Tutustuis vähän aikaa sitten itseäni jonkin verran vanhempaan poikaan, jonka jutut saivat minut nauramaan ja hymyilemään entistä enemmän, ja jonka ajatusmaailma on uskomattoman mielenkiintoinen.
Hänen kauttaan sitten sain aivan uuden kaveriporukan, jonka seurassa viihdyn tavattoman hyvin. Nämä nuoret miehenalut ovat ihanan fiksuja ja hauskoja, jutunjuurta ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy. Heidän seurassaan olen myös löytänyt itsestäni ennennäkemätöntä itsevarmuutta. Osaan nauraa omille virheilleni ja tiedän, etteivät he naura minulle vaan minun kanssani.
Ongelma on se, että totta puhuen olen kaulaani myöten ihastunut tähän poikaan, johon ensimmäisenä tutustuin. Kenenkään kanssa en viihdy yhtä hyvin kuin hänen. Ongelma on se, että pidän itseäni tavattoman isona ja rumana tyttönä, ja minusta tuntuu, että vaikka hän välittää minusta ystävänä, ei hän koskaan voisi haluta yhteistä tulevaisuutta kanssani. Ja toisaalta en itsekään tiedä mitä hänestä haluan. Pelkään, että jos suhde syvenisi, menettäisin kaikki hauskat hetket ja keskustelut, sekä villit ja riehakkaat käpysodat. :P
Ja toisaalta, jos suin päin tunnustaisin tunteeni, saattaisin menettää hänen ystävyytensä.
Mitä sanotte, voisiko kukaan rakastaa tyttöä vain koska tämä sattuu olemaan omalaatuinen ja villi tapaus, välittämättä siitä tosiseikasta että tämä ei edusta "normaalin" nuoren tytön tyyliä ja ulkonäköä?
Hänen kauttaan sitten sain aivan uuden kaveriporukan, jonka seurassa viihdyn tavattoman hyvin. Nämä nuoret miehenalut ovat ihanan fiksuja ja hauskoja, jutunjuurta ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy. Heidän seurassaan olen myös löytänyt itsestäni ennennäkemätöntä itsevarmuutta. Osaan nauraa omille virheilleni ja tiedän, etteivät he naura minulle vaan minun kanssani.
Ongelma on se, että totta puhuen olen kaulaani myöten ihastunut tähän poikaan, johon ensimmäisenä tutustuin. Kenenkään kanssa en viihdy yhtä hyvin kuin hänen. Ongelma on se, että pidän itseäni tavattoman isona ja rumana tyttönä, ja minusta tuntuu, että vaikka hän välittää minusta ystävänä, ei hän koskaan voisi haluta yhteistä tulevaisuutta kanssani. Ja toisaalta en itsekään tiedä mitä hänestä haluan. Pelkään, että jos suhde syvenisi, menettäisin kaikki hauskat hetket ja keskustelut, sekä villit ja riehakkaat käpysodat. :P
Ja toisaalta, jos suin päin tunnustaisin tunteeni, saattaisin menettää hänen ystävyytensä.
Mitä sanotte, voisiko kukaan rakastaa tyttöä vain koska tämä sattuu olemaan omalaatuinen ja villi tapaus, välittämättä siitä tosiseikasta että tämä ei edusta "normaalin" nuoren tytön tyyliä ja ulkonäköä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin sanoa näin aina kannattaa ottaa riski rakkauden suhteen koska joskus käy tosi hyvin ja joskus taas ei.Älä kuvittele itsestäsi liikoja ei ulkonäkö ole kaikkien tärkeintä yleensä sisin ratkaisee.Tekstin perusteella teillä synkkaa vielä tosi hyvin luulisin ainakin,että teidän jutusta voisi tulla jotain.Kannattaa rohkeasti kertoa tunteistaan kerran se kirpaisee.En usko että hyvät hetket häviävät koska seurustelu suhteessa ei olla kokoajan liian tosissaan huumoria pitää mahtua mukaan.Tosikko meiningistä ei tule mitään.Ja pitää olla myös hauskaa.
minä tiedän että pojat pitävät kaikkein eniten yksilöistä, ja niistä, joilla on täysin oma persoona. Ei mikään massateini ole nykypäivänä suosiossa aidoilla pojilla, ainoastaan joillakii fruittareilla ja sen semmosilla. Varmasti jos yrität hänelle vihjaista jotain ihastumisen merkkejä, voit olla varma että jossain vaiheessa hänkin huomaa että sinussa on sitä jotain :D Eli sitä vaan että aidot tytöt ovat kaikkein kauneimpia. Ollaan vaan ylpeitä itsestämme.
Miten näyttäisin murusia tunteistani pojalle niin, että voin perääntyä jos hän ei vastaa samalla mitalla?
Jospa nopeat hipaisut ohikulkiessa tai sopivasas tilanteessa auttaisivat.
Hieman tavallista pidempi katsekontakti ja hymy:)
Kun hän istuu jossain, mene hänen viereensä vaan.
Flirttiä, tiedäthän, tilaisuuden tullen.
Kyllä sinä osaat, luota vain itseesi:)
Onnea yritykseen!