Olisipa kiva tietää miten tutustut naisiin, jos ne eivät ole jotain kaverin kavereitasi tai muita sellaisia, joihin kontakti ei tule sillä tavalla "luonnollisesti"..
Baarissa näiden kahden vuoden aikana olen ottanut yrittänyt mennä juttelemaan jopa kahdelle ihmiselle... Toinen ei juuri reagoinut mitenkään ja se, ketä pyysin tanssimaan tuntuu välttevän jotenkin minua. Oisi kiva, jos voisin edes ajatella kuvittelevani niin, mutta ei se taida valitettavasti niin olla. Millainen sen ihmisen täytyy olla, joka saa lähestyä baarissa? Täydellinen unelmatapaus? Minusta ainakin voisi olla mukava tutustua ihmiseen, vaikken siitä mitään suuria tahtoisikaan tai nyt ainakin jutella sen kanssa. Minusta on viime aikoina ollut mukavampaa istua jopa Kallion baareissa, jos huvittaa jutella muidenkin kuin omien kaverien kanssa (sosiaalinen kun olen) niin sieltä ei olla heti pienessä mielessä analysoimassa motiiveja sun muita. Ja sekin kanssa mietityttää, että jos selkeästi tietää jonkun ihmisen, niin miksi sille ei voi moikata? Onko se arkuutta, ylpeyttä vai ainoastaan sitä kun ei vähääkään kiinnosta niin tehdä?
Netti-ilmoituksiin / profiileihin olen yrittänyt vastailla välillä, mutta harvoin päässyt tapaamiseen asti.. On näitä, jotka aloittaa että "Kuka sä oot??" ja näitä "en vielä paljasta, mitä opiskelen, koska piirit ovat pienet.. (?)
Että kertookaappa, viisaat ihmiset, mites sitä voisi ihmisiin tutustua... Oikeasti hyvä tyyppi vailla uusia tuttavuuksia ja ihan turhaan;)
Baarissa näiden kahden vuoden aikana olen ottanut yrittänyt mennä juttelemaan jopa kahdelle ihmiselle... Toinen ei juuri reagoinut mitenkään ja se, ketä pyysin tanssimaan tuntuu välttevän jotenkin minua. Oisi kiva, jos voisin edes ajatella kuvittelevani niin, mutta ei se taida valitettavasti niin olla. Millainen sen ihmisen täytyy olla, joka saa lähestyä baarissa? Täydellinen unelmatapaus? Minusta ainakin voisi olla mukava tutustua ihmiseen, vaikken siitä mitään suuria tahtoisikaan tai nyt ainakin jutella sen kanssa. Minusta on viime aikoina ollut mukavampaa istua jopa Kallion baareissa, jos huvittaa jutella muidenkin kuin omien kaverien kanssa (sosiaalinen kun olen) niin sieltä ei olla heti pienessä mielessä analysoimassa motiiveja sun muita. Ja sekin kanssa mietityttää, että jos selkeästi tietää jonkun ihmisen, niin miksi sille ei voi moikata? Onko se arkuutta, ylpeyttä vai ainoastaan sitä kun ei vähääkään kiinnosta niin tehdä?
Netti-ilmoituksiin / profiileihin olen yrittänyt vastailla välillä, mutta harvoin päässyt tapaamiseen asti.. On näitä, jotka aloittaa että "Kuka sä oot??" ja näitä "en vielä paljasta, mitä opiskelen, koska piirit ovat pienet.. (?)
Että kertookaappa, viisaat ihmiset, mites sitä voisi ihmisiin tutustua... Oikeasti hyvä tyyppi vailla uusia tuttavuuksia ja ihan turhaan;)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen itse myös epäsuomalainen pulisija. Erittäin monta kertaa elämäni aikana olen ollut tilanteessa, jossa alettuani rupattelemaan lähistöllä olevien tuntemattomien kanssa, he suhtautuvat kuin olisin vilauttanut takin povitaskussa olevaa jumalattoman suurta veistä hälyttävästi virnistäen.
Olen myös se kiusallinen naapuri ja puolituttu, joka muistaa ikävä kyllä tapaamansa ihmiset erinomaisesti ja minä myös moikkaan, saatan vaihtaa pari sanaa. Siis kertakaikkiaan kauhea häiritsijä.
