Narsisti?

Voimia sulle sinne ja kiitos vastauksesta! Tuo lopputeksti oli hyvin sanottu, että vaihtoehtoja on vain kaksi..ja niinhän se on..pitää vain kerätä voimia lähtemiseen..ei tällaiseen kannata jäädä loppuiäkseen elämäänsä tuhlaamaan. Ajatteleekin vaikka 40 vuoden päähän ja joka päivä siihen asti mitätöimistä, arvostelua, alistamista...millainen ihminen sitä olisi sitten niiden vuosien myötä..itseltään kadonnut, vailla omaa tahtoa, mielipiteitä, omaa minuutta..pelkkä murentunut ihminen varustettuna toisen mielipiteillä ja elämäntavoilla..

Jos tuo ei ole narsisti, niin ei sitten kukaan. Luin ja ihmettelin, tunnenko tuon miehen: olen myös kadottanut omat ajatukseni ja tarpeeni ja tunteeni ja hieronut jopa jalkoja...mutta sillä erotuksella, että minä läksin. Läksin kun selvisi, että hänellä oli vuoden ajan ollut toinen nainen - tai itse asiassa minä olin ollut se toinen, se toinen oli ykkönen - jonka ostamalla koneella olin miehen jalkoja hoitanut.

Herätkää! Narsisti pysyy sellaisena, hän ei koskaan muutu, ei koskaan rakasta, ei koskaan lakkaa käyttämästä toisia ihmisiä. Mikään tai kukaan ei muuta häntä.

Lukekaa molemmat kirjoittajat kirja "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä".

Kokenut nainen kirjoitti:

Jos tuo ei ole narsisti, niin ei sitten kukaan. Luin ja ihmettelin, tunnenko tuon miehen: olen myös kadottanut omat ajatukseni ja tarpeeni ja tunteeni ja hieronut jopa jalkoja...mutta sillä erotuksella, että minä läksin. Läksin kun selvisi, että hänellä oli vuoden ajan ollut toinen nainen - tai itse asiassa minä olin ollut se toinen, se toinen oli ykkönen - jonka ostamalla koneella olin miehen jalkoja hoitanut.

Herätkää! Narsisti pysyy sellaisena, hän ei koskaan muutu, ei koskaan rakasta, ei koskaan lakkaa käyttämästä toisia ihmisiä. Mikään tai kukaan ei muuta häntä.

Lukekaa molemmat kirjoittajat kirja "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä".

Lue lisää

Te puhutte miehestä mutta tunnen tapauksen jossa NAINEN alistaa miestään ts. on narsisti(?)
Tällä hetkellä he ovat kovaa vauhtia menossa naimisiin. Kaikki häihin liityvä on "suunniteltu" morsiammen mieltymysten mukaan. Tämä nainen tienaa enemmän kuin miehensä ja on monta kertaa muistuttanut tätä jopa ihan kaveripiirin kuullen. Tämä nainen saa välillä sellaisia raivokohtauksia (=kun joku ei mene/toimi hänen suunnitelmien mukaan) että muita hävettää tilanne. Paras keino on alkaa mielistelemään tätä naista jotta tästä "pattitilanteesta" päästään eroon..tämä ruokkii entisestään tämän naisen kieroutuneisuutta.
Nainen osaa uskotella tälle miehelle että kaikki tämä on "normaalia". En ole miehen kuulut koskaan sanovan naiselle "EI". Muuten en olisi niin huolestunut mutta tämä mies on yksi kavereitani...en uskalla ottaa asiaa puheeksi sillä uskon että nainen on jo "aivopessyt" hänet.

Lähde ihmeessä tuollaisesta suhteesta.Älä anna toisen ihmisen pilata elämääsi.Elämme vain kerran ja siitä pitää nauttia.

Kokenut nainen kirjoitti:

Jos tuo ei ole narsisti, niin ei sitten kukaan. Luin ja ihmettelin, tunnenko tuon miehen: olen myös kadottanut omat ajatukseni ja tarpeeni ja tunteeni ja hieronut jopa jalkoja...mutta sillä erotuksella, että minä läksin. Läksin kun selvisi, että hänellä oli vuoden ajan ollut toinen nainen - tai itse asiassa minä olin ollut se toinen, se toinen oli ykkönen - jonka ostamalla koneella olin miehen jalkoja hoitanut.

Herätkää! Narsisti pysyy sellaisena, hän ei koskaan muutu, ei koskaan rakasta, ei koskaan lakkaa käyttämästä toisia ihmisiä. Mikään tai kukaan ei muuta häntä.

Lukekaa molemmat kirjoittajat kirja "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä".

Lue lisää

Kiitos kommentistasi, avustasi! Oli hienoa kun jaksoit lähteä pois tuosta huonosta suhteesta. Ja aion etsiä tuon kirjan käsiini!

Usein on kyse siitä, ettei mies todellakaan tajua! Mutta on mahdollista saada ne ymmärtämään ellei ole todella patologinen tapaus kyseessä.

Mutta myöntymällä ja nöyrtymisellä se ei tule tapahtumaan.

Kokenut nainen kirjoitti:

Jos tuo ei ole narsisti, niin ei sitten kukaan. Luin ja ihmettelin, tunnenko tuon miehen: olen myös kadottanut omat ajatukseni ja tarpeeni ja tunteeni ja hieronut jopa jalkoja...mutta sillä erotuksella, että minä läksin. Läksin kun selvisi, että hänellä oli vuoden ajan ollut toinen nainen - tai itse asiassa minä olin ollut se toinen, se toinen oli ykkönen - jonka ostamalla koneella olin miehen jalkoja hoitanut.

Herätkää! Narsisti pysyy sellaisena, hän ei koskaan muutu, ei koskaan rakasta, ei koskaan lakkaa käyttämästä toisia ihmisiä. Mikään tai kukaan ei muuta häntä.

Lukekaa molemmat kirjoittajat kirja "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä".

Lue lisää

Tuli ihan sama olo että minäkin tunnen tuon aloittajan miehen. Olen seurustellut sellaisen miehen kanssa ja jätin hänet yli 2 vuotta sitten eli suunnilleen hiukan kauemmin kuin nyt aloittaja on samantyyppisen tyypin kanssa seurustellut. Minun exäni teki mieluummin töitä kuin oli minun kanssa. Samaa kertoivat hänen muutkin exänsä. Suhteet kesti hänellä muutamasta kuukaudesta pisimpään 5 vuotta. Meillä kesti alle 3 vuotta. Onneksi älysin jättää hänet sillä olisin vain pilannut elämäni jos olisin jäänyt. Narsismia veikkaan minäkin vaikken mikään psykologi olekaan.

kehotan lähtemään ja vieläpä mahdollisimman pian, enen kuin sinulta menee terveys ja mielenterveys.

rupesin pari päivää sitten vasta miettimään, että mistä saan apua. Itse en ole siis sellaisessa parisuhteessa elänyt, mutta koko elämäni olen joutunut kärsimään narsistisen ihmisen vuorovaikutuksessa. Nimittäin kyseessä on isäni.

Niin pikkutytöstä asti kuin voin vain muistaa olen lohduttanut äitiäni keskellä yötä ja silittänyt päätä kun isä on taas baarissa naistensa kanssa. Ja kun isäni näis ystävät ovat heitelleet äitini auton päälle ja kaupan eteen mätiä omenia. Isäni on alkoholisti mitä hän ei tietenkään myönnä. Hän elää kuin miljonääri tarjoillen ja esittäen vaikka hän on oikeasti velkamiljonääri.

22 vuotta kesti vanhempieni avioliitto, kunnes vihdoin äidilläni oli rohkeutta sanoa että nyt se on ohi. Isällä ehti olemaan 22 vuoden avioliiton aikana 26 suhdetta eri naisten kanssa. Ehkä enemmänkin. Hän on myös tartuttanut äitiini sukupuoli taudin. Hän ei vieläkään myönnä yhtäkään suhdetta vaikka hän on jäänyt rysän päältä kiinni. Isäni on aina halunnut olla julkisuudessa ja niin hän on ollutkin paikallislehdemme sivuilla kuntamme kunnanhallituksessa. En osaa oikein kuvailla tarpeeksi hyvin minkälainen hän on luonteeltaan, mutta kaikki jotka hänet tuntevat jopa omat sukulaiset ja parhaat kaverit pyörittelevät päätänsä eivätkä ymmärrä häntä.

Isä hän ei ole ikinä minulle ollut. hän on kerran sanonut minua rakkaaksi. Kerran koko elämäni aikana. Ja sekin tuli asia yhteydessä kun hän pyysi minua hakemaan itselleen kaljan jääkaapista.

Vanhempani siis erosivat virallisesti n. 3 kk sitten. Isänihän ei voinut sitä uskoa ja riehui myöskin siihen malliin ( hajoitti mm.4 puhelinta) hän edelleen luuli että äitini ottaisi hänet takaisin. Isäni pyörittää kolmea naista samaan aikaan ja yksi niistä on aika väkivaltainen nainen enkä yhtään ihmettele jos hän joku päivä ei kävelisi yhtenä palasena pois sen naisen luota. Mutta surullisinta tässä on että en varmaan edes itkisi jos hän kuolisi. hän on kuin ventovieras joka joskus soittaa kun `kiireiltään` ehtii että mitä hän tyttärenpojalleen kuuluu. Äitini on kuitenkin saanut elämän ilonsa takaisin ja löytänyt vierelleen aivan ihanan miehen joka oikeasti rakastaa ja kunnioittaa häntä.

Tarinaa riittäisi vaikka kuinka jatkaakseni, mutta haluan sanoa teille kaikille jotka olette joutuneet samanlaiseen tilanteeseen että älkää odottako 22 vuotta vaan tehkää siitä loppu nyt! Ja muistakaa että kaikista tärkeintä on että on joku joka kuuntelee ja ymmärtää teitä. Meinaan äitini jaksaa aina kiitellä kuinka jaksoin häntä auttaa ja lohduttaa vaikka olin vasta pikku tyttö. Ja uskon että äiti ei olisi jaksanut tähän päivään asti ilman minua ja minun siskoani. Enkä kyllä minäkään olisi tehnyt mitään ilman häntä. Hän on minun paras ystäväni ja tukijalkani ja hän auttaa aina kun on vaikeaa. Mutta tosiaan alkää odottako enään enempää koska narsisti ei muutu. Ei ikinä. Vaikka sitä kuinka rakastaisi. He eivät rakasta muita kuin itseään.

Tervehdys!
Minä tapasin ihanan miehen 12 v. sitten ollessani kahden pienen lapsen yh-äiti. Hän peuhasi lasten kanssa, teki kaarnalaivoja, mökkeiltiin paljon. Syntyi yhteinen lapsi, menimme naimisiin...Jokin alkoi muuttua.
Pientä vähättelyä,lapset olivat mukavia, kun olivat hiljaa. Mitään ei olisi saanut ostaa - ei kotia eikä lapsillekaan. Hän alkoi viihtyä baareissa, ja hänellä oli lupa lähteä milloin halusi. Hän ei koskaan osallistunut lasten harrastuksiin - niistä en koskaan luopunut, vaikka aina olen saanut kuulla niistä. Hän ei tee ruokaa, eikä siivoa - päin vastoin saattaa näyttää, mistä pitäisi siivota enemmän.
Viinaa on kulunut aina vaan enemmän ja enemmän - koska olen niin ilkeä. Pikkuhiljaa kuvioon ovat tulleet humalapäissään heitetyt ilkeydet - milloin mitäkin. Viimeinen sanallinen heittely koski sitä, paljonko saisi tuomiota, jos minut tappaisi. Jutut ovat niin ilkeitä, ettei kukaan voi kuvitella. Seuraavana päivänä hän yskii, on nolona, tulipahan vain sanottua.
Itse olen vaipunut masennukseen. Viime keväänä yritin itsemurhaa, koska kuvittelin jo olevani NIIN PASKA, koska kaikki riidathan johtuivat minusta. Pään manipulointi tapahtuu niin pikkuhiljaa ja huomaamatta, että sitä alkaa itsekin uskoa kaikkeen sontaan. Minäkin olin ennen iloinen ja hurmaava.
MUTTA syön tällä hetkellä mielialalääkkeitä ja käyn terapiassa. Olen jo havahtunut, että jos miehelläni ei ole aikomustakaan ( todennäköisin vaihtoehto ) muuttaa käyttäytymistään, minä lähden. Olen sen jo kerran elämässäni tehnyt, eikä se tunnu enää mahdottomalta nytkään. Alan siis saamaan voimia, jotta tuntisin itseni ja tarpeeni. Enkä halua lasteni kuulevan kaikkea sitä paskaa, mitä ovat välillä joutuneet kuulemaan...Ja sekin on minun syyni.
Tässä esimerkki, miten pitkälle asiat voivat mennä ja helposti menevät, jos ei osaa pitää rajaa. Ja se raja ajan mittaan haalistuu, oppii antamaan anteeksi paljon sellaista, mitä ei pitäisi.
Voimia tarvitaan. Näin varoituksena teille nuoremmille, älkää antako elämänne mennä näin pilalle. Siinä vaiheessa, kun huomaa, että ilo on jo kadonnut elämästä, täytyy alkaa tehdä jotain.

En itseäni tunnista kirjoitti:

Tervehdys!
Minä tapasin ihanan miehen 12 v. sitten ollessani kahden pienen lapsen yh-äiti. Hän peuhasi lasten kanssa, teki kaarnalaivoja, mökkeiltiin paljon. Syntyi yhteinen lapsi, menimme naimisiin...Jokin alkoi muuttua.
Pientä vähättelyä,lapset olivat mukavia, kun olivat hiljaa. Mitään ei olisi saanut ostaa - ei kotia eikä lapsillekaan. Hän alkoi viihtyä baareissa, ja hänellä oli lupa lähteä milloin halusi. Hän ei koskaan osallistunut lasten harrastuksiin - niistä en koskaan luopunut, vaikka aina olen saanut kuulla niistä. Hän ei tee ruokaa, eikä siivoa - päin vastoin saattaa näyttää, mistä pitäisi siivota enemmän.
Viinaa on kulunut aina vaan enemmän ja enemmän - koska olen niin ilkeä. Pikkuhiljaa kuvioon ovat tulleet humalapäissään heitetyt ilkeydet - milloin mitäkin. Viimeinen sanallinen heittely koski sitä, paljonko saisi tuomiota, jos minut tappaisi. Jutut ovat niin ilkeitä, ettei kukaan voi kuvitella. Seuraavana päivänä hän yskii, on nolona, tulipahan vain sanottua.
Itse olen vaipunut masennukseen. Viime keväänä yritin itsemurhaa, koska kuvittelin jo olevani NIIN PASKA, koska kaikki riidathan johtuivat minusta. Pään manipulointi tapahtuu niin pikkuhiljaa ja huomaamatta, että sitä alkaa itsekin uskoa kaikkeen sontaan. Minäkin olin ennen iloinen ja hurmaava.
MUTTA syön tällä hetkellä mielialalääkkeitä ja käyn terapiassa. Olen jo havahtunut, että jos miehelläni ei ole aikomustakaan ( todennäköisin vaihtoehto ) muuttaa käyttäytymistään, minä lähden. Olen sen jo kerran elämässäni tehnyt, eikä se tunnu enää mahdottomalta nytkään. Alan siis saamaan voimia, jotta tuntisin itseni ja tarpeeni. Enkä halua lasteni kuulevan kaikkea sitä paskaa, mitä ovat välillä joutuneet kuulemaan...Ja sekin on minun syyni.
Tässä esimerkki, miten pitkälle asiat voivat mennä ja helposti menevät, jos ei osaa pitää rajaa. Ja se raja ajan mittaan haalistuu, oppii antamaan anteeksi paljon sellaista, mitä ei pitäisi.
Voimia tarvitaan. Näin varoituksena teille nuoremmille, älkää antako elämänne mennä näin pilalle. Siinä vaiheessa, kun huomaa, että ilo on jo kadonnut elämästä, täytyy alkaa tehdä jotain.

