Mikään ei ole raivostuttavampaa ku itsesäälissään rypevät ihmiset. Myönnetään, olen mä itsekki sitä joskus harrastanu mutta en hittovie julkisesti. Nää ihmiset jotka ruikuttaa tyyliin "oon niin ruma ja läski mul ei oo poikakaverii mul on nii pieni en osaa mitää kaikki vihaa mua" saa mut kiehuun. Melkeen yhtä ärsyttäviä on ihmiset jotka ei usko itsessään olevan mitää hyvää vaikkei sitä muille kuulutakkaan. Olettavat "ihan tosissaan" elävänsä koko elämänsä vanhoina piikoina tai -poikina kun ei heitä kukaan huoli! Näitä on mun tuttava ja ystäväpiirissä ihan liikaa.
Okei, ei kai kaikilla vaan voi olla hyvä itsetunto.
En tiiä millanen mun lapsuus sitten oli muitten lapsuuteen verrattuna (sillä sehän on tunnettu klisee ja totuus että kaikki lähtee lapsuudesta), mut se sai mut kuitenki luottamaan omaan osaamiseeni ja kulkeen pää pystyssä. Ei mua mitenkää liikaa kehuttu, ei yhtään normaalia enempää. Sain kiukuteltuani piiskaa tai tukkapöllyn eikä se oo nähdäkseni tehny minkäälaisia vaurioita mun psyykeen. Meidän perheessä ei liikoja suukoteltu tai halailtu, mutta rakkaus on aina ollu läsnä. Ei sitä tarvi sanoa.
Mä luotan itseeni ja omiin kykyihini, ja suurimman osan ajasta voin sanoa itselleni olevani hyvännäköinen. Se VOISI tarkottaa että mä olen lahjakas ja kaunis, mutta ei välttämättä. En oikeen tiiä mitä mä tässä yritän sanoa mut varmaan jotai sen suuntaista et meitäki on viel olemassa:D.
Nauttikaa hyvät ihmiset elämästä älkääkä tuhlatko sitä turhan ruikuttamiseen ja peiliin tuijottamiseen.
Kiitos.
Okei, ei kai kaikilla vaan voi olla hyvä itsetunto.
En tiiä millanen mun lapsuus sitten oli muitten lapsuuteen verrattuna (sillä sehän on tunnettu klisee ja totuus että kaikki lähtee lapsuudesta), mut se sai mut kuitenki luottamaan omaan osaamiseeni ja kulkeen pää pystyssä. Ei mua mitenkää liikaa kehuttu, ei yhtään normaalia enempää. Sain kiukuteltuani piiskaa tai tukkapöllyn eikä se oo nähdäkseni tehny minkäälaisia vaurioita mun psyykeen. Meidän perheessä ei liikoja suukoteltu tai halailtu, mutta rakkaus on aina ollu läsnä. Ei sitä tarvi sanoa.
Mä luotan itseeni ja omiin kykyihini, ja suurimman osan ajasta voin sanoa itselleni olevani hyvännäköinen. Se VOISI tarkottaa että mä olen lahjakas ja kaunis, mutta ei välttämättä. En oikeen tiiä mitä mä tässä yritän sanoa mut varmaan jotai sen suuntaista et meitäki on viel olemassa:D.
Nauttikaa hyvät ihmiset elämästä älkääkä tuhlatko sitä turhan ruikuttamiseen ja peiliin tuijottamiseen.
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et varmasti tiedä miltä tuntuu kun astuu kotiinsa ja saa miettiä sydän pomppien, että mitä väärää olen nyt tehnyt ja millä tuulella vanhemmat ovat,joudunko hakatuksi vai mitä tapahtuu seuraavaksi? Tai miltä tuntuu kun vanhemmat kritisoivat jokaista askelta ja elettä jonka teet. Vaikka tulisi kymmenen miinus kokeesta, niin siitäkin keksitään jotain kriittistä. Tai kyllä se isoveli on aina hiukan parempi ollut kaikessa.Ja harmi kun ei perinyt äitinsä pitkiä sääriä ja hoikkaa kroppaa, vaan peri isänsä norsun olemuksen.