Toki monet ovat myös iloisia ja alkavat mielellään jutella mutta oma havaintoni on, että nämä rennommat ovat yleensä vanhempia ihmisiä tai lapsia tai vaihtoehtoisesti ollaan sellaisessa tilanteessa, johon ei liity mitään taustaoletuksia. Seipään niellein olemus lähes tilanteessa kuin tilanteessa on nuorilla miehillä, jotka kaikessa itserakkauden huumassaan kai olettavat, että vanha nainen yrittää iskeä. *nauraa*
Että jos joku osaa vastata, niin kertokaapa mikä se juttu on? Miksi ystävällisesti ja avoimesti käyttäytyvää ihmistä pitää pelätä, miksei voi vain ottaa vastaan ja antaa, vaikka se olisi ohikiitävä tilanne?
sillain, et meen ihan yksin meikäpaikkaan, hyvässä tuubassa ja sitten pölisen mitä milloinkin ja raahaan tanssilattialle.
Jos on tutustumisen arvoinen, niin yleensä tanssii enemmänkin, kuin sen pakollisen/kaks.
Saatan ostaa ruusun ruusutytöltä ja viedä jollekkin tuntemattomalle taikka tanssin jälkeen tarjoon juotavaa ja raahaa uudestaan tanssimaan.
Jos on joku pariskunta juttutuulella, jutskailen molemmille ja raahaan molemmat tanssiin.
Pitää olla vähemmän tiukkis ja käyttäytyä , ei niin tavanomaisesti.
Jokus löytyy tyttöystävä ja joskus ei.Ja ainakin
tuollalailla tutuksi tulleet moikkaavat seuraavallakin kertaa ja tuleevat juttusille.
tule pölisemään kanssani. Kerron avoimesti kuka olen.
Baareissa tosin en käy :(
Kesäisin pörrään paljon rannalla ja keskustan kahvipaikoissa - siinä terassilla mustaa kahvia siemailen.
sitä luonnollista kautta, harrastukset ja muutama kaveri netin kautta ja on baaristakin kaveruus tarttunut. Mä en ole oikeastaan ikinä hakemalla hakenut mitään. Olisiko niin että moni ajattelee että kun menet baarissa juttelemaan jollekkin että se haluaa iskeä ja siksi ollaan vähän varuillaan.
Minä olen huomannut sen että iloisuudella pääsee näissäkin asioissa pitkälle. Enkä mä oikein usko että kavereita voi mitenkään hankkia, ja jos omaa kauhean innon olla kaveri tai heti vaihtaa numeroita ja yms niin sekin saattaa hiukan karkoittaa.
Mun mielestä sosiaalinen elämä tuo mukanaan kavereita ja maailma on kauhean pieni. Vaikka haluaisi ettei kukaan tunne ennestään ketään, niin aina löytyy joku tutun tuttu joka tietää tai joka tiedetään.
Minä en ymmärrä sillälailla että pitäisi olla aina niin tuntematon, että kun menee vaikka Kallion kuppilaan niin saldo pitäis olla sieltä poistuttaessa muutama kaveri?
Eikö ne kaverit ja ystävät tule sillälailla että tulet tutuksi. Harvoin kai sitä yhden näkemisen jälkeen alkaa kaveriksi ketään sanomaan ja olemaankaan.
Mua itesäni ei arveluta motiivit jos tullaan juttelemaan missä vain, minä lähinnä katson juttujen tason, henkilön viihdytysarvon, tietyn itsevarmuuden ja rentouden jne. Se on kauhean pieni aika, se missä susta tehdään ekat arvioinnit ja päätökset että oletko hyvä tyyppi vai et.
Minua ei itseäni kauheasti innosta sellaiset puolirennot "moi mitäs kuuluu"-tyypit. Koska jos eka lause on mitäansanomaton, ajattelen lopunkin olevan samaa tasoa.
Siis minä ehdottaisin että jatka vain juttelua, kyllä niitä kavereita tulee jos on tullakseen.
Moikkaamattomuudesta tulee mieleen että se on suuttunut, ei halua olla tekemisissä, näyttää sulle että sen mielestä te ette ole edes moikkakavereita yms. Kyllä muuten moikataan, mä itse olen varsinkin raflassa niin sokee joskus etten näe jos mulle moikataan, mutta onneksi sen jo kaikki jo tietääkin ja tulevat nykimään hihasta.
tanssin suhtene mä olen sellainen että kavereiden kanssa tietty aina, ja jos tuntematon hakee sitten se ikävä kyllä nopeesti arvoidaan ulkoisesti ja sen miten se pyysi tanssimaan. Ei se ole mulla sitä että oletan että se koittaa iskeä, mutta jos sen hetken mitä on uuden ihmisen kanssa ns kahden kun se pyytää tanssimaan ja sun aistit sanoo sulle että se on kivan näköinen, kuulosti hauskalle, ei haise röökille, jne=) niin varmasti myöntävä vastaus tukee helpommin kuin jos eteen luikertelee vähän vaivaantunut, nuhjuinen, yms henkilö. Joten jos mihin niin omaan näköönsä, omaan käytökseensä jne kannattaa todella kiinnittää huomiota, koska se aika jona sinut huomioidaan ja "arvostellaan" on sekunteja.