Lue lisää

...tuo tarina. Minulla menossa suhde narskumiehen kanssa jo kahdeksatta vuotta.
Mun on ollut paha olla jo kauan, mutta vasta viime kuukausina olen tajunnut, että narsististahan tässä on ilmiselvästi kyse.
Seurustelun alku oli niin ihanaa, kuin satua. Minua puhuteltiin kauniilla sanoilla. Usein hän tuijotti minua ja sanoi, että olen hänen mielestään kaunis.
Mutta vuosien kuluessa huomaan kauniiden sanojen muuttuneen haukkumiseksi. En osaa tehdä mitään oikein tai sanoa oikein. Olen aina väärässä.
Varsinkin humalassa tulee sellaista tekstiä, että ihan hirvittää.
Kun yritän asiaa selvittää seuraavana päivänä, niin vastaus on vaan "en tarkottanut".
Olen jo tehnyt päätöksen lähteä. Vie vaan vähän aikaa, koska välillä iskee säälinpuuska.
Mutta tähän en voi jäädä tai menetän viimeisetkin itsekunnioitukseni rippeet ja sekoan.
Tätä tarinaa voisin jatkaa vaikka kuinka paljon. Niin paljon pahoja asioita olis kerrottavana.

En itseäni tunnista kirjoitti:

Tervehdys!
Minä tapasin ihanan miehen 12 v. sitten ollessani kahden pienen lapsen yh-äiti. Hän peuhasi lasten kanssa, teki kaarnalaivoja, mökkeiltiin paljon. Syntyi yhteinen lapsi, menimme naimisiin...Jokin alkoi muuttua.
Pientä vähättelyä,lapset olivat mukavia, kun olivat hiljaa. Mitään ei olisi saanut ostaa - ei kotia eikä lapsillekaan. Hän alkoi viihtyä baareissa, ja hänellä oli lupa lähteä milloin halusi. Hän ei koskaan osallistunut lasten harrastuksiin - niistä en koskaan luopunut, vaikka aina olen saanut kuulla niistä. Hän ei tee ruokaa, eikä siivoa - päin vastoin saattaa näyttää, mistä pitäisi siivota enemmän.
Viinaa on kulunut aina vaan enemmän ja enemmän - koska olen niin ilkeä. Pikkuhiljaa kuvioon ovat tulleet humalapäissään heitetyt ilkeydet - milloin mitäkin. Viimeinen sanallinen heittely koski sitä, paljonko saisi tuomiota, jos minut tappaisi. Jutut ovat niin ilkeitä, ettei kukaan voi kuvitella. Seuraavana päivänä hän yskii, on nolona, tulipahan vain sanottua.
Itse olen vaipunut masennukseen. Viime keväänä yritin itsemurhaa, koska kuvittelin jo olevani NIIN PASKA, koska kaikki riidathan johtuivat minusta. Pään manipulointi tapahtuu niin pikkuhiljaa ja huomaamatta, että sitä alkaa itsekin uskoa kaikkeen sontaan. Minäkin olin ennen iloinen ja hurmaava.
MUTTA syön tällä hetkellä mielialalääkkeitä ja käyn terapiassa. Olen jo havahtunut, että jos miehelläni ei ole aikomustakaan ( todennäköisin vaihtoehto ) muuttaa käyttäytymistään, minä lähden. Olen sen jo kerran elämässäni tehnyt, eikä se tunnu enää mahdottomalta nytkään. Alan siis saamaan voimia, jotta tuntisin itseni ja tarpeeni. Enkä halua lasteni kuulevan kaikkea sitä paskaa, mitä ovat välillä joutuneet kuulemaan...Ja sekin on minun syyni.
Tässä esimerkki, miten pitkälle asiat voivat mennä ja helposti menevät, jos ei osaa pitää rajaa. Ja se raja ajan mittaan haalistuu, oppii antamaan anteeksi paljon sellaista, mitä ei pitäisi.
Voimia tarvitaan. Näin varoituksena teille nuoremmille, älkää antako elämänne mennä näin pilalle. Siinä vaiheessa, kun huomaa, että ilo on jo kadonnut elämästä, täytyy alkaa tehdä jotain.

Lue lisää

Viestistäsi on nyt pari kk,toivottavasti olisit jo saanut voimia lähtemiseen.Niitä voimia minäkin täällä keräilen,alan olla kanssa niin henkisesti kuin fyysisesti niin loppu että muuta mahdollisuutta ei ole.Todennäköistähän on että miehemme eivät muuksi muutu,eiväthän nämä juopot narsistimme edes tiedosta että heissä yleensä edes olisi mitään vikaa.Me heidän naisensa vain olemme niin aivottomia lehmiä, että saisimme vaan olla kiitollisia että he ovat kanssamme.Olen jo neljättä vuotta suhteessa narsistisen juoppohullun miehen kanssa,hyvät hetket ovat yhtä vahissä kuin selvät päivät.Ja kun mietin tällaista tämä on ollut alusta asti,eikä varmasti muuksi muutu.Pahoinpitelytkin alkoivat jo alkusuoralla,aina saa olla varuillaan kun hän juo eli lähes koko ajan on varpaillaan oloa.Yleensä hän kuitenkin tajuaa lyödä esim. päähän sivulle mihin ei jää jälkiä.Viimeksi tosin läväytti naamalle,ja luomi mustui.Nyt hänen suurin huolensa onkin,etten kerro kenellekkään.Hän ei halua että häntä pidetään naistenhakkaajana,sellainen hän ei ole hänhän ei ole ketään naista ikinä lyönyt.Kaverit tuntevat hänet hauskana, reiluna heppuna sellainen hän on kysyy keneltä vaan.Hän on sairaalloisen mustasukkainen,tätäkään hän ei kyllä myönnä.Hän on loistava manipuloimaan ihmisiä.Tuntuu kuin minussakin olisi kaksi eri ihmistä.Toinen aina antaa kaikki anteeksi ja suostuu manipuloitavaksi,toinen taas tajuaa kaiken tämän paskan ja ihmettelee miten yleensä voi vielä olla siinä...JA KUITENKIN VAAN ON SIINÄ.Isässäni oli paljon samoja piirteitä.Siksikö alistun kun pidän tätä tavallaan normaalina tilana,vaikka kuitenkin samalla tajuan ettei kenenkään tarvitse sietää tällaista kohtelua eikä väkivaltaa.En edes tajua miten voin enää edes tykätä hänestä,vai olenko vain läheisriippuvainen...Välillä olen parasta mitä hänelle on tapahtunut,ja hän on niin onnellinen että olemme yhdessä.Toisinaan taas olen vanha lumppu joka on aina tyrkyllä eikä edes itse tajua sitä kun on tyhmä kuin saapas.Kanssani hän on kuulemma vain siksi että olen kaunis,hän on aina vaan kauniitten naisten kanssa.Ja naisia hän on saanut aina,hän on maannut ainakin 200 naisen kanssa.joo-o siinä on pojalla ollu laskemista.Joka tapauksessa toivon että me kaikki jotka elämme toisten paskasankoina,saisimme otettua itseämme niskasta kiinni ja aloittaa lähtölaskennan kohti parempaa elämää.Emme kuitenkaan ole täällä ikuisesti ja varmasti ansaitsemme parempaa.Tsemppiä kaikille.

Ihan samanlainen on minun mieheni....olemme olleet yhdessä reilu 22v....Hieron joka päivä hänen selkää,niskaa,hartioita ja jalkojaan vaikka olisin ite kipeä,mutta minä saan vain pyytämällä pyytäessä hetkellisen niska/hartia hieronnan kun hän jo valittaa,ettei jaksa,kädet on voimattomat,kipeät.Seksiä pitäisi harrastaa silloin kun hän sitä haluu/himoitsee,oli kello mitä tahansa ja hän herättää minut...mutta auta armias jos minä herättäisin hänet kun minua himoittaa...Lumitytöt on tehtävä niin miten hän sanoo ja sillä tavalla on lunta heitettävä kuin hänkin heittää,autolla pitäisi ajaa kuten hän,tietää/osata aavistaa mitä milloinkin haluaa tehdä ja miten ,onhan se nyt päivän selvää että tiedän hänen ajatuksensa.Persekkin pitäisi pyyhkiä kuten hänkin tekee ja paskapaperi taitella niinkuin hänkin taittelee,taxi tilataan kun hän on valmis lähtemään,ravintolaan lähdetään kun häntä haluttaa/hän jaksaa jne jne...en edes jaksa kaikkea sitä luetteloida.On hän ihana,romanttinen,hellä,humoristinenkin....joskus harvoin.Työnarkomaani myös.

SPeedy9 kirjoitti:

Te puhutte miehestä mutta tunnen tapauksen jossa NAINEN alistaa miestään ts. on narsisti(?)
Tällä hetkellä he ovat kovaa vauhtia menossa naimisiin. Kaikki häihin liityvä on "suunniteltu" morsiammen mieltymysten mukaan. Tämä nainen tienaa enemmän kuin miehensä ja on monta kertaa muistuttanut tätä jopa ihan kaveripiirin kuullen. Tämä nainen saa välillä sellaisia raivokohtauksia (=kun joku ei mene/toimi hänen suunnitelmien mukaan) että muita hävettää tilanne. Paras keino on alkaa mielistelemään tätä naista jotta tästä "pattitilanteesta" päästään eroon..tämä ruokkii entisestään tämän naisen kieroutuneisuutta.
Nainen osaa uskotella tälle miehelle että kaikki tämä on "normaalia". En ole miehen kuulut koskaan sanovan naiselle "EI". Muuten en olisi niin huolestunut mutta tämä mies on yksi kavereitani...en uskalla ottaa asiaa puheeksi sillä uskon että nainen on jo "aivopessyt" hänet.

Lue lisää

Tee hyvä ihminen kaverillesi palvelus ja pelasta hänet tältä hirviöltä. Itse elin sokeasti 12 vuotta tuollaisen pirttihirmun kanssa ja meinasi oma elämä jäädä elämättä. Onneksi tajusin lähteä avioliitosta vekeen. Pyydä kaveriasi tutkimaan näitä narsistisivuja ja lyö Miten tunnistan narsistin-listan hänen kouraansa niin eiköhän kaveri herää. Ainakin olet yrittänyt saada hänet tietoiseksi tällaisten hirviöiden olemassaolosta. ja vielä naimisiin semmoisen kanssa ... huh huh. Ei ikinä enää lähekkekkään tollasta tyyppiä.

Miksi ihmeessa liitat suomalaisuuden siihen millainen miehesi on? onko suomenkieli niin köyhää ettei toisesta ihmistä pystytä ilmaisemaan mitään konkreettisempaa? -Niin, onko? Olet itsekin varmaan suomalainen.
Se, etta sinulla sattuu olemaan kamala suomalainen mies, ei tarkoita, etta kaikki suomalaiset miehet olisi tuollaisia. ai se, etta entinen ihana miehesi oli ulkomaalainen tarkoittaisi sita, etta kaikki ulkomaalaiset olisivat ihania.
Ala katkeroidu. Olet itsekin suomalainen.

Kokenut nainen kirjoitti:

Jos tuo ei ole narsisti, niin ei sitten kukaan. Luin ja ihmettelin, tunnenko tuon miehen: olen myös kadottanut omat ajatukseni ja tarpeeni ja tunteeni ja hieronut jopa jalkoja...mutta sillä erotuksella, että minä läksin. Läksin kun selvisi, että hänellä oli vuoden ajan ollut toinen nainen - tai itse asiassa minä olin ollut se toinen, se toinen oli ykkönen - jonka ostamalla koneella olin miehen jalkoja hoitanut.

Herätkää! Narsisti pysyy sellaisena, hän ei koskaan muutu, ei koskaan rakasta, ei koskaan lakkaa käyttämästä toisia ihmisiä. Mikään tai kukaan ei muuta häntä.

Lukekaa molemmat kirjoittajat kirja "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä".

Lue lisää

tapasin 60v miehen naimisissa olevan joka väitti että on eroamassa vaistosin miehessä jotain outoa mutta annoin tunteiden viedä. miies osasi olla vetova naisiin lipevä hurmaava toi lahjoja joista jouduin maksamaan rahassa ja seksissä tätä jatkui ensin vuoden kunnes tajusin että mies on sairas vaimonsa esitteli ja muut naisensa kaikki toisillensa silloin tajusun että touhu on sairasta yritin päästä vapaaksi suhteesta ja sen jälkeen alkoi helvetti alistaminen uhkailu miies ja muut naiset kävivät käsiksi elämä pyöri miehen seksin ympärillä
hän tuli haki seksiä ja häipyi ovesta ulos menin aivab alasmenetin itsetuntoni ja nukuin tuskaani lääkkeillä pois kunnes minulle neuvottiin ottamaan yhteyttä narsismi yhdistykseen luin samanlaisia kohtaloita hain itselleni apua. narsisti ihminen vie ihmiseltä kaiken kannattaa otaa loppu keinoilla avulla, en ole viekäkään päässyt miehestä vapaaksi narsisti pitää kiinni uhristaan ja vain hänen näkemykset ova oikeat nyt minulla on oikeus prosessi meneillään miiestä ja hänen muita naisiansa kohtaan joiden kiusattavana oli 3v neuvo naisille varokaa lipevää kiinnteistövälittäjää tampereella naimisissa ja naisia pyörittää

Miksi toi kuullostaa niin tutulta!! Alkoi vähän ahdistaa. Noin se just menee meilläkin ja olen ollut "lähdössä" jo monta kertaa, mutta sitten ollaankin niin "mä muutun, mä teen ihan mitä sä haluat, älä lähde!" ja viikon päästä tilanne on sama ku aikasemmin. Mäkään en saa ostaa mitään. Mun rahat on miehen rahoi ilmeisesti ja olo on ku kakaralla, et pitää kysyy lupa ostaa karkkia kaupassa! Oon niin pettyny elämääni mut en uskalla lähteä. Enkä ees pelkää etten löytäis uutta miestä vaan jotain muuta...en tiiä. Oon niin ujo ja saamaton nykyään. Mut sä voit viel onnistuu! Jos pystyt siihen nii lähe ja nopee!

kuulostaa... kirjoitti:

...tuo tarina. Minulla menossa suhde narskumiehen kanssa jo kahdeksatta vuotta.
Mun on ollut paha olla jo kauan, mutta vasta viime kuukausina olen tajunnut, että narsististahan tässä on ilmiselvästi kyse.
Seurustelun alku oli niin ihanaa, kuin satua. Minua puhuteltiin kauniilla sanoilla. Usein hän tuijotti minua ja sanoi, että olen hänen mielestään kaunis.
Mutta vuosien kuluessa huomaan kauniiden sanojen muuttuneen haukkumiseksi. En osaa tehdä mitään oikein tai sanoa oikein. Olen aina väärässä.
Varsinkin humalassa tulee sellaista tekstiä, että ihan hirvittää.
Kun yritän asiaa selvittää seuraavana päivänä, niin vastaus on vaan "en tarkottanut".
Olen jo tehnyt päätöksen lähteä. Vie vaan vähän aikaa, koska välillä iskee säälinpuuska.
Mutta tähän en voi jäädä tai menetän viimeisetkin itsekunnioitukseni rippeet ja sekoan.
Tätä tarinaa voisin jatkaa vaikka kuinka paljon. Niin paljon pahoja asioita olis kerrottavana.