No joo tuo sikseen, mutta halusin vain näin nopeasti sanoa, että kaikissa perheissä ei ole edes mahdollisuutta kasvattaa sitä hyvää itsetuntoa. Omalla kohdallani asuessani äitini luona hän kärsi mittavista mielenterveysongelmista ja kaikki katkeruus ja kateus tuli minun niskaani. Myös fyysinen pahoinpitely ei ollut outoa. Että oletkos ajatellut, että näillä sinunkin ystävilläsi on ehkä hiukan huonommat eväät elämään kuin sinulla? Lähinnä tekstissäsi ärsyttää se, että et tunnu ymmärtävän, että on myös niitä jotka eivät saa asua normaalissa perheessä(eli kasvattaa normaalia,tervettä itsetuntoa).
Ole kuitenkin onnellinen, että omistat hyvän itsetunnon. Niin minäkin, nykyisin. Tosin tämä on ollut kivikkoinen kamppailu, mutta on sen arvoista. Se, että ei uskalla elää omaa elämäänsä omalla tavallansa tuppaa olemaan melkein jokaisen suomalaisen ongelma.
Kaikki mitä sanot on totta, ja ilmaisin itteni huonosti. Mä lähinnä tarkotin et halveksin ihmisiä jotka valittaa TYHJÄSTÄ. En tiedä omistavani ylipullistunutta egoa ja se todennäköisesti on totta koska mulla on viel tosiystäviä ja paljo kavereita :F. Mut niin. Oon tavannu ihmisiä joilla tiedän kaiken olevan hyvin kotona ja muuten, mitään ei puutu. Silti on aina jotain valittamista. Nämä mainitut ystäväni tai tuttavani ovat niinikään kaikinpuolin hyvinvoivia mutta hyvä, tai edes siedettävä itsetunto puuttuu. Sellaset ihmiset on tietenki ihan eriasia joilla on syy siihen ettei arvosta itteään ollenkaa. Mutta musta riittävä syy ei ole se et sua ei huolita lätkäjoukkueeseen. No okei, eri ihmiset selviää eri tappioista erilailla. Hitto ku en osaa selittää kunnolla! Tunnen itteni täydeks ääliöks mut onneks mun loistava itsetunto pelastaa mut 8X.
Niin paisunu egoni ei ole ettenkö huomaisi itsessäni virheitä. Virheistään täytyy oppia ja niin edelleen. En ajatellut provosoitua noista toisista kommenteista mutta ei voinu olla kokonaa puolustautumatta. Jos ette tosiaan onnellisina voi elää ni eläkää ainaki rauhassa.
Kiitos ja hei.
En vissiinkään sun pointtias ymmärtänyt, mutta tekstin luettuani tulin siihen lopputulokseen, että minä raivostuttaisin sinua.
"Mikään ei ole raivostuttavampaa ku itsesäälissään rypevät ihmiset."
Minusta on. Nimittäin YLISUUREN egon omaavat ihmiset. He ovat vieläkin raivostuttavampia.
"YLISUUREN egon omaavat ihmiset. He ovat vieläkin raivostuttavampia"
^^ NÄIN!
Kyllä toi nyt uhkaavasti kuulostaa siltä,että on Vallian päähän lorahtunut pari litraa kusta.
Noo, kyllä se sieltä joskus alas tulee
Itsetunnosta en sano mitään mutta tuo viimeinen lause että nauttikaa elämästä.
Pitäisi nauttia tässä ihmisen yhteiskunnassa?
Se on niin että ne jotka nauttii elämästä, niillä on häkää päässä eikä masentuneilla.
Masentuneet on terveitä ja onnelliset sekaisin.
Yhdyn niin täysin H Masterin sanoihin! Ihan samaa mieltä!!!