kannattaa käydä jossai homobaareissa ihan silleen et ku on naisten iltoja,kyllä sieltä joku varmasti löytyy joka varmasti kaipaa seuraa..:) onnea vaan jatkossa ,kyllä se viellä tärppää..:) mut pitää muistaa et osataan me muijatki oll aihan yhtä "sikoja" ku miehetki..:D
ohi aiheen että mikä ihme vertailukohde lesbolle on heteromies? Miksi monesti saa juurikin lukea että lesboa verrataan heteromieheen tai heteromiehen käyttäytymiseen? Mitä yhteistä on heteromiehellä ja lesbolla?
Ja edelleen, miksi kun lesbo tekee galleriaan porfiilin monessa lukee "olen lesbo, ei siis miehille, sori miehet". Mikä ihmeen sori se on ja miksi sitä pitää pyytää miehiltä sori? Sori kun en anna kuin naisille?
Minä olen lesbo ja minä en vertaa itseäni tai lesboja miehiin, minä en ymmärrä miksi lesbo sorittelee että "ei miehille, sori", en ymmärrä miksi käyttävät miesten partavesiä, enkä sitä mmiten ihmeessä lesbo ja heteromies koetaan olevan samalla viivalla naisten suhteen. Että kuka kerkee ensin?
Maailma on minulle ihmeellinen asia.
Samaa asiaa olen itsekin ihmetellyt, kun luen profiileja. Mikä ihmeen hinku monilla on vakuutella, että on sataprosenttisesti lesbo ja miehet eivät kiinnosta? Ja että ei kiitos vonkaajille.
Itse en ole törmännyt vonkauksiin.
Minkähän takia moni meistä muuten luulee, että miehet olisivat lesboista kiinnostuneita? sitä olen ihmetellyt varsinkin kun katsoo profiilien kuvia. En mitenkään usko, että miehet olisivat perään kuolaamassa.
lepakkosättiin.
Siellä niitä ukkoja on 99%.
Nyt kesällä kyllä vähemmän. Talvella liki 20 ukkoo keskimäärin , jo 8 maissa.
Eräillä treffipalstoilla kuten minä olen käynyt ja ilmoitellut, että olen l-nainen ja etsin toista naista niin HYVIN useasti on käynyt niin, että miehet ovat vastanneet ilmoitukseeni ihan selkeästi miehen nimellä tai sitten jos voi ilmoitukseen vastata tekstiviestitse, niin on käynyt aika monta kertaa niin, että kun aikasi takstailet ensin niin paljastuukin että tämä toinen on mies. Myöskin näissä missä voi soittaa suoraan ilmoittajalle on monesti (ainakin minulla ja omassa kaveripiirissänikin tämä on aika tunnettua) käynyt niin, että miehet soittavat kaiken maailman läähätys soittoja tyylin näin: " - Hei olen Anne/Tanja ym.... (vaikka puhujan ääni on selkeästi miehen ja huom. olen selkeästi ilmoituksessani laittanut olen l-nainen, etsin naisellista l-naista!)
Sekä itselleni, että myös tutuilleni on käynyt niin että ovat sopineet treffit ja treffeille mentäessä on siellä odottanutkin - MIES!
Ensinnäkin on todellakin turhauttavaa, ajan ja rahan haaskausta tekstailla sellaisten kanssa, jotka eivät ole tosissaan tai ovat miehiä. Tuskin itsekään tätä itsellesi haluaisit.
Enemmän on sääntö kuin poikkeus että kun laittaa ilmoituksen niin siihen ennen pitkää vastaa joku mies. Miksi, niin sitä en voi ymmärtää. Ovatko he niin epätoivoisia..?Vai mikä on..? Myöskin gay-baareissa on minua monta kertaa yrittänyt iskeä mies. Joskus on itoja, jolloin se ainoa, joka on minua lähestynyt on mies (hetero), vaikka itse olen lesbona varta vasten mennyt gay-paikkaan, missä haluaisin tutustua naisiin. (ilmeisesti onnistun niin heterolta näyttämään)
Ja ota huomioon, läheskään kaikki naiset eivät laita omia kuvia nettiin/ilmoituksiin.
vastailevat ilmoituksiin vaikka kuinka olisi ilmoittanut olevansa lesbo! Itselläni oli profiili ja suurin osa vastanneista oli miehiä!
