Mieheni löysi elämänsä rakkauden ja jätti minut sekä lapset aivan yllättäen. Lapsia mies ei ole tavannut mutta nyt ilmoitti että haluaa tavata lapsia mikäli lapset saavat tutustua hänen uuteen rakkauteensa. Minä en uutta rakkautta hyväksy enkä koskaan tule hyväksymään mutta lapset haluan isälleen antaa. Joten samalla minun on hyväksyttävä se, että lapset tutustuvat myös isän uuteen rakkauteen ja viettävät hänen kanssaan aikaansa.
Onnistuuko elämä niin, että minä en puhu lapsille naisesta hyvää enkä pahaa? Annan lasten tavata isää ja naista sopimusten mukaan ja muuten olisin kuin nainen sekä ex-mies olisi minulle kuin ilmaa. Naisen nimeä yms. en koskaan halua tietää enkä tule koskaan häiriköimään ex-mieheni elämää. Uskon kyllä, että hän ei minua enää rakasta joten en halua olla hänenkään kanssaan tekemisissä. Lapset ovat vielä pieniä joten heille isä on edelleen tärkeä enkä halua sotkea isän ja lasten välejä oman pahanmieleni takia.
Onnistuuko elämä niin, että minä en puhu lapsille naisesta hyvää enkä pahaa? Annan lasten tavata isää ja naista sopimusten mukaan ja muuten olisin kuin nainen sekä ex-mies olisi minulle kuin ilmaa. Naisen nimeä yms. en koskaan halua tietää enkä tule koskaan häiriköimään ex-mieheni elämää. Uskon kyllä, että hän ei minua enää rakasta joten en halua olla hänenkään kanssaan tekemisissä. Lapset ovat vielä pieniä joten heille isä on edelleen tärkeä enkä halua sotkea isän ja lasten välejä oman pahanmieleni takia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kypsän ja vastuullisen aikuisen toimintatavalta.
Pahoittelen pahaa mieltäsi ja toivon olon pian helpottuvan.
Ei tuollaista ehtoa voi laittaa jos lapsiaan rakastaa!!
Eihän se liity lapsiin mitenkään eikä se VOI OLLA EHTO LASTEN NÄKEMISELLE??? Aivan tajutonta.
Mie selvästi kiusaa sinua ja lapsia.
voisit keksutella exän kanssa, siitä että sen uuden kumppanin tapaaminen ja tutustuminen (siis lapsille) tapahtuisi pikkuhiljaa. Lapsille ero on jo iso koettelemus ja siihen samaan kun vielä pitäisi sitten hyväksyä uudet kumppanit niin se on lapsille rankkaa.
Hieman aikuiset voisivat laittaa lasten tunteet ja tarpeet oman itsekkyyden edelle.
tsemppiä
Ei siis mies aseta mitään ehtoja. Ei ollut kyse edes siitä.
Mä en ole koskaan maininnut isän uutta liekkiä nimeltä,en halua tietää kuka milloinkin on kyseessä.
Hoitavat tapaamisetkin jo ihan itse, tuolta 12v asti. Isä on holtition joten yökyläilyjä ei ole ikinä ollut,vain päivällä tapaamisia. Kaksi kertaa oli alussa vklopputapaamiset, ja pieleen meni.
Mutta voi elää silleen,ei ole ollut huono juttu. Mä en enää ole vuosiin soitellut,eikä se mulle.
Ihan ok.
Eli kuinka kauan erostanne oikein on? Eikö olisi jo aika myöntää at teitä ei ollu tarkoitettu toisillenne. nimittäin sellainen puhumattomuus ei varmasti pitemmänpäälle onnistu ja jos onnistuukin niin ajattelitko ettei lapsesi vaistoa et jotain on metsässä kun isästä eikä hänen uudestaan puhuta. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi? ei tässä elämässä kukaan selviä ilman kolhuja. Mut ihan selkeesti et ole päässyt vieläkään irti katkeruudesta. Haluatko elää elämääsi katkerana hautaan saakka?
Olen yrittänyt miehen kanssa näistä tapaamisista keskustella ja sanoa, että meidän täytyisi edetä nyt hiljalleen. Mutta ilmeisesti isä ei halua tavata lapsia ilman naistaan, sillä hän joutuisi silloin itse hoitamaan lapset. Ja isän vapaa-aika on vähäistä joten jos tapaa lapsia ilman naista, niin silloin nainen jää "syrjään". Lapset on ollut helpompi jättää syrjään jo moneksi kuukaudeksi. Mies tietää että minä pidän heistä huolen. Välillä vaan tuntuisi mukavalta elää vähän omaa eläämääkin ja päästä esim. lenkille ihan yksin. Mutta yritän vielä jutella miehen kanssa ja katsotaan mitä tuleman pitää.
jollakintapaa tekemisiin myös sen uuden rakkauden kanssa.
