Ainakin tuolla Karjalan perukoilla soratien korjausprosessi etenee suurin piirtein seuraavasti. Kun on jollakin käsittämättömällä ja ennalta arvaamattomalla tavalla määritelty, mikä huonoista kohdista korjataan, ajaa paikalle kuoma-auto ja kippaa tielle kuorman soraa. Kuorma auto poistuu paikalta. Kun sitten paikalle tulee riittävän maavaran ja etenemiskyvyn omaava ajoneuvo se ylittää kasan. Siihen asti muut odottavat, kiertävät tai lapioivat. Siitä se sora sitten alkaa leviämään. Välillä näkee lanana käytettävän työkoneen rengasta, jota vedetään narusta.
Asfalttia taas korjataan täyttämällä kuoppa reilusti. Kuopan tilalle tulee möykky. Kun kaikkia kuoppia ei kuitenkaan täytetä, korjattu tie on kuoppainen ja möykkyinen. Tienpinta /- 15cm. Silloinkin kun teitä päällystetään asvalttia laitetaan niin ohuesti, kuin voita siveltäisiin levän päälle.
Yksi minkä haluaisin lukea, niin jonkun tuollaisen tienhoitopiirin kunnossapito suunnitelman suomennettuna. Siis onhan sellainen olemassa, onhan. Olisi kiva tietää millä perusteella saman tieosuuden joku tienpätkä on aivan eri kunnossa, kuin toinen ja millä perusteella valitaan ne tien kohdat jotka korjataan ja millä joku pätkä väliltä jätetään kokonaan herran haltuun ja päällystämättä.
Asfalttia taas korjataan täyttämällä kuoppa reilusti. Kuopan tilalle tulee möykky. Kun kaikkia kuoppia ei kuitenkaan täytetä, korjattu tie on kuoppainen ja möykkyinen. Tienpinta /- 15cm. Silloinkin kun teitä päällystetään asvalttia laitetaan niin ohuesti, kuin voita siveltäisiin levän päälle.
Yksi minkä haluaisin lukea, niin jonkun tuollaisen tienhoitopiirin kunnossapito suunnitelman suomennettuna. Siis onhan sellainen olemassa, onhan. Olisi kiva tietää millä perusteella saman tieosuuden joku tienpätkä on aivan eri kunnossa, kuin toinen ja millä perusteella valitaan ne tien kohdat jotka korjataan ja millä joku pätkä väliltä jätetään kokonaan herran haltuun ja päällystämättä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Karjalan tiestö on melkoisen vaihtelevaa. Syrjemmässä olevat soratiet eivät ole kunnossapidon pääkohteita. Erityisesti kelirikkoaikaan monet tiet ovat huonosti liikennöitäviä. Keskikesälläkin runsaat vesisateet heikentävät sorateiden kuntoa.
Vähällä rahalla ei saa kovin paljon aikaan. Suomestakin sitä tienpidon oppia on Karjalaan viety. Muutama vuosi sitten Savo-Karjalan tiepiiri opetti sorateiden kunnossapitoa Karjalan Tasavallan puolella. Kuinka hyvin oppi lie sitten omaksuttu.
Minusta tuntuu, että pääosin sorateiden huono kunto johtuu kunnossapitokaluston puutteesta. Ei ole sopivia tiekarhuja käytössä riittävästi.
Karjalan Tasavallassa on myös hyviä tieosuuksia. Murmanskin valtatie (M-18) on kohtalaisen hyvä ja joiltain osin jopa erinomainen. Silläkin tiellä on vielä rakennettavia osuuksia.
Kokonaan uusittuja tieosuuksia on välillä Värtsilä-Pitkäranta. Tietä on rakennettu osittain aivan uuteen paikkaan. Uusittu tie on oikein hyväkuntoista.
Uusittua tietä on myös välillä Koirinoja-Prääsä. Tämä tie on suorin yhteys Värtsilästä Petroskoihin. Siitä on uusittu pitkä osuus länsipäästään. Tie on erittäin hyväkuntoinen. Voi ajella 120 km/h, jos ei hirveästi miliisiä pelkää.
Prääsän pää on edelleen työn alla.
Tästä tiestä on tulossa pääasiallinen kulkuväylä rajalta Petroskoihin. Tienvarsikyliin on rakennettu muutamia uusia huoltoasemia ja pysähdyspaikkoja.
Menee vielä monet vuodet ennen kuin Karjalan tiet ovat kokonaisuutenaan hyvässä kunnossa. Mutta jostain työt on kuitenkin aloitettava.
Missä kunnossa on rakenteilla oleva osuus.
