mietteliäs

netissä, monta viikkoa, pyyteli kiirjoittamaan jne.
Ensin suostunut, mutta yhtenä heikkona hetkenä sitten laitoin vähän viestiä.
Homma eteni, mies tahtoi soittaa ja soittelikin, samoin minä.
HÄn oli miellyttävä ja puhuimme suurinpiirtein kaikesta.
Tyly loppu tuli, hän kertoi minusta vaimolleen, tahallaan, saadakseen vaimonsa ruotuun. Hän kehui vaimolleen, että hänellä on toinen, jos vaimo ei tee kuten hän haluaa.
Ja soppa oli valmis.
Akka soitti minulle, lähetteli textviestejä ja teki elämäni helvetiksi, vaikken ollut luvannut ukolle mitään. Olimme vain puhuneet ja kirjoitelleet, emme sopineet tapaamisia, emmekä mitään muutakaan.
Siis.
Jos se ei ole ahdistelua, niin sitten se on seurustelua, mutta voi käydä noinkin, kuten minulle.
Onneksi se se on nyt loppu. Uhkasin naista poliisilla, koska hän puhelinhäiriköi.

Miksei voisi miestä vikitellä, voihan mies sanoa jos se ei hänelle sovi,

mutta ovatko he imarreltuja vai kiusaantuneita
vokotuksesta.

Ei ole eroa, "vikitteleekö" mies naista tai päinvastoin. Saahan sitä jos huvittaa kunhan ei loukkaa ketään.

Entisenä chatkettuna (n. 4 vuotta kunnes lempparichattini lopetettiin) voin kokemuksistani kertoa, että kyllä vikiteltiin puolin ja toisin. Minä olin kuitenkin tarkka, ensin tutkailin yleisessä keskustelussa immeisiä kauan ennen kuin aloin yksityisiä keskusteluja.

Ei pahaa sanottavaa; oma olisi ollut mokani jos olisin alkanut enempi tekemisiin toisen naisen miehen kanssa paitsi vain kaverina.

Kaikkea siellä sattui, sain paljon "ohikulkukahvituttavia". En jaksa enää heitä usein tapailla, laiskuus tai vanhuus :-)

ennenkun alat vikittelemään, voit herättää
turhia toiveita juuri rikkimenneestä
suhteesta selviytyneelle. Tärkeä ja herkkä
kysymys kuitenkin, kuinka "lähelle" voi ja
olisi oikein mennä täällä netissä.

innostuvat, eivät meinaa pysyä nahoissaan jos heitä vikitetään.