Eikö olisi itsellesikin helpompaa jos tietäisit , että kyseessä on luotettava ihminen, ovathan lapsesi hänen kanssaan tekemisissä.
Joskus käy nimittäin niin , että nämä akanvaihtajat tuskin siihen yhteen vaihtoon jättävät, ja olisi lapsille turvallista jos ympärillä olisi selväpäisiä edes naiset.
Kysymykseesi vastaisin, että kuulostaa ihan hyvältä, jos aiot käyttäytyä näin:
"Annan lasten tavata isää ja naista sopimusten mukaan ja muuten olisin kuin nainen sekä ex-mies olisi minulle kuin ilmaa."
Mutta sen sijaan tämä ei kuulosta niin hyvältä: "Minä en uutta rakkautta hyväksy enkä koskaan tule hyväksymään"
Oletko siis ihan päättänyt juuttua eroonne ja elää omassa maailmassasi? Minusta sinun kannattaisi kiinnittää tuohon asenteeseesi huomiota ja työstää eroanne mielessäsi, niin että voit elää sovussa tapahtuneiden tosiasioiden kanssa. Tämä olisi tärkeää ihan oman onnellisuutesi takia.
Käyn eroa läpi ystävien ja asiantuntijan avulla. Meillä pitkä avioliitto takana ja en olisi koskaan voinut edes kuvitella että käy näin. Luotin mieheeni 100% ja hän tiesi tasan tarkkaan että pettämistä minä en hyväksy. Ongelmista pitää puhua, selvittää niitä ja erota sitten jos ei pysty jatkamaan yhdessä. Ja vasta sen jälkeen on uusien ihmissuhteiden vuoro. Missään vaiheessa mies ei sanallakaan kertonut että hän ei ole tyytyväinen. Minun olisi kuulemma pitänyt osata lukea hänen ajatuksiaan. Enpä osannut, valitettavasti.
En usko, että pystyn uutta naista koskaan hyväksymään. Minulle ihmiset, jotka pettävät puolisoitaan ovat sellaisia, joiden kanssa en pysty olemaan yhteyksissä. En ymmärrä miten joku voi seurustella naimisissa olevan miehen/naisen kanssa jolla on kaikenlisäksi pieniä lapsia. Muutama ystyvyyssuhdekin on katkennut tämän takia, koska en ole pystynyt hyväksymään ystävieni tekoja. Minä olen ehdoton tässä asiassa.
"En ymmärrä miten joku voi seurustella naimisissa olevan miehen/naisen kanssa jolla on kaikenlisäksi pieniä lapsia."
Tutustuessani mieheen hän antoi ymmärtää olevansa vapaa. Lapsista jutteli kyllä, mutta ei siitä että asui naisen kanssa. Pidin miehestä, pidän lapsista, ja totuus selvisi vasta muistaakseni vuoden päästä.
Siinä yksi selitys, ei kannata olla niin ehdoton, kun ei tiedä taustoja!
Eiköhän molemmat ole kertoneet heti alussa olevansa naimisissä, sillä myös tämä mieheni uusi nainen on naimisissa. Tietääkseni hän on naimisissa edelleenkin vai liekö jo eroa hakenut. Eli siinä on kaksi onnettomassa avioliitossa ollutta kohdannut ja heti on löytynyt yhteinen sävel. Se ero vain, että naisen lapset jo aikuisia.
voi tuntua voimauttavalta asenteelta varsinkin shokkivaiheessa.
Mutta ehdottomuus on heikkoutta ei vahvuutta. Kun ei kykene joustamaan ja mukautumaan muutoksiin elämässään, napsahtaa helposti kokonaan poikki.
Toivon sinulle voimia ja kykyä nähdä tärkeäksi sen, että päästät irti kaunoista ja menneestä painolastista ja siirryt eteenpäin elämässäsi.
miten hyvin sinua ymmärränkään, ei voi muuta sanoa kuin, että ex-miehelläsi ja hänen nykyisellään on sentään jotain yhteistä; kumpikin on petturi ja siis epäluotettava joten sopivat hyvin yhteen!