Lue lisää

Sen enempää ottamatta osaa tähän keskusteluun; ainakin mun kohdalla JOKA kerta kun joku puhuu "narskusta" tai "narskumiehestä", koko asialta putoaa pohja.

Tässä ei puhuta nyt mistän rakkaasta lapsesta jolla on monta nimeä. Puhutaan henkisesti sairaasta henkilöstä. Kuulostaa jotenkin niin uskomattoman lapselliselta ja typerältä antaa tällaiselle tyypille lempinimi narsku. Tuota sanaa käytetään muutenkin liian helposti, tilanteissa joissa ihmisten ain vain pidä olla yhdessä koska luonteet eivät sovi yhteen, vaan lähinnä saavat parista ne huonot puolet esiin.

Noh, olipa avautuminen, ei sinänsä ole kokonaan osoitettu sinua kohtaan.

Olenko minä sitten niin itseäni täynnä olevani "narsku", en tiedä, mutta jos minua kohtaan käyttäytyy huonosti, epäreilusti tai julmasti ilman mitään aivan selvää syytä ( en osaa sanoa mikä sellainen syy nyt olisi) muutamankin kerran, lähtisin lätkimään saman tien. Voisin jopa sanoa, että " mulle ei vittuilla" Miksi jäädä lonailemaan suhteeseen vuosikausiksi joissa toinen loukkaa selvästi? Nostakaa hyvät ihmiset kytkintä älkääkä luulko, että asiat muuttuvat paremmiksi!

Ja ei, rakkaus ei ole sokea. Suurimmasa osassa tapauksista on vain kyse siitä, ettei ihmiset osaa olla yksin. Ovat mielummin henkisesti hakattavana kuin yksin.

Tuttua

Kun luen näitä tekstejä löydän niistä jokaisesta asioita, joista olen kärsinyt 14v.

On käsittämätöntä, että olen antanut itseäni kohdella näin vaikka ihana tyttäreni sanoo miestä täysp...... Olen saanut kokea fyysistä väkivaltaa monessa muodossa: silmä mustana, otsa turvoksissa ja Thaimaan matkalla lyönti oli niin voimakas etten pystynyt kunnolla syömään kun leukaluut olivat niin kipeät. Aluksi tilanteisiin liittyi viina, mutta nyt nyrkki voi heilua ihan mitättömästä asiasta.

Pahinta on henkinen painostaminen: en osaa tehdä mitään oikein, aina tulee joka asiasta jotain sanomista. Kaikki asiat pitää tapahtua hän aikataulunsa mukaan esim. viikonloppuna aamupala pitää valmistaa klo 7 vaikka normaalisti aika on klo 9. Lenkillä pitäisi käydä monta kertaa päivässä ja olen tietysti laiska kun haluan lukea kirjaa ja levätä. Kaupasta pitää tuoda hänen määräämiään asioita vaikka on minun kauppavuoroni. Kaikki tavarat hän kuitenkin on aina ostanut itse enkä minä osta koskaan mitään. Olen menettänyt itseluottamukseni melkein kokonaan ja entisestä kauniista naisesta on tullut läski, haiseva kokki, jonka voi helposti vaihtaa esim. thaimaalaiseen herkkupyllyyn.

Tärkeintä hänelle on omien halujensa tyydyttäminen eli seksiä joka päivä ja viikonloppuna enemmänkin. Tietenkään hän ei osaa halata vaan tilanne on aina suunnattu kohti aktia. Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt lyöntejään vaan syy on tietenkin ollut minussa kun olen ärsyttänyt. Lastani ja lastenlastani en saisi tavata vaan pitäisi aina olla hänen kanssaa. Viikonloppuna päätin, että nyt on tehtävä muutos. Hän huusi 2,5v pikkupojalle, että ruokapöydässä pitää olla hiljaa kun pikku Santtu puhui iloisena omia juttujaan Pienen pojan itku oli minulle piste.

Olen ottanut ekan askeleen kun kirjoitantästä asiasta ekan kerran ja tajuan että tuollainen käytös on silkkaa ilkeyttä, häiriintyneen ihmisen käytöstä. Olen tarpeeksi niellyt loukkauksia ja yrittänyt hyvyydellä mennä eteenpäin. Nyt olen avannut silmäni tilanne ei parane vaan pahenee vain. Omat verisukulaiseni ovat minulle eka sijalla ja sieltä saan vastarakkautta.

Seuraava askel on vuokralaisieni irtisanominen, jotta pääsen muuttamaan omaan talooni. Kyllä onkin jo aika, jotta voin kalustaa ja sisustaa oman mieleni mukaan ilman, että joku nälvii ja v....... koko ajan.

Olen leski ja minun puolisoni oli ihminen isolla I::llä ja tiedän millainen rakastava puoliso voi olla. Sitten tapasin tämän pirttihirmun.... PERKELE NYT RIITTI!!!!!

Lady 55 kirjoitti:

Tuttua

Kun luen näitä tekstejä löydän niistä jokaisesta asioita, joista olen kärsinyt 14v.

On käsittämätöntä, että olen antanut itseäni kohdella näin vaikka ihana tyttäreni sanoo miestä täysp...... Olen saanut kokea fyysistä väkivaltaa monessa muodossa: silmä mustana, otsa turvoksissa ja Thaimaan matkalla lyönti oli niin voimakas etten pystynyt kunnolla syömään kun leukaluut olivat niin kipeät. Aluksi tilanteisiin liittyi viina, mutta nyt nyrkki voi heilua ihan mitättömästä asiasta.

Pahinta on henkinen painostaminen: en osaa tehdä mitään oikein, aina tulee joka asiasta jotain sanomista. Kaikki asiat pitää tapahtua hän aikataulunsa mukaan esim. viikonloppuna aamupala pitää valmistaa klo 7 vaikka normaalisti aika on klo 9. Lenkillä pitäisi käydä monta kertaa päivässä ja olen tietysti laiska kun haluan lukea kirjaa ja levätä. Kaupasta pitää tuoda hänen määräämiään asioita vaikka on minun kauppavuoroni. Kaikki tavarat hän kuitenkin on aina ostanut itse enkä minä osta koskaan mitään. Olen menettänyt itseluottamukseni melkein kokonaan ja entisestä kauniista naisesta on tullut läski, haiseva kokki, jonka voi helposti vaihtaa esim. thaimaalaiseen herkkupyllyyn.

Tärkeintä hänelle on omien halujensa tyydyttäminen eli seksiä joka päivä ja viikonloppuna enemmänkin. Tietenkään hän ei osaa halata vaan tilanne on aina suunnattu kohti aktia. Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt lyöntejään vaan syy on tietenkin ollut minussa kun olen ärsyttänyt. Lastani ja lastenlastani en saisi tavata vaan pitäisi aina olla hänen kanssaa. Viikonloppuna päätin, että nyt on tehtävä muutos. Hän huusi 2,5v pikkupojalle, että ruokapöydässä pitää olla hiljaa kun pikku Santtu puhui iloisena omia juttujaan Pienen pojan itku oli minulle piste.

Olen ottanut ekan askeleen kun kirjoitantästä asiasta ekan kerran ja tajuan että tuollainen käytös on silkkaa ilkeyttä, häiriintyneen ihmisen käytöstä. Olen tarpeeksi niellyt loukkauksia ja yrittänyt hyvyydellä mennä eteenpäin. Nyt olen avannut silmäni tilanne ei parane vaan pahenee vain. Omat verisukulaiseni ovat minulle eka sijalla ja sieltä saan vastarakkautta.

Seuraava askel on vuokralaisieni irtisanominen, jotta pääsen muuttamaan omaan talooni. Kyllä onkin jo aika, jotta voin kalustaa ja sisustaa oman mieleni mukaan ilman, että joku nälvii ja v....... koko ajan.

Olen leski ja minun puolisoni oli ihminen isolla I::llä ja tiedän millainen rakastava puoliso voi olla. Sitten tapasin tämän pirttihirmun.... PERKELE NYT RIITTI!!!!!

Lue lisää

Olen ollut rakastunut narsistiin 17 vuotta. Nyt on irtautuminen loppusuoralla. Haluan ystävän joka kunnioittaa minua.Älä todellakaan anna kohdella huonosti
lastéEnlapsiasi.t Hterve ovat kultaakin kalliimpia! Narsistilla ei ole omaatuntoa!!!!!!!

Useimmat eivät ole narsisteja ja useimmat tuntevat ja rakastavat sisimmässään aivan kuten naisetkin ja kaipaavat pohjimmiltaan läheisyyttä, hellyyttä ja läheistä ihmistä aivan kuten naisetkin.

Ketjun aloittajan kuvausten perusteella arvioisin kyseisen miehen olevan hyvin epävarma ja kovat kotiolot kokenut, joka pelkää ettei kukaan nainen voi rakastaa häntä omana itsenään. Ja kaikissa meissä ihmisissä on jonkin verran narsistia. Toisissa enemmän toisissa vähemmän.

Meillä suomalaisilla miehillä on vain vielä vahvana perinteenä sodankäyneiden miesten kovuus ja kykenemättömyys puhua tunteistaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö meillä olisi tunteita. Meidän isämmehän ovat näyttäneet rakkautensa perinteisesti työllä ja elannon tuomisena kotiin.

Nyt kun se on usein arvotonta sukupuoliroolien karsiuduttua, monilla miehillä taitaa olla vaikeuksia osoittaa rakkauttaan tai ylipäätään ymmärtää miksi paremmin tienaava /älykkäämpi /taitavampi /jossain muussa 'miehisessä' asiassa paremmin menestynyt nainen voisi rakastaa heitä. Mielestäni naisetkin ovat kyllä suunnilleen ythä usein hukassa tässä uudessa tasa-arvoisessa maailmassa, kuin miehetkin. Vai mistä ihmeestä johtuu että kovin usein tasa-arvoa kunnioittavat, älykkäät, rakastavat ja kunnolliset 'hyvät jätkät' joutuvat elämään ilman naista vuosikaudet, ketjun aloittajan kuvaileman kaltaisten rikkinäisten kusipäämiesten paistatellessa naisten huomion keskipisteessä? Eli menkää itseenne.

ps. Älkää hyvät ihmiset muuttako sellaisten ihmisten kanssa yhteen joita ette tunne tai joilla ei ole mitään edellytyksiä tyydyttää teidän tarpeita, tai joiden tarpeita teillä ei ole edellytyksiä tyydyttää.

Itse opettelin senkin kantapäänkautta kun kuvittelin olevani ylimaallisen vahva ja pyyteetön mies.

pps. Pieni toivomus paskoja miehiä valitseville naisille. Tajuaisitte jo ettei kukaan voi muuttaa kenenkään luonnetta ja kusipäiset, naisia esineellistävät, uskottomat ja alistavat paskiaiset tulevat olemaan mitä luultavimmin samanlaisia teillekin.

Kiitos Siru, yritän jaksaa..Ja sinullekin samat sanat ja hatunnosto, että on ollut hienoa kun olet päässyt irti tuollaisesta suhteesta, ite kerään vielä voimia..Kaikkea hyvää elämäsi tielle toivotan =)

t. mies kirjoitti:

Useimmat eivät ole narsisteja ja useimmat tuntevat ja rakastavat sisimmässään aivan kuten naisetkin ja kaipaavat pohjimmiltaan läheisyyttä, hellyyttä ja läheistä ihmistä aivan kuten naisetkin.

Ketjun aloittajan kuvausten perusteella arvioisin kyseisen miehen olevan hyvin epävarma ja kovat kotiolot kokenut, joka pelkää ettei kukaan nainen voi rakastaa häntä omana itsenään. Ja kaikissa meissä ihmisissä on jonkin verran narsistia. Toisissa enemmän toisissa vähemmän.

Meillä suomalaisilla miehillä on vain vielä vahvana perinteenä sodankäyneiden miesten kovuus ja kykenemättömyys puhua tunteistaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö meillä olisi tunteita. Meidän isämmehän ovat näyttäneet rakkautensa perinteisesti työllä ja elannon tuomisena kotiin.

Nyt kun se on usein arvotonta sukupuoliroolien karsiuduttua, monilla miehillä taitaa olla vaikeuksia osoittaa rakkauttaan tai ylipäätään ymmärtää miksi paremmin tienaava /älykkäämpi /taitavampi /jossain muussa 'miehisessä' asiassa paremmin menestynyt nainen voisi rakastaa heitä. Mielestäni naisetkin ovat kyllä suunnilleen ythä usein hukassa tässä uudessa tasa-arvoisessa maailmassa, kuin miehetkin. Vai mistä ihmeestä johtuu että kovin usein tasa-arvoa kunnioittavat, älykkäät, rakastavat ja kunnolliset 'hyvät jätkät' joutuvat elämään ilman naista vuosikaudet, ketjun aloittajan kuvaileman kaltaisten rikkinäisten kusipäämiesten paistatellessa naisten huomion keskipisteessä? Eli menkää itseenne.

ps. Älkää hyvät ihmiset muuttako sellaisten ihmisten kanssa yhteen joita ette tunne tai joilla ei ole mitään edellytyksiä tyydyttää teidän tarpeita, tai joiden tarpeita teillä ei ole edellytyksiä tyydyttää.

Itse opettelin senkin kantapäänkautta kun kuvittelin olevani ylimaallisen vahva ja pyyteetön mies.

pps. Pieni toivomus paskoja miehiä valitseville naisille. Tajuaisitte jo ettei kukaan voi muuttaa kenenkään luonnetta ja kusipäiset, naisia esineellistävät, uskottomat ja alistavat paskiaiset tulevat olemaan mitä luultavimmin samanlaisia teillekin.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus/mielipide! Sai ajattelemaan uudella tavalla. Kiitos!

t. mies kirjoitti:

Useimmat eivät ole narsisteja ja useimmat tuntevat ja rakastavat sisimmässään aivan kuten naisetkin ja kaipaavat pohjimmiltaan läheisyyttä, hellyyttä ja läheistä ihmistä aivan kuten naisetkin.

Ketjun aloittajan kuvausten perusteella arvioisin kyseisen miehen olevan hyvin epävarma ja kovat kotiolot kokenut, joka pelkää ettei kukaan nainen voi rakastaa häntä omana itsenään. Ja kaikissa meissä ihmisissä on jonkin verran narsistia. Toisissa enemmän toisissa vähemmän.

Meillä suomalaisilla miehillä on vain vielä vahvana perinteenä sodankäyneiden miesten kovuus ja kykenemättömyys puhua tunteistaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö meillä olisi tunteita. Meidän isämmehän ovat näyttäneet rakkautensa perinteisesti työllä ja elannon tuomisena kotiin.

Nyt kun se on usein arvotonta sukupuoliroolien karsiuduttua, monilla miehillä taitaa olla vaikeuksia osoittaa rakkauttaan tai ylipäätään ymmärtää miksi paremmin tienaava /älykkäämpi /taitavampi /jossain muussa 'miehisessä' asiassa paremmin menestynyt nainen voisi rakastaa heitä. Mielestäni naisetkin ovat kyllä suunnilleen ythä usein hukassa tässä uudessa tasa-arvoisessa maailmassa, kuin miehetkin. Vai mistä ihmeestä johtuu että kovin usein tasa-arvoa kunnioittavat, älykkäät, rakastavat ja kunnolliset 'hyvät jätkät' joutuvat elämään ilman naista vuosikaudet, ketjun aloittajan kuvaileman kaltaisten rikkinäisten kusipäämiesten paistatellessa naisten huomion keskipisteessä? Eli menkää itseenne.

ps. Älkää hyvät ihmiset muuttako sellaisten ihmisten kanssa yhteen joita ette tunne tai joilla ei ole mitään edellytyksiä tyydyttää teidän tarpeita, tai joiden tarpeita teillä ei ole edellytyksiä tyydyttää.

