Tämä ranskalainen kreivi ja KOK:n ensimmäinen puheenjohtaja?? on tullut tunnetuksi sanoistaan:
Pääasia ei ole voitto vaan jalo kilpa.
Jos minä, Ruuneperi, pääsisin sanomaan, niin jotain tällaista se olisi.
Pääasia ei ole osanotto, ei voitto, ei kilpailu, vaan matkustaminen suuret rahat.
Melkoinen määrä viedään urheilijoita Osakaankin. Sentillä yli tai sekunnilla alle ja taas päästään mukaan.
Kamppailu on kovassa kännissä!
N. 90% kilpailijoista jää 12. parhaan
ulkopuolelle.
Jos siis olisi tuollainen Koubertanni niin lisäisin vielä:
Pitäähän urheijoita olla sentään enemmän kuin johtajia!
Pääasia ei ole voitto vaan jalo kilpa.
Jos minä, Ruuneperi, pääsisin sanomaan, niin jotain tällaista se olisi.
Pääasia ei ole osanotto, ei voitto, ei kilpailu, vaan matkustaminen suuret rahat.
Melkoinen määrä viedään urheilijoita Osakaankin. Sentillä yli tai sekunnilla alle ja taas päästään mukaan.
Kamppailu on kovassa kännissä!
N. 90% kilpailijoista jää 12. parhaan
ulkopuolelle.
Jos siis olisi tuollainen Koubertanni niin lisäisin vielä:
Pitäähän urheijoita olla sentään enemmän kuin johtajia!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vai kännissä kamppaillaan? Ilmankos se touhu on niin tolkutonta.
Joku urheilukiho sano telkkarissa että kilpailijoitten lukumäärästä riippuu paljonko sinne lähtee johto- ja huoltoporukkaa.
Ne on siellä pääkallonpaikalla tuumanneet vähän samaa kun sääkin että urheilijoita pitää olla enemmän kun johtajia.
Kyähä se on selvä peruste lähettää Osakaan kaikki urheilijat jotka vähänkin sinne pyrkii.
Ei sunkaan 99 % urheilujohtajista voi kotiin jättää. Paha mielihän niille tulee.
kyllä sinne mukaan tarvitaan lääkäreitä, hierojia, kokkeja, psyykkaajia, jos jonkinlaista fyysistä ja henkistä tukea.Urheilijahan on kuin ansarikukka, ei tervettä päivää näe ja sielu hauras ja haavoittuvainen. On se kilpailu niin rankkaa ja häviäminen niin vammauttavaa.
Panovirhe, panovirhe, käynnissä piti kirjoittaa!
Älä ole moinaskaan! Nuo panovihreet piristävät joskus kummasti. Tosin nekään eivät joka paikkaan ole onnen omiaan. Kerran oli lehdessä ilmoitus Puolan-matkasta. Ohjelmaan kuului mm. kännit keskitysleireissä.
Mutta asiaan, sillä tosin hyvin ovat aiemmat kirjoittajat perustelleet olympiajoukkueen ja varsinkin päällikköryhmän kokoonpanon.
On hyvä, että täällä on asioihin perehtyneitä kirjoittajia.
Tuo vanhan pierren lausahdus, on jo aikoja sitten saanut uuden muodon, ainakin Suomessa.
Nykyään se kuuluu näin: tärkeintä ei ole voitto, vaan matkustaminen.
Nyt on kansainvälinen Olympiakomiteakin huomannut sen ja on keksinyt rajoittaa sen "siipiporukan" osanottoa.
Siihen "siipiporukkaanhan" sanotaan kuuluvan valmentajat, sekä yleiset, että yksityiset, huoltajat, lääkärit, teippaajat, psykiatrit, papit, välineiden kunnostajat jne. Ja aina uusia nimikkeitä keksitään, että kansa ymmärtäisi, kuinka tärkeitä nämä "siipeilijät" ovat, että saataisiin edes yksi mitali kisoista.
Se rajoittaminen on keksitty tehdä siten, että se on sidottu urheilijoiden määrään, jotka ovat saavuttaneet asetetut tulosrajat, tiettyyn päivämäärään mennessä.
Nyt onkin tärkeintä saavuttaa se tulosraja, joko A tai B raja.
Kisoissa menestyminen on toissijaista, kunhan saavuttaa kisoihin oikeuttavan tulosrajan, vaikka ns. rimaa hipoen, niin sillä keinoin saadaan sitten niitä johtajan paikkoja myös kisoihin.
Näin se suurin piirtein menee.
Terve sielu terveessä ruumiissa. Niin joskus uskottiin...
Urheilijan ruumis ei tervettä päivää koe.
sielukaan enää hyvin voi,kun omatunto kolkuttelee.
Tiedä millä kepulikonsteilla nykyään kilpaillaan..
Meneehän siinä terveys ja sielu hukkuu pesuveden
mukana.
Ennen oli ennen.
Nyt on sairas ruumis, mutta terve pankkitili ja osakesalkku.
Ajatelkaapas esim. sitä tunnettua entistä hiihtäjäpariskuntaa.
Ainakin mies on jo pitkään valitellut kipeätä selkäänsä, mutta samaan hengen vetoon myöntänyt, että heillä on muhkea osakesalkku.
Kyllä se näyttää siltä, että kilpajuoksu dopingin ja testausten välillä on testausten kannalta epätoivoista. Doping on jatkuvasti vuodesta toiseen reilusti edellä.
Esimerkiksi kelvannee tämä viimeisin kohutapaus.
Venäläinen naismoukarinheittäjä on jäänyt kiinni dopingaineesta, jota ei ole vielä erikseen mainittu edes kiellettyjen listalla.
Onneksi listan laatijat ovat väsänneet sen niin väljäksi, että se kattaa kaikki kepulikonstit.
Tässä venäläisessä tapauksessa on taas se sama surkuhupaisa piirre, joka leimaa kaikkia kiinni jääneitä.
Epäilty ja hänen taustajoukkonsa kiistävät kaiken viimeiseen asti.
Pitäisköhän olympiamitalit ja maailmanmestaruudet jakaa jatkossa lääketehtaiden ja niiden tutkimusryhmien kesken?