Miksi kaikki miehet juoksee karkuun kun kuulee, että mulla on pieni poika kotona..? Tai kun ne kuulee, etten oo missään tekemisissä pojan isän kanssa..? Löydänköhän mä koskaan sellasta miestä, joka haluis sekä mut että pojan?
Kaikista paras vaihtoehtohan ois yh-iskä..:)
Kaikista paras vaihtoehtohan ois yh-iskä..:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellaiset tyypit vaan karkuun juoksee joiden yläpäässä ei liiku mikään =)
Suurimmalla osasta miehiä,ja naisiakin, on sellainen kuvitelma että yh:t ei muuta tee kuin etsi itselleen ja lapselleen elättäjää.Jos luet noita muita keskusteluja tältä palstalta,niin saat hyvän kuvan siitä millaisia ihmiset kuvitelmineen ovat.
Toivotan kovasti onnea sinulle,kyllä se järjen kanssa varustettu mies sinunkin eteesi jostain tupsahtaa =)
Moi
Mä taas olen vkl. iskä. Ja aina naiset jotenki säikähtää, kun kuulee siitä. En tiedä olisko yh-iskänä asiat toisin. Tuntuu että me vkl. iskät ollaan jotenki huonompaa väkeä tai jotain. No tähänki kai tottuu, sano mummo ku lumessa makas. moi moi
Mä arvostan vkl-isiä..tai siis yleensäkin isiä, jotka haluaa ottaa vastuun lapsistaan ja huolehtia niistä..oli se sit yh tai vkl..=)
Karkuun ne juoksee vasta sitten kun kuulee mikä on naisen menneisyys:mielenterveydestä johtuvat häiriöt(veitsellä uhkailu yms.),joita täällä näkee naisilla aika paljon olevan kun näitä palstoja lukee.Eräs nainen kertoi,että mies oli häipynyt kun hän oli kertonut olleensa insestin uhri.Niin,eikä kaikki miehet haluakaan olla yyhoon lasten elättäjiä.Eräskin joutuu käymään töissä,että voi elättää miehen kotonaan.Mies kuulemma istuskelee vaan sohvalla ja kattelee telkkaria ja pikkulapset lapset laitetaan kotitöihin.Et silleen-mies ei laita rikkaa ristiin muualla kuin kenties sängyssä.Tuosta sen tason näkee,mikä teille kelpaa.
tasokas juttu.
ei se ainankaan ole helpompaa mut se on hienoa et haluaa tavata lapsiaan viikonloppuisin eikä unohda heitä suhteen kariuduttua. mutta kun naisille jostain selviää et on pienten lasten yh-iskä (kokemuksen syvä rintaääni) niin siitähän se riemu repeää, kummastellaan et se on aika harvinaista et lapset jää isille ja päivitellään mikä siinä nyt teidän suhteessa meni pieleeen ja miksi äiti hylkäsi lapset ja sitten ihmetellään kun ei todellakaan kiinnosta selitellä sitä vieraille. nostan kyllä hattua kaikille yh-ihmisille, ei tämä helpoa ole,vaikka kylläkin kiitollista elämää.
En ainakaan minä,mutta itse seurustellut muutaman yh-äipän kanssa ja suhde kaatunut siihen ,kun yh-äippä ei itsekkään tiedä mitä mieheltä/suhteelta haluaa?Minulle ei ainakaan ole mitään haittaa siitä ettet pidä yhteyttä lapsen isään vaan lähinnä arvostan sinua ja lastasi juuri sellaisena kuin olet.
Tulen erittäin hyvin lasten kanssa toimeen ,muuta harvassa on ne yh-äipät ,jotka ovat valmiita sitoutumaan?
Samaan törmäsin itsekin nuorena yh-äitinä aikoinaan kuin alkuperäinen kirjoittajakin. Kaikki meni hyvin ja juttu luisti, mutta kun sanoin että on lapsia, suhtautuminen muuttui 1) mies alkoi iskeä naintikaveriksi seuraavaksi yöksi 2) mies näkikin yllättäen,että olenkin katkeroitunut ja alkoi vittuilla 3) mies poistui kiireellä paikalta, kommentteina jotakin, että haen itselleni elättäjää ja lapsilleni isähahmoa..
Tai siis nuoria kundejahan ne silloin oli, kun itsekin olin nuori.
En hakenut muuta kuin kivaa iltaa ja juttuseuraa. Bailaamista. Irtautumista arjesta. Lapset olivat isällään, mulla vapaata.