Itse opettelin senkin kantapäänkautta kun kuvittelin olevani ylimaallisen vahva ja pyyteetön mies.

pps. Pieni toivomus paskoja miehiä valitseville naisille. Tajuaisitte jo ettei kukaan voi muuttaa kenenkään luonnetta ja kusipäiset, naisia esineellistävät, uskottomat ja alistavat paskiaiset tulevat olemaan mitä luultavimmin samanlaisia teillekin.

Lue lisää

Kun miehen pää on kondiksessa se kestää naisen menestyksen. Meillä nainen tienaa 2x enemmän kuin minä mies ja on vielä menestynyt alallaan.
Kun tullaan kotiin niin kaikki naamiot riisutaan ja ollaan vain isä ja äiti lapsille. Avioliitossa perhe-elämä ja työ on kaksi eriasiaa. Jos olet hyvä jossakin työasiassa niin ei se tarkoita että olet hyvä kotiasioissa. Monet työssä menestyneet ovat ihan paskoja vanhempia kun ei ole aikaa hoitaa kotia ja lapsia.

Kiitos, oli hyödyllinen ja eteenpäin vievä neuvo tuo keskusteleminen jonkun saman kokeneen kanssa. Sain siitä ajatuksen, että voisi ottaa selvää esim. tukiryhmistä. Yksinään tosiaan en tunne pääseväni tästä suosta, olo on kuin olisin umpikujassa. Todella paljon kiitoksia myös sinulle! =)

Tsemppiä myös sulle ja toivon, että kaikki menee hyvin kohdallasi!

Hienoa kun olet löytänyt rinnallesi kunnon miehen, onnittelut siitä! Tuo lause "ei näe itsessään mitään vikaa" sopii kuin nakutettu nykyiseen puoliskooni. Teen tuon rohkean päätöksen vielä, aloittaen tukiverkon etsimisellä.. Kiitos myös sinulle vastauksesta!

Totta tämäkin..

alkup. kirjoitti:

Totta tämäkin..

katso sivut www.narsistienuhrientuki.info. Siellä keskustelusivuilta kohta "parisuhteessa".

Sivujen moderaattorit ovat tällä hetkellä lomalla, joten sinne ei voi lisätä uusia kirjoituksia, mutta vanhoja voi lukea.

Niissä onkin paljon tärkeää sisältöä ja elämänkokemusta, erittäin hyvää vertaistukea.

huomaat missä mennään kirjoitti:

katso sivut www.narsistienuhrientuki.info. Siellä keskustelusivuilta kohta "parisuhteessa".

Sivujen moderaattorit ovat tällä hetkellä lomalla, joten sinne ei voi lisätä uusia kirjoituksia, mutta vanhoja voi lukea.

Niissä onkin paljon tärkeää sisältöä ja elämänkokemusta, erittäin hyvää vertaistukea.

Lue lisää

Kiitos, käväisen lukemassa!

Kirjoitin aiemmin tästä, vastaus löytyy aiemmista kirjoituksista..eli puhuttu on ja kerrottu pahasta olosta..kaikki mahdollinen tehty tältä saralta..kiitos myös sinulle kommentista :)

Jos narsistille yrittää kertoa miltä jokin hänen sanomisensa tai tekonsa tuntui, ja yrittää saada ymmärtämään asioita toisen näkökulmasta, seurauksena on voimakas vihanpurkaus tai pitkä puhumattomuus. Ei sairas ihminen osaa ottaa huomioon muiden tunteita koska kokee olevansa se jumala suhteessa.

Neuvosi pätee normaaliin parisuhteeseen jossa elää kaksi mieleltään tervettä ja toisiaan kunnioittavaa henkilöä. Sellaisessa suhteessa rakastetaan aidosti toista ihmistä ... -narsisti ei tähän kykene.

Olen tässäkin asiassa samaa mieltä..miettinyt myös sitä, mitä elämä toisi tullessaan kun erotaan..Kiitos myös sinulle kommentista ja avusta..:) Teistä kaikista on ollut suuri tuki tähän tilanteeseen ja oon saanu uusia näkökulmia asiaan ja tukea jo olemassa oleville ajatuksilleni..

...alkup. kirjoitti:

Olen tässäkin asiassa samaa mieltä..miettinyt myös sitä, mitä elämä toisi tullessaan kun erotaan..Kiitos myös sinulle kommentista ja avusta..:) Teistä kaikista on ollut suuri tuki tähän tilanteeseen ja oon saanu uusia näkökulmia asiaan ja tukea jo olemassa oleville ajatuksilleni..

Lue lisää

Tässä vielä yksi linkki aiheen tiimoilta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=15795
(Huom: eivät kaikki tieteellisiinkään keskusteluihin osallistuvat ole harkitsevaisempia kuin muut käsittelemään asioita.)
Ja narsismi kuten niin monet asiat ovat paljolti sellaisia, ettei vain kokemuksen kautta syntyy tietoa.

Tutkijat luovat toki ajan myötä kaavioita ja testejä, mutta me itse olemme niitä ensimmäisten rottakokeiden uhreja, tietämättämme.

mutta sekin kuuluu elämään kirjoitti:

Tässä vielä yksi linkki aiheen tiimoilta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=15795
(Huom: eivät kaikki tieteellisiinkään keskusteluihin osallistuvat ole harkitsevaisempia kuin muut käsittelemään asioita.)
Ja narsismi kuten niin monet asiat ovat paljolti sellaisia, ettei vain kokemuksen kautta syntyy tietoa.

Tutkijat luovat toki ajan myötä kaavioita ja testejä, mutta me itse olemme niitä ensimmäisten rottakokeiden uhreja, tietämättämme.

Lue lisää

Kiitos, käyn lukemassa tuon!

alkup. kirjoitti:

Kiitos, käyn lukemassa tuon!

Onhan siellä kovin erilaisia näkökantoja, mutta eräät pysyivät sentään aiheessa.

Voimia sinullekin, jaksamista toivotan! Ja kiitokset kommentista.

hei,epäilysi on aiheellinen,sinun kirjoitus on kuin minun kynästäni.olen seurustellut kohta 5kk kaukosuhteeessamiehen kanssa.mies on minua 8v vanhempi eli 36v.me tapasimme internetissä chatti palstalla maaliskuussa tänä vuonna.hän oli ensi terffeillä tosi herras mies pukeutui hyvin ja komea ja tosi hyvä käytöksinen.no tapailumme jatkuivat hän ajoi tänne sata kilsaa kerran tai pari viikossa.vietti aikaa minun ja lasteni kanssa ,olen yh.vietti aikaa aluksi enemmän mutta sitten sekin muuttui hän on harventanut käyntejä hän käy kyllä täällä mutta on veljellään ja muutenki tekee niinkuin itse haluaa.on välinpitämätön,alistava,hallitseva,mutta ei väkivaltainen,henkistä väkivaltaa tekee ja se on hirmu raskasta.alkoholi on kuvioissa.ex vaimoaan on ahdistellut joten jollain tapaa pelottaa sanoa hänelle että haluan tämän suhteen lopettaa.hän on mennyt ex vaimonsa ikkunasta sisään asuntoon vasaralla ja kiertänyt huushollin läpi sanoi että tajus vasta kun oli jo kämpäs sisällä ex mija yritti kysyy mitä se duunaa se sano että ei ees nähny sitä sitte se paineli vaan ovesta ulos ,eli ikkunasta sisää ovesta ulos.huh huh ja hänellä oli lapset sinä viikonloppuna itellään hänellä entisestä liitosta lasta.hän jätti lapset kämpälleen ja meni tarkistaa kämpä kunnei vaan minun asuntooni tulis tarkistaan mulla täällä 2 pientä lasta 2v ja 5v..hieman kyllä ajatukset yliampuu välillä mutta pelko on suuri jos se päättää minullekkin jotain tarkistuksia tehä kerran jo soitti minulle ja sanoi että on täällä porissa että on ihan kohta mun luona sanoin että jaa tuu vaa sit se sano että ei oo et hän on tampereella menossa paarista kotii hän vaa katto oonko yksi himassa.hän syyttää että sekin oli minun syyni että meni ex vaimon ikkunan läpi.kaikki on minun syytäni.olen kertakaikkiaan loppu mutta en uskalla sanoa että haluun irti tästä.help me

Eksyin vahingossa tänne takaisin ja huomasin nämä uudet kirjoitukset..tarkoititko minua "oikealla kirjoittajalla"?

Tämä on tosi.

Aikaa on kulunut vuosi ja virallisesta erosta kuusikuukautta.
Tapasin miehen netinkautta noin neljä vuotta sitten, olkoon hänen nimensä vaikka Sakari, kirjoittelimme ja hän antoi minun ymmärtää että hän on maailman mukavin, suloisin, rakastavin, mies ainutlaatuisin maailmassa, jonka minä sitten konkreettisesti koinkin näin olevan.

Tapailimme silloin tällöin, sitten hän päättikin jäädä, ensin muutamaksi kuukaudeksi ja lopulta muutti asumaan kanssamme, minulla on tytär kymmenen vanha, oikea enkeli.
Kaikki meni aluksi normaalisti, mutta sitten pikkuhiljaa aloin tuntea ja tietää hänen taustoistaan. Sakari oli tehnyt elämän työnsä palkkasotilaana eri maissa, viimeisin Israelissa.

Kuvaan tuli mukaan viina, jota Sakari ei puheinsa mukaan käyttänyt ollenkaan, no naisethan uskovat kaikenlaista, niin kuin minäkin.
Mutta kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, elämämme alkoi muuttua kauhuksi ja painajaiseksi.

Hän kertoili pääsääntöisesti mitä on palkkasotilaan tehtävä, saaden minut ja tyttäreni kauhun valtaan, sain myös selon siitä miten hän on kohdellut ja teloittanut ihmisiä, siitä en tiedä onko nämä tarinat tosia, mutta kaipa näillä jutuilla olikin tarkoitus saada meidät alistetuksi, mutta maailmahan on täynnä pahuutta.

Viina vei Sakarin mielipuoliseen sekotilaan ja useat viikonloput hän viettikin poliisin säilössä, siitä alkoi sitten pahoinpitelyt, aina kun hän oli viinaa ottanut. Nainen on siitä ihmeellinen olio että luulee tilanteen muuttuvan, kun mies niin sanoo.

Lopulta tilanne meni siihen että yhteiselo näytti olevan lopussa ja hän lähtikin taas työmaalleen Israeliin, jossa hänellä oli neljän kuukauden pesti.

Siellä olo oli hänelle tuskallista niinpä hän alkoi taas kirjoittelemaan, kauniita, kaipaavia kirjeitä tähän malliin.

Kaiketi tama sitten Sinulle tulee, toivon sydamestani. Oli hankala yo, nujakointia, ei haittaa, odotan kevatta ja rakkauteni kasvaa jokaisesta minuutista, kaikesta pahan nakemisesta tulee aina vaan suurempi hellyys, jonka haluaisin Sinulle antaa. Kevat odottaa.

Ei tarvi luulla etta hankaluuksia tulee, ei toki. Mutta haluan sanoa, etta jos jotakin kay, (ei kay!!!), niin Sinulle tulee siita ilmoitus. Kun ei minulla muita ole, niin Sina olet lahin omainen. Viranomaisen lisaksi, hih... Kumminkaan siitakaan ei tulisi Sinulle kuluja, halusin vaan etta tiedat jos hiljenee. Ei hiljene, sen tiedan.

Toivottavasti tama tulee perille, en ehka nyt ihan heti paase katsomaan, ainakaan ellei tanaan viela onnistu. Jos en olisi ryhmanjohtaja niin en tietenkaan paasisi lainkaan. Jotain iloa siitakin asiasta, iso ilo muuten onkin. Vaikka pirunmoinen vastuu.

Jos viela saan Sinut tavata niin haluaisin... pitaa Sinua sylissa pitkan aikaa ja olla vaan, tuntea Sinut, kokea. Ja sitten tietysti...

Jumalattomia kaksiroottorisia koptereita tulee ja menee, meteli kauhea, tanaan varmaan siirrytaan jonnekin koko hela paska, paskamaista kun ei koskaan tieda ennenkuin perilla missa ollaan mita tehdaan. No, sehan on kasvattavaa.

Maailmani olet, ajatukseni hallitset, ei ole taalla hataa, takaan, kaikki ok. ja vannon etta palaan linjalle aina kun voin, tieda se, ja tiedathan Sina. Unelmani, tayttymykseni.

Rakastan, todella! Sinun, s

(Nimesi kadessani on KAUNIS, ihan totta!!!) Olen siita tavattoman ylpea, todella olen, silla sinua todella rakastan FOREVER,(ikuisesti), kuten siina lukee. Vaikka minut tanaan unohtaisit.

Maailmani, Sina siella, ei pelata pahinta. Palaan aivan varmasti heti kun voin.

Ja ajattelin että nyt lopultakin hän on muuttunut ja päätin antaa mahdollisuuden kaiken uhalla vaikka sukulaiseni evät siitä pitänneet, mutta kuitenkin lupasin, että hän voisi palata luoksemme.

Se oli elämäni suurempia virheitä, taas meni pari kuukautta, kun helvetti alkoi. Viikonloput menivät hänellä putkassa, koska pelkäsimme tyttäreni kanssa häntä. Minä idiootti vielä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiinkin kun luulin että se olisi hänelle pelastus.

Mutta mikään ei sitten muuttunutkaan kuin pahempaan suuntaan, lopuksi pahoinpitelyt olivat niin julmia että meni pitkiä aikoja ennen kuin olin taas kunnossa.
Viimeinen pahoinpitely aiheutti sen että menin salaa lääkärille ja sain tarvittavat todistukset, tiesin jo siinä vaiheessa miten tulee menetellä.

Henkisesti olin aivan maassa en uskaltanut puhua ihmisten kanssa koska Sakari oli niin ”mustis” kaiken lisäksi, sitten päätin että otan vastuun omasta ja tyttäreni elämästä.
Viimeinen yö oli raskas valvoimme koko yön tyttöni kanssa, lukkojen takana ja odotimme hänen sammumistaan viinaan.

Aamun valjetessa läksimme varhain työpaikalleni ja otinkin heti puhelun hälytyskeskukseen, siellä jututti minua naiskonstaapeli, joka antoi suunnitelmalleni täyden tuen ja lupasi että saan apua heti kun tarvitsen.

Kello yhdeksän aikaan sitten Sakari heräili pöhnistään ja saapui työmaalleni,
Raivon vallassa, viinan puutteessa, kävi kimppuun, tönien nyrkkeillen.
Sain sanottua eräälle henkilölle että nyt hälytä apua, Sitten tämä sankari lähtikin kaupan auettua kaljan hakuun hakemaan tasoitusta elämälleen.

Poliisit saapuivatkin hänet noutamaan, silloin oli rauha maassa kun tiesin hänen olevan putkassa.
Aamulla tiesin kun hän palaa hänen on poistuttava elämästämme ja niin tapahtuikin.

Elämä helvetin jälkeen.
Kiristyskirjeitä alkoi saapua, rahaa oli Sakari vailla, niinpä minun pitikin ottaa lähestymiskielto jonka sain laajennettuna.
Nyt vuoden jälkeen olen valmis nostamaan syytteet pahoinpitelyistä jotka ovat vireillä.