Se osuus on vanhaa kestopäällystettä. Ei kovin hyvää, mutta siedettävää.
En tiedä kuinka paljon sitä on rakennettu tänä kesänä. Karjalassa pätkitään uudet tieosuudet, mitä rakennetan. Esimerkiksi Impilahden ja Pitkärannan väli. Ei tajua, millä perusteilla.
Ajoimme Koirinojan ja Prääsän välistä tietä maaliskuussa 8.3. Vähän rallin tapaan. Suomalaisten kanssa oli pieni kisa.
En voittanut.
Kaipa se tie oli aika hyväkuntoinen. Arttu ainakin nukkui melkein koko matkan. Tai ainakin niin kuvittelin. Vai pelkäsiköhän hän?
Minun pitää kysellä tien tämänhetken kuntoa Igorilta. Hän tulee torstaina samaista tietä pitkin Suomen.
Tie lyhentää matkaa rajalta Petroskoihin reilulla sadalla kilometrillä. Lisäksi Pitkäranta-Aunus väli ei ole kovin hääppönen aja.
Tosin tietysti matkailun kannalta Pitkäranta-Salmi-Aunus väli on todella hienoa nähtävää. Karjalaiskylät varsinkin Salmin ja Aunuksen tienoilla.
Minulle on kertynyt valokuvia niistä tienoista.
Koirinojalta Prääsään tien varrella on tosi kauniita järvimaisemia, kuten vaikkapa Vieljärven tienoot.
Myös ne yhteydet hiekkateitä pitkin pohjois-etelä suunnassa Salmista pohjoiseen ovat tosi kauniita seutuja. Lähes asumattomia.
Pohjoisempi reitti Koirinojalta Suojärven ja Essoilan kautta Petroskoihin on aluksi hiekkatietä. Melko vaatimatonta. Kestopäällyste alkaa Essoilasta, ellei tietä ole jo päällystetty Suojärven suuntaan. Ajoimme välin viime syksynä pikkubussilla. Ei ollut kovin hyvä, mutta meni aivan hienosti.
Lähde mukaan Petroskoihin. Voisimme ottaa sopivan porukan mukaan ja ajaa haluamaamme reittiä.
Ekana pitää toipua tuosta edellistä reissusta. Muutama vuosi sitten ajettiin Viipurista ylös Laatokan läsipoulta ja siitä Aunukseen ja ylös samaa reittiä, kuin nyt. Silloin soratiet oli hyvässä kunnossa, mutta pölyisiä.
Hyvin ovat kuopat ainakin merkanneet. Parin kilometrin välein on ainakin Uhtuan suunnalla merkki tienposkessa...
Kannattaisi aina rajan lähelle laittaa kuopanmerkki jossa olisi lisäkylttinä 12.000 km Vladivostokiin.
Säästyisi liikennemerkkirahoja itse tien korjauksiin.
Taitaa olla jonkinlainen pakollinen liikennemerkki kiintiö, josta pitää jakaa merkkejä tietty määrä tieosuutta kohti. Kyllä se vähän aiheutttaa hilpeyttä, kun tie on yhtä kiharaa, eikä muutenkaan juuri kahtakymppiä kovempaa pysty ajamaan, niin tulee vattaan mutkan merkki. Ettei vaan hurjastelisi ojaan.
Kävin Virossa viime kesänä paldiskissa, joka on ollut yksi suurinmista neuvostoliiton sukellusvenetukikohdista. Tie sinne tallinnasta oli käsittämättömän leveä ja hyväkuntoinen.
Pari vuotta sitten seikkailin kävellen (puolimaratoonin) tartossa, jossa oli entinen neuvostoliiton lentotukikohta. Halutti nähdä mannertenvälisten ohjusten laukaisualustat. (En ihan satavarma, millaisten ohjusten). Kävellessä huomasi, että tie sinne oli päällystetty betonilla ja vielä näin monen vuoden lähes käyttämättomyyden jälkeen täysin tasainen. Korkeintaan pari rikkaruohontainta sirkkalehtiasteella kilometrillä.
Ainakin Virossa noita entisiä sotilaskohteita pääsee haistelemaan kohtuullisen helposti.
Niin, vähän tienhoidon ja niiden kiireellisyysluokkien historiaa, en kyllä usko yllättäneeni ketään.
Ajelin maaliskuussa Peroskoista pohjoiseen Zekeshaan ja sieltä Kostamukseen. Muurmanskin tie tosi kurjassa kunnossa. Hyvä jos 40 pystyi ajelemaan. Zekehsasta taas Kostamukseen oli tie hyväkuntoinen.