Lyhykäisyydessään. Minulla on 16 v poika joka kertoi minulle olevansa homo. Halasin poikaani ja jatkettiin elämäämme. Kysyin eikö pelottanut kertoa minulle ja hän sanoi että ei koska tiesi minun suhtautumisen asiaan. Hän on myös kertonut joillekin ystävilleen eikä se ole ketään häirinnyt.
Ajattelin vain, miksi niin monet pelkää kertoa asiasta? Ehkä monien äidit ja ystävät voisikin yllättää ja ymmärtää asian. Itse aavistelin asiaa ihan pienestä pitäen joten ei asia ihan yllätyksenä tullut. Toisaalta taas, mitä se kenellekään kuuluu mitä kukakin tekee.
Poikani on luonteeltaan aivan ihana, huomaavainen, huumorintajuinen ja ajattelevainen. Pelottaa vaan ajatella kuinka hän pärjää. Monet heteromiehet tuntuu jostain syystä olevan tajuttoman homofobisia. Onko suomessa vaikeaa elää ei-heterona?
Ajattelin vain, miksi niin monet pelkää kertoa asiasta? Ehkä monien äidit ja ystävät voisikin yllättää ja ymmärtää asian. Itse aavistelin asiaa ihan pienestä pitäen joten ei asia ihan yllätyksenä tullut. Toisaalta taas, mitä se kenellekään kuuluu mitä kukakin tekee.
Poikani on luonteeltaan aivan ihana, huomaavainen, huumorintajuinen ja ajattelevainen. Pelottaa vaan ajatella kuinka hän pärjää. Monet heteromiehet tuntuu jostain syystä olevan tajuttoman homofobisia. Onko suomessa vaikeaa elää ei-heterona?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi,
Itse kerroin äidilleni homoudestani kun olin 17- vuotias. Äitini otti asian todella hyvin, vaikka sanoi, ettei ollut varsinaisesti aavistanut sitä kuitenkaan aikaisemmin. Hassua sinänsä, sillä äitini on psykologi ammatiltaan. Olen sen tunnustuksen jälkeen ollut erittäin läheinen äitini kanssa, eikä mitään ongelmia olla kohdattu. Hän arvostaa mua sellaisena kun olen, eikä asiasta tarvitse välttämättä puhuakaan jatkuvasti. Mielestäni onkin parempi, ettei kaikessa ota äiti itse asiaa puheeksi tai sivua sitä, vaan odottaa jos pojalla on tarvetta puhua siitä, niin hän ottaa sen esille. Eli ihan rennosti vaan ja luota poikaasi. Hän puhuu jos on tarvetta. Hyvää kesää teille! Jasu 26