Ahdistus on hävinnyt koska voin kertoa asioita omalle tukihenkilölleni.
Elämä on rauhallinen, tytär on onnellinen ja voimme nukkua yömme rauhassa.
Vaikka joskus vielä painajaiset palaavat uniin, tiedän että unet on todellista elettyä elämää. Enkä haluaisi kenenkään kokevan samanlaista, mutta tiedän että monelle tämä on arkipäivää, liian monelle.

Mietinkin nyt jälkeenpäin miksi olen antanut, tuhlannut aikaa elämästäni,
mutta sitä en vielä osaa selittää, perusta elämälle tulevaisuudelle on kunnossa, mutta alusta on liukas ja tuntuukin vielä siltä jos joku ”potkaisee” tulee vastoinkäymisiä, kaatuminen on herkässä.
Jotenkin usko on mennyt miehiin, ihmisiin jos edes joku uskaltautuu juttusille, ajattelen mitähän tämäkin ihminen on minusta vailla.
Ehkä on tullut kasvatettua liian kova kuori, mutta…
En halua enää löytää menneisyyttäni.

Aika hälventää muistot, ja elämä kulkee eteenpäin. Elämä on kallis.

Jatta kirjoitti:

Tämä on tosi.

Aikaa on kulunut vuosi ja virallisesta erosta kuusikuukautta.
Tapasin miehen netinkautta noin neljä vuotta sitten, olkoon hänen nimensä vaikka Sakari, kirjoittelimme ja hän antoi minun ymmärtää että hän on maailman mukavin, suloisin, rakastavin, mies ainutlaatuisin maailmassa, jonka minä sitten konkreettisesti koinkin näin olevan.

Tapailimme silloin tällöin, sitten hän päättikin jäädä, ensin muutamaksi kuukaudeksi ja lopulta muutti asumaan kanssamme, minulla on tytär kymmenen vanha, oikea enkeli.
Kaikki meni aluksi normaalisti, mutta sitten pikkuhiljaa aloin tuntea ja tietää hänen taustoistaan. Sakari oli tehnyt elämän työnsä palkkasotilaana eri maissa, viimeisin Israelissa.

Kuvaan tuli mukaan viina, jota Sakari ei puheinsa mukaan käyttänyt ollenkaan, no naisethan uskovat kaikenlaista, niin kuin minäkin.
Mutta kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, elämämme alkoi muuttua kauhuksi ja painajaiseksi.

Hän kertoili pääsääntöisesti mitä on palkkasotilaan tehtävä, saaden minut ja tyttäreni kauhun valtaan, sain myös selon siitä miten hän on kohdellut ja teloittanut ihmisiä, siitä en tiedä onko nämä tarinat tosia, mutta kaipa näillä jutuilla olikin tarkoitus saada meidät alistetuksi, mutta maailmahan on täynnä pahuutta.

Viina vei Sakarin mielipuoliseen sekotilaan ja useat viikonloput hän viettikin poliisin säilössä, siitä alkoi sitten pahoinpitelyt, aina kun hän oli viinaa ottanut. Nainen on siitä ihmeellinen olio että luulee tilanteen muuttuvan, kun mies niin sanoo.

Lopulta tilanne meni siihen että yhteiselo näytti olevan lopussa ja hän lähtikin taas työmaalleen Israeliin, jossa hänellä oli neljän kuukauden pesti.

Siellä olo oli hänelle tuskallista niinpä hän alkoi taas kirjoittelemaan, kauniita, kaipaavia kirjeitä tähän malliin.

Kaiketi tama sitten Sinulle tulee, toivon sydamestani. Oli hankala yo, nujakointia, ei haittaa, odotan kevatta ja rakkauteni kasvaa jokaisesta minuutista, kaikesta pahan nakemisesta tulee aina vaan suurempi hellyys, jonka haluaisin Sinulle antaa. Kevat odottaa.

Ei tarvi luulla etta hankaluuksia tulee, ei toki. Mutta haluan sanoa, etta jos jotakin kay, (ei kay!!!), niin Sinulle tulee siita ilmoitus. Kun ei minulla muita ole, niin Sina olet lahin omainen. Viranomaisen lisaksi, hih... Kumminkaan siitakaan ei tulisi Sinulle kuluja, halusin vaan etta tiedat jos hiljenee. Ei hiljene, sen tiedan.

Toivottavasti tama tulee perille, en ehka nyt ihan heti paase katsomaan, ainakaan ellei tanaan viela onnistu. Jos en olisi ryhmanjohtaja niin en tietenkaan paasisi lainkaan. Jotain iloa siitakin asiasta, iso ilo muuten onkin. Vaikka pirunmoinen vastuu.

Jos viela saan Sinut tavata niin haluaisin... pitaa Sinua sylissa pitkan aikaa ja olla vaan, tuntea Sinut, kokea. Ja sitten tietysti...

Jumalattomia kaksiroottorisia koptereita tulee ja menee, meteli kauhea, tanaan varmaan siirrytaan jonnekin koko hela paska, paskamaista kun ei koskaan tieda ennenkuin perilla missa ollaan mita tehdaan. No, sehan on kasvattavaa.

Maailmani olet, ajatukseni hallitset, ei ole taalla hataa, takaan, kaikki ok. ja vannon etta palaan linjalle aina kun voin, tieda se, ja tiedathan Sina. Unelmani, tayttymykseni.

Rakastan, todella! Sinun, s

(Nimesi kadessani on KAUNIS, ihan totta!!!) Olen siita tavattoman ylpea, todella olen, silla sinua todella rakastan FOREVER,(ikuisesti), kuten siina lukee. Vaikka minut tanaan unohtaisit.

Maailmani, Sina siella, ei pelata pahinta. Palaan aivan varmasti heti kun voin.

Ja ajattelin että nyt lopultakin hän on muuttunut ja päätin antaa mahdollisuuden kaiken uhalla vaikka sukulaiseni evät siitä pitänneet, mutta kuitenkin lupasin, että hän voisi palata luoksemme.

Se oli elämäni suurempia virheitä, taas meni pari kuukautta, kun helvetti alkoi. Viikonloput menivät hänellä putkassa, koska pelkäsimme tyttäreni kanssa häntä. Minä idiootti vielä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiinkin kun luulin että se olisi hänelle pelastus.

Mutta mikään ei sitten muuttunutkaan kuin pahempaan suuntaan, lopuksi pahoinpitelyt olivat niin julmia että meni pitkiä aikoja ennen kuin olin taas kunnossa.
Viimeinen pahoinpitely aiheutti sen että menin salaa lääkärille ja sain tarvittavat todistukset, tiesin jo siinä vaiheessa miten tulee menetellä.

Henkisesti olin aivan maassa en uskaltanut puhua ihmisten kanssa koska Sakari oli niin ”mustis” kaiken lisäksi, sitten päätin että otan vastuun omasta ja tyttäreni elämästä.
Viimeinen yö oli raskas valvoimme koko yön tyttöni kanssa, lukkojen takana ja odotimme hänen sammumistaan viinaan.

Aamun valjetessa läksimme varhain työpaikalleni ja otinkin heti puhelun hälytyskeskukseen, siellä jututti minua naiskonstaapeli, joka antoi suunnitelmalleni täyden tuen ja lupasi että saan apua heti kun tarvitsen.

Kello yhdeksän aikaan sitten Sakari heräili pöhnistään ja saapui työmaalleni,
Raivon vallassa, viinan puutteessa, kävi kimppuun, tönien nyrkkeillen.
Sain sanottua eräälle henkilölle että nyt hälytä apua, Sitten tämä sankari lähtikin kaupan auettua kaljan hakuun hakemaan tasoitusta elämälleen.

Poliisit saapuivatkin hänet noutamaan, silloin oli rauha maassa kun tiesin hänen olevan putkassa.
Aamulla tiesin kun hän palaa hänen on poistuttava elämästämme ja niin tapahtuikin.

Elämä helvetin jälkeen.
Kiristyskirjeitä alkoi saapua, rahaa oli Sakari vailla, niinpä minun pitikin ottaa lähestymiskielto jonka sain laajennettuna.
Nyt vuoden jälkeen olen valmis nostamaan syytteet pahoinpitelyistä jotka ovat vireillä.

Ahdistus on hävinnyt koska voin kertoa asioita omalle tukihenkilölleni.
Elämä on rauhallinen, tytär on onnellinen ja voimme nukkua yömme rauhassa.
Vaikka joskus vielä painajaiset palaavat uniin, tiedän että unet on todellista elettyä elämää. Enkä haluaisi kenenkään kokevan samanlaista, mutta tiedän että monelle tämä on arkipäivää, liian monelle.

Mietinkin nyt jälkeenpäin miksi olen antanut, tuhlannut aikaa elämästäni,
mutta sitä en vielä osaa selittää, perusta elämälle tulevaisuudelle on kunnossa, mutta alusta on liukas ja tuntuukin vielä siltä jos joku ”potkaisee” tulee vastoinkäymisiä, kaatuminen on herkässä.
Jotenkin usko on mennyt miehiin, ihmisiin jos edes joku uskaltautuu juttusille, ajattelen mitähän tämäkin ihminen on minusta vailla.
Ehkä on tullut kasvatettua liian kova kuori, mutta…
En halua enää löytää menneisyyttäni.

Aika hälventää muistot, ja elämä kulkee eteenpäin. Elämä on kallis.

Lue lisää

Kiitos. Sanat lohduttaa. Ikävä kyllä meinasin vaan saada sydärin kun joku ystävällinen sielu oli jollain narsismisivulla kirjoittanut että "haistakaa vittu, ja jotain". Ihan alkoi pelottamaan, ei voi mitään. Niinkuin kerroinkin jo että nyt ollaan lasten kera jo omillamme, niin voi vittu että määräyksiä tulee koko ajan. Poika, (jo aikuinen) on kuulemma homo. Kyllä hän kuitenkin tyttöystävänsä kanssa asuu. Mutta hänestä ei voi tulla muuta kuin homo kun olen niin huono kasvattaja. Ja tyttö näyttää kuulemma liikaa naiselta, 13v. Rinnat kasvaa. Liian tiukat housut, kampaajalle ei saisi viedä kun menee "liian överiksi", ei ripsiväriä, jätkät ei saa katsella perään, ja kaiken huippuna ollaan vielä eläinrääkkääjiäkin kun tytön kissalla on heijastinpanta kaulassa ??? Mikään ei käy. Sukat on vääränlaiset ja rintsikoita ei voisi olla ollenkaan. Herraisä kun menkat alkaa. Typsykällä on varalta nyt jo mukana kassissa pari libressee, koska sekin aika pian koittaa, että niitä tarvii, mutta koko ajan typy minulle sanoo että "älä vaan kerro isille". Kaikki on ihan vitullaan kun pitää elää jonkun muun ohjeiden mukaan. "Osta sitä, osta tätä, et pidä huolta tarpeeksi siitä tai tästä, tytöllä on rumat vaatteet, istuu kohta bussipysäkillä kaljapullon ja tupakan kanssa, mene hoitoon kun olet niin huono kasvattaja ja äiti, lähetä rahaa kun en muuten voi olla tytön kanssa, puolet lapsilisistä kuuluu minulle kun otan tytön, kirjoita todistus kaupungille että olen maksanut vuoden elatukset etukäteen ettei niitä peritä, tyttö punttisalille treenaamaan painonnnostoa, jne... jne..." Kuulostaako kenestäkään tutulta ? Anteeksi kun paasasin, saan varmaan katua kun uskallan jotain sanoa, mutta haluan toivottaa hyvinnukuttua yötä. Se ei ole aina helppoa. Öitä.

EriPuranen kirjoitti:

Kiitos. Sanat lohduttaa. Ikävä kyllä meinasin vaan saada sydärin kun joku ystävällinen sielu oli jollain narsismisivulla kirjoittanut että "haistakaa vittu, ja jotain". Ihan alkoi pelottamaan, ei voi mitään. Niinkuin kerroinkin jo että nyt ollaan lasten kera jo omillamme, niin voi vittu että määräyksiä tulee koko ajan. Poika, (jo aikuinen) on kuulemma homo. Kyllä hän kuitenkin tyttöystävänsä kanssa asuu. Mutta hänestä ei voi tulla muuta kuin homo kun olen niin huono kasvattaja. Ja tyttö näyttää kuulemma liikaa naiselta, 13v. Rinnat kasvaa. Liian tiukat housut, kampaajalle ei saisi viedä kun menee "liian överiksi", ei ripsiväriä, jätkät ei saa katsella perään, ja kaiken huippuna ollaan vielä eläinrääkkääjiäkin kun tytön kissalla on heijastinpanta kaulassa ??? Mikään ei käy. Sukat on vääränlaiset ja rintsikoita ei voisi olla ollenkaan. Herraisä kun menkat alkaa. Typsykällä on varalta nyt jo mukana kassissa pari libressee, koska sekin aika pian koittaa, että niitä tarvii, mutta koko ajan typy minulle sanoo että "älä vaan kerro isille". Kaikki on ihan vitullaan kun pitää elää jonkun muun ohjeiden mukaan. "Osta sitä, osta tätä, et pidä huolta tarpeeksi siitä tai tästä, tytöllä on rumat vaatteet, istuu kohta bussipysäkillä kaljapullon ja tupakan kanssa, mene hoitoon kun olet niin huono kasvattaja ja äiti, lähetä rahaa kun en muuten voi olla tytön kanssa, puolet lapsilisistä kuuluu minulle kun otan tytön, kirjoita todistus kaupungille että olen maksanut vuoden elatukset etukäteen ettei niitä peritä, tyttö punttisalille treenaamaan painonnnostoa, jne... jne..." Kuulostaako kenestäkään tutulta ? Anteeksi kun paasasin, saan varmaan katua kun uskallan jotain sanoa, mutta haluan toivottaa hyvinnukuttua yötä. Se ei ole aina helppoa. Öitä.

Lue lisää

Kaikki tuo on tuttua, älä hyvä ihminen enää ressaa itseäsi moisen luuserin takia. Ota kunnolla etäisyyttä.
Rauhaisaa joulua sinulle ja tyttärelle.

Jatta kirjoitti:

Kaikki tuo on tuttua, älä hyvä ihminen enää ressaa itseäsi moisen luuserin takia. Ota kunnolla etäisyyttä.
Rauhaisaa joulua sinulle ja tyttärelle.

Tiedostaako Narsisti olevansa Narsisti?

Jatta kirjoitti:

Tämä on tosi.

Aikaa on kulunut vuosi ja virallisesta erosta kuusikuukautta.
Tapasin miehen netinkautta noin neljä vuotta sitten, olkoon hänen nimensä vaikka Sakari, kirjoittelimme ja hän antoi minun ymmärtää että hän on maailman mukavin, suloisin, rakastavin, mies ainutlaatuisin maailmassa, jonka minä sitten konkreettisesti koinkin näin olevan.

Tapailimme silloin tällöin, sitten hän päättikin jäädä, ensin muutamaksi kuukaudeksi ja lopulta muutti asumaan kanssamme, minulla on tytär kymmenen vanha, oikea enkeli.
Kaikki meni aluksi normaalisti, mutta sitten pikkuhiljaa aloin tuntea ja tietää hänen taustoistaan. Sakari oli tehnyt elämän työnsä palkkasotilaana eri maissa, viimeisin Israelissa.

Kuvaan tuli mukaan viina, jota Sakari ei puheinsa mukaan käyttänyt ollenkaan, no naisethan uskovat kaikenlaista, niin kuin minäkin.
Mutta kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, elämämme alkoi muuttua kauhuksi ja painajaiseksi.

