antaa minällesi energiaa ja intoa korjata vinoon mennyt asia: pikku kiukku/ vai lempeys?
Molemmat vai kumpi
SerpeNTiina
241096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
itse koen,että enemmän on voimaa taistelussa asian hoitamiseksi jos on pikkuinen "puhku"päällä.
Tällä tarkoitan,että moni asia tulee käsitellyksi jos ihminen uskaltaa myös suuttua.
Energia alkaa virrata ja rohkeus kasvaa.
Useimmiten tämän ikäiset ovat kasvatettu"kilteiksi", se tekee sisälle jonkin näkymättömän muhkuran.
Tulistua saa,mutta ei auringon langeta vihan yli vai miten se oli?
Sitten onkin jo vuorossa kai lempeys?**************
Sinulla on aivan oma elämä. Lapsillasi omansa myös miniällä ja vävyllä. Minusta ei ole mitään oikeutta sekaantua toisten ihmisten elämään muuta kuin auttamalla ja sitäkin täytyy kysyä. Lapsia ei voi omistaa ei ole omaisuutta. Elämä jatkuu lapsissasi. Sinulle on annettu ilo saada lapsia ne on lainassa niin kuin koko elämä.
sitten ? Minäkin olen,mutta miten se tähän liittyy
onko vai ei,HALOO!
...siis,ei miniöitä,ei vävyjä...vielä ainakaan.
Olen jo valmiiksi yrittänyt sisäistää Kahlil Gibranin ajatuksen,että lapset tulevat meidän kauttamme,mutta eivät ole meidän.
Siis nyt tuli virheluku!;)henkilönä ei ole miniä vaan itse,minä,niinkuin itsekukin;)
minästä vai miniästä ??
ensin *miniällesi*, uudelleen ja tarkemmin katsottuna lukikin *minällesi*. Joku muukin on näköjään lukenut väärin :)
Joskus, harvemmin pikku kiukku antaa puhtia, mutta useammin lempeys, hyväntuulisuus antaa energiaa huomattavasti enemmän.
Tarkoitin tällä tekemistä.
Kiukkuisena en osaa/halua korjata asioita.
minulla ei edes ole miniää...
Sorry,taisi olla vaikeasti muotoiltu lause!!!!!!!!
ei ole vielä minullakaan.
Joskus tulee liian nopsaan luettua, silloin katsoo väärin ja teksti kuulostaa hassulta :O
Riippuen. Kun jokin fyysinen tekeminen on jotenkin puolitiessä, niin kyllä siihen pikkunen kiukku antaa vauhtia ja homma tulee tehdyksi.
Silloin, kun kyseessä on puhumalla selvitettävä asia ja tekeminen, kyllä se on lempeys.
on apuna keskustelussa ja sovittelussa.Entä jos ei uskalla ilman pientä latautunuta "kiukun poikasta"aloittaa keskustelua?
No,silloin kai on aloitettava sillä ja mentävä lempeyttä kohti.......=0
Tunnen ihmisiä,jotka ovat niin arkoja,että lataamalla "kiukun" vasta uskaltavat sanoa eriävän mielipitensä.
Syntyä helposti väärinkäsitys, nimittäin, kun kiukussa alottaa keskustelun. Itsekin olen ollut aikanaan hyvin arka alottamaan keskustelua tai pitämään puoliani. Ja sitten tuli räiskähdeltyä. Jotenkin sitä on oppinut elämän polulla tuon "keskustelutaidonkin" jos en hyvin niin ainakin silleen sopusasti :)
usein hakoteille.
Työssä, isossa kokouksessa oli eräs työtoverini hyvin tiukan naisen maineessa,kai on vieläkin,mutta itse tajusin,että hänelle "hyökkäys" oli ainoa keino päästä sanomaan mielipide.
Joukko työkavereita nokikkain olikin vaikea pala rauhalliselle keskustelulle.Ihmisiä n.30 ja jokaisella mielipide;)
siitä voi saada vain sydäninfarktin :)
Aikoinaan oli paras aika siivota ennen niitä pahoja päiviä, riitti draivia tehä työ kunnolla :)
voi tulla varmaan siitäkin jos patoo sisälle paljon asioita,jotka pahottavat mielen.
Totta on,että sydärikin on tunne-juttu,psykofyysisessä kokonaisuudessa.
Oppia pitämään puolensa,kun tietää olevansa oikeassa ja sanomalla sen olisi aika hyvä tilanne.
Ps.löytyneekö draivia nykyisin?;))
lämmitettiin saunaa ja tupaa puilla ja niitä piti sirkkelöidä ja pilkkoa.
Ex vietti suurimman ajan esson-baarissa ja kun kevät koitti, mun kiukku kasvoi hurjiin lukemiin.
Ukon patistin kersojen kanssa saareen ja raijasin sirkkelin rankapinon viereen, eiku puita pätkimään!
Sunnuntai-iltana puut oli sirkkelöity ja osa pilkottu.
Silloin kun tartun miesten töihin, teen ne kiukusta, mutta muuten lempeästi ohjailen ja toimin.
tunnustan,minusta ei olisi tuohon.
Meinaan sirkkelihommaan,silmät purua täyteen ja sormet sirkkelissä...
ehkä sitten,jos olisi pakkotilanne?
ulkomailla töissä mieki sirkkelöin rangat puiksi, ja hirmuisen kasan vielä, - rangat olivat jo tosin ajettu pihaan ettei niitä tarvinnut metästä kerätä.
Silloin oli pakko, eikä yhtään sormea katkennu :)
erilainen elämänasuminen...varmaan tekee tuolla laillakin vahvaksi.
En nyt itseäni sääli,mutta olen siihen asfalttityttö-osaan syntynyt ja mökillä lapsena olin liian pieni muuta kuin leikisti "sirkkelöimään".
En epäile,etteikö ainesta minusta löydy.Vieläkin;)
ajaa ainakin minut parantamaan maailmaa, ja samalla ihan omaakin elämääni, ja olotilaani.
Adrenaliini lienee ihan tehtykin sen takia?
sanoikin,että tietty määrä Myyn ja muun vastaavan pikkukiukkua pitää persoonan potkussa.
Oikein toivon sitä...sillä lailla sopivan määrän vain;)
sopiva määrä, ei liikaa, eikä liian vähän. Tarpeeksi kuitenkin.
Itse sain siitä taas varmuuden, kun ihan äsken tapahtui "hätätila".
en haluaisi olla.Toiset kävelevät päällä ja pyyhkivät jalkansa.Siinä siten maata saisi:(
Siksi tarpeellinen määrä Myyn kivahdusta on oltava,(ei se lempeyttä hävitä,se tulee kun on sen aika.)
valikoida ne ihan oikeat ystävät, jotka eivät meitä koskaan jätä.
kuuluu ja näkyy,hän ei ole se Näkymätön Ninni.