ohjeita näyttelyasentoon

Koira seisoo. Itse nostan koiraa ottamalla etujalkojen etupuolelta reilusti kiinni, nostan etupään ilmaan ja samalla asetan etujalat suoraan rungon alle, jotta etukulmaukset tulevat hyvin esiin. Sen jälkeen asetan ei-tuomarin puoleisen takajalan koiran vatsan alle tukevasti, liu'utan kättä sitten toista takajalkaa pitkin, otan kintereen alapuolelta kiinni ja tukevasti vedän tämän toisen (tuomarin puoleisen, näyttelyssä) takajalan koiran tyyppi, pituus ja rakenne huomioiden riittävän kauas taakse. Jos jalan vie liian kauas, kulmaukset eivät näytä hyvältä, koira voi näyttää pitkänomaielta ja lisäksi koiralla on vaikeuksia pysyä tässä asennossa.

Nii alkuun ei asento oo tärkee vaan se et koira oppii siihen käsittelyyn. Osaa seisoo käskystä ja pysyy paikallaa. sit voi alkaa niitä asentoja väännellä.

NIIN olisit ostanut jonkun muun rodun. Oikee pistää vihaksi tuo näyttelytouhu sakemannin kohdalla. Koirat näyttävät niin sairailta ku perse maata laahaa, siinä polvet ja selkä on tosi kovilla. Hyvä jos kymmentä vuotta näkevät ilman kipuja. Mikä helvetti siinä on että teitä vaan riittää. Eiks näyttelyissä käytetä kissoja ja gerbiilejä??? Ja aina kun joku pöllö ostaa näyttelylinjaisen koiran niin tukee tätä toimintaa että pentuja tulee ja tulee... Tarjonta vastaa kysyntää, niin se vaan on.
Kuulkaas rakkaat kanssaihmiset, sen koiran kanssa voi tehdä muutakin kun juosta vinkulelut kainaloissa kehän laidalla.
Kouluttakaa, ottakaa tottista, esineruutua, jälkeä, viestiä, hakua, suojelua, jne..jne.
Ja takaan että näistä lajeista saatte PALJON enemmän irti ja suhde koiraan lujittuu.
Teistä tulee yhtä....
Ja vielä sokerinapohjalla on että ei tarvita kulmauksia kunhan koiralla on paperit että se on sitä rotua mitä papereissa lukee ja et se täsmää tatuointiin tai siruun.
Ja oma koira on aina kaunis, sanoi muut mitä hyvänsä.

noi viimeset viestit liittyy näyttelyasentoon?

M-Iiltä tulikin jo aika valaisevaa vastausta jälleen.


Itse koiran etukäteen valmentaminen on ehkäpä vielä tärkeämpää kuin se asettelu siellä näyttelyssä, kyllä se erikoisnäyttelytuomarin harjaantunut silmä huomaa ne koiran puutteet viimeistään silloin, kun koira on liikkeessä.

Olenkin antanut itselleni kertoa seuraavaa:

Valmentaminen

Kun koiraharrastuksessa kaikki yritetään tehdä niin hyvin kuin mahdollista, myös koiranäyttelyitä varten valmistaudutaan.
On koira sitten otettu näyttelyharrastusta (joka sekään ei ole pitkäaikainen harrastus, jos koiraa ei kouluteta ja sen kanssa kilpailla edes niitä alimpia tuloksiakaan) tai aivan harrastamista ja kilpailemista varten, jalostukseen käytettävät saksanpaimenkoirat tulisi jalostustarkastaa.
Jalostustarkastuksessa mitataan koiran henkisen kantin lisäksi myös sen rakenneominaisuudet.
Mikäli jompikumpi osa koiraa ei täytä rotumääritelmää, koiraa ei voida tarkastaa.
Useat hyvät koirat joutuvat tarkastuksessa kakkosluokkaan, vain koska omistaja on osannut kyllä huolehtia koiran suojeluosuuden kuntoon, mutta näyttelypuoli on jäänyt vähemmälle harjottamiselle.

Tämä on väärin rotua kohtaan, kun kuitenkin jokaisen saksanpaimenkoiran elämään kuuluu edes ne välttämättömimmät katselmuskäynnit.
Nämä käynnit kirjautuvat tietokantoihin ja kertovat koirasta (sen suvuista) jälleen "omaa kieltään" k.o. koirasta kiinnostuneille.