Hän kertoili pääsääntöisesti mitä on palkkasotilaan tehtävä, saaden minut ja tyttäreni kauhun valtaan, sain myös selon siitä miten hän on kohdellut ja teloittanut ihmisiä, siitä en tiedä onko nämä tarinat tosia, mutta kaipa näillä jutuilla olikin tarkoitus saada meidät alistetuksi, mutta maailmahan on täynnä pahuutta.

Viina vei Sakarin mielipuoliseen sekotilaan ja useat viikonloput hän viettikin poliisin säilössä, siitä alkoi sitten pahoinpitelyt, aina kun hän oli viinaa ottanut. Nainen on siitä ihmeellinen olio että luulee tilanteen muuttuvan, kun mies niin sanoo.

Lopulta tilanne meni siihen että yhteiselo näytti olevan lopussa ja hän lähtikin taas työmaalleen Israeliin, jossa hänellä oli neljän kuukauden pesti.

Siellä olo oli hänelle tuskallista niinpä hän alkoi taas kirjoittelemaan, kauniita, kaipaavia kirjeitä tähän malliin.

Kaiketi tama sitten Sinulle tulee, toivon sydamestani. Oli hankala yo, nujakointia, ei haittaa, odotan kevatta ja rakkauteni kasvaa jokaisesta minuutista, kaikesta pahan nakemisesta tulee aina vaan suurempi hellyys, jonka haluaisin Sinulle antaa. Kevat odottaa.

Ei tarvi luulla etta hankaluuksia tulee, ei toki. Mutta haluan sanoa, etta jos jotakin kay, (ei kay!!!), niin Sinulle tulee siita ilmoitus. Kun ei minulla muita ole, niin Sina olet lahin omainen. Viranomaisen lisaksi, hih... Kumminkaan siitakaan ei tulisi Sinulle kuluja, halusin vaan etta tiedat jos hiljenee. Ei hiljene, sen tiedan.

Toivottavasti tama tulee perille, en ehka nyt ihan heti paase katsomaan, ainakaan ellei tanaan viela onnistu. Jos en olisi ryhmanjohtaja niin en tietenkaan paasisi lainkaan. Jotain iloa siitakin asiasta, iso ilo muuten onkin. Vaikka pirunmoinen vastuu.

Jos viela saan Sinut tavata niin haluaisin... pitaa Sinua sylissa pitkan aikaa ja olla vaan, tuntea Sinut, kokea. Ja sitten tietysti...

Jumalattomia kaksiroottorisia koptereita tulee ja menee, meteli kauhea, tanaan varmaan siirrytaan jonnekin koko hela paska, paskamaista kun ei koskaan tieda ennenkuin perilla missa ollaan mita tehdaan. No, sehan on kasvattavaa.

Maailmani olet, ajatukseni hallitset, ei ole taalla hataa, takaan, kaikki ok. ja vannon etta palaan linjalle aina kun voin, tieda se, ja tiedathan Sina. Unelmani, tayttymykseni.

Rakastan, todella! Sinun, s

(Nimesi kadessani on KAUNIS, ihan totta!!!) Olen siita tavattoman ylpea, todella olen, silla sinua todella rakastan FOREVER,(ikuisesti), kuten siina lukee. Vaikka minut tanaan unohtaisit.

Maailmani, Sina siella, ei pelata pahinta. Palaan aivan varmasti heti kun voin.

Ja ajattelin että nyt lopultakin hän on muuttunut ja päätin antaa mahdollisuuden kaiken uhalla vaikka sukulaiseni evät siitä pitänneet, mutta kuitenkin lupasin, että hän voisi palata luoksemme.

Se oli elämäni suurempia virheitä, taas meni pari kuukautta, kun helvetti alkoi. Viikonloput menivät hänellä putkassa, koska pelkäsimme tyttäreni kanssa häntä. Minä idiootti vielä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiinkin kun luulin että se olisi hänelle pelastus.

Mutta mikään ei sitten muuttunutkaan kuin pahempaan suuntaan, lopuksi pahoinpitelyt olivat niin julmia että meni pitkiä aikoja ennen kuin olin taas kunnossa.
Viimeinen pahoinpitely aiheutti sen että menin salaa lääkärille ja sain tarvittavat todistukset, tiesin jo siinä vaiheessa miten tulee menetellä.

Henkisesti olin aivan maassa en uskaltanut puhua ihmisten kanssa koska Sakari oli niin ”mustis” kaiken lisäksi, sitten päätin että otan vastuun omasta ja tyttäreni elämästä.
Viimeinen yö oli raskas valvoimme koko yön tyttöni kanssa, lukkojen takana ja odotimme hänen sammumistaan viinaan.

Aamun valjetessa läksimme varhain työpaikalleni ja otinkin heti puhelun hälytyskeskukseen, siellä jututti minua naiskonstaapeli, joka antoi suunnitelmalleni täyden tuen ja lupasi että saan apua heti kun tarvitsen.

Kello yhdeksän aikaan sitten Sakari heräili pöhnistään ja saapui työmaalleni,
Raivon vallassa, viinan puutteessa, kävi kimppuun, tönien nyrkkeillen.
Sain sanottua eräälle henkilölle että nyt hälytä apua, Sitten tämä sankari lähtikin kaupan auettua kaljan hakuun hakemaan tasoitusta elämälleen.

Poliisit saapuivatkin hänet noutamaan, silloin oli rauha maassa kun tiesin hänen olevan putkassa.
Aamulla tiesin kun hän palaa hänen on poistuttava elämästämme ja niin tapahtuikin.

Elämä helvetin jälkeen.
Kiristyskirjeitä alkoi saapua, rahaa oli Sakari vailla, niinpä minun pitikin ottaa lähestymiskielto jonka sain laajennettuna.
Nyt vuoden jälkeen olen valmis nostamaan syytteet pahoinpitelyistä jotka ovat vireillä.

Ahdistus on hävinnyt koska voin kertoa asioita omalle tukihenkilölleni.
Elämä on rauhallinen, tytär on onnellinen ja voimme nukkua yömme rauhassa.
Vaikka joskus vielä painajaiset palaavat uniin, tiedän että unet on todellista elettyä elämää. Enkä haluaisi kenenkään kokevan samanlaista, mutta tiedän että monelle tämä on arkipäivää, liian monelle.

Mietinkin nyt jälkeenpäin miksi olen antanut, tuhlannut aikaa elämästäni,
mutta sitä en vielä osaa selittää, perusta elämälle tulevaisuudelle on kunnossa, mutta alusta on liukas ja tuntuukin vielä siltä jos joku ”potkaisee” tulee vastoinkäymisiä, kaatuminen on herkässä.
Jotenkin usko on mennyt miehiin, ihmisiin jos edes joku uskaltautuu juttusille, ajattelen mitähän tämäkin ihminen on minusta vailla.
Ehkä on tullut kasvatettua liian kova kuori, mutta…
En halua enää löytää menneisyyttäni.

Aika hälventää muistot, ja elämä kulkee eteenpäin. Elämä on kallis.

Lue lisää

Hei Jatta. elämäntarinasi on tuttua. Olin naimisissa
20v. narsistimiehen kanssa. elämä oli kauhaa. kaikki tapahtui minulle niin kuin sinulla mutta pitemmän aikaa. En sillioin tiennyt mistä on kysymys. mieheni
sairastui syöpään, sairasti kaksi vuotta. v iimeisen vuoden hän eli halvaantuneena ja puhekyvyttömä. Hoidin häntä mahdollosimman poaljon ja kävin samalla
töissä. olikohan se siunaus kun hän ei enää vuoteen
pystynytminua lyömään ja haukkumaan. Nyt elämä on helpompaa ja poikammekin voi hyvin tai melkein. olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut kuusivuotta. Miesvainajan kuolemasta keväällä tulee kuluneeksi
10 vuotta. minut oli polettu niin mitättömäksi naiseksi että on mennyt pitkä aika ennenkuin olen
alkanut toipumaan. Ja että tunnen että olen minäkin jotain.

assa kirjoitti:

Hei Jatta. elämäntarinasi on tuttua. Olin naimisissa
20v. narsistimiehen kanssa. elämä oli kauhaa. kaikki tapahtui minulle niin kuin sinulla mutta pitemmän aikaa. En sillioin tiennyt mistä on kysymys. mieheni
sairastui syöpään, sairasti kaksi vuotta. v iimeisen vuoden hän eli halvaantuneena ja puhekyvyttömä. Hoidin häntä mahdollosimman poaljon ja kävin samalla
töissä. olikohan se siunaus kun hän ei enää vuoteen
pystynytminua lyömään ja haukkumaan. Nyt elämä on helpompaa ja poikammekin voi hyvin tai melkein. olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut kuusivuotta. Miesvainajan kuolemasta keväällä tulee kuluneeksi
10 vuotta. minut oli polettu niin mitättömäksi naiseksi että on mennyt pitkä aika ennenkuin olen
alkanut toipumaan. Ja että tunnen että olen minäkin jotain.

Lue lisää

Hyvä sisko, ole onnellinen jokaisesta vapauden päivästä.
Et sinä ole mitätön, lapsesi tarvitsee äitiä, aina. Kevät tilee ja luonto herää, aurinkoisia päiviä elämääsi, lähde lenkille, ajattele kaikkea kaunista ja hoida itseäsi.
Paha saa aina palkkansa... onneksi...

Jatta kirjoitti:

Hyvä sisko, ole onnellinen jokaisesta vapauden päivästä.
Et sinä ole mitätön, lapsesi tarvitsee äitiä, aina. Kevät tilee ja luonto herää, aurinkoisia päiviä elämääsi, lähde lenkille, ajattele kaikkea kaunista ja hoida itseäsi.
Paha saa aina palkkansa... onneksi...

Lue lisää

Hei Jatta
Kiitos rohkaisevista sanoista. Aion nyt elää omaa
elämää. Nautin keväästä. Tulevasta kesästä. Elämä jatkuu. toivon lämpimästi että sinäkin pystyt nauttimaan näistä asioista. Olet hyvä nainen ja rohkea. olet tehnyt rohkean ratkaisun jota minä en osannut aikonaan tehdä. Enkä tiennyt
mistä oli kysymys kun miesvainaja oli aikonaan niin paha. Oikein pirun riivaama. Sinulle ja kaikille palstalaisille ihanaa kesää.

Jatta kirjoitti:

Tämä on tosi.

Aikaa on kulunut vuosi ja virallisesta erosta kuusikuukautta.
Tapasin miehen netinkautta noin neljä vuotta sitten, olkoon hänen nimensä vaikka Sakari, kirjoittelimme ja hän antoi minun ymmärtää että hän on maailman mukavin, suloisin, rakastavin, mies ainutlaatuisin maailmassa, jonka minä sitten konkreettisesti koinkin näin olevan.

Tapailimme silloin tällöin, sitten hän päättikin jäädä, ensin muutamaksi kuukaudeksi ja lopulta muutti asumaan kanssamme, minulla on tytär kymmenen vanha, oikea enkeli.
Kaikki meni aluksi normaalisti, mutta sitten pikkuhiljaa aloin tuntea ja tietää hänen taustoistaan. Sakari oli tehnyt elämän työnsä palkkasotilaana eri maissa, viimeisin Israelissa.

Kuvaan tuli mukaan viina, jota Sakari ei puheinsa mukaan käyttänyt ollenkaan, no naisethan uskovat kaikenlaista, niin kuin minäkin.
Mutta kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, elämämme alkoi muuttua kauhuksi ja painajaiseksi.

Hän kertoili pääsääntöisesti mitä on palkkasotilaan tehtävä, saaden minut ja tyttäreni kauhun valtaan, sain myös selon siitä miten hän on kohdellut ja teloittanut ihmisiä, siitä en tiedä onko nämä tarinat tosia, mutta kaipa näillä jutuilla olikin tarkoitus saada meidät alistetuksi, mutta maailmahan on täynnä pahuutta.

Viina vei Sakarin mielipuoliseen sekotilaan ja useat viikonloput hän viettikin poliisin säilössä, siitä alkoi sitten pahoinpitelyt, aina kun hän oli viinaa ottanut. Nainen on siitä ihmeellinen olio että luulee tilanteen muuttuvan, kun mies niin sanoo.

Lopulta tilanne meni siihen että yhteiselo näytti olevan lopussa ja hän lähtikin taas työmaalleen Israeliin, jossa hänellä oli neljän kuukauden pesti.

Siellä olo oli hänelle tuskallista niinpä hän alkoi taas kirjoittelemaan, kauniita, kaipaavia kirjeitä tähän malliin.

Kaiketi tama sitten Sinulle tulee, toivon sydamestani. Oli hankala yo, nujakointia, ei haittaa, odotan kevatta ja rakkauteni kasvaa jokaisesta minuutista, kaikesta pahan nakemisesta tulee aina vaan suurempi hellyys, jonka haluaisin Sinulle antaa. Kevat odottaa.

Ei tarvi luulla etta hankaluuksia tulee, ei toki. Mutta haluan sanoa, etta jos jotakin kay, (ei kay!!!), niin Sinulle tulee siita ilmoitus. Kun ei minulla muita ole, niin Sina olet lahin omainen. Viranomaisen lisaksi, hih... Kumminkaan siitakaan ei tulisi Sinulle kuluja, halusin vaan etta tiedat jos hiljenee. Ei hiljene, sen tiedan.

Toivottavasti tama tulee perille, en ehka nyt ihan heti paase katsomaan, ainakaan ellei tanaan viela onnistu. Jos en olisi ryhmanjohtaja niin en tietenkaan paasisi lainkaan. Jotain iloa siitakin asiasta, iso ilo muuten onkin. Vaikka pirunmoinen vastuu.

Jos viela saan Sinut tavata niin haluaisin... pitaa Sinua sylissa pitkan aikaa ja olla vaan, tuntea Sinut, kokea. Ja sitten tietysti...

Jumalattomia kaksiroottorisia koptereita tulee ja menee, meteli kauhea, tanaan varmaan siirrytaan jonnekin koko hela paska, paskamaista kun ei koskaan tieda ennenkuin perilla missa ollaan mita tehdaan. No, sehan on kasvattavaa.

Maailmani olet, ajatukseni hallitset, ei ole taalla hataa, takaan, kaikki ok. ja vannon etta palaan linjalle aina kun voin, tieda se, ja tiedathan Sina. Unelmani, tayttymykseni.

Rakastan, todella! Sinun, s

(Nimesi kadessani on KAUNIS, ihan totta!!!) Olen siita tavattoman ylpea, todella olen, silla sinua todella rakastan FOREVER,(ikuisesti), kuten siina lukee. Vaikka minut tanaan unohtaisit.

Maailmani, Sina siella, ei pelata pahinta. Palaan aivan varmasti heti kun voin.

Ja ajattelin että nyt lopultakin hän on muuttunut ja päätin antaa mahdollisuuden kaiken uhalla vaikka sukulaiseni evät siitä pitänneet, mutta kuitenkin lupasin, että hän voisi palata luoksemme.

Se oli elämäni suurempia virheitä, taas meni pari kuukautta, kun helvetti alkoi. Viikonloput menivät hänellä putkassa, koska pelkäsimme tyttäreni kanssa häntä. Minä idiootti vielä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiinkin kun luulin että se olisi hänelle pelastus.

Mutta mikään ei sitten muuttunutkaan kuin pahempaan suuntaan, lopuksi pahoinpitelyt olivat niin julmia että meni pitkiä aikoja ennen kuin olin taas kunnossa.
Viimeinen pahoinpitely aiheutti sen että menin salaa lääkärille ja sain tarvittavat todistukset, tiesin jo siinä vaiheessa miten tulee menetellä.