Eli ei kannata tuhlata energiaa ihmettelyyn.. miksi vakuutetaan olevan kiinnostunut vain naisista. Se on tätä päivää ja todellisuutta mitä suurimmassa määrin... Miehet eivät osaa lukea tai ovat todellakin hyvinhyvin epätoivoisia!
en nyt tiedä et oliko toi sun "ohi aiheesta" suoraan tosta ku laitoin oman kirjotukseni perään et "osaa naisetki olla sikoja". en mä ainkaan vertaa mitenkä hetero miehiä lesboihin.
ei niitä voi verrata mun mielestä,kusipääks ei synnytä niiksi kasvetaan. end of story.
vastailevat treffi-ilmoituksiin vaikka kuinka olisi vakuuttanut lesbouttaan.
Senjälkeen, kun menin laittamaan fotoni ilmoituksiin on tullut jos jonkinnäköistä tekstiä tyyliin: "vaimoni on läskiperse, mutta sinulla on timmissä kunnossa kroppa, vaikutat ----------" "sinussa kyllä menee hyvä nainen hukkaan tuollatavoin, täällä olisi tosimiestä tarjolla, ota yhteyttä 044...."
Asiallisiakin viestejä pukkaa tyyliin:"teetkö minulle treeniohjelman".
Olenkin pohtinut pitäisikö ottaa kuva veke ilmoituksista.
Täytyy sanoa miesten olevan ahkerampia viestittelijöitä etenkin kohdallani, kuin naiset.
Istuimme mun asuinkumppanin kanssa syömässä yhdessä baarissa´, ja viereisen pöydän lesbo yritti iskeä minua. Vaihdettiin suukkojakin mun kumppanin kanssa. Tilanteen piti olla täysin selvä. Sanoin sille lesbolle, joka tuli perässäni vessaan, että olen varattu, minkä jälkeen se yritti iskeä mun seuralaistani. Poistuimme paikalta. Tämä tapahtui tämän viikon tiistaina Helsingissä, kotikaupungissamme tätä tuskin olisi ollut.
että olette vain asuinkumppaneita joten periaatteessa sinkkuja jotka asuu kimpassa ja päätti että nyt on sen fantasian aika jossa kolme naista kohtaavat sumuisessa Helsingin yössä.
Tää on mielestäni todella hyvä pohdinnan aihe. Toisille se ei kai oo pohdinnan aihe, mut erittäin monelle kuitenkin on. Itse olen erittäin sosiaalinen ihminen ja huumoria löytyy kyllä riittämiin yhdelle ihmiselle. Olen vuosien varrella menettänyt todella monta hyvää ystävää ja kun kaikki tietää niitä uusia HYVIÄ ystäviä ei kasva joka puussa. Kun en ole työssä ja harrastukseni on sellaisia joukkuelajeja joissa mies väestö on hyvin yleistä ja olen monesti ainoa nainen. Ja vie monesti ne miehet ovat huomattavasti nuorempia. Olen yrittänyt kyllä tutustua heihin jos niiden kautta tutustuis taas uusiin ihmisiin mutta huono on tulos ollu. Vaikka olen hyvin sosiaalinen niin minun on kuitenkin hirveän vaikea ihan umpimähkään baaris mennä jutteleen koska ensinnäkään ei oo kaveria jonka kaa mennä baariin. Ja en nyt muutenkaan ole mikään baari ihminen että se ympäristö on vaan outoa. Ja haluaisin kuitenkn tutustua ihmisiin siellä missä itse liikun ja tykkään olla. Käyn kahviloissa kahvilla ja käyn kaupungilla mutta ei vain kukaan houmaa sitä yksinäistä ihmistä joka istuu ja nauttii sitä omaa kahvikuppiaan. Ja sit kun olen täällä lukenut ihmisten kirjotuksia ja joku en puhunut näistä lepakkojen yhteistapaamisista. Mielestäni se on ihan mahtava idea ja oon heti mukana asiassa mutta kaikki on niin eri päin suomea ja kaikilla liikkuminen ja majoittuminen ei oo niin helppoa. Se vaatii aika paljon kaikkee se ei oo helppoo järjestää sellasta mut oon kuitenkin sillä kannalla et aina kannattaa yrittää. Kun täällä missä ite asun ei oo niitä baareja missä ne lepakot käy ne käy yks siellä toinen täällä. Tietääkseni täällä ei järjestetä seta:n bileitäkään. Ois kiva tutustua ihmisiin joiden kautta uusiin mut mitä ite tääl kirjoitan porukan kaa niin väki on aina niin kaukaa. Mut kun jonkun hyvän jutun keksis miten ihmiset tapais toisiaan et vois kauempaakin tulla. Ehkä joku risteily? Ois silleen ainakin yksinkertainen mut tietty hiukan hintava.