kummiongelma

pyytänyt vain toista. Se on kuule niin, että miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyy :) Siis ihan hyvin voi pyytää vain toista. Olen itsekin kahden kummitäti, siis vain minä, mies on sitten tahollaan myöskin jonkun kummi ja minä en taas ole sen lapsen kummi.

Pyytäminenkin on helppoa, kun suomessa ei ole englannin you-muotoa joka on sinä ja te. Ei tule sekaannuksi. Voi yksilöidä suoraan pyyntönsä: tuletko SINÄ lapsemme sylikummiksi.

Kerro miten kävi!

usein kummiksi pyydetään pariskunnan kumpaakin se on vähän suvuittain tai kaveriporukoittain. Silti aina joku poikkeeaa tavoista välillä.

Meillä on lähipiirissä ollu ttuo pariskuntakäytäntö joten kun tahdoimme kummiksi vain toisen niin jouduimme odottamaan yhden lesken ja toisen avoeron.. Loppu hyvin kaikki hyvin?

Voit silti pyytäää vain ystävääsi kummiksi ja selittää sen kauniisti vaikka niin että otatte yhden kummin kummankin kavereista tai kummankin lähipiiristä jolloin puolisot jää pois. Ongelma tuleekin sitten kun tahtoo jonkun pariskunnan tai useamman kummin.. Kuitenkin asia kannattaa jotenkin selittää vaikka lyhyellä tuttavuudella tms syyllä.

Toisaalta miehet ja kummius on monasti aika muodollinen seikka joten jos ei suhtaudu asiaan kovin fanattisesti niin mitä se hemmo haittaa? No, mulla haittais ja oli ihan kynnyskysymys..

Tuskin tämä mieskään on kovasti innokas tulemaan kummiksi kenen tahansa lapselle, eikä varmaan loukkaannu, jos häntä ei pyydetä.

Sellaita virallista velvollisuutta kuin, kummius ei ole olemassakaan. Toiset kokevat kummiuden lähes pyhäksi velvollisuudeksi, toisille se taas merkitsee nimeä paperissa, ei mitään sen enempää.

Kummius on jäänne jostain varhaisemmista ajoista, jolloin kai haluttiin lapselle varavanhemmat, jos itselle jotain sattuisi.

Ehkä myös joskus kummin velvollisuus oli antaa lapselle kristillinen kasvatus, mikä nykypäivänä lähinnä hymyilyttää. Kukapa siihen kykenisi?

Vaimoni pyydettiin hänen veljensä esikoisen kummiksi ja minua ei. Lapsen vanhemmat halusivat esikoiselleen läheiset ja heille tärkeät ihmiset kummeiksi, lisäksi kriteerinä oli jonkinlainen kyky keskustella niistä uskonasioista. Tulen lankoni (kastetun isän) kanssa erinomaisesti toimeen, mutta en tietenkään ole niin läheinen kuin vaimoni (hänen siskonsa), eikä minua loukannut lainkaan se, ettei minulle kummin pesti pamahtanut. Olen "tädin mies" ja se passaa hyvin.

Sinullekin ystäväsi on se läheisin ja hänen miehestään tulee vain "kummitädin mies". Sen on kelvattava. Voitte toki kaunistella asiaa jotenkin niin, että teidän mielestä lapsella kuuluu olla x määrä kummeja, joista yhden molempien suvuista ja vain yhden ei-sukulainen tai mikä nyt tilanteeseenne sopiikaan. Eli siis esittää asian niin, ettei kummittomuus johdu ko. miehestä vaan jostain teidän periaatteestanne / tottumuksestanne.