Henkisesti olin aivan maassa en uskaltanut puhua ihmisten kanssa koska Sakari oli niin ”mustis” kaiken lisäksi, sitten päätin että otan vastuun omasta ja tyttäreni elämästä.
Viimeinen yö oli raskas valvoimme koko yön tyttöni kanssa, lukkojen takana ja odotimme hänen sammumistaan viinaan.

Aamun valjetessa läksimme varhain työpaikalleni ja otinkin heti puhelun hälytyskeskukseen, siellä jututti minua naiskonstaapeli, joka antoi suunnitelmalleni täyden tuen ja lupasi että saan apua heti kun tarvitsen.

Kello yhdeksän aikaan sitten Sakari heräili pöhnistään ja saapui työmaalleni,
Raivon vallassa, viinan puutteessa, kävi kimppuun, tönien nyrkkeillen.
Sain sanottua eräälle henkilölle että nyt hälytä apua, Sitten tämä sankari lähtikin kaupan auettua kaljan hakuun hakemaan tasoitusta elämälleen.

Poliisit saapuivatkin hänet noutamaan, silloin oli rauha maassa kun tiesin hänen olevan putkassa.
Aamulla tiesin kun hän palaa hänen on poistuttava elämästämme ja niin tapahtuikin.

Elämä helvetin jälkeen.
Kiristyskirjeitä alkoi saapua, rahaa oli Sakari vailla, niinpä minun pitikin ottaa lähestymiskielto jonka sain laajennettuna.
Nyt vuoden jälkeen olen valmis nostamaan syytteet pahoinpitelyistä jotka ovat vireillä.

Ahdistus on hävinnyt koska voin kertoa asioita omalle tukihenkilölleni.
Elämä on rauhallinen, tytär on onnellinen ja voimme nukkua yömme rauhassa.
Vaikka joskus vielä painajaiset palaavat uniin, tiedän että unet on todellista elettyä elämää. Enkä haluaisi kenenkään kokevan samanlaista, mutta tiedän että monelle tämä on arkipäivää, liian monelle.

Mietinkin nyt jälkeenpäin miksi olen antanut, tuhlannut aikaa elämästäni,
mutta sitä en vielä osaa selittää, perusta elämälle tulevaisuudelle on kunnossa, mutta alusta on liukas ja tuntuukin vielä siltä jos joku ”potkaisee” tulee vastoinkäymisiä, kaatuminen on herkässä.
Jotenkin usko on mennyt miehiin, ihmisiin jos edes joku uskaltautuu juttusille, ajattelen mitähän tämäkin ihminen on minusta vailla.
Ehkä on tullut kasvatettua liian kova kuori, mutta…
En halua enää löytää menneisyyttäni.

Aika hälventää muistot, ja elämä kulkee eteenpäin. Elämä on kallis.

Lue lisää

eri paketissa vaan.
narsku on narsku. rakkaudenluritukset ja itsekehu.

Syyllistetty uhri kirjoitti:

Tiedostaako Narsisti olevansa Narsisti?

Narsisti ei tiedosta olevansa narsisti.Hänhän aina oikeassa omasta mielestään,muitten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.

EriPuranen kirjoitti:

Kiitos. Sanat lohduttaa. Ikävä kyllä meinasin vaan saada sydärin kun joku ystävällinen sielu oli jollain narsismisivulla kirjoittanut että "haistakaa vittu, ja jotain". Ihan alkoi pelottamaan, ei voi mitään. Niinkuin kerroinkin jo että nyt ollaan lasten kera jo omillamme, niin voi vittu että määräyksiä tulee koko ajan. Poika, (jo aikuinen) on kuulemma homo. Kyllä hän kuitenkin tyttöystävänsä kanssa asuu. Mutta hänestä ei voi tulla muuta kuin homo kun olen niin huono kasvattaja. Ja tyttö näyttää kuulemma liikaa naiselta, 13v. Rinnat kasvaa. Liian tiukat housut, kampaajalle ei saisi viedä kun menee "liian överiksi", ei ripsiväriä, jätkät ei saa katsella perään, ja kaiken huippuna ollaan vielä eläinrääkkääjiäkin kun tytön kissalla on heijastinpanta kaulassa ??? Mikään ei käy. Sukat on vääränlaiset ja rintsikoita ei voisi olla ollenkaan. Herraisä kun menkat alkaa. Typsykällä on varalta nyt jo mukana kassissa pari libressee, koska sekin aika pian koittaa, että niitä tarvii, mutta koko ajan typy minulle sanoo että "älä vaan kerro isille". Kaikki on ihan vitullaan kun pitää elää jonkun muun ohjeiden mukaan. "Osta sitä, osta tätä, et pidä huolta tarpeeksi siitä tai tästä, tytöllä on rumat vaatteet, istuu kohta bussipysäkillä kaljapullon ja tupakan kanssa, mene hoitoon kun olet niin huono kasvattaja ja äiti, lähetä rahaa kun en muuten voi olla tytön kanssa, puolet lapsilisistä kuuluu minulle kun otan tytön, kirjoita todistus kaupungille että olen maksanut vuoden elatukset etukäteen ettei niitä peritä, tyttö punttisalille treenaamaan painonnnostoa, jne... jne..." Kuulostaako kenestäkään tutulta ? Anteeksi kun paasasin, saan varmaan katua kun uskallan jotain sanoa, mutta haluan toivottaa hyvinnukuttua yötä. Se ei ole aina helppoa. Öitä.

Lue lisää

Komppaan

Otan osaa ;( Tiedän liian hyvin mitä se on... Vasta kun on eronnut niin huomaa lisää mielenkiintoisia asioita...

Elämä on nykyisin niin ihanaa ;)

Hei,

On olemassa tahoja jotka auttavat.

www.narsistienuhrientuki.fi

Lääkärit ovat nykyään suhteellisen valveutuneita ja aina on olemassa turvakoti.

Itse lähdin turvakotiin vuosi sitten ja vasta nyt olen ymmärtänyt että väärintekijäni oli/on narsisti.

Jotkut eivät koskaan pääse niin pitkälle kuin sinä, hyvin tehty!

josta eräässä ketjun viestissä mainittiin on totista totta nyt omalla kohdallani.

Olen koko kesän ja jo paljon aikaisemminkin lukenut narsismista kertovia kirjoja ja nettisivustoja. Ehkä mieheni ei ole täysverinen narsisti mutta ainakin hänellä on erittäin paljon niitä piirteitä. Takana on pitkä avioliitto ja siihen mahtuu hyvin monenlaista.

Kaikkein vaikein asia mielestäni on ollut koko ajan äkilliset mielialan vaihtelut, raivoisat suuttumiset ja niiden jälkeinen mykkäkoulu. Monasti juuri kun on tuntunut, että ompa meillä kivaa yhdessä, on suuttumus tullut aivan käsittämättömästä, pienestä asiasta. Vikaa hän ei myöskään juuri koskaan löydä itsestään vaan jotenkin kummasti minä olen aina syyllinen ja alkuvuosina hyvin usein pyytelin anteeksi silloinkin vaikka syy ei minussa ollutkaan. Hänelle anteeksipyytäminen on melkein mahdotonta ja kaikki omat töppäykset löytävät sen seitsemän selitystä ja ne mitätöidään olemattomiin. Raha ja tittelit ovat aina olleet myös erittäin tärkeitä, myös julkea oman voiton pyynti ja toisten alistaminen omaan tahtoon. Nuorena hän myös eristi minut veljeni perheestä erään typerän tapahtuman johdosta, jolloin tunsi, että hänen oikeuksiaan oli loukattu. Myös vanhempiani hän yritti ohjailla toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Vanhempieni seurassa hän saattoi esim olla koko viikonlopun puhumatta mitään vaikka mitään erikoista ei ollut tapahtunut ja kun hän suvaitsi sanoa yhden lauseen, olivat kaikki iloisia ja huojentuneita! Aluksi meillä oli vain yksi auto, HÄNEN autonsa, jota minä sain käyttää, jos olin ollut kiltti tyttö. Jos tuli jostain riitaa, jouduin esim viemään lasta kerhoon liftaamalla talvipakkasella, koska hän ei silloin antanut autoa käyttööni. Monta kertaa minusta on tuntunut, että olen kuin pikkutyttö, jota isä nuhtelee ja kasvattaa. Mustasukkaisuutta on myös ollut jossain määrin ja vuosikymmeniä sain kuulla olevani tyhmä ja yksinkertainen. (On loppunut sairastuttuani masennukseen). Asiat ovat aina olleet hänellä hyvin mustavalkoisia ja mielipiteet jyrkkiä ja toisia tuomitsevia..
Silloin on mennyt hyvin, kun olen ollut kiltti ja muistanut aina kysyä hänen mielipidettään asioihin enkä ole näyttänyt omia negatiivisia tunteitani enkä suinkaan korottanut ääntäni vaikka hänellä onkin ollut oikeus huutaa "kun ei muuten uskota". Hän on myös käyttänyt asioista usein eri nimeä mikä niillä oikeasti on ja laittanut minut miettimään mitä milläkin lauseella tarkoitetaan.

Olen kuitenkin saanut tietyissä asioissa toimia vapaasti, käydä työssä (onneksi ollut omat rahat). Kotitöihin jotka olen tehnyt yksin, hän on ollut tyytyväinen, samoin lapsista huolehtimiseen. Hän on ahkera, älykäs, tarkka rahasta ja yleensä hoitanut tehtävänsä vastuullisesti. Mikään supliiki seuramies hän ei mielestäni ole.

Kaiken tämän kanssa olisin vielä selvinnyt ja jatkanut hautaan asti, mutta kun vihdoin olen saanut täyden varmuuden hänen naissuhteistaan, olen päättänyt jättää leikin kesken. Epäilyksiä olen joutunut kantamaan jo hyvin kauan, merkkejä on ollut yli 10 v ajan mutta kaiken hän on kieltänyt ja asioille on aina keksitty selityksiä selitysten perään. Täytyy oikein sanoa että onneksi hänet kavalsi tauti jonka vielä kaiken kukkuraksi tartutti minuun (törkeää, eikö totta!) ja nytpä selitykset loppuivat- niin tai ei sentään sittenkään kokonaan. Mitään tarkempaa ei ole kerrottu nytkään ja jatkaa vain hänen mielestään pitäisi edelleen, sillä eihän ne jutut mitään ole olleet. Ja nyt tulenkin siihen alkulauseeseen eli siihen psykologiseen sodankäyntiin: kaikki keinot koetetaan nyt käyttää, että mieleni muuttuisi. Ollaan niin hyvää ja ystävällistä ja saisin vaikka kuun taivaalta jos tahtoisin. Hän ei aio luovuttaa minusta mutta multa on tahto jatkaa lopussa kun tätä valhetta ei enää jaksa jatkaa. Lienee narsistille tyypillistä nämä naisseikkailut?

sodankäynti kirjoitti:

josta eräässä ketjun viestissä mainittiin on totista totta nyt omalla kohdallani.

Olen koko kesän ja jo paljon aikaisemminkin lukenut narsismista kertovia kirjoja ja nettisivustoja. Ehkä mieheni ei ole täysverinen narsisti mutta ainakin hänellä on erittäin paljon niitä piirteitä. Takana on pitkä avioliitto ja siihen mahtuu hyvin monenlaista.

Kaikkein vaikein asia mielestäni on ollut koko ajan äkilliset mielialan vaihtelut, raivoisat suuttumiset ja niiden jälkeinen mykkäkoulu. Monasti juuri kun on tuntunut, että ompa meillä kivaa yhdessä, on suuttumus tullut aivan käsittämättömästä, pienestä asiasta. Vikaa hän ei myöskään juuri koskaan löydä itsestään vaan jotenkin kummasti minä olen aina syyllinen ja alkuvuosina hyvin usein pyytelin anteeksi silloinkin vaikka syy ei minussa ollutkaan. Hänelle anteeksipyytäminen on melkein mahdotonta ja kaikki omat töppäykset löytävät sen seitsemän selitystä ja ne mitätöidään olemattomiin. Raha ja tittelit ovat aina olleet myös erittäin tärkeitä, myös julkea oman voiton pyynti ja toisten alistaminen omaan tahtoon. Nuorena hän myös eristi minut veljeni perheestä erään typerän tapahtuman johdosta, jolloin tunsi, että hänen oikeuksiaan oli loukattu. Myös vanhempiani hän yritti ohjailla toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Vanhempieni seurassa hän saattoi esim olla koko viikonlopun puhumatta mitään vaikka mitään erikoista ei ollut tapahtunut ja kun hän suvaitsi sanoa yhden lauseen, olivat kaikki iloisia ja huojentuneita! Aluksi meillä oli vain yksi auto, HÄNEN autonsa, jota minä sain käyttää, jos olin ollut kiltti tyttö. Jos tuli jostain riitaa, jouduin esim viemään lasta kerhoon liftaamalla talvipakkasella, koska hän ei silloin antanut autoa käyttööni. Monta kertaa minusta on tuntunut, että olen kuin pikkutyttö, jota isä nuhtelee ja kasvattaa. Mustasukkaisuutta on myös ollut jossain määrin ja vuosikymmeniä sain kuulla olevani tyhmä ja yksinkertainen. (On loppunut sairastuttuani masennukseen). Asiat ovat aina olleet hänellä hyvin mustavalkoisia ja mielipiteet jyrkkiä ja toisia tuomitsevia..
Silloin on mennyt hyvin, kun olen ollut kiltti ja muistanut aina kysyä hänen mielipidettään asioihin enkä ole näyttänyt omia negatiivisia tunteitani enkä suinkaan korottanut ääntäni vaikka hänellä onkin ollut oikeus huutaa "kun ei muuten uskota". Hän on myös käyttänyt asioista usein eri nimeä mikä niillä oikeasti on ja laittanut minut miettimään mitä milläkin lauseella tarkoitetaan.

Olen kuitenkin saanut tietyissä asioissa toimia vapaasti, käydä työssä (onneksi ollut omat rahat). Kotitöihin jotka olen tehnyt yksin, hän on ollut tyytyväinen, samoin lapsista huolehtimiseen. Hän on ahkera, älykäs, tarkka rahasta ja yleensä hoitanut tehtävänsä vastuullisesti. Mikään supliiki seuramies hän ei mielestäni ole.

Kaiken tämän kanssa olisin vielä selvinnyt ja jatkanut hautaan asti, mutta kun vihdoin olen saanut täyden varmuuden hänen naissuhteistaan, olen päättänyt jättää leikin kesken. Epäilyksiä olen joutunut kantamaan jo hyvin kauan, merkkejä on ollut yli 10 v ajan mutta kaiken hän on kieltänyt ja asioille on aina keksitty selityksiä selitysten perään. Täytyy oikein sanoa että onneksi hänet kavalsi tauti jonka vielä kaiken kukkuraksi tartutti minuun (törkeää, eikö totta!) ja nytpä selitykset loppuivat- niin tai ei sentään sittenkään kokonaan. Mitään tarkempaa ei ole kerrottu nytkään ja jatkaa vain hänen mielestään pitäisi edelleen, sillä eihän ne jutut mitään ole olleet. Ja nyt tulenkin siihen alkulauseeseen eli siihen psykologiseen sodankäyntiin: kaikki keinot koetetaan nyt käyttää, että mieleni muuttuisi. Ollaan niin hyvää ja ystävällistä ja saisin vaikka kuun taivaalta jos tahtoisin. Hän ei aio luovuttaa minusta mutta multa on tahto jatkaa lopussa kun tätä valhetta ei enää jaksa jatkaa. Lienee narsistille tyypillistä nämä naisseikkailut?

Lue lisää

Lueskelen näitä juttuja narsismista ja ihmettelen kovasti, jotta olenko narsisti itsekin? Ollaanko me suomalaiset miehet tosiaan noin pahoja, mitä te naiset kirjoittelette?