En halunnut sitoutua.Olin juuri päässyt pitkästä, vaikeasta suhteesta ja lasten isän kanssa piti olla ihan riitävän tiiviisti yhteydessä yhä vain, tapaamisasioiden ym. takia. Ei siis ollut mitään kokemusta hyvästä onnellisesta, tasa-arvoisesta parisuhteesta ja perhe-elämästä, ei edes nautittavasta seksistä, ei ollut kokemusta vastuunsa ottavasta miehestä - joten en kaivannut sellaista, oli hyvä olla itsekseen lasten kansaa. En edes voinut kuvitella, että ólisi ihan oikeasti olemassa toimivaa parisuhdetta, huomioiva mies, hyvää seksiä jne.. en siis voinut kaivata sellaista, mitä en tiennyt olevan olemassa. Luulin ihan oikeasti, että ne naiset jotka eivät hiekkalaatikolla mollaa miestään, valehtelevat. En tiennyt että on olemassa miehiä, jotka löytävät vierailleen muutakin juttuaihetta kuin oman vaimon tekemiset ja tekemättä jättämiset ja sanomiset - moittia ja tehdä naurunalaiseksi vaimonsa - - -
Ja olimme tosi nuoria silloin!!
vai ei yh.äidit tiedä mitä haluaa. miehetkö tietää? mulla on toinen käsitys. ehkä ne tietää jonkin aikaa mutta auta armias kun alkaa niinsanottu arki suhteessa niin silloin ottaa jätkä jalat alle ja lähtee. KOKEMUSTA ON. niin kävi minulle taas kerran. joten se siitä että miehet tietää.
Kyllä mä ainakin haluisin rauhottua ja asettua aloilleni..ja rhkä sit alkaa elämään sitä kunnon perhe-elämää..mitä se nyt sit onkaan..? Mä kuvittelisin, että se ois sellasta että tehään yhessä kaikkee kivaa ja nautitaan yhdessä olosta..ei se tietenkään saa koko aikaa sellasta ruusuilla tanssimista olla.. Ja sit kun lapset on saatu nukkumaan niin ois aikaa olla kahestaan..=) Voi voi..onpas mulla taas huono elämä kun täytyy näin valittaa..;) No, eiköhän tää tästä..
Mä jäin yksin odottaessani toista lastamme. Isä todellakin hylkäsi lapsensa, meni naimisiin, perusti uusperheen ja teki uuden vauvan. Minä jäin yksin odottamaan lasta ylpeän isoveikan kanssa, lasta jota teimme useamman vuoden. Kyse ei ollut siis mistään "vahingosta" tai minun päähän pinttymästäni, vaan yhdessä päätetystä peheen lisäyksestä.
Mutta yksinpä jäin. Lasten isä ei vieläkään, erosta kulunut nyt jo yli kaksi vuotta, tervehdi minua kadulla tai edes tunnista yhteistä lastamme, isonveljen hän varmasti tunnistaisikin jos haluaisi. Mutta, eipä herra niin halua.
Olin aivan sata varma siitä, että minun elämäni tulee pyörimään vain kahden pienen poikani ympärillä, kunnes tapasin laivalla Miehen. Koska olen ylpeä lapsistani jo heti nimeni jälkeen hönkäisin leikilläni että etsin isää lapsilleni, johon mies tokaisi takaisin:Ja minä etsin äitiä lapsilleni. No tietysti heti kyselin että minkä ikäisiä lapsia hänellä on, jolloin mies vastasi että ei hänellä vielä ole yhtään, mutta.. No, siitä jutusta ei kuitenkaan mitään tullut, pitkä välimatka, molemmilla työajat eriskummalliset jne.. Mutta sen se opetti, että myös monet miehet etsivät ihan oikeasti myös naisia, jotka ovat valmiita äitiyteen.
Nyt elän onnellisessa avoliitossa, jossa lapset kutsuvat puolisoani isäksi. Mies otti juuri puheeksi sen että haluaisi adoptoida pojat omille nimilleen ennen kuin hankimme yhteisiä lapsia, se olisi sitten selvää kaikille että hän on myös poikieni isä. Hän huomauttaa joka kerta jos erehdyn sanomaan "minun lapseni" sillä he ovat myös hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset. Myös uudet isovanhemmat pitävät poikia kuin he olisivat samaa lihaa ja verta.
Älä lannistu, ei kaikki ole pelkureita, mutta muistetaan kuitenkin se, että jokaisella yh-äidillä on toisinaan vaikeaa, jonka vuoksi luvatkaamme yhdessä ettei meidän yh-äitien vuoksi hajoa enää yhdenkään lapsen perhe..