Minusta tuo on tilanteessasi ja olettaen, että alkumetreillä totuttelemassa todella paljon - nimittäin tuo neutraalisuus. Se on oikeastaan kaikkein paras lastesi kannalta, ja paljon vaadittu sinulta, jos pystyt antamaan itsestäsi kuvan ettet tuomitse/iloitse tai muuta sellaista. Varmasti se sinusta tulee silti jotenkin näkymään, mutta ihminen sinäkin olet - anna ajankin hetken kulua ja katsoa miten asiat lähtevät toimimaan ja miten kauan kestää itselläsi toipua.
Osanottoni todella vaikeaan tilanteeseen :( Ja tosiaan itseänikin vähän tuo erikseen mainittu ehto ihmetytti. Periaatteessa olen sitä mieltä, että eihän tietenkään vanhempien kumppaneita ryhdytä salailemaan, mutta miksi erikseen vaatia sellaista.
Luulisin, että mies haluaa naisen mukaan tapaamisiin ihan sen takia, ettei hänen tarvitse lapsista huolehtia. Ei tarvitse pyyhkiä pyllyä, laittaa ruokaa, huolehtia iltapesuista, hampaanpesuista yms. eli kaikesta mikä liittyy lapsiin. Hän on aina ollut isä, joka pitää lasten kanssa vain hauskaa.
Saa nähdä mitä tästä kaikesta tulee. Minun on jaksettava olla vahva ja pystyttävä ajattelemaan aina niin, että se on lasten kannalta parasta. Ja aina se ei ole helppoa kun omat tunteet on vielä niin pinnassa. Päivä kerrallaan eteenpäin, ei tässä muu auta.
Jos noinkin pahassa tilanteessa jaksat vielä ajatella noin järkevästi ja jalat maassa, niin varmasti selviät. Harmi jos noin, sillä se on yksi ihanimpia asioita eron jälkeen isän kannalta, että silloin kun yksin siinä on, niin pakostakin oppii ottamaan enemmän sitä vastuuta ja olemaan "mukana" lapsen kanssa. Oma mieheni oli kyllä jo ennenkin ja lapsi vko-vko äidillä ja isällä. Ja kyllä hän itsekin sanoi, että paljon enemmän tavallaan siinä on nyt läsnä kun oikeasti oppinut yksin lasta ne viikot hoitamaan ja ei ollut muita auttamassa ollenkaan. Kun usein kuitenkin muuten ne päivät jaetaan vanhempien kesken. Harmi jos kaiken kurjuuden keskellä mies ei oppisi tuota asiaa, jota minä ainakin arvostan todella paljon. Mutta epäilen, että uusi nainenkaan ryhtyy lapsenvahdiksi - jossain vaiheessa tulee kurkkuaan myöten täyteen, koska loppujen lopuksi hän ei ole samanlaisessa asemassa kuin vanhemmat vastuun suhteen ja suhde vasta nyt alkanut normaalilta pohjalta. Eli kyllä se mies tulee todenäköisesti lastaan hoitamaan - ennemmin tai myöhemmin.
Sinulle nyt vain tsemppiä ja jaksamista. Ei ajatuksia helposti saa pois tollasista asioista, mutta yritä keskittyä mahdollisimman paljon siihen teidän omaan huusholliin - sinun ja lasten. Te olette ne, joihin petraaminen sinun näkövinkkelistä kannattaa. Mies hoitakoot siellä omassa päässään omat juttunsa. Lisäksi sinulla voi olla rankkaa niin tekee ihan hyvääkin saada oikeasti pari päivää olla, ehkä kutsua ystäviä ja yrittää rentoutua. Tulevaisuus lupaa sinulle paljon parempaa joten senkin vuoksi kannattaa todellakin jaksaa. Ja tietenkin lasten vuoksi :)
Mielestäni ajattelet fiksusti. Lasten isä on tehnyt väärin, eikä sinun tarvitsekaan pitää hänestä tai hänen uudesta naisestaan. Hän on kuitenkin lasten isä, joten anna hänelle mahdollisuus viettää aikaa heidän kanssaan. Ei sinun tarvitse heistä puhua hyvää eikä pahaa lasten kuullen.
on pienet lapset, on teidän pakko olla tekemisissä vielä monta vuotta. Onhan lasten asioista sovittava, erilaisia asioita tulee eteen mm. koulut jne.
Lapset on tosiaan vielä pieniä joten keskusteltavaa ehkä riittää. Enköhän minä lasten asioista pysty asiallisesti keskustelemaan mutta muuten olemaan ihan kuin mies olisi minulle ilmaa. Epäilen kyllä ettei lasten asiat jaksa miestä kovin kauaa kiinnostaa. En nimittäin usko että noita tapaamisia kuitenkaan tulee vaikka uusi nainen olisikin niissä mukana. Jotenkin tuntuu, että kyllä aikuisten ihmisten keskinäinen vapaa-aika vie voiton ja lapset tuntuvat vain rasitteelta. On mieheni sen verran mukavuudenhaluinen tai sitten en tunne miestäni ollenkaan.
Luettavaa. Luin tuolta aikaisemmin kun kerroit, että mies haluaa lapset vain silloin kun uusi nainen on paikalla. Ei kuulosta ollenkaan hyvältä ja turvalliselta. Osaako tämä uusi nainen edes hoitaa lapsia?
Miksi et kääntyisi lastenneuvojan puoleen tässä asiassa. Selvitä miten tällaisessa tilanteessa edetään lain mukaan. Ymmärrän, että haluat hoitaa asiat hyvissä väleissä, mutta miehesi on vastuussa omista lapsistaan ja on lapsiakin kohtaan väärin, että he yhtäkkiä joutuvat jonkun vieraan naisen hoiviin.
Itse olen äitipuoli kahdelle pienelle lapselle ja pikkuhiljaa ottanut kontaktia lapsiin. Isänsä on saanut hoitaa. Kamalaa jos yhtäkkiä olisi pitänyt alkaa toisten lapsia hoitamaan ja pelottavaa se olisi ollut lapsillekkin. Olet täysin oikeassa HILJAA hyvä tulee!
Koska miehesi on osoittanut, ettei häntä suuremmin lapsenne kiinnosta olet sinä heidän suurin edunvalvojansa. Sinä olet tässä tilanteessa viisain ja sinä päätät miten lasten kanssa edetään. Miehesi perhe-elämään et tietenkään voi puuttua, mutta lasten asioista pitää aina pystyä keskustelemaan myös miehen.
Itellä semmonen tilanne kans, että mies ei halua olla exänsä kanssa tekemisissä, mutta patistan välillä puhumaan lapsiin liittyvistä asioita. Pakko se on kun lapsia on kerran hankittu. Muistuta häntä isän vastuusta!
Tuossa voi käydä niin, että uusi nainen on vaan tyytyväinen jos lapset ei käy heillä ja jos on oikeen kypsymätön ihminen niin pitää vaan hyvänä asiana, että isä ei halua lapsiaan hoitaa. Saa pitää itellä kokonaan miehen. Kohta ei lapsilla enää isää olekkaan. Jos näin käy se on hänen tyhmyyttään ja sille et kai voi mitään, mutta yritä nyt kuitenkin. Kaikista miehistä eikä naistakaan ole vanhemmaksi :(.
ja koska halusin toimia oikein...kysyin asiasta perheneuvolasta.
He neuvoivat siten,että jos tuo lasten isän ex kumppani näyttää olevan ns. pysyvää lajia;)
lasten pitäisi tavata tuo nainen ns. vähitellen...ja mielellään tutussa ympäristössä.
Siispä alussa lapseni tapasivat isäänsä mummolassa,ja myöhemmin sinne mummolaan vei sitten ex tuon kumppaninsa.
Tapaaminen sujui ymmärtääkseni ihan hyvin..Vaikkeivät lapset tuota naista ole vieläkään "hyväksyneet",(vaikka aikaa tapahtuneesta on lähes 4 vuotta).
Syy tosin varmasti siinä,että nainen on näistä lapsista todella mustasukkainen.Ei hyväksy lapsia kuin vain harvoin heidän kotiinsa.
Kiukkuaa,vaikka lapset tapaavat muutoinkin isäänsä tosi harvoin.
Heillä on uusi lapsikin jo,joten luulisi että tuo nainen on sillä saanut exän itseensä liitettyä,eikä tarvitsisi näille lapsille enää vihoitella.
Totta on,että lapset selviävät ilman isääkin..mutta ei ole oikein riistää lapsilta mahdollisuutta isäänsä.
Toivottavasti jaksat pysyä vahvana,ja fiksuna.Jos toinen on tehnyt väärin...se on vain hänen häpeänsä,ei sinun.
suhde jatkuu, lapset haluavat varmasti kertoa myös sinulle mitä ovat isän luona tehneet ja kokeneet. Et voi suhtautua siihen kuin ilmaan.