Olen korkeakoulutettu vakituisessa työsuhteessa ja tienaan hyvin. Kaiken rahan pistän minun ja avopuolisoni elämään. Ostan hänelle vaatteita, välineitä kuntoilua varten, bussikortin, maksan kuntosalimaksut kuukaudessa ja kaiken ruoan jota hän syö. Maksoin kaiken myös lomamatkalla, kun hänellä ei tosiaankaan ole rahaa.

Olenko narsisti, jos minulta palaa hermot hänen jokapäiväiseen kitisemiseen. Ei tee mieli mennä töistä kotiin, kun ongelmat alkavat heti. Hän ei ole töissä... Jos hän tekee ruokaa minulle, alkaa käsittämätön äkkäily väsymyksestä, jotta hän on väsynyt. Enkö osaa arvostaa häntä? Kaikki vaan puolustaa naisia, jotta miehessä se vika on, jos parisuhteessa on häikkää... Tänäänkin oltiin normaalisti, mutta yhtä-äkkiä käsittämätön valituspuuska hänen toimestaan.

Maksan kaikki asumismenot, ostin mm. asunnon ja minun rahoillani se on kalustettu. Hän käyttää autoani, mutta ei osta bensaa siihen.

Hän on myös korkeakoulutettu ja yliopistosta valmistunut psykologi, joka ei vaan saa töitä. Mietin joskus, jotta yrittääkö hän tahalleen manipuloida minua siten, että itsetuntoni olisi alhaalla. Välillä masennun, kun en jaksa ainaista samaa henkistä vääntöä kotona.

Välillä toivon, jotta joku toinen mies veisi hänet. Itse en ole vielä liian vahva kertomaan hänelle, jotta olisitko hyvä ja muuttaisit minun asunnosta pois.

Miehenä harvemmin saat tukea keneltäkään...

mies29 kirjoitti:

Lueskelen näitä juttuja narsismista ja ihmettelen kovasti, jotta olenko narsisti itsekin? Ollaanko me suomalaiset miehet tosiaan noin pahoja, mitä te naiset kirjoittelette?

Olen korkeakoulutettu vakituisessa työsuhteessa ja tienaan hyvin. Kaiken rahan pistän minun ja avopuolisoni elämään. Ostan hänelle vaatteita, välineitä kuntoilua varten, bussikortin, maksan kuntosalimaksut kuukaudessa ja kaiken ruoan jota hän syö. Maksoin kaiken myös lomamatkalla, kun hänellä ei tosiaankaan ole rahaa.

Olenko narsisti, jos minulta palaa hermot hänen jokapäiväiseen kitisemiseen. Ei tee mieli mennä töistä kotiin, kun ongelmat alkavat heti. Hän ei ole töissä... Jos hän tekee ruokaa minulle, alkaa käsittämätön äkkäily väsymyksestä, jotta hän on väsynyt. Enkö osaa arvostaa häntä? Kaikki vaan puolustaa naisia, jotta miehessä se vika on, jos parisuhteessa on häikkää... Tänäänkin oltiin normaalisti, mutta yhtä-äkkiä käsittämätön valituspuuska hänen toimestaan.

Maksan kaikki asumismenot, ostin mm. asunnon ja minun rahoillani se on kalustettu. Hän käyttää autoani, mutta ei osta bensaa siihen.

Hän on myös korkeakoulutettu ja yliopistosta valmistunut psykologi, joka ei vaan saa töitä. Mietin joskus, jotta yrittääkö hän tahalleen manipuloida minua siten, että itsetuntoni olisi alhaalla. Välillä masennun, kun en jaksa ainaista samaa henkistä vääntöä kotona.

Välillä toivon, jotta joku toinen mies veisi hänet. Itse en ole vielä liian vahva kertomaan hänelle, jotta olisitko hyvä ja muuttaisit minun asunnosta pois.

Miehenä harvemmin saat tukea keneltäkään...

Lue lisää

Vau, pidät todella hyvää huolta materiaalisesti naisestasi, mutta entä se henkinen puoli? Miehillä on joskus kummallinen käsityskyky siitä, mitä on välittäminen ja rakastaminen. Aivan, kun se riittäisi, että maksetaan kaikki laskut, ja muutkin menot, sitten itse lähdetään viettämään omaa kivaa kavereiden kanssa ja se työtön tai muuten yksin oleva vaimo jätetään sinne kotiin, ja ihmetellään, mitä se nyt aina kitisee? Se kitisee, jos et huomioi häntä. Jos elämä on vain pelkkää sinun työtäsi ja sinun asuntosi ja sinun autosi ja sinun rahasi,niin kyllä siinä vaimo tuntee itsesä surkeaksi, jos mies ei huomaa, helli ja sano, että olet tärkeä.

En tiedä, johtuuko se sinusta vain hänestä, mutta vaimosi väsymys voi olla masennusta ja turhautumista ja ellet osaa häntä kannustaa ja näyttää tunteitasi, tilanne ajautuu siihen, että teille tosiaan tulee ero. Millaista valittamista vaimollasi on riippuu vähän siitä? Jos se kohdistuu sinuun, että ;"aina vahtaat sitä töllöä, etkä viitsi olla minun kanssa". Kerjääkö hän huomiota sinulta valituksillaan?, mieti sitä, vai rutiseeko huomiostasi huolimatta ja on aina tyytymätön?

mies29 kirjoitti:

Lueskelen näitä juttuja narsismista ja ihmettelen kovasti, jotta olenko narsisti itsekin? Ollaanko me suomalaiset miehet tosiaan noin pahoja, mitä te naiset kirjoittelette?

Olen korkeakoulutettu vakituisessa työsuhteessa ja tienaan hyvin. Kaiken rahan pistän minun ja avopuolisoni elämään. Ostan hänelle vaatteita, välineitä kuntoilua varten, bussikortin, maksan kuntosalimaksut kuukaudessa ja kaiken ruoan jota hän syö. Maksoin kaiken myös lomamatkalla, kun hänellä ei tosiaankaan ole rahaa.

Olenko narsisti, jos minulta palaa hermot hänen jokapäiväiseen kitisemiseen. Ei tee mieli mennä töistä kotiin, kun ongelmat alkavat heti. Hän ei ole töissä... Jos hän tekee ruokaa minulle, alkaa käsittämätön äkkäily väsymyksestä, jotta hän on väsynyt. Enkö osaa arvostaa häntä? Kaikki vaan puolustaa naisia, jotta miehessä se vika on, jos parisuhteessa on häikkää... Tänäänkin oltiin normaalisti, mutta yhtä-äkkiä käsittämätön valituspuuska hänen toimestaan.

Maksan kaikki asumismenot, ostin mm. asunnon ja minun rahoillani se on kalustettu. Hän käyttää autoani, mutta ei osta bensaa siihen.

Hän on myös korkeakoulutettu ja yliopistosta valmistunut psykologi, joka ei vaan saa töitä. Mietin joskus, jotta yrittääkö hän tahalleen manipuloida minua siten, että itsetuntoni olisi alhaalla. Välillä masennun, kun en jaksa ainaista samaa henkistä vääntöä kotona.

Välillä toivon, jotta joku toinen mies veisi hänet. Itse en ole vielä liian vahva kertomaan hänelle, jotta olisitko hyvä ja muuttaisit minun asunnosta pois.

Miehenä harvemmin saat tukea keneltäkään...

Lue lisää

Mies29 & muut

Olet naises opettanut liian hyvälle.
Jos jaksaa kitistä moista kohtelua saadessaan,olis sinun parempi ilman.
On se niin että meissä naisissakin löytyy näitä narsisteja,ja hyväks käyttäjiä.
Se on parempi päästää irti,ja lempata toinen pois elämästään nyt,kuin liian myöhään.
Ei se ole hyvä suhde sellainen missä kärsii.

Niin naisille kuin mieheille,vaikka tuntuu ettei maailmassa ole enää niitä hyviä tyyppejä(elämänkumppaniksi) antakaa asioiden levätä,olla ja mennä omalla painollaan.

Ite elin miehen kanssa joka oli maailman ihanin,kultaisin.. Suuniteltiin perhettä,häitä,yhteistä elämää..
Kunnes alkoi ukolle viina maistua,"työkavereiden" sängyssä oli kivempi nukkua kuin omassa. Ikinä ei ollut väkivaltaa,ja puhuttukin kuin raukkoja on ne jotka kumppaniaan mätkivät... Kunnes kerran alkoi riehua,ja juuri sain väistettyä enne kuin nyrkki olisi mäsähtänyt naamaan.
Oon elämäni aikana kokenut paljon,mutta koskaan en oo ollut niin rikki kuin silloin,kun lopulta sen viimeisen kerran sanoin jättäväni hänet,ja tälläkertaa lopullisesti.

Nyt elän onnellisesti avioliitossa,helppoa ei ole elämä,ja toiseen luottaminen,mutta pitkä matka on tähän tultukkin.


Voimia kaikille,ja tehkää elämänne päätös,lähtekää ennekuin on liian myöhäistä. Varsinkin jos on pieniä lapsia.

narsisti ajaa vain omaa etuaan, pönkittää egoaan muiden kustannuksella, alistaa muita törkeästi ja odottaa muilta ihailua. Narsisti pitää itseään aina muita parempana, hän tietää kaiken paremmin. Valehtelee mennen tullen, mustasukkainen (usein itse kuitenkin pettää), käyttää henkistä -ja/tai fyysistä väkivaltaa. Narsisti voi olla mies tai nainen, suhteessa narsisti alistaa puolisonsa ja nujertaa itsetunnon, omanarvontunnon, kaikki vika on puolisossa. Tällainen ihminen kylvää niin kauheeta tuhoa ympärilleen ja aiheuttaa tuskaa kaikille tielleen osuville. Jos tunnistat tästä kuvauksesta jonkun lähipiiriisi kuuluvan henkilön ota välimatkaa itsesi takia. Muistakaa että narsistilla on hyvin heikko itsetunto. esim.Eroa haettaessa narsisti haluaa "kostaa" koska se on iso kolaus hänen itsetunnolleen.

Lähde pois seurustelusuhteesta jos sinun on paha olla hänen kanssaan. Oli hän narsisti tai ei,niin huonosta seurustelusuhteesta kannattaa aina lähteä pois. Lähtemisestä tulee sitä vaikeampaa mitä kauemmin odotat. Minä olin yhdessä narsistisen ja dominoivan ihmisen kanssa liian kauan. Ehdin sairastua henkisesti. Lasten ja itseni takia oli viimein pakko uskaltaa lähteä. Söin masennuslääkkeitä ja ne auttoivat uskaltamaan tehdä ratkaisun ja lähteä.

Jo luulet että olet narsisti tai luulet että joku on narsisti, olet todennäköisesti väärässä.
Narsisti sana on kokenut kovan inflaation ja jokainen joka yleensäkään
käyttäytyy edes jotenkin on narsisti, näköjään. Huh mitä idiootteja

Te olette juuri niita itsesaalissa vellovia energiasyoppoja, jotka kulkee kadulla naama norsunvitulla vaan, koska ette uskalla lahtea elamaan ihka omaa elamaa. Kaytatte paskan elamanne verukkeena huonoa miesta, mutta sehan ei ole totta vai mita. Teilla on tasan tarkkaan paska elama vaan ja ainoastaan sen takia, etta ette uskalla elaa. Teilla on kaikki tarvittava muuttamaan elamaanne vaikka heti, mutta mielummin jatkatte viela muka keraamassa voimia muuttoon.. Miten voitte kerata voimianne sellaisessa paikassa jossa niita teilta jatkuvasti riistetaan.


Joten, alkaa taalla kitisko kun joku toinen on niin kamala. Aivan itse olette valinneet osanne ja viela paatatte jatkaa kurjuuttanne. On aivan oma henkilokohtainen helvettinne jos ette vaan viitsi muuttaa suuntaa.

Painukaa jo siita kirjoitti:

Te olette juuri niita itsesaalissa vellovia energiasyoppoja, jotka kulkee kadulla naama norsunvitulla vaan, koska ette uskalla lahtea elamaan ihka omaa elamaa. Kaytatte paskan elamanne verukkeena huonoa miesta, mutta sehan ei ole totta vai mita. Teilla on tasan tarkkaan paska elama vaan ja ainoastaan sen takia, etta ette uskalla elaa. Teilla on kaikki tarvittava muuttamaan elamaanne vaikka heti, mutta mielummin jatkatte viela muka keraamassa voimia muuttoon.. Miten voitte kerata voimianne sellaisessa paikassa jossa niita teilta jatkuvasti riistetaan.


Joten, alkaa taalla kitisko kun joku toinen on niin kamala. Aivan itse olette valinneet osanne ja viela paatatte jatkaa kurjuuttanne. On aivan oma henkilokohtainen helvettinne jos ette vaan viitsi muuttaa suuntaa.

Lue lisää

Hei, Sinä ihanainen
Ehkä joskus huomaat, että kaikki kateuden ja ylemmyyden tunteesi ovat olleet täysin turhia. Ehkä joskus huomaat, että olet saanut elämässäsi rakkautta osaksesi. Sinun surullinen, vihainen ja massiivinen olemuksesi on olemassa vain siksi, että et osaa olla itsellesi armollinen ja rakastaa itseäsi. Koska et tähän pysty, et voi ottaa vastaan rakkautta muiltakaan sillä sisimmässi on niin suuri tuska - koska näet siinä omat pelkosi ja pahat tekosi ja ne ovat lukemattomat ja niin suuret, että et voi itseäsi koskaan armahtaa. Siksi mitätöit muita ja annat vastarakkautta lyömällä ja karkoitat kaikki ne henkilöt ympäriltäsi, joiden kanssa sinulla voisi olla ihana tulevaisuus. Surusilmä - kaikilla niillä, joita olet joskus lyönyt on olemassa ihana huominen, mutta Sinulla ei koskaan

Helposti sanottu.. Itse tuollaisen suhteen kokeneena ja lopulta poispäässeenä tiedän, että se on vaikeinta maailmassa. Se päätöksen teko ja siinä pysyminen. Vaikka saisikin ulkopuolista apua. Narsku osaa (aito sellainen) lopulta jo sanattomasti-eleettömäsi-ilman mitään, saada luopumaan pois lähtemisestä. Jopa täydellinen uhrin huomaamatta jättäminen ( uhri kuin ilmaa) voi olla sellainen tekijä ettei kykenekkään lähtemään

Täytyy tapahtua jotain todella radikaalia ennen kuin pääsee pois. Ja tällaisessa(kin) tapahtumassa se uhri saa ulkopulisten silmissä kuvan, että kaikki syy hänessä... Mutta silti se voi olla ainoa tie pelastumiseen pois.

Joo-o ja huh.Tuttua on kirjoituksenne.Itse elin kahdeksan pitkää vuotta luonnehäiriöisen narsistin kanssa.Onneksin tajusin lähteä vaikka syvät arvet kyllä jätti.Nyt on kaikki hyvin.Hirvittää vaan lapsemme tulevaisuus kun kasvaa narsistin kasvattavana.Neljä vuotta taistelin että saisin yksinhuoltajuuden ihan turhaan.Narsisti valehteli taitavasti tuomarit ja sosiaalit puolelleen.Narsisti on oikea pirun tai oikeastaan saatanan lähettiläs.Erittäin taitavia valehtelemaan ja manipuloimaan muita eikä näe syitä itsessään.Eikä pysty rakkaudelliseen suhteeseen kenenkään kanssa toiset ihmiset ovat vaan materiaalia,hyödyn kohteita narsistille!