eiks pitäis pysyä tuolla biojen puolell sun?????
Niin moni on jo ootellut sun poistuvan täältä keljuilemasta!
Jotkut ei tunne sua ja uskovat juttuihisi, mutta ns. vakiolukijat tunnistavat toki sut, eikä välitä väitöksiäsi, ne väitökset löydämme täältä netistä kaikki!
Ei mitään uutta auringon alla, enää ilman nettiä!
Jee!
Harvemmin molemmat vanhemmat sairastuvat yhtäikaa niin vakavaan sairauteen, niin vakavaan, ettei kumpikaan kykene lastaan hoitamaan. Flunssan takia kai ei ketään sentään pidä sinunkaan mielestä ottaa huostaan ja sijoittaa, vaikka molemmat vanhemmat yhtäisikaa sairastuisivatkin siihen.
Ja kyllä vanhemmat vastaavat siitä, missä piireissä heidän lapsensa liikkuvat. Miten sijarit siitä voisivat muka paremmin vastata sitten. Vai antavatko sijarit sijaislastensa pyöriä spurgujengeissä ja pikkurikollisten joukossa kuin kotonaan. Vanhemmat nimenomaan vastaavat siitä, että lapset oppivat valitsemaan seuransa ja jos ei muu auta, hakevat väärästä spurgujengistä lapsensa itse pois.
Huomaan, että olet jostain syystä aivan epätoivoinen ihminen, mutta tämä palsta on myös epätoivoisia sijareita varten, joten täältä varmaan löydät avun, kun joku kokenut sijari lukee viestisi ja neuvoo sinua ihan kohta varmaan.
hänet on huostaanotettu. Lapsi yleensä vastustaa sijoitusta siksi, että pelkää, etteivät vanhemmat pärjää senkään vertaa ilman häntä. Syvällä sisimmässään lapsi kyllä tietää, ettei kotona ole asiat niin kuin pitäisi olla.
ikaankuin ei olisi jo tarpeeksi kestamista siina etta asiat on sekaisin miksi sunkin pitaa viela tulla irvistelemaan tarjoisit mieluummin apua tarvitsevalle
Miten olet pystynyt selvittämään vastasyntyneen mielipiteen omasta äidistään, siis joka ei ole kohdunvuokraaja.
Ei tarvitse pyydellä anteeksi. En ota näitä kirjoituksia mitenkään henkilökohtaisesti. En myöskään syyllisty vaikka joku syyttelis. Älä säkään ota.
Mikä on aiheettomasta huostaanotosta maksettu vahingonkorvaus lapselle ja vanhemmille heidän kokemastaan hädästä, tuskasta, kärsimyksestä ja maineen pilaamisesta. Joutuuko viranomainen henkilökohtaisesti maksamaan vai maksammeko me veronmaksajat. Joutuuko viranomainen pihalle vai jatkammeko me veronmaksajat edelleen hänen palkanmaksua ja eläkkeen kerryttämistä. Joutuuko viranomainen koulutukseen, jotta oppisi paremmin työnsä vai saako hän jatkaa samalla olemattomalla harkintakyvyllä työssään. Onko näille seikoille toimivaa lainsäädäntöä ja jos ei ole, niin mitä hallitus aikoo asian eteen tehdä? Aiotaanko lapselle aiheutetuista vahingoista säätää laissa.
sain jokinaikasitten pienen pojan joka syntyi 3kk etuajassa,ja vietti melkein 3kk sairaalassa ja senjälkeen lähti siais perheeseen!mikä tuntui hyvältä ratkaisulta mielestäni koska kotiasiat olivat muutenkin hiukan rempallaan ja oli kuitenkin 4vuotias tyttö hoidettavana...niin ei ollut aikaa juosta poikaa katsomassa enkä niin kiintynyt häneen vaikka olikin oma lapsi kyseessä....nyt on sitten vaan kysymyksenä että antaakko poka adoptoitavaksii vai käydäkkö kattomassa tai yrittää saada vielä itselleen....kun nyt olen itsekkin turvakodissa...
parempi vaihtoehto on adoptio jos et sitoudu tapaamaan säännöllisesti lastasi.
On lapsen kiusaamista olla antamatta adoptioon, kuitenkaan tapaamatta sitä.
paljon onnellisempi lapsesta kasvaa, kun saa vanhemmat, jotka on pysyvät ja oikean kodin ja sukulaiset, eikä tarvi haikailla omien vanhempien tai sukulaisten perään, jotka ei kuitenkaan ilmaannu eikä välitä.
Anna lapsellesi oikea elämä.
täysin eri asioita.
Jos lapsi otetaan jo sairaalassa huostaan ja sitten aletaan äidiltä peräämään adoptioon antamista, niin mielestäni marssijärjestys on pielessä.
Äiti voi ajatella, että hän ei kuitenkaan saa jo huostaanotettua vauvaansa takaisin ja silloinhan vaikuttaa vauvan kannalta paremmalta antaa hänet jollekin rakastavalle perheelle adoptiolapseksi. Kuitenkin, lapsen oma äiti on aina se ainoa oikea tuolle vauvalle, kaikki muu on sekundaa.
