Keskustelusta

Ala hulluksi niin kaikki pelekää hihihihiHIHIHIHI

emt

Mulla on erittäin vaihtelevat puhekyvyt. Tietyssä seurassa osaan olla räiskyvä ja seurallinen, ja naurunikin on avointa ja hersyvää. Ja osaan kommentoida ja jutella niin että saan muut viihtymään ja nauramaan sukkeluuksilleni.

Toisaalta taas olen tavattoman juro ja hiljainen, enkä uskalla sanoa mitään. Riippuu aivan siitä, missä seurassa olen. Aikuisten kanssa osaan keskustella asiallisesti, lähinnä kuunnellen heitä ja sitten vastaillen tai esittäen järkeviä kysymyksiä, kaverien ja kavereiden kavereiden kanssa yleensä osaan nauraa ja heittää läppää niin että seurassani viihdytään. Erityisen hyvin viihdyn itseäni pari vuotta vanhempien jätkien seurassa. Ilmeisesti ajatuksenkulku on samanlaista :P
Ongelmana on, että oman ikäisteni tyttöjen, joita en valmiiksi tunne, kanssa en osaa jutella, vaikka loogisesti ajatellen minun pitäisi omanlaisteni kanssa pystyä juttelemaan. Tai jos joudun omien sisaruksieni ja heidän tuttaviensa kanssa samaan tilaan, en uskalla heittää kaksimielisiä läppiäni ja herjojani miten sattuu.

Itse löydän keskustelunaihetta juuri ajattelemalla perhanan kaksimielisesti ja lennokkaasti. Ja jos lähtee sille linjalle, ujous katoaa itsestään ja tilalla onkin rempseä ihminen. Moni luokkakaverini esimerkiksi on huomannut tuon puolen minussa vasta, kun on pitkään tuntenut minut.
Pistä rohkeasti vaan väliin jotain hivenen sekoa tai hauskaa. Vähän röyhkeyttä, enemmän naurua. Älä ajattele olevasi ujo, vaan kyttää ja vaani tilaisuutta sanoa jotain todella huomiotaherättävää ja hauskaa, tai vaihtoehtoisesti jotain hyvin filosofista siten, että herätät muiden mielenkiinnon. Koeta aikaansaada väittelyitä ja yritä myös huomioida porukan muut hissukat, jotta hekään eivät vain hihittelisi nurkassa, vaan toisivat keskusteluun oman ihanan luontonsa ^^

että muutkin on vain samanlaisia taapertajia kuin itsekkin olen, ja pystyin olemaan oma itseni...

EI JUMALAUTA KUN ON HYVÄ FIILIS!!!