Moni koira tarkastettaisiin ykkösluokkaan, jos edes vähän panostettaisiin koiran fyysiseen harjoitteluun ja esittämiseen.

Kaikille on selvää, että saksanpaimenkoira täytyy pitää aina hyvässä peruskunnossa.

Sen pitää jaksaa tehdä työtä väsymättä pitkiäkin rupeamia.

Näyttelyissä näkee usein koiria, joiden lihakset ovat kyllä hienossa kunnossa ja ne jaksavat hyvin, mutta niitä ei saada ravaamaan.

Niiden liike on raskasta ja vaivalloista.
Käytännössä niitä on treenattu väärin.

Koira, jota juoksutetaan laukalla ja lihakset kasvatetaan lyhytaikaisilla voimatreeneillä, on rakentunut pyöreistä lihaksista.

Siltä puuttuu kestävät pitkät lihakset.
Saksanpaimenkoira on ravaaja ja sitä kuuluu harjoittaa ravaamalla.

Ravi voimistaa selkälihaksia ja raajojen pitkiä lihaksia.

Uiminen on tehokas liikuntamuoto koiralle, sillä se voimistaa selkälihaksia ja koira joutuu kannattelemaan päätään ylhäällä uidessaan, joten sen niskalihaksetkin voimistuvat.

Pitkät kevyehköt ravilenkit pidentävät tehokkaasti askelpituutta ja koiran takatyöntö paranee.
Koiran etuaskel ulottuu mahdollisimman pitkälle eteen ja takatyöntö mahdollisimman pitkälle taakse.

Ravissa tulevat koiran rakenteelliset ominaisuudet hyvin esille.

Pitkäluiset hyvin kulmautuneet koirat, ravaavat pitkin askelin ja ravi on kestävää.

Liikunta on vaivattoman oloista ja vähän energiaa kuluttavaa.

Kun koiralla on suorat raajat edessä ja takana eivät sen nivelet eivätkä päkiätkään rasitu.

AD-kokeessa mitataan m.m. tätä ominaisuutta.

Mikäli päkiät kuluvat rikki, koiran tassut tekevät silloin pyörivää maata hankaavaa liikettä.
Tällainen koira ei voi toimia erinomaisesti työssään.
Sen tassut eivät kestä.
Koira pärjää kyllä vaatimattomammillakin kulmauksilla, mutta kierteiset raajat ovat suuri virhe koiran rakenteessa.
Tuossa esimerkki, miten koiran luiden pituudet vaikuttavat etu- ja takaliikkeiden ulottuvuuteen.

Olkavarren ja lavan ollessa 90- 110 asteen kulmassa toisiinsa nähden, mitä lyhyemmät luut ja huonommat kulmaukset koiralla on sitä enemmän se joutuu ottamaan askeleita.

Mitä taasen tulee siihen, että saako, voiko onko oikein käyttää saksanpaimenkoiraa näyttelyissä/katselmuksissa, ottakaas nuoret innokkaat harrastajanalut huomioon myös se, että ei se pitkälle pötki näyttelyharrastajakaan mikäli ei sitä koiraansa kouluta, kuvauta sekä kouluta itseään koiraa kouluttamaan, treenaa rodunomaista lajia varten ja kisaa mieluiten juuri siinä, mutta edes n.k. kansallisella puolella.
Ihan siinä on kovaa työtä (sitä parasta) tiedossa vuosiksi eteenpäin.
Siinähän sen itse kouluttaessa oman koiransa vasta oppii tuntemaan, sen puutteet ja hyvät puolet.

Henkilökohtaisesti koiran kanssa harrastaminen on juuri se suola ja jos olisin aivan pelkästään nly-käyntien varassa tässä harrastuksessa en todellakaan viitsisi näinkään vaativan rodun kanssa puuhastella.
Pläkkipeltiä saisi varmasti helpommin ja halvemmalla (ottaen huomioon vähäisemmät nlymaksut, matkat, hotellit yms.), vaikkapa jonkun harvinaisen pienen turkkirodun kanssa.

Sitten vielä yksi seikka, kukaan ei koskaan tunnusta arvostavansa sp-harrastajaa, joka näyttelyttää koiraansa ja kuitenkin ne hänen rahansa kelpaavat seuran kuin seuran kassaan oikein mukavasti silloin, kun alkaa kassan pohja häämöttää.