Pierre de Coubertan

Vai kännissä kamppaillaan? Ilmankos se touhu on niin tolkutonta.
Joku urheilukiho sano telkkarissa että kilpailijoitten lukumäärästä riippuu paljonko sinne lähtee johto- ja huoltoporukkaa.
Ne on siellä pääkallonpaikalla tuumanneet vähän samaa kun sääkin että urheilijoita pitää olla enemmän kun johtajia.
Kyähä se on selvä peruste lähettää Osakaan kaikki urheilijat jotka vähänkin sinne pyrkii.
Ei sunkaan 99 % urheilujohtajista voi kotiin jättää. Paha mielihän niille tulee.

kyllä sinne mukaan tarvitaan lääkäreitä, hierojia, kokkeja, psyykkaajia, jos jonkinlaista fyysistä ja henkistä tukea.Urheilijahan on kuin ansarikukka, ei tervettä päivää näe ja sielu hauras ja haavoittuvainen. On se kilpailu niin rankkaa ja häviäminen niin vammauttavaa.

Tuo vanhan pierren lausahdus, on jo aikoja sitten saanut uuden muodon, ainakin Suomessa.
Nykyään se kuuluu näin: tärkeintä ei ole voitto, vaan matkustaminen.

Nyt on kansainvälinen Olympiakomiteakin huomannut sen ja on keksinyt rajoittaa sen "siipiporukan" osanottoa.
Siihen "siipiporukkaanhan" sanotaan kuuluvan valmentajat, sekä yleiset, että yksityiset, huoltajat, lääkärit, teippaajat, psykiatrit, papit, välineiden kunnostajat jne. Ja aina uusia nimikkeitä keksitään, että kansa ymmärtäisi, kuinka tärkeitä nämä "siipeilijät" ovat, että saataisiin edes yksi mitali kisoista.

Se rajoittaminen on keksitty tehdä siten, että se on sidottu urheilijoiden määrään, jotka ovat saavuttaneet asetetut tulosrajat, tiettyyn päivämäärään mennessä.
Nyt onkin tärkeintä saavuttaa se tulosraja, joko A tai B raja.

Kisoissa menestyminen on toissijaista, kunhan saavuttaa kisoihin oikeuttavan tulosrajan, vaikka ns. rimaa hipoen, niin sillä keinoin saadaan sitten niitä johtajan paikkoja myös kisoihin.

Näin se suurin piirtein menee.

Terve sielu terveessä ruumiissa. Niin joskus uskottiin...