Onko täällä ihmisiä, jotka ovat päässeet ujoudesta eroon? Olen 16 vuotias tyttö ja olen aina ollut ujo ja mun on vaikea tutustuu uusiin ihmisiin. Kaipaisin enemmän kavereita ja enemmän menoa. Tiedän kyllä vieläkin ujompia ihmisiä kuin minä eli en ihan pahimmasta päästä ole, mut kaipaisin silti lisää rohkeutta. Ja sitten toinen juttu: haluun päästä myös eroon siitä, et ajattelen lähes koko ajan, mitä muut musta ajattelee.
Eli siis, onko täällä samanlaisia tapauksia? Voisiko kenties joku uusi harrastus auttaa asiaan? Kerro tarinas, jos olet päässyt eroon ujoudesta.
Maria
Eli siis, onko täällä samanlaisia tapauksia? Voisiko kenties joku uusi harrastus auttaa asiaan? Kerro tarinas, jos olet päässyt eroon ujoudesta.
Maria
Vastaukset 7
Vanhimmat
vähän millasia kavereita sulla on nyt. Jos sulla on ujoja kavereita ni en osaa auttaa. Mut jos sun kaverit on sellasii menijöitä ni meet aina mukaan ja yrität olla madollisimman paljon äänessä ja lakkaat murehtimasta siitä mitä muut ajattelee. Älä aina ajattele seurauksia. Niin ja otat kato pari kaljaa ni jo alkaa juttu lentää ujoimmallakin kaverilla. Ja kun oot ruvenu puhuu kaikkein kaa pikku pöhnässä puhut niitten kaa kyl selvinki päin. Pöhnässä saa aina kavereita. :) Kokeile ihmeessä!
Minä olin ennen hyvin ujo myös, enkä kyllä alkoholin avulla siitä yli päässyt (edelliseen viestiin poiketen) vaan on niitä muitakin keinoja. Minulla sattuu omistakin kavereista osa olemaan semmoisia ujonpuoleisia, eikä kukaan mitenkään erityisen räpätäti, mutta onnistuin itse siitä silti melko hyvin eroon pääsemään.
Minulla auttoi uudet ihmiset aika hyvin, sillä kun uudelle luokalle jouduin en tuntenut kun parit ihmiset ja jotenkin siinä tutustuessa uusiin oli pakko hiukan unohtaa ujous.
Nykyään myös mietin harvoin sitä mitä muut minusta ajattelevat. Olen oppinut ystävien seurassa varsinkin luottamaan siihen, että sanovat jos minusta on jotain sanottavaa. Ja onko sillä niin väliä mitä muut ajattelevat? Kunhan koittaa itse olla itseensä tyytyväinen... edes hiukan.
Uskoisin, että oikeastaan mikä tahansa harrastus jossa uusiin ihmisiin joutuu törmäämään, auttaa hiukan asiaan. Ei siinä kehtaa olla aivan tuppisuuna, jos muut sinusta kyselevät ja kertoilevat itsestään.
Ei mielestäni ole tosiaankaan mikään tarve alkaa alkoholilla leikkimään, jos ujoudesta eroon haluaa. Itse ainakin semmoisessa tapauksessa vaan jälkikäteen olisin hirveästi pohtinut, että en kai vaan nolannut itseäni tai muuta.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujous kietoutuu yksinäisyyteen ja parisuhdeongelmiin/HS20050117SI1TL04l2u
Tämän kirjan pitäisi jokainen ujo lukea, todella hyvä!
Minä oon ujo eikä eroonpääsyä siitä näy.
Kaveritkin ujoja.
Mutta eipä se haittaa kun istuu täällä totaalisessa isolaatiossa muusta maailmasta.
Juu kandee hankkia tietokone ja netti, site voi olla isolaatiossa mutta samalla hoitaa ihmissuhteita muiden ujojen kanssa. Lopulta huomaa ettei olekaan epäsosiaalinen ja sitten se menee jo sekavaksi...
Olen myös 16 vielä ja olin ennen todella ujo kunnes lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Siellä oli pakko sopeutua ja yrittää luoda uusia ihmissuhteita ja se onnistuikin. Nyt vuoden päästä en ole enää paljookaan ujo välillä vaan jos on isommassa porukassa jossa kaikki tuntee kaikki ja mä en tunne ketään. Kyllä siitä ujoudestä pääsee eroon jos oikeesti haluaa. Ei kannata välittää siitä mitä muut susta ajattelee. se on vaan pinnallista ja tyhmää. Toivottavasti tästä oli jotain apua:)
En ajattelekkaa sitä mitä muut ajattelee mutta joteki vaa ujostuttaa. Juu pinnallisuus on tyhmää.