Parisen viikoa sitten aloin epäillä vaimoni uskollisuutta erään tapahtuman johdosta. Nyt pari viikkoa tapahtuman jälkeen asia on osoittautunut paikkansapitäväksi. Hän todellakin on pettänyt minua. Tämän hän itsekin nyt on joutunut myöntämään. Ihmettelen tapahtunutta siksi, että mielestäni avioliittomme on ollu hyvä, kolme lasta jotka ovat jo aikuisia, yli 20 vuotta hyvää elämää, mielestäni. Itse olen ollut tai ainakin yrittänyt olla mallimies en koskaan ole pettänyt vaimoani, olen arvostanut häntä, olen luottanut häneen, olen elänyt paljon perheeni ja vaimoni hyvinvoinnin eteen, tehnyt työtä uutterasti jotta olemme tulleet toimeen. Seksielämämme on ollut käsittääkseni normaalia mitä voi odottaa liki 50-kymppiseltä parilta yli 20 vuoden avioliiton jälkeen. En ole koskaan häntä lyönyt, enkä pahoinpidellyt henkisesti. Tuskin kuitenkaan ole täydellinen minäkään. Alkoholia käytän sillointällöin, tupakoin ja seuraan urheilua, mutta aina olen myös vaimoni huomioinut. Jokaisessa suhteessa on joskus pieniä riitoja, niin möys on meillä. Nyt tämä kaikki on mennyttä.
Hän kertoi suhteen jatkuneen jo pitkään. Itse en ole epäillyt mitään aikaisemmin. Lähipäivinä tulen panemaan eroprosessin käyntiin, asia mitä en voinut edes ajatella koskaan. Anteeksi tätä en voi antaa.
Nyt kun ajattelen asioita taaksepäin niin mietin että missä meni vikaan. En pysty tähän antamaan minkäänlaista vastausta. Lieneekö olen ollut liian hyvä mies, ainakin liian sinisilmäinen. Kostontielle en aio lähteä. Luulen ettei hänkään nauti tästä tilanteesta. Omalta kohdaltani on luottamus ihmisiin mennyt, tuskin enään luotan lapsiinikaan.
Syy miksi kirjoitan tätä tänne on se, että täältä kaikki on saanut alkunsa. Tänne kaikki myöskin loppui.
Hän kertoi suhteen jatkuneen jo pitkään. Itse en ole epäillyt mitään aikaisemmin. Lähipäivinä tulen panemaan eroprosessin käyntiin, asia mitä en voinut edes ajatella koskaan. Anteeksi tätä en voi antaa.
Nyt kun ajattelen asioita taaksepäin niin mietin että missä meni vikaan. En pysty tähän antamaan minkäänlaista vastausta. Lieneekö olen ollut liian hyvä mies, ainakin liian sinisilmäinen. Kostontielle en aio lähteä. Luulen ettei hänkään nauti tästä tilanteesta. Omalta kohdaltani on luottamus ihmisiin mennyt, tuskin enään luotan lapsiinikaan.
Syy miksi kirjoitan tätä tänne on se, että täältä kaikki on saanut alkunsa. Tänne kaikki myöskin loppui.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaan mene reippain mielin eteenpäin, kohti kesää!
Aikansa se vie ennekuin kaikki selviää, mutta uskon että olet vahva!!! Ja ehkä sinäkin voit löytää uutta iloa elämääsi... vaikka täältä... tai sitten jostain muualta.
Ei tämä paikka aina ole se pahan alku ja juuri!!
Voimia Sinulle!!!
ja jos haluat juttuseuraa, tai muuten vain purkaa tuntojasi, laita meiliosoitteesi...
olen saman kokenut, useamman kerran 25 aviovuoden aikana, useamman kerran myös antanut anteeksi.
Luulenpa, että nyt jos vielä kerran pettämistä tapahtuu, se on sitten viimeinen kerta. Nelivitosena kun tuntuu että elämää on vielä elettävänä vaikka kuinka paljon - ja mitä kaikkea mukavaa vielä on edessäpäin.
Siispä jos olet päättänyt erota - katso avoimin silmin ja mielin eteenpäin - pienellä varauksella kuitenkin - eivät kaikki ole pettäjiä :o)
Mukavaa kevättä!
edessäsi usko vain . jos täältä chatista on petturuus alkanut ja vaimosi uuden löytännyt voin sanoa että enpä usko sen kestävyytteen pätkääkään
varsinkin kun lähtökohta on noin että toinen on varattuna tai ehkä molemmat eli valheenpohjalta epärehellisesti pettäen alkaa toisen suhteen . Se on valmis kaatumaan mahdottomuuteensä ei siinä sitä luottamust aole olemassa edelleenkän se ihminen voi pettää uudelleen tietenkin.
