- Zad on onnekas kun sai sinut, ming katsoi arvostelevasti ystäväänsä.
ming ja samira olivat molemmat tummia ja hoikkia ja jos ei heitä tuntisi, luulisi vieras varmasti heitä siskoksiksi.
- meidän täytyy kiiruhtaa! samira huudahti hermostuneesti ja vilkaistuaan ikkunasta ja huomattuaan kuun olevan jo korkealla.
pikaisesti ystävykset lähtivät palatsista ja katosivat tummuvaan yöhön.
ming seisoi suuren alttarin oikealla puolella häntä vastapäätä seisoi selin munkki, joka selitti sormuksen ojentajalle ohjeita. ming ei pystynyt näkemään munkin selän taakse, eikä hän kuullut puhetta. samira oli sanonut, että ojentaja oli zadin parasystävä, dan, mutta ming ei ollut koskaan nähnyt miestä.
urkujen aloittaessa pauhata, munkki astui omalle paikalleen ja ming saattoi nähdä danin. danilla oli tummanruskeat hiukset ja silmät ja hänen pitkä vartalonsa oli ruskettunut, mutta ei, dan ei ollut Ceylonilainen. dankin oli perinteen mukaan pukeutunut valkeaan pellavaisiin väljiin housuihin ja paitaan, mutta mingin mielestä ei zad voinut olla komeampi kuin dan. ming tunsi itsensä pellavamekossaan peikolta.
seromonia alkoi ja zad ja samira astuivat hymyillen väkijoukon keskeltä altterin eteen. munkki siunasi heidät ja dan antoi hymyillen zadille paksut sormukset, ne pujotettiin oiekaan peukaloon. lopuksi zad ja samira suutelivat ja kaikki hurrasivat.
nuoripari astui täydenkuun alle ja iloiset sukulaiset heittivät heidän päälle suuria punaisia kukkia.
ming huokaisi syvään.
- kaunista, mingin selän takaa kuului pehmeä ääni.
säpsähtäen ming kääntyi ääntä kohti.
-niin, ming sai sanottua ja punastui.
-meidän täytyy lähteä juhlapaikalle! samira henkäisi mingille ja danille ennenkuin zad innoitti samiran hurjaan suuteloon.
pihalle oli varattu kaksi kärryä joita veti kumpaakin kolme kaunista ponia. niillä oli säihkyvät suitset ja niitten turkki kiilsi kuin hopea. taas ming sai huokaista, sillä hän istuutui danin kanssa kaksistaan toisiin rattaisiin.
ming ja samira olivat molemmat tummia ja hoikkia ja jos ei heitä tuntisi, luulisi vieras varmasti heitä siskoksiksi.
- meidän täytyy kiiruhtaa! samira huudahti hermostuneesti ja vilkaistuaan ikkunasta ja huomattuaan kuun olevan jo korkealla.
pikaisesti ystävykset lähtivät palatsista ja katosivat tummuvaan yöhön.
ming seisoi suuren alttarin oikealla puolella häntä vastapäätä seisoi selin munkki, joka selitti sormuksen ojentajalle ohjeita. ming ei pystynyt näkemään munkin selän taakse, eikä hän kuullut puhetta. samira oli sanonut, että ojentaja oli zadin parasystävä, dan, mutta ming ei ollut koskaan nähnyt miestä.
urkujen aloittaessa pauhata, munkki astui omalle paikalleen ja ming saattoi nähdä danin. danilla oli tummanruskeat hiukset ja silmät ja hänen pitkä vartalonsa oli ruskettunut, mutta ei, dan ei ollut Ceylonilainen. dankin oli perinteen mukaan pukeutunut valkeaan pellavaisiin väljiin housuihin ja paitaan, mutta mingin mielestä ei zad voinut olla komeampi kuin dan. ming tunsi itsensä pellavamekossaan peikolta.
seromonia alkoi ja zad ja samira astuivat hymyillen väkijoukon keskeltä altterin eteen. munkki siunasi heidät ja dan antoi hymyillen zadille paksut sormukset, ne pujotettiin oiekaan peukaloon. lopuksi zad ja samira suutelivat ja kaikki hurrasivat.
nuoripari astui täydenkuun alle ja iloiset sukulaiset heittivät heidän päälle suuria punaisia kukkia.
ming huokaisi syvään.
- kaunista, mingin selän takaa kuului pehmeä ääni.
säpsähtäen ming kääntyi ääntä kohti.
-niin, ming sai sanottua ja punastui.
-meidän täytyy lähteä juhlapaikalle! samira henkäisi mingille ja danille ennenkuin zad innoitti samiran hurjaan suuteloon.
pihalle oli varattu kaksi kärryä joita veti kumpaakin kolme kaunista ponia. niillä oli säihkyvät suitset ja niitten turkki kiilsi kuin hopea. taas ming sai huokaista, sillä hän istuutui danin kanssa kaksistaan toisiin rattaisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.