1.7.-07 poikavauvan, laskettu syntymäaika 2.10.07!
Vauveli painoi 750g/32,5cm!
Tänään oli 940g/35,5cm, mitat!
Leikkaus tehtiin viikon ikäisenä!
Pojanpoikani on nyt 13v ja poikani, hänen isänsä, siunattiin 30.6.-07 viimeiselle matkalle!
Pojanpoika on ollut nyt meillä nuorimman pojan kaverina tuolta 500 km:n päästä, kait se on heille terapiaa se yhdessä olo!
No, tämä ei kuulu tähän, mutta piti purkaa tuskaani, johonkin!
Kun lueskelen näitä usein ja mietin, miten vaikeaa elämä on/voi olla!
Sijari/tukiperheäitikin olen ollut n. 15v!
Niissä asioissa ei ole ongelmia ollut, ainakaan pahempia!
Tultu aina hyvin toimeen biojen kanssa, siksi tuntuukin pahalta lukea noita "tappeluja" ym. asioita!
Miksi ihmiset ei voi tulla toimeen keskenään!
Miksi pitää aina riidellä, sanotaan muka, että ei ihmiset riitele, vaan asiat!
Miten tuon oikein voi käsittää, kun haukutaan toisiaan, vaikka miksi ja millä nimillä!
Menkää hyvät ihmiset itseenne, tämä nykymaailman hektinen meno pahenee kokoajan!
Kun yksi kuolee, toinen syntyy, meni tässä näin jälleen!
Onneksi meillä on pojanpojan äidin kanssa tosi hyvät välit, olleet aina!
suosittelinki adoptiota.
ota vastaan sympatiani ikävien asioiden vuoksi joita sulle on tapahtunut.
Toiseksi, minustakin olisi mukavaa, kun ihmiset lopettaisi kaikenlaisen ilkeilyn toisilleen. Kyllä tässä maailmassa pahuutta riittää, ei sitä tarvis enää enempää kylvää ympärilleen.
Kolmanneksi, sanoit, että sanotaa, ettei ihmiset riitele, vaan asiat.
Sitä itse aina peräänkuulutan, että nähtäis vaan ne asiat, joista ollaan eri mieltä, eikä mentäis henkilökohtaisuuksiin. Annetaan jokaiselle oikeus omaan mielipiteeseen. En ymmärrä miksi mun pitäisi alkaa nimitellä jotakuta, joka sattuu olemaan eri mieltä mun kanssa. Sehän on vain avartavaa, kun voi vaihtaa mielipiteitä, eiks niin?
Jaksamista sulle.
Kannattaa aloittajan tapauksessa ottaa huomioon, että vauva aikanaan kysyy ja ihmettelee, miksi äiti antoi hänet adoptioon ja vauvan 4-vuotias sisko kysyy samoin, miksi äiti antoi vauvan pois. Näiden kysymysten kanssa nuo molemmat lapset elävät loppuikänsä.
Sijareiden noin vaan lonkalta antama ohje on kevytmielinen.
jos antaa sijoitukseen, eikä kuitenkaan koskaan pidä yhteyksiä. Luulen, että kysymyksiä nousee vieläkin enemmän.
Miten tälläinen pähkäily voi olla mahdollista. Äitihän on epävarma saako hän enää vauvaansa takaisin ja siksi on päätynyt miettimään adoptiota. Miksei viranomaiset erottamisen sijasta varmista, että vauva palautuu äidilleen mitä pikimmin. Mikä ihmeen lääke tuo lapsen huostaanotto on joka hätään. Ei se mitään ratkaise vaan lisää ongelmia ja viattomia uhreja.
Jos äiti ei vielä ole omaan vauvaansa päässyt kiintymään, niin eipä vauvaan kukaan muukaan ole kiintynyt, äiti on etusijalla oltava.
hmm... luin viesti ketjua...
Mitäs kommentteja tämä saa..
Isovanhemmat ovat säännöllisesti tavanneet sijaisperheeseen sijoitettua lasta, lapsi on vieraillut molempien isovanhempien luona ja isovanhemmat vierailleet sijaisperheessä.
Lapsen vanhemmat ovat nyt (onneksi!) tavanneet lasta sovitulla tavalla.
Biologiset vanhemmat ja isovanhemmat ovat ajatuksessa, että kaikki on mennyt hyvin ja sovitulla tavalla. Suhde sijaisperheeseen avointa ja rehellistä.
Sijaisperhe on jopa soitellut, voiko lapsi tulla mummilaan, kun ovat käyneet reissussa jne.
Yht äkkiä, täysin "puun takaa" sosku ilmoittaa tapaamisten rajoittamisesta. Ilman että biologisia sukulaisia olisi kuultu, tai heidän kanssaan keskusteltu.
Miten tässä tilanteessa lapsen etu toteutuu?