Sinulle sanon että nosta pää pystyyn ja elä eteenpäin järjestä elämäsi ja pidä huoli lapsistasi ,älä anna katkeruudelle sijaa ollenkaan. Lähde liikkeelle ole avoin ja vaikka sinnuun on sattunut ikävästi ja ilkeästi ja se tuntuu edelleen varmasti älä katkeroidu avaa uusi hyvä elämä itsellesi ja anna sen tuoda sulle kaikkea .On sulle sitä uskollistakin rakkautta ja ystävyyttä olemassa olen varma siitä .
Sinä et ole tehnyt mitään väärin joten älä murehdi älä jää miettimään kärsimään anna lupa elää eteenpäin olet tärkeä ja sinulla on vielä kaikki edessä. Sille vaimollesi joka on kohta ex voit jättää hyvästit jo nyt ja älä anna hänen enempää loukata sinua poista hänet vain kuvioistasi ja elämästäsi kaikin tavoin lapsista pidä huoli he tarvitsevat sinua ja heillekin on varmasti yllätys tuo tilanne mutta puhu se heillkein rehellisesti mitne on .
Jonain päivänä vaimosi tulee vielä pyytämään anteeksi ja kerjää takaisin mutta toivon sinulla olevan voimaa olla ottamatta takaisin enää ,tuo on ikävin tapa loukata toista se valheellisuus ja petturuus. Puhua ois pitänyt ongelmista mutta hän ehkä halusi pitää sen rakastajan ja sinut mutta hyvä että sen huomasit ja jätä kokonaan .
ANNA ITSELLESI KUITENKIN LUPA ELÄÄ JA NAUTTIA elämää on niin paljon ja kivaa jäljellä .Kesäkin on tulossa . Ystävistä on paras apu ja lähde vaikka reissulle mutta älä jää liikaa yksin .
ONNEA ELÄMÄÄSI TOIVON
Onneksi olkoon sinulle, olet mies ja aina ollut uskollinen... Ilmeisesti aika oli sinunkin herätä tähän maailman karuun todellisuuteen, jossa yksiavioisuus on vain silmänlumetta.
Kannattaako silti heittää vuosien hyvä liitto menemään yhden epätäydellisyyden takia, toisaalta onhan se luottamus kaiken perusta... Mutta kannattaa varmaan miettiä aika tarkkaan...
Mieti vielä! Jos nyt ero tulee sinun hakemanasi, niin todennäköisesti tulet sitä katumaan - sitten kun on liian myöhäistä.
On sanottu, että mikäli ero tulee yhden syrjähypyn seurauksena, eron todellinen syy ei ole syrjähyppy vaan jotain ihan muuta. Hyvä parisuhde kestää syrjähypyn, mikäli pari kykenee kommunikoimaan keskenään. Mikäli parisuhde kaatuu, niin ei se ole niin hyvä ollutkaan.
Tuon kirjoituksen lukiessani, tuli mieleeni se tosiasia, että miksi ihmiset eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on. Miksi se pitää rikkoa, jotta oppii ymmärtämään sen, miten hyvin asiat itse asiassa ovat olleet.
Toivon sinulle lämpimästi jaksamista näinä vaikeina aikoina.
...ja sitten tulet tänne itkemään vaimosi pahuutta...voi ressukkaa..etkö ajattele että ittessäs ja liitossanne on joku jo pitemmän ajan mättänyt,ei joku sätti itsessään aiheuta mitään...muutos vaimossasi on voinut kyteä jo pitkään ja tämä oli hänen tapansa toimia...et edes luota lapsiisikaan,no jo on...voimia vaimollesi!ehkä hänen oli jo aika irrottautua susta!
tunnen silti olevani eniten juuri sinun kanssasi samalla aaltopituudella.
Ensinnäkin nostan sinulle hattua jos olet aidosti ollut uskollinen ja miksipä siinä huijaisitkaan..kunnioitan sitä suuresti,koska itse olen kokenut ettei uskollista miestä ole..mutta perhe ja lapset on se voima joka pitää suhteen kasassa ja itsensä kanssa pitää olla sinut,täytyy itsekin katsella maailmaa avoimimmin silmin..toisille se käy mutta toisille ei..mutta hyvä mies harkitse vielä..kannataako erota,sinullekin voi kolahtaa jotain aivan uutta ja silti voit pitää perheesi..en yllytä mutta katsele maailmaa ja sen kauneutta...voimia kuitenkin...