niin että onko riparilla aina aluksi sellainen että jokainen joutuu esittelemään itsensä tai sanomaan nimensä tai jotain? itse pelkään jotain tälläistä koska minulla on lievä änkytys ja melkeen aina kun sanon oman nimeni niin änkytän.... olisi todella noloa jo heti aluksi antaa todella typerä kuva itsestään... olen hieman ujokin vielä mutta kyllä minulla kavereita on ja yleensä kun olen jossain porukassa niin kyllä minäkin olen siinä mukana ja nauran ja pelleilen mutta tämä änkytys on vain aika arka paikka... ja joutuuko siellä muutenkin puhumaan paljon niin että kaikki muut kuuntelevat puhettasi? että pidetäänkö joatain puheita sun muita, olisi kiva tietää kun tälläinen vähän pelottaa... ei siinä muuten mitään mutta en vain halua että minua ruvetaan kiusaamaan tai syrjimään siellä sen takia tai nauramaan selän takana... tulipas vähän epäselvä teksti mutta toivottavasti joku sai selvää :D
onko riparilla....
........
71312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
siellä teistä tehdään. Isoisilla ei ole ammattitaitoa eikä kokemusta käsitellä änkytystä, puhevikoja, lihavuutta tai mitään muutakaan nolostuttavaa aihetta. Papilla ei ole aikaa perehtyä yksittäisten nuorten asioihin.
Isoiset eivät ole kuin vuoden-pari vanhempia kuin sinä. On epätodennäköistä, että he olisivat kohdanneet elämässään täsmälleen samanlaisia ongelmia kuin sinä. Siispä heillä ei kokemuksen ja koulutuksen puutteessa aavistustakaan, kuinka sinuun tulisi suhtautua. Reaktio tulee todennäköiseti olemaan "tee vain kuten muutkin tekevät". Eli kärsimään joudut.
Heidän lisäkseen leirillä on seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä, noita kelmeitä yleensä lahkoporukoissa pyöriviä varajeesuksia, joiden motivaatio "nuorisotyöhön" on yritys käännyttää lapsia omien uskomustensa kannalle. Tai sitten motivaatio on jotakin hieman maallisempaa kyttäämis- ja rankaisemisinnon ja homoraiskauksien väliltä.
Olet leirillä lauman jäsenenä. Jos et johonkin pysty, se lasketaan automaattisesti sinulle viaksi. Missään en ole nähnyt niin paljon kiusaamista kuin rippileirillä. Koulussa kiusaamista esiintyy enimmäkseen vain välitunneilla, mutta rippileirillä tuota "välituntia" on koko ilta.
niin että olisiko päiväripareilla sellaisia oman nimen sanomisia ja esittelyitä? ei minua ole kuitenkaan ennen luokassanikaan kiusattu vaikka olen änkyttänyt... haluaisin kyllä mennä riparille mutta tuo oman nimen sanominen pelottaa..
noloihin tilanteisiin hakeutumalla et pääse jännittämisestäsi eroon.
Ehkä sinun kannattaisi kysellä, mille riparille kaverisi menevät. Tuttujen kanssa kaikki on helpompaa :)
Leiririparilla on juuri niitä illanistujaisia ja muita, joissa ihan tahallaan aiheutetaan ihmisille noloja tilanteita, mm. käsketään syömään kokonainen suklaapatukka mahdollisimman nopeasti ja sitten viheltämään. Jos et suu tahmeana kykene viheltämään, yleisö tietysti nauraa.
Päiväriparilla pääset varmasti helpommalla siksikin, että siellä todennäköisesti on vähemmän osallistujia. Pienempi yleisö = vähemmän jännitystä :)
en minä sellaisia noloja tilanteita että pitäisi joku suklaalevy syödä ja viheltää niin jännitä mutta sellaisia juttuja missä pitäisi puhua paljon ja juuri se oman nimen sanominen on paha.. jos rentoudun en änkytä juuri yhtään eivätkä kaikki edes tiedä että änkytän. ja kyllä sinne riparille on monia tuttuja tulossa koska asun suht pienellä paikalla...
niin sitä vaan, että ainakin niillä leireillä, missä itse olen ollut työntekijänä ketään ei esilläoloon pakoteta. oman nimen joutuu kyllä sanomaan, kun esittäydytään toisillemme.
yleensähän ennen leirille menoa täytetään sellainen lomake, missä kerrotaan tietoja leiriläisestä. jos on esim. lukihäiriö niin sen voi siihen laittaa ja sitten työntekijät tietävät asian. isoset koulutetaan tehtäviinsä, joissain seurakunnissa kaksikin vuotta. kyllä ne osaa asiansa, kaikkihan eivät isoseksi asti edes pääse.
mihinkään esityksiin ei pakoteta osallistumaan.
mutta tietysti voin puhua vain omasta puolestani työntekijänä.
jos sinua huolettaa, ota yhteys oman seurakunnan työntekijöihin. myös vanhempasi voivat sen tehdä.
Tavalla tai toisella rippikoulussa tutustutaan toisiin ihmisiin. Lievää änkytystä ei kannata jännittää, olemme erilaisia ja sellaisina toisemme hyväksymme. Rippikoulussa muodostuu päivien myötä hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on. Ei siis tarvitse pitää puheita, ellei halua. Ketään ei kiusata eikä syrjitä, ole siis huoletta.
siis ripareista on paljon nuorten stooreja netissa, esim
http://www.hengis.fi/paivakirjat/page.2007